Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Halla-aho, sananvapaus ja Suomen oikeuslaitos

Korkein oikeus on päättänyt neljä vuotta käynnissä olleen Halla-aho –oikeudenkäynnin. Tämä oikeusjuttu ei ole vain yksi muiden joukossa, vaan määrittelee hyvin pitkälle sananvapauden toteutumista - etenkin Internetissä.

 

Tässä tapauksessa on joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita kannattaa tutkia.

 

Kävin aiemmassa kirjoituksessani täikamman tarkkuudella läpi Illmanin työryhmän raportin Internetin vihapuheesta (1). Raportista nostin esille muun muassa seuraavan sitaatin.

 

”Uskonnollisia tapoja, jotka esimerkiksi ovat yhteensopimattomat jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien kanssa, täytyy luonnollisesti saada arvostella julkisesti. Sama koskee uskonnollisten instituutioiden vallankäyttöä. Tällainen kritiikki-oikeuden käyttö on erotettava uskontoa tunnustaviin henkilöihin kohdistuvista lausumista (...) Uskonnolla ei ole erityisasemaa ideologioiden joukossa.

 

 Halla-aho arvosteli sitä, että Muhammedilla oli lapsivaimo, ja sitä, että islamin oppien mukaan tämä olisi hyväksyttävää (2). Tämä olikin kauan aikaa ainoa tuomion saanut kohta koko Halla-ahon tuotannosta, kaikkien oikeusasteiden mukaan.

 

Nyt mukaan nostettiin myös kiihotus kansanryhmää vastaan. Korkein oikeus tietää tuomiossaan (3) viitata myös vanhaan Kalevan pääkirjoitukseen (4), jossa sanotaan:Kiistatonta on, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja että se kytkeytyy erottamattomasti viinankäyttöön. Päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. Vastaavaa ei löydy esimerkiksi Ruotsin tai Norjan tilastoista.

 

JSN:lle tehtiin kantelu em. sitaatista, jota kommentoitiin seuraavasti (sitaatti Halla-ahon blogista, 2): Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa.

 

Aiemmat oikeusasteet ovat jättäneet tuomitsematta kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Perustelut ovat olleet muun muassa seuraavanlaisia (KKO:n raportista, 3):

-          ” A:n väitteen sisältö oli tekstin kokonaisuudesta irrotettuna tyypillinen niin sanottu vihapuhe (...) perusteluista oli kuitenkin todettavissa, että A:n tosiasiallisena tarkoituksena oli tämän väitteensä osalta ollut arvostella viranomaisten menettelyä siltä osin kuin nämä eivät olleet puuttuneet sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen (...) Käräjäoikeuden johtopäätös oli, ettei A:n tarkoituksena ollut ollut panetella tai solvata somalialaisia vaan mainittu ihmisryhmä oli valikoitunut hänen viranomaistoimintaan kohdistamansa kritiikin välineeksi lähinnä sattumaan verrattavista syistä.” (Käräjäoikeus 8.9.2009)


-          ” Uskonrauhan rikkomista koskevan syyksilukemisen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun. (...) A:n ilmeisenä pyrkimyksenä oli kuitenkin ollut osoittaa julkisuudessa suomalaisista esitetyn väitteen loukkaavuus rinnastamalla se suoraan toiseen kansanryhmään kohdistuvaan vastaavaan kärjekkääseen väitteeseen ja tällä tavoin kritisoida viranomaistoimintaa kyseisessä konkreettisessa tapauksessa. Ottaen huomioon edellä sekä käräjäoikeuden tuomiossa sananvapauden suojasta selostetut seikat hovioikeus katsoi, että kirjoituksen tässä osassa oli kokonaisuus huomioon ottaen pysytty sallitun liioittelun ja provokaation rajoissa.” (Helsingin hovioikeus 29.10.2010)

 

Korkein oikeus kuitenkin perustelee tuomion seuraavasti:

 

” Korkein oikeus toteaa, että A on kirjoituksensa julkaistessaan toiminut kunnallispoliitikkona.” – sinänsä väite on tulkinnanvarainen, koska alkuperäinen kirjoitus julkaistiin 3.6.2008. Kauan ennen saman vuoden kunnallisvaaleja. Toisaalta Halla-ahon poliittinen tausta on ollut tiedossa, koska hän oli ollut eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 2007. Molemmissa vaaleissa ehdokas oli Perussuomalaisten listalla, sitoutumattomana.

 

 

Tuomion tärkein peruste löytyy KKO:n tuomion kohdasta 38.

” A:n esittämien kiistämisperusteiden johdosta Korkein oikeus toteaa, että A:n tarkoituksena on saattanut sinänsä osaltaan olla esittää väittämäänsä kritiikkiä tiedotusvälineitä ja viranomaistoimintaa kohtaan. Korkein oikeus katsoo, että tällainen tarkoitus ei kuitenkaan ole oikeuttanut panettelemaan ja solvaamaan somaleita kansanryhmänä. Arvostelun esittäminen – sarkastisessakaan tyylilajissa – ei ole edellyttänyt somaleiden leimaamista rikollisiksi ja loisiksi. Sarkastiseksi kirjoituksessa on lähinnä ymmärrettävissä väitteeseen liitetty maininta siitä, että sitä ”ei käsitelty faktana”. Ainakin osa blogin lukijoita on myös voinut ymmärtää väitteen tosiasiassa tarkoitetun vakavasti otettavaksi varsinkin, kun väite on kirjoituksessa toistettu sen jälkeen, kun sen paikkansa pitävyyttä on pyritty tukemaan tilastotiedoin. A joka tapauksessa on epäilyksittä ymmärtänyt väitteensä panettelevan ja solvaavan luonteen, mitä osoittaa sekin, että tämäkin väite on kirjoituksen mukaan ollut ”täky” syyttäjälle.”

 

Eli. Voidaan tulkita, että loppujen lopuksi tuomion syynä on painetun sanan kritisointi ”väärän” verrokkiryhmän kautta. Toisin kuin aiemmat oikeusasteet, KKO:n tuomiossa irroitetaan lause asiayhteydestään. Lisäksi tutkitaan syytetyn henkilökohtaista taustaa, jolloin tavallaan myös syytettyä tutkitaan viiteryhmänsä kautta.

 

Tuntuu ironiselta todeta, että ”ennustin” oikein. Illmanin raportissa (1) sanotaan seuraavasti: ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan edellyttää ns. olosuhdetahallisuutta. Tämä merkitsee rangaistusvastuun täyttymistä, jos tekijällä on tekohetkellä tieto tunnusmerkistössä tarkoitetuista olosuhteista. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu olosuhdetahallisuuden täyttyvän, kun tekijä on pitänyt olosuhteen olemassaoloa vähintään yhtä todennäköisenä kuin sitä, että olosuhde ei ole olemassa.

 

Koska sama ”geneettinen erityispiirre” -sanamuoto ei täyttänyt kiihotus –pykälän vaatimuksia yhdestä kansanryhmästä puhuttaessa, voi olla helppoa olettaa, ettei se täyttäisi muistakaan kansanryhmistä puhuttaessa.

 

Kirjoitin tekstissäni Illmanin raportista (1): ”Miten voidaan aukottomasti todistaa teon olleen tarkoituksellinen tai tahaton? Yksi keino on tutkia syytetyn historiaa ja taustaa. Tässä on kuitenkin aiemmin mainitsemani vaara. Jos kuuluu johonkin tiettyyn järjestöön/viiteryhmään, syytetyn taustasta tulee tuomiota suuremmin ohjaava tekijä, kuin itse syytteen alaisesta teosta. Alkuperäisen ”kiihotuksen” kohteena ollut ryhmä vaikuttaa ko. ryhmän ollessa vähemmistö, viiteryhmäsyyt ohjaisivat tuomiota samalla tavalla.”

 

Ainakin tässä tapauksessa KKO nosti verrokkiryhmän korkeammalle prioriteetille, kuin itse esitetyn väitteen. Näin voidaan arvella, perusteiden poiketessa selkeästi alempien oikeusasteiden kannoista.

 

Kaiken tämän keskellä kannattaa muistaa, miten Suomi on Pohjoismaiden ylivoimainen ykkönen – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saatujen langettavien tuomioiden määrässä. Etenkin sananvapauteen liittyvissä asioissa. (5) Toivonkin, että seuraava aiheeseen liittyvä oikeuskeskustelu käydään Strasbourgissa.

 

Mielestäni koko tapaus mukailee jo Illmanin raportissa nähtävillä ollutta linjaa. Ihmisiä ei nähdä yksilöinä, vaan stereotyyppisinä ryhminä – jotka voi laittaa ”järjestykseen” lain edessä. Tätä oikeustapausta on käsitelty neljä vuotta kaikissa oikeusasteissa, joten kaikki näkökulmat on varmasti käytetty tapausta tutkittaessa.

 

Sinänsä on paradoksaalista tajuta, että Suomi on sekä ylpeä suuresta lehdistönvapaudestaan (6) että kerää huomattavan määrän langettavia EIT-tuomioita. Ehkä sananvapaus toteutuu journalismissa, mutta toteutuuko se yksilöillä?

 

 

(1)   http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103383-illmanin-raportti

(2)   http://halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html

(3)   http://www.kko.fi/58715.htm

(4)   http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/rovaniemen-surmien-jaljet-hirvittavat/312764/

(5)   http://yle.fi/uutiset/suomi_keraa_eitn_langettavia_paatoksia_naapureitaan_tiuhemmin/717367

(6)   http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/sananvapaus/?x98453=6797625

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Heli Hämäläinen

Hieno kirjoitus. Suomessa perusoikeuksien toteutuminen on alistettu kollektiiviselle viiteryhmätarkastelulle. Kuitenkin biologisesti olemme kaikki samaa rotua. Oikeusoppineet sekoittavat yksilön oikeudet sekä yhteiskunnan suojeluvelvollisuuden. Tehdään sekasikiö nimeltä ryhmän oikeudet.

http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103...

Ennustan tälle oikeustieteelliselle suuntaukselle pataan ottamista Strasbourgin torilla.

Vertailun vuoksi Shariassa tabun rikkominen on loukkaus yhteisön kunniaa vastaan. Onko Suomi siirtynyt Sharia-aikaan?

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Kiitos Heli!

Uutisen mukaan Strasbourgiin menoa harkitaan. Toivottavasti tapaus katsotaan loppuun asti, on kyse sen verran merkittävästä oikeusjutusta.

http://yle.fi/uutiset/halla-aho_harkitsee_valittav...

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Toivottavasti vie. Suomi on saanut paljon tuomioita lehdistönvapauden loukkauksista, niin kuin osoitit. Lehdistöltä voi vaatia suurempaa tarkkuutta ja vastuuta kirjoituksistaan kuin rivikansalaiselta, olkoonkin rivikansalainen vaikkankunnanvaltuutettu.

Hieno kirjoitus, aivan kuten monet aikaisemmatkin.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

En usko, että Halla-ahon oikeudenkäynnin lopputulos tulee määrittelemään yhtään mitään. Suomen perustuslaki määrittelee sananvapauden seuraavasti:

"12 § Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."

Perustuslain mukaan sananvapaus tarkoittaa vapautta ennakkosensuurista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sananvapaus estäisi mielipiteenilmaisun juridisia seurauksia jos joku panettelee toista ihmistä tai loukkaa Suomen lakia. Halla-ahon tapauksella ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa, sillä kukaan ei estänyt Halla-ahoa julkaisemasta kirjoituksiaan. Tämä oikeusprosessi on Halla-ahon kirjoituksien seurausta, joten kyse ei voi olla ennakkosensuurista.

Heli Hämäläinen

EIS on Suomen ratifioima Suomea sitova valtiosopimus. Koska se käsittelee perusoikeuksia, se on samalla aivan yhtä lex superior kuin on perustuslaki. EIT on yksinoikeudella EIS:ää tulkitseva tuomioistuin, sen case law on sitovaa oikeuskäytäntöä myös Suomessa.

EIS: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999...

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Hyvä kun linkitit tuon Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Tarkastellaan sitten sen artiklaa, joka käsittelee sananvapautta:

"10 Artikla Sananvapaus

1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi."

Etenkin kohtaan kaksi kannattaa kiinnittää huomiota. Sananvapaus ei tuon artiklan mukaan ole absoluuttinen vaan sitä voidaan rajoittaa. Halla-ahon tapauksessa tulee ottaa huomioon hänen maineensa ja julkinen asemansa, jotka kummatkin puhuvat tuomitseminen puolesta kun hänet on todettu syylliseksi. Halla-ahon tuomitsemista voidaan perustella etenkin epäjärjestyksen estämisellä.

Heli Hämäläinen

Hyvä Petri

Euroopan ihmisoikeussopimuksen lukemisessa kannattaa muistaa dualistinen oikeusjärjestys. EIS:n asema oikeuslähteenä on yksinomaan EIT:n prejudikaattien varassa. Pelkällä tekstillä ei ole samanlaista asemaa kuin on suomalaisessa oikeudessa.

Siispä tulee tarkastella esimerkiksi tätä EIT:n tekemää käsikirjaa tulkinnasta:

http://echr.coe.int/NR/rdonlyres/C3804E16-817B-46D...

"The overall scheme of the Convention is that the initial
and primary responsibility for the protection of the
rights set forth in it lies with the Contracting States. The
Court is there to monitor states’ action, exercising the
power of review. The domestic margin of appreciation thus
goes hand in hand with the European supervision. The
doctrine of the margin of appreciation is applied differ-
ently, and the degree of discretion allowed to the states
varies according to the context. A state is allowed a considerable
discretion in cases of public emergency arising
under Article 15 or where there is little common ground
between the contracting parties, while the discretion is
reduced almost to vanishing point in certain areas, such as
the protection of freedom of expression."

Edelleen

"States are compelled to justify any interference in any
kind of expression. In order to decide the extent to which
a particular form of expression should be protected, the
Court examines the type of expression (political, commercial,
artistic, etc.), the means by which the expression is
disseminated (personal, written media, television, etc.),
and its audience (adults, children, the entire public, a particular
group). Even the “truth” of the expression has a different
significance according to these criteria.
In taking its decisions, the Court in Strasbourg has
paid attention to national constitutional practices, including
the constitutional practice of the United States, which
grants a strong protection to freedom of expression. However,
domestic decisions – even those with legal force –
have a limited utility for an international body such as the
Court, which applies and construes an international treaty.
In some cases the Commission and the Court have
referred to the International Covenant on Civil and Political
Rights or other international documents protecting
freedom of expression."

ja

"Denouncing the tyranny of the majority, John Stuart Mill
stated:
if all mankind minus one were of one opinion, mankind would
be no more justified in silencing that one person than he, if he
had the power, would be justified in silencing mankind.
44
In this respect, the Court has stated that Article 10
protects not only
the information or ideas that are favourably received or
regarded as inoffensive or as a matter of indifference, but also
those that offend, shock or disturb; such are the demands of
that pluralism, tolerance and broad-mindedness without which
there is no democratic society.

Opinions expressed in strong or exaggerated language
are also protected; the extent of protection
depends on the context and the aim of the criticism. In
matters of public controversy or public interest, during
political debate, in electoral campaigns or where the criticism
is levelled at Government, politicians or public
authorities, strong words and harsh criticism may be
expected and will be tolerated to a greater degree by the
Court. In Thorgeirson,
46
for instance, the Court found that
although the articles contained very strong terms – the
police officers were described as “beasts in uniform”,
“individuals reduced to a mental age of a new-born child
as a result of strangle-holds that policemen and bouncers
learn and use with brutal spontaneity” and the references
to the police force were “bullying, forgery, unlawful
actions, superstitions, rashness and ineptitude” – the language
could not be viewed as excessive, having in view the
aim of urging reform of police. Equally, in the Jersild case,
47
the fact that an interview containing racist statements was
carried in a serious news programme was significant since
the programme was designed to inform a serious audience
about events in the community or from abroad. In Dalban,
where a journalist accused a politician of corruption and
of mismanagement of state’s assets, the Court held that
journalistic freedom also covers possible recourse to a degree of
exaggeration, or even provocation.
48
In Arslan, the applicant criticised the action of the
Turkish authorities in the south-east of the country using a
wording described by the Court as of an “undeniable virulence”
which “confers a certain amount of vehemence to
this criticism”. The Court decided however that the applicant’s
conviction for criticising the government was disproportionate
and not necessary in a democratic society."

ja

"The system of restrictions with the exercise of the right to freedom of
expression – 2nd paragraph
Article 10 paragraph 2
The exercise of these freedoms, since it carries with it duties and
responsibilities, may be subject to such formalities, conditions,
restrictions or penalties as are prescribed by law and are necessary
in a democratic society, in the interests of national security,
territorial integrity or public safety, for the prevention of
disorder or crime, for the protection of health or morals, for the
protection of the reputation or rights of others, for preventing
the disclosure of information received in confidence or for maintaining
the authority and impartiality of the judiciary.
“The exercise of these freedoms … may be subject
to …”
Any restriction, condition, limitation or any form of
interference with freedom of expression may only be
applied to a particular exercise of this freedom. The con-
tent of the right to freedom of expression may never be
touched. In this respect, Article 17 reads that
nothing in this Convention may be interpreted as implying for
any State, group or person any right to engage in any activity
or perform any act aimed at the destruction of any of the rights
and freedoms set forth herein or at their limitation to a greater
extent than is provided for in the Convention.
Obviously, a limitation on the content of one right is
similar to the destruction of the said right.
Equally, the national authorities are not required to
interfere with the exercise of freedom of expression every
time one of the grounds enumerated by paragraph 2 is at
stake, as this would lead to a limitation of the content of
this right. For instance, damaging one’s reputation or
honour must not be seen as criminal and/or requiring civil
redress in all cases. Similarly, public expression putting at
61. Z. v. Austria, 1988.

risk the authority of the judiciary must not be punished
each time such a criticism occurs. In other words, the
public authorities have only the possibility and not the
obligation to order and/or enforce a restrictive or punitive
measure to the exercise of the right to freedom of expression.
A different approach would lead to a hierarchy of
rights and values or interests, placing freedom of expression
at the bottom of the list after, for instance, the right
to dignity and honour, morals or public order. Moreover,
such a hierarchy would contravene all international treaties
which provide for the equality of rights and do not
allow permanent limitations on the exercise of one right,
since this would be similar to denial of that right.
“The exercise of these freedoms, since it carries with
it duties and responsibilities …”
The idea according to which the exercise of freedom
of expression carries with it duties and responsibilities is
unique in the Convention, and it cannot be found in any of
the other provisions regulating rights and freedoms.
This text was not interpreted as a separate circumstance
automatically limiting the freedom of expression of
individuals belonging to certain professional categories
that may carry with it “duties and responsibilities”. The
Court’s judgments reflect various views on the “duties and
responsibilities” of some civil servants when exercising
their freedom of expression. In addition, the jurisprudence
has developed from a rather conservative approach giving
states stronger powers to a more liberal approach where
states enjoy less discretion."

Esimerkkejä on lisää esim Aydin Tatlav vs. Turkin valtio

http://www-ircm.u-strasbg.fr/seminaire_oct2008/doc...

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Petri: Jos ko. blogi olisi kirjoitettu nyt, tilanne olisi varmasti erilainen. Lainaanpa ylhäältä:

” Korkein oikeus toteaa, että A on kirjoituksensa julkaistessaan toiminut kunnallispoliitikkona.” – sinänsä väite on tulkinnanvarainen, koska alkuperäinen kirjoitus julkaistiin 3.6.2008. Kauan ennen saman vuoden kunnallisvaaleja. Toisaalta Halla-ahon poliittinen tausta on ollut tiedossa, koska hän oli ollut eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 2007. Molemmissa vaaleissa ehdokas oli Perussuomalaisten listalla, sitoutumattomana.

Ts. kirjoitushetkellä on oltu -joskin sitoutumattomana- ehdokkaana vaaleissa, mutta varsinainen julkisuuteen nousu tapahtui kuukausia itse kirjoituksen julkaisun jälkeen.

Mielestäni on aiheellista pohtia, että onko KKO:n tuomio annettu kirjoitushetken vai nykyhetken perusteella.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

"Mielestäni on aiheellista pohtia, että onko KKO:n tuomio annettu kirjoitushetken vai nykyhetken perusteella."

Pitää paikkansa. Toinen asia, johon on syytä kiinnittää huomiota, on Halla-ahon toiminta oikeusprosessin suhteen. Hän vei oikeusprosessin aina korkeimpaan oikeuteen asti vaikka hän hävisi alemmissa oikeusasteissa. Tämä viittaa siihen, että Halla-aho seisoo kirjoittamiensa sanojen takana. Tälläinen oikeusprosessi tulee kalliiksi etenkin jos joutuu turvautumaan lakimieheen. Pitkäaikaiseen käräjöintiprosessiin olisi turha lähteä ilman hyvää lakimiestä, mutta edes hyvä lakimies ei pysty muuttamaan mustaa valkoiseksi.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Yksi mielenkiintoinen seikka on KKO:n antama valituslupa. Miksi A sai valittaa HO:n päätökssestä? Normaalisti kaiketi valitusoikeus annetaan "erikoistapauksille". Olisi todella hyvä, jos A veisi tämän ratkaisun eteenpäin. Minä uskon, että Suomelle tulee jälleen uusi langettava päätös.

Toimituksen poiminnat