Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Oikeistolaista syrjäytymisen ehkäisyä

Presidentinvaaleissa Sauli Niinistö puhui paljon syrjäytymisestä. Niinistön lupaus oli tarttua voimakkaasti toimenpiteisiin syrjäytymisen ehkäisemiseksi käyttäen niitä keinoja, joita presidentti suinkin voi käyttää. Eräänä esimerkkinä oli asiantuntijaryhmän perustaminen, ja tämä tapahtuikin aika pian vaalien jälkeen. Kansa halusi ottaa asiaan kantaa äänestäen, ja tasavallan presidentti on pitänyt lupauksensa.

 

Työn ensimmäiset tulokset ovat nyt nähtävissä osoitteessa http://www.tavallisia.fi/, sivustolla on koottuna yksinkertaisia vaikutuskeinoja. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan edelleen koko kylä, ja tärkein malli tulee kotoa. Eikö ollakin nyt palattu perusasioihin? Käyttäydy hyvin, tsemppaa toisia, keskustele, kuuntele, älä anna huonoa esimerkkiä päihteiden väärinkäytöllä. Tärkein asia jää mielestäni rivien väliin: älä ole piittaamaton, älä ole itsekäs muiden kustannuksella. Kaikki paha alkaa siitä, että lähimmäisistä ei välitetä, eikä heille anneta ansaitsemaansa arvoa. Lapsisurma oli tästä hirvittävin mahdollinen jäävuoren huippu.

 

Yllätyin ja ihmettelin nopeaa vastareaktiota Tavallisia -kampanjalle. Sosiaalisessa mediassa syntyi nopeasti sivu ”niksejä syrjäytymisen ehkäisemiseen” (1). Sisältö oli juuri sitä, mitä osin halveksuvasta otsikosta saattoi arvata. ”Köyhien perheiden lapsilla on suurempi todennäköisyys syrjäytyä, synny siis rikkaaseen perheeseen!” ”Älä mene köyhiin naimisiin, mene rikkaisiin!” ”Älä ole lihava ja ruma!” ”Ei kannata tulla murheelliseksi” ja niin edelleen. Tottakai sivusto on tyylipuhdasta trollausta, mutta jossain rivien välissä on selkeä sanoma. Oikeistolainen ei saisi puhua syrjäytymisestä, koska vanhakantaisen käsityksen mukaan oikeistolaiset ovat rikkaita ja syntyneet kultalusikka suussa. Vielä suurempi virhe oikeistolaiselta on antaa tukea vaikeina aikoina ja kannustaa jaksamaan kohti parempia aikoja. Oikeistolaisethan eivät koe elämässään vastoinkäymisiä, eivätkä täten ymmärrä mistä puhutaan. Ei siis ole väliä mitä sanotaan, vaan sillä kuka sanoo.

 

Jotenkin voisin kuvitella tapahtumien kulkua, jos maassa olisi vasemmistolainen presidentti kampanjan keulakuvana ja syrjäytyminen yhtä voimakkaasti tapetilla. Puhuttaisiin ihmisten välisestä kanssakäymisestä, toivottaisiin positiivisempia asenteita toisiamme kohtaan. Vastustetaan piittaamattomuutta ja itsekkyyttä toisten kustannuksella. Toivottaisiin päihteiden liikakäytön lopettamista. Tähän asti kaikki olisi siis samanlaista kuin nytkin. Johtopäätökset olisivat kuitenkin erilaisia. Poliitikot painottavat luomaansa järjestelmää ihmisiä enemmän, joten jokapäiväinen elämä jätetään huomiotta. Julkisen rahan uusjako on tärkeämpää. Lisää veronkorotuksia, henkilöstömitoituksia, byrokraatteja, sääntöjä, sääntöjen valvojien valvojia ja kaikkea muuta asiaankuuluvaa. Yhtäkkiä todetaan että mikään ei muuttunut, hoidon ja ennaltaehkäisevän työn tarve on vain kasvanut lisäpanostuksista huolimatta. Byrokratia voitti taas.

 

Mitä tilanteessa oikeasti tapahtui? Valtio loi itse itselleen välittämisen monopolin. Miksi pitäisi itse enää huolehtia mistään, kun lopussa kaikki on kuitenkin valtion asia? Läheisyys ja välittäminen on ulkoistettu. Oikeastaan em. kuviteltu skenaario vastaa todellisuutta vähän turhankin hyvin.

 

Perinteisen suomalaisen politiikkakäsityksen mukaan vasemmisto on yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen äänitorvi. Oikeisto on tsempannut ihmistä käyttämään kaiken potentiaalinsa ja tarttumaan täysillä mahdollisuuksiin. Nyt oikeisto puhuu välittämisestä, inhimillisyydestä ja toisten huomioonottamista jokapäiväisinä tekoina. Vasemmisto vaatii lisää julkista rahaa, jotta valtio voi tehdä kaiken tämän. Valitettavasti jostain syystä emme saa nytkään tarpeeksi vastinetta korkeille veroillemme, ja tätäkin järjestelmää pyöritetään velkarahalla.

 

Me ihmiset olemme tämän ongelman ainoa ratkaisu. Maailmaa ei voi muuttaa ylhäältä annetulla mahtikäskyllä, vaan maailma muuttuu ihminen kerrallaan. Me kaikki olemme yleisesti ja yhtäläisesti vastuussa toisistamme.

 

Ihmisten keskinäisen kunnioituksen rinnalla on toinen tärkeä vaikuttaja. Yhteiskunnan rakenteet (mm. sosiaaliturva, koulutus, työssä vaadittava asiantuntemus, työn vastaanottamisen kannattamattomuus jne) ja niiden uudistaminen on taas niin laaja kokonaisuus, että se vaatisi täysin oman käsittelynsä.



(1) https://www.facebook.com/NiksejaSyrjaytymisenEhkaisemiseen

 

-----

Olen ehdolla Oulun kaupunginvaltuustuun 2012. Tarvitsen tavoitteessani ajatusteni levittämistä, taloudellista tukea sekä yleistä tsemppaamista. Tutustu tarkemmin: https://www.facebook.com/aarni.tuomas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Juha Korhonen

No mitä tyypillinen yläluokan pintaliitoporukan jäsen tietää syrjäytymisestä? No sen mitä on asiasta Hollywood-elokuvasta nähnyt. Siitä yhdestä elokuvasta, mitä tuli erehdyksessä katsottua pätkä alusta.

Ei semmoiseen perustuvia asiantuntijan neuvoja kovinkaan moni osaa oikein arvostaa. Niin yksinkertaista se on.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mietihän nyt tuota Niinistön juttua tämän lausumasi ohella.

"Maailmaa ei voi muuttaa ylhäältä annetulla mahtikäskyllä, vaan maailma muuttuu ihminen kerrallaan"

Eikö silloin tunnu melko typerältä,että presidetti tulee kuin joku isäpappa kertomaan,että kiusaaminen on huono juttu jne.?

Näkisin silti enemmänkin sellaisen tilanteen kokonaisuutena,että nyt ollaan mässäilty elintasokilvassa ja ylipäätänsä oikeiston taholta saatu yhteiskunta kilpailemaan verissäpäin..sitten ihmetellään tilannetta mihin on päädytty ja todetaan,että yhteisöllisyys olis hiton hieno homma.

Toki siinä pitää koittaa löytää vasemmistostakin syyllinen samalla jne. ja totta on,että myös se on syyllinen.

Käyttäjän PanuRaatikainen kuva
Panu Raatikainen

Vai voisiko olla, että kansalaiset oikeasti odottivat Niinistön työryhmältä enemmän - paljon enemmän? Ja ovat tavattoman pettyneitä ja jopa tyrmistyneitä siitä, mitä se lopulta tuotti?

En esimerkiksi itse lainkaan epäile presidentti Niinistön vilpitöntä ja hyvää tarkoitusta, mutta jotain tässä on mennyt pahasti pieleen. Sehän tässä onkin niin surullista.

En tiedä onko vika enemmän Niinistön itsensä vai hänelle tässä töitä tehneiden maailmankatsomuksessa, mutta ensin kyllä pitäisi ymmärtää, mitä syrjäytyneisyys ylipäänsä on, ja mistä se johtuu. Silloin ei mentäisi näin pahasti metsään.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Presidentin valtaoikeuksien vuoksi konkreettiset vaikutuskeinot ovat lähinnä tätä tasoa. On myös selvää, että jokapäiväisessä elämässä on jotain vialla, kun tilanne on päässyt näin vakavaksi. Joskus vaan tärkeintä on hoitaa perusasiat kunnolla, ja olla vähemmän itsekäs. Esimerkiksi ongelmien aiheuttaminen muille sillä, ettei osaa pitää itsekuria päihteiden kanssa, on itsekkyyttä ja piittaamattomuutta.

Korkeasta verotuksesta huolimatta ongelmia esiintyy aivan perusasioissakin. Se kertoo, että julkisessa järjestelmässä ja yhteiskunnan rakenteissa on epäonnistumisia. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi vain poliittisista päätöksistä, joten toisilla päätöksillä asioita voidaan muuttaa. Näiden korjaamiseen vaikuttavat aivan muut poliitikot kuin tasavallan presidentti.

Käyttäjän PanuRaatikainen kuva
Panu Raatikainen

Valtaoikeudet ulottuvat tietysti vielä vähemmän kotien seinien sisälle, mutta sinnekin jaellaan nyt neuvoja...

Kyllä presidentti arvojohtajana voisi hyvin käydä keskustelua syrjäytymisen keskeisistä syistä ja niiden oikeasti vaikuttavista ehkäisykeinoista (jos ne olisivat tiedossa), vaikka lopulliset käytännön päätökset tekee tietysti hallitus, kunnat jne.

Ja lisäisin kyllä, että kyllä todellisissa mielenterveys- ja päihdeongelmissa (usein yhdessä) on pohjimmiltaan kyse vähän jostain muusta kuin yksilön piittaamattomuudesta.

Marko Gylén

Presidentti Niinistön ohjelmaan kohdistunut kritiikki ei perustu oikeisto - vasemmisto -jakoon, vaan aitoon huoleen syrjäytyneistä. Onko tässä kaikki, mitä voidaan tehdä? Onko kaikkein polttavin puute syrjäytyneiden ja heidän lähipiirinsä elämässä se, että heiltä on tähän mennessä puuttunut self help -opas?

Syrjäytyminen, varsinkin jos ne näyttää huolestuttavasti kasvavan (mikä tietysti riippuu siitä, miten ilmiö määritellään), on varmaan monien oikeistolaistenkin mielestä yhteiskuntarakenteellinen ongelma.

Varmaankin sekä oikealla että vasemmalla on poliitikkoja, jotka "painottavat luomaansa järjestelmää ihmisiä enemmän, joten jokapäiväinen elämä jätetään huomiotta". Mutta onko järjestelmän uudistaminen ja ihmisläheistäminen sitten sitä, että julkistetaan tällainen Tavallisia-opas? Kuten Panu Raatikainen edellä, minäkään en epäile taustalla olevaa hyvää tarkoitusta.

Tokihan oikeistolainen politiikkakin, hyvää tarkoittaessaan, pyrkii syrjäytymisen ehkäisyyn ihan sillä, että talouden hyvin pyöriminen oletettavasti loisi työpaikkoja, vaurautta jne. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan ennemminkin vain ylin tuloluokka on päässyt nauttimaan kohtuuttomista eduista, mihin mm. Kokoomuksenkin Ben Zyskowicz on kiinnittänyt kriittistä huomiota. Oikeistolainen analyysi tästä on karkeasti ottaen se, että maailma nyt sattuu tällä hetkellä pyörimään tällä lailla, ja jotta pysymme siinä mukana, meidän on mentävä ainakin maltillisesti siihen mukaan ja kasvatettava tuloeroja jne. - muuten jäämme sivuun maailmantalouden kehityksestä ja se taas tarkoittaisi sitä, että syrjäytyneitä olisi vieläkin enemmän. Olisi kiva, että oikealla oltaisiin tästä tilanteesta sitten rehellisesti ja avoimesti tätä mieltä, eikä yritettäisi peitellä sitä retoriikalla ja tällaisella vaalilupauksien "lunastamisella".

Sekä vasemmalla että oikealla voitaisiin painottaa enemmän sitä, että järjestelmästä tehtäisiin ihmisläheisempi, eikä tämä tarkoita vain terveys- ja sosiaalitukijärjestelmää, vaan myös epävarmuuden vähentämistä työelämässä, koulutuksessa jne., eli ylipäätään sitä, ettei ihmisiä kilpailuteta toisiaan vastaan niin paljon kuin nykyisin tehdään, vaan luotetaan yhteistyön mahdollisuuteen. Ei meistä kukaan ole yksin oman onnensa seppä, vaan kaiken, myös ykstyisen sektorin, mahdollistaa julkisesti rahoitettu infrastruktuuri. Tämän muistaminen ja järjestelmän muuttaminen tähän yhteisvastuullisempaan suuntaan olisi aitoa "jokapäiväisen elämän" huomioimista. Ei se, että ihmisiä vain kannustetaan siihen jollain ylhäältä annaetulla ykispuoliella elämäntaito-oppaalla. Jokainen ihminen on kohdattava ykislöllisenä, yksilöllisisissä jokapäiväisen elämänsä ongelmissaan ja syrjäytymisvaarassaan.

Presidentillä on paitsi lakisääteistä valtaa ja jonkinlaista arvovaltaa kansalaisiin nähden (jota tämä elämäntaito-opas ilmentää), myös valtaa poliittisen keskustelun synnyttämisessä ja ohjailussa, työryhmnien perustamisessa jne. Siksi hän voi tehdä paljon enemmän "ahneuden vastaisessa taistelussa" ja "nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä" kuin vain julkaista tällaisia huolestuneisuuden ilmauksia, joista ei juuri ole todellista apua - muuten kuin kriittisen keskustelun synnyttämisen kautta, jota puolestaan ei saa ohjata poliittisen vastakkainasettelun tyhjään retoriikkaan, vaan aitoon syrjäytymistä ehkäisevään työhön.

Marko Gylén

oikolukua: "annaetulla ykispuoliella"; po. "annetulla yksipuolisella" :)

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Kiitos Marko hienosta kommentista!

Toivotaan, että nyt julkaistu opassivusto on vain alku jollekin suuremmalle. Tasavallan presidentti ei voi valtaoikeuksiensa puitteissa tehdä poliittisia päätöksiä, mutta voi antaa koko valtakunnan kasvot kampanjalle, jossa tarvitaan kaikkien panosta. Muistetaan kuitenkin, että nyt puhutaan työryhmästä, jolla ei ole valtuuksia tehdä päätöksiä.

Toimiva julkinen sektori on kaikkien etu. Ihmiset ovat valmiita maksamaan veroja, jos voivat luottaa järjestelmän toimivuuteen. Pohjoismainen valtiomalli on monin tavoin osoittanut olevansa maailman kärkeä. Mallin ylläpitäminen vain nyt epäonnistuu jossain, jos velkarahalla pyöritetään järjestelmää, joka voi byrokraattisista syistä jättää kaikkein heikoimmat ilman oikeutta turvallisuuteen.

Ihan samaa oikeisto ja vasemmisto haluavat - luotettavaa julkista järjestelmää, töitä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Keinot ja ajatusmallit toki ovat erilaiset.

Petri Haapa

Presidentti Niinistö olisi voinut ottaa kopion suoraan Dale Carnegien "Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa" -teoksesta

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Kirjoituksessasi on perää. Oikeisto ei voi puhua uskottavasti syrjäytymisestä, ilman että luopuu jostain oleellisesta siinä mikä tekee oikeistolaiseksi. Jos oikeistolainen puhuu uskottavasti syrjäytymisen torjumisesta, hänestä tulee ainakin hieman vasemmistolainen.

Toki kokoomuksen jäsenkirjan haltija, entinen tai nykyinen, voi ihmisenä puhua uskottavasti tästäkin aiheesta. Tällöin yksityishenkilö joutuu kuitenkin hetkeksi luopumaan oikeistolaisesta roolistaan, tai kärsimään uskottavuusongelmasta.

Jos oikeistolaisuus kärjistetään kansankielelle, se tarkoittaa menestymisen ideologiaa. Oikeistolaisuus on kilpailukykyä, se on pyrkimystä voittoon. Oikeistolaisuuteen ei kuulu pyytettömyys, kaikki on "ansaittava".

Jos ideologian lähtökohta on kilpailu, se tarkoittaa että toiset voittavat. Ne jotka eivät voita, häviävät. Oikeistolaisen ideologian mukaan voittajilla, menestyjillä on oikeus päättää asioista. He ovat "huippuosaajia" joilla on peräti vastuu muokata yhteiskuntaa.

Ne jotka eivät menesty, eivät juurikaan voi vaikuttaa yhteiskunnan periaatteisiin, he ovat näiden periaatteiden kehittelystä sivussa - syrjässä. Jos kaikki olisivat mukana, ei oikeistolainen maailma olisi oikeistolainen. Rikastumisella ei saisikaan riittävää hyötyä, suhteellista hyötyä. Siis sitä että jollakulla on enemmän kuin muilla ja että sillä on myös käytännön merkitystä.

Yritys yhdistää oikeistolainen menestymisen ideologia ja kaikista välittämisen humanistinen aatos vaikuttaa alusta asti tuhoontuomitulta. Oikeistolaisuudesta on joko luovuttava, edes hetkeksi, tai sitten on unohdettava altruistiset pyrkimykset.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

"Mitä tilanteessa oikeasti tapahtui? Valtio loi itse itselleen välittämisen monopolin. Miksi pitäisi itse enää huolehtia mistään, kun lopussa kaikki on kuitenkin valtion asia? Läheisyys ja välittäminen on ulkoistettu. Oikeastaan em. kuviteltu skenaario vastaa todellisuutta vähän turhankin hyvin."

Ajatus on kovasti sosiaalidemokraattinen, mutta tuohon ansaan ovat kaikki puolueet ajautuneet vaatiessaan omille eturyhmilleen vastaavia etuja. Tuohon nähdäkseni kiteytyy se muutospaine, joka sai monet kääntymään Perussuomalaisten puoleen vaaleissa. Valtapuolueiden änkyröinti luomansa järjestelmän puolesta pakottaa vaatimaan uutta jytkyä myös kunnallisvaaleissa, vaikka protestilla onkin suuret mahdollisuudet kuivua kasaan.

Menneen ajan valtarakenteet eivät ole kyenneet tunnistamaan niitä muutostarpeita, jotka globaali kilpailu ja väestömme surkea ikärakenne ovat tuoneet mukanaan. Lähes kaikki haluaisivat välittää lähimmäisistään, mutta jatkuva kasvuvaatimus syö kaiken ajan ja energian, jota tarvittaisiin siihen välittämiseen.

Syrjäytymisen muotoja on valtava määrä, mutta aina taustalla on riittämättömyyden tunne, jota ympäristö väsymättä ruokkii. Media luo jatkuvasti yli-ihmiskulttia menestyvien yksilöiden ympärille ja toisaalta lyö valitsemiensa epäonnistujien kautta monia väestöryhmiä kuin vierasta sikaa.

Olen itse päättänyt keskittää omien voimieni rippeet todellisten ratkaisujen etsimiseen tähän ongelmaan ruohonjuuritasolla ilman politiikkaa ja ideologisia painolasteja. Lopputulema on edelleen avoin, mutta nähdäkseni se vaatii osuuskuntia, jotka toimivat tarveperustaisesti ja omistavat itse keskeiset tuotantotekijät. Ei voi olla niin, että käytetystä työpanoksesta 80-90 % kiikutetaan saman tien valtion tai sijoittajien taskuun. Itse asiassa kovin moni kiikkuu rajalla, missä työpanoksen lisäksi on haettava sosiaaliavustusta pärjätäkseen edes jotenkin.

Emme ole tässä asiassa yksin. Riikka Söyringin blogin mukaan jenkeissä elää ruokakuponkien varassa 46,7 miljoonaa ihmistä, mikä on lähes 15 % koko maan väestöstä, mikäli tieto pitää paikkansa. Silti haluamme seurata näitä maailman johtavien idioottien talousväkivallan oppeja sokeasti????

Olemme kuitenkin ajaneet itsemme poliittista ja taloudellista seinää vasten ja odotamme vain, ketkä tulevat ammutuksi sitä vasten ja kenen henki säästyy. Toistaiseksi tämä on psyykkisen puolen ongelma, mutta jatkuvilla talouspakotteilla skenaario muuttuu fyysiseksi. Pelaamme peliä sellaisilla säännöillä että tappio on aivan varma. Ei hyvä.

Michael Perukangas

Syrjäytymiskehitys vaan tapaa olla sukupolvelta toiselle periytyvää ja tietyille alueille kasautuvaa. Jälkimmäisessä tapauksessa kylästä ei oikein ole kasvattajaksi ja ensimmäisessä taas vanhemmista ei oikein ole antamaan ryhdistävää esimerkkiä, kun vanhemmat tarvitsisivat itsekin monenlaista apua. Heille ei pelkkä kannustaminen siis ihan riitä. Kannustaisin siis niitä, joilla on jaksamista, osaamista ja varallisuutta yli omien välittömien tarpeidensa, osallistumaan näihin (toivo)talkoisiin.

http://perukangas.blogspot.fi/2012/09/arkisilla-te...

Käyttäjän PanuRaatikainen kuva
Panu Raatikainen

Tutkimusten mukaan syrjäytyminen periytyy. Ja jos ainoa aikuinen kotona on esim. pitkäaikaistyötön yh-äiti jolla on mielenterveys- ja päihdeongelmia, niin siinä on aika turha jaella tällaisia sinänsä totta olevia hienoja kasvatusohjeita vanhemmille. Tai käskeä nuorta itseään ottamaan itseään niskasta kiinni - tai naapuria tarjoamaan pullaa.

Toimituksen poiminnat