Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Miksi suomalaiset rakastavat ylisuuria möhkäleitä?

Jokin aika sitten uutisia lukiessa teki mieli heittää facepalmia tosissaan. Uutisissa jaksetaan edelleenkin puhua ”uudesta Nokiasta”. Aivan kuin koko kansantalous olisi ollut riippuvainen yhdestä yhtiöstä, vaikka eittämättä onkin ollut elannon lähde kymmenille tuhansille ihmisille myös välillisesti. Tämä yksi yhtiö ei kuitenkaan ole pohdiskelun aiheeni, vaan ihmisten asenteet ja ns. suuruuden ekonomia.

 

Ehkä tärkein sääntö sijoitustoiminnassa on riskin hajauttaminen. Sijoitetun potin kohtalo ei ole kiinni yhden osakkeen tai rahaston heilahduksista. Vain yhteen kohteeseen sijoittamalla ottaa sen riskin, että voi menettää kaiken. Näinhän asioiden pitäisi olla muussakin elämässä – suunnitelma B kannattaa olla, vaikka hartain toive onkin, että siihen ei koskaan tarvitsisi turvautua.

 

Asiat eivät kuitenkaan ole näin. Jostain syystä suomalaiset rakastavat ylisuuria möhkäleratkaisuja, joissa ei välttämättä ole minkäänlaista joustavuutta. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi päivittäistavarakaupassa. Ajetaan vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, moottoritien rampista ylös, ostetaan samasta peltomarketista ruoat, vaatteet, alkoholituotteet, bensat – joskus viikon tarpeiksi kerrallaan, ja arkipyhän aattona mielellään kahdeksi. Onhan se toki kätevää ottaa kaikki mukaan samalla käynnillä, mutta tällä trendillä on ikävä kääntöpuoli. Keskittyminen johtaa kilpailun näivettymiseen, eikä siinä tilanteessa voittaja ole asiakas.

 

Tämä möhkäleiden rakastaminen näkyy muuallakin. Lähes mikä tahansa ylhäältäpäin annettu ratkaisu, jossa pyritään keskittämään asioita ”saman katon alle” tai ”samoihin käsiin keskitettynä”, saa lähes poikkeuksetta kansan tuen. Toisin sanoen sellaiset ratkaisut, joissa viedään omaa vastuuta tai vapauksia pois, ja tilalle tulee uusia sääntöjä tai ehtoja. Puolitosissaan on sanottu, että Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi ”totuus” kerrallaan. Sinänsä surullista.

 

Aiemmin tänä vuonna julkaistu EVA:n raportti (1) on tietyllä tavalla hyvin paljastava, miten suomalaiset suhtautuvat ylipäätään vapauksiin ja rajoituksiin. Punainen lanka on tulkintani mukaan ajatuskulku ”MINUA holhotaan ja rajoitetaan LIIKAA, mutta MUITA EI RIITTÄVÄSTI”. Miten muuten voidaan selittää tulos, että yhtäältä koetaan valtion holhoavan liikaa, mutta samalla halutaan sensuuria Internetiin tai uhkapeliongelmaisten rekisteriä? Koska toiset eivät MINUN mielestäni pärjää ilman ylemmän tahon holhousta? Kuten raportissa tiivistetään: ”Pienen vä­hemmistön paheet houkuttavat helposti enemmistöä käyttämään ”isoa sinkoa”, samalla kun enemmistön omat paheet painetaan villaisella. Suo­malainen on valmis tukemaan sellaista sääntelyä ja holhousta, jonka koh­deryhmään hän ei itse kuulu.”

 

Tämä ajatusmalli kertoo paljon. Olemmeko me niin laiskoja, että otamme jotain ylhäältäpäin annettua ennemmin, kuin ajattelisimme tai kilpailuttaisimme itse? Kärsimmekö kollektiivista Tukholman syndroomaa? Miksi kollektiivisesti haluamme keskittämistä ja kontrollia? Emmekö luota itseemme tai toisiimme tarpeeksi? Ja jos tämä ajattelu on lähtökohta henkilökohtaista elämää koskevissa asioissa, miten voi olettaa että muualla elämässä mentäisiin muuta kuin möhkäleiden viitoittamaa tietä?

 

Palatakseni kansantalouteen, 11.12.2012 Ajankohtaisessa kakkosessa käsiteltiin yrittäjyyttä. Suomen yrityksistä 64% on yhden hengen yrityksiä, 94% alle kymmenen henkilön yrityksiä. Vain 0.2% on ns. suuryrityksiä, eli työllistävät yli 250 ihmistä (2, omat muistiinpanoni). Kuitenkin julkisessa keskustelussa yrittäjyys samaistetaan legendaarisen SAK-mainoksen Oiva Lohtanderiin (3) tai kuntavaalien hengessä veroparatiiseihin. Vähemmän huomioitua arjen yrittäjyyttä ovat vaikkapa erikoiskahveja tarjoava kivijalkamyymälä, yrityksille Internet-palveluita tuottava mainostoimisto, (erään kansanosan vihaama) turkistarhaaja, Lapissa jouluturisteja viihdyttävä moottorikelkkasafari ja niin edelleen.

 

Kun puhutaan yrittäjyydestä ja sen helpottamisesta, luulisi valokeilassa olevan pienyritykset eli 94% kaikista. Suuri enemmistö, joille aivan kaikki ylhäältäpäin käskytetty on pois ydintoiminnasta ja kassavirran hankkimisesta. Mutta ei, taas keskitytään möhkäleisiin, ja populistisesti yleistetään kaikki yritystoiminta sillä perusteella.

 

Tottakai ihmisiä kiinnostaa se, missä on homma isolla. Se on luonnollista. Mutta. Jos omaakaan elämää ei kannata rakentaa yhden kortin varaan, yhteiskuntaa vielä vähemmän. Riippuvainen yhteiskunta on äärimmäisen haavoittuva ja riskialtis. Yhteiskunnan pitäisi tarjota mahdollisuuksia kaikille, ennemmin kuin niputtaa ja keksiä jatkuvasti lisää sääntöjä. Esimerkiksi vaikka teknisesti ottaen toiminimet ja pörssiyhtiöt voidaan asettaa yhteisen ”yritys” –nimikkeen alle, niillä on ero.

 

Toivottavasti Suomesta tulee jatkossakin globaaleja menestystarinoita. Siinä rinnalla voi olla silti kasapäin pieniä, tuottoisia firmoja tekemässä saman eri mittakaavassa.

 

Fanita facebookissa: https://www.facebook.com/aarni.tuomas

 

 

 

(1)    http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/10/Holhouksen-alaiset.pdf

(2)    https://www.facebook.com/aarni.tuomas/posts/506989719335837

(3)    http://www.youtube.com/watch?v=xshAd3Nitfw

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Lauri Niemi

Aina väläytellään niitä katastrofiskenaarioita. Helppohan se on läpeensä sosiaalidemokraattisessa maassa kasvaneena kavahtaa jotain vapaudesta mahdollisesti seuraavaa ääri-ilmiötä ja siitä todeta että kyllä se kontrolli hyvä on. Loppujen lopuksi kyse on tosin juurikin siitä että on tarve prässätä muut olemaan samasta muotista kuin itse on.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Ei ei. Se on niin, että lukumääräisesti valtaosa yrityksista palvelee valtion sisäistä kiertokulkua, päivittäistä keskinäistä palveluketjua. Sitä, että rahoja siirrellään toisillemme.

Sellaisella ei valtio pärjää. Siksi se 0.2 tai jotain % on olennaisessa osassa kansantalouden kohennustalkoissa.

Laskelmat Nokian kansantaloudelliseksi korvaamiseksi muilla yrityksillä ovat varsin hurjia.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Se on olennaista. Mutta ei kaikki kaikessa. Juuri tätähän rakennemuutoksen ydin on ollut, PK-firmat ovat nousseet suuryrityksiä merkittävämmäksi työllistäjäksi.

Jukka Palo

Suuryritysten ulkoistaminen on tuottanut paljon pienempää yrittämistä. En nyt kuitenkaan usko, että alihankintaketjun nöyrä toimeenpanija olisi välttämättä aina parempi ratkaisu kuin yhtymätaseella turvattu osasto.

Periaatteessahan Suomen tasavallankin voisi yhtiöittää ja ulkoistaa keskisuuriksi palveluyrityksiksi.

Tässä pienessä ja keskisuuressa retoriikassa ei koskaan yleisesti ottaen tarkastelle toimialoittain alan luonnetta, vaan keskustelu on pääasiassa ideologista.

Onko Accenture elinkelpoista yrittämistä ilman Nokiaa vai ei ole?

PS. Miten intiaanikoru ja punainen paita sopii Kansalliseen Kokoomukseen? Tuollainen paitahan voisi olla vaikka toveri Kimmo Kiljusellakin.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni Vastaus kommenttiin #7

Eipä ollut hirveän mukava lukea tämän aamun uutisia, Accenture sulkee Oulun toimipisteensä. Täälläpäin rakennemuutos tuntuu vähän turhankin lujaa. Paljon aikaa tulee kulumaan, että tilanne joskus normalisoituu, mutta pahemmistakin on selvitty.

Koru on matkamuisto viimevuotiselta Aasian reissultani, ja pinkki on muutenvaan kiva väri. Taskuliina on kuitenkin sininen :P

Jukka Palo Vastaus kommenttiin #9

Oulu tulee lujaa alamäkeä alas, samaa kelkkauraa kuin monet Nokian alihankkijapaikkakunnat ennen sitä. Tervaporvarille ei ole kovin helppoa myöntää elävänsä valtionyhtiö Stora-Ensosta ja julkisesta sektorista. Yritys on kova, mutta se, että Nokia ulkoistetaan Accenturelle lopettamista varten on vain yksi tapa kertoa saneerauksen tarinaa.

Proletarisoituminen ja prekaaristuminen on tosiasia, mutta silti liisajaakonsaarilla ja tuulikkiukkoloilla ei ole oikein muuta tarjolla kuin historiallinen kekkoskriittisyys sekä ratkaisuna Euroopan unionin ongelmiin Euroopan unionin vaikutuksen lisääminen jäsenvaltioissa eikä sen kohtuullinen ja hallittu purkaminen.

Matias Gerlich Vastaus kommenttiin #9

Joitakin vuosia sitten eräät sosiaalipuolen tutkijat totesivat että Oulun yhteiskunnallisessa ajattelussa mustavalkoisuus on hallitseva piirre. Kaupungin sosiaalinen ero- kuilu hyvinvoivien ja köyhien välillä oli kaupungeistamme suurin. Myös ideologisesti Oulussa väitettiin olevan vallalla ajattelu joka palvoi yksityisyyttä ja vähätteli julkista sektoria.

Oulussa kärjistyi se sokea luottamus siihen harhaan että Suomi ja Nokia edustavat teknologista huippumallia. Todellisuudessa, Suomi uskoi hämmästyttävän myöhään että maailma tulee pysymään Microsoftin dominoimana. IT-maailman mullistukset yllättivät suomalaisen teknoväen yhtä pahasti kuin uusipaperituotanto suomalaisen metsäteollisuuden 1990-luvun alussa. Tai ydinenergiatuotannon kilpailukyvyttömyys vanhat teollisuusmiehet 2000-luvulla

Suomi on yhden totuuden maa. Tällaisessa henkisessä ilmapiirissä tehdään silloin monumentaalisia virhearvioita.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Suomi on pääomaköyhä maa. Se jolla rahaa suuremmassa määrin oli oli valtio ja sen investoinnit ovat olleet aina "poliittisia".

Lisäksi tautalla on hiukan semmoista vasemmistoromantiikkaa, joka Neuvostoliiton esimerkin mukaan suosi suuria kombinaatteja ja vähintään hevosen kokoisia vientituotteita.

Suosittelen tutustumista Kekkosen ajan teollisuuspolitiikkaan, nii saa aavistuksen tuon tuommoisen suuruuden rakastamisen taustoista.

Jukka Palo

Toinen vaihtoehto olisi ollut olla perustamatta valtionyhtiöitä ja ylläpitää 1944-1991 samaa itkua kuin nyt pelkistä kaivoksista, että ulkomaalaiset omistavat ja vievät kaiken.

Norjassa suurempi ja järkevämpi omistaminen ilmeisesti keksittiin saksalaisten miehityksen aikana, kun ryhdyttiin turhalla vesivoimalla tekemään bauksiistista lentokonealumiinia.

Suomen kehitys ei poikkea juurikaan Norjan kehityksestä. Norjassa ollaan kuitenkin kansallisvarallisuuden yksityistämisessä vastahakoisia.

Ilmeisesti on ideologisesti jotenkin väärin ollut olla perustamatta Enxo-Guzeitia ja Imatran Voimaa kokoomuslaisella kaudella ja kansanrintamakaudella Neste Oilia, Rautaruukkia jne. Ilmeisesti laivateollisuuden ja rakentamisenkin teräs olisi pitänyt tuoda ulkomailta, jotta ylisuuria ikäluokkia olisi työllistynyt vähemmän ja jotta bilateraalikaupasta saatu hyöty olisi ollut vähäisempi.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Riippuu niin kovasti toimialasta. Tuotannossa ja kaupassa, jossa olet mukana globaalissa kilpailussa, tarvitset suuruuden ekonomiaa sekä tarvikeostojen, että logistiikan suhteen. Paikallisisissa palveluissa voit pärjätä pienempien yksiköisen avulla. Digitaalisissa (viihde)tuotannoissa jakelukanava on niin helppo, että voit luoda tuotteita ja jaella niitä myös pikkufirmoista.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Börje
Toki näin on, että riippuu toimialasta. Vaan lienee sillain, että suuryritysten surma ovat ne henkilöt, jotka ajattelevat kustannuksia. Valitetttavasti näin on käynyt monen kunniakkaan ja vanhan yrityksen osalta.

Voitto ei ole tärkein vaan tekemisen meininki ja sitä maamme tarvitsee.

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén

Yrityksen on pakko tehdä voittoa tai se on kohta entinen yritys.

Osa voitosta pitää säilyttää yrityksen käytössä pahan päivän varalle.

Osa pitää investoida tuotteisiin tai palveluihin niin että voittoa syntyy myös tulevaisuudessa.

Osa voitosta pitää maksaa omistajille osinkona sjoitetun rahan vastineeksi.

Ilman voittoa mitää näistä ei voi tehdä ja ensimmäisessä lamassa voittoa tuottamaton yritys on konkurssissa.

Veikko Vitikainen

Tekemisen meiningillä ei elä. Globaalissa markkinataloudessa kilpailu on Suomesta katsoen mennyt niin verisen kireäksi työvoimakustannuksien ja etenkin verotuksen takia, että olemme koko ajan menossa siihen pisteeseen jossa pesemme vain toistemme paitoja. Kilpailukyvyn suurin syöjä ja vihollinen on jättiläismäinen verotus jossa joudumme kilpailemaan eteläeuroopan maiden kanssa joissa me maksamme myöskin heidän veronsa.
Menestyvässä yrityksessä on pakko laskea kustannukset sekä tuotot ja pitää ne tasapainossa siten että yritykselle jää vielä kohtuullinen voittokin.
Yritystoiminta ei voi perustua siihen että yritykset alkavat toimia sosiaalitoimistoina, kustannukset eivat aina ole yritäjän omassa hallinnassa, vaan hän on sosiaalikulujen ja verojen orja valtiovallan määräämässä järjestyksessä.

Jukka Palo Vastaus kommenttiin #12

Pelkällä meiningillä, aikomuksella, ei elä. Jos olis valtaa niin kuin on mieli, niin ottaisin omakseni. Sekin olisi tahdonvaltaa eli mielivaltaa.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi Vastaus kommenttiin #12

Joo siinä on vain se ero, että tekemisen meiningillä tarkoitetaan nykyisin heti, helposti ja rahat käteen. Piruako muilla on väliä kun tartten fyrkat justiinsa käteen.

Yhteisestä vastuusta viis. Onneksi ei tarvitse kauan enää näitä juttuja seurailla.

Jukka Palo Vastaus kommenttiin #16

1990-luvun Venäjä oli malliesimerkki nopean korkeakorkoisen monetaristen rahan maasta. Yhdysvallat lahjoi Jeltsinin hallituksen kaikenlaisilla säätiöillä, konepajateollisuu romahti 3/4, jotta Venäjällä ei ollut suureelle terästuotannolleen muuta mahdollisuutta kuin aseteräksen vieminen Aasiaan rakennustarvikkeeksi, 1996-1998 paperiteollisuudesta puolet oli kiinni, mikä oli suurempi prosentti kuin suuren isänmaallisen sodan aikana. 90% väestä oli toimeentulon rajoilla, mutta ortodoksinen usko kesti ja syntyi uudelleen Herrassa. Nousevat energianhinnat pelastivat Jumalan avulla Venäjän.

Suomessa eurostoliittolaiset pyrkivät suomalaisuusaatteen tuhoamiseen pala palalta. Postmodernia ruokkivat ääliökokoomuslaiset, eurososialidemokraatit, feministit ja muut hämmentäjät.

Maailman vielä itsenäiset kansalliskokoomuslaiset valtiot ovat toisten strukturalistien, kommunistien, ohjaamia. Yhtenäisen Venäjän kansalliset kokoomuslaiset ovat Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestön, komsomolin, kansallisiksi kokoomuslaisiksi kasvattamat ja kiinalainen markkinakommunismi, on kokonaan oma lukunsa.

Postmodernismi on pahempaa kuin kommunismi.

Jukka Palo

"Ehkä tärkein sääntö sijoitustoiminnassa on riskin hajauttaminen."

Miksi liberaalikokoomuslaiset ja eurososialidemokraatit suosivat riskikeskittymien kasvattamista ilman diversiteettiä ja järjestelmäriskin moninkertaistamista suuruuden ekonomiana?

Eikö Ilmarinen, Varma ja EKP edusta melkoista järjestelmäriskiä ja riskinkeskittymää samoin kuin kaksikanta ja Lissabonin sopimus kaikkine seurauksineen?

Veikko Vitikainen

Jukka.
Täytyy myöntää että nykyinen hallitus harrastaa nimenomaan EU:n ja EKP:n kautta antidiversiteettistä riskien hallintaa, panoksena valtaisat summat Suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Jukka Palo

Samaan aikaan kun suurkokoomuslaiset EK:ssa ja valtioneuvostossa rakentavat eusososialidemokraattista järjestelmäriskiä, joka maksaa kymmenen vuoden EMU-jäsenyydellä suomalaisille 70 000 000 000 euroa eli 7 000 000 000 euroa vuodessa per nautittu halpakorkooinen EMU-vuosi, pien-, nuor- ja lapsikokoomuslaiset finninaamaisten ja asuntovelkaisten finanssianalyytikkojen tapaan puhuvat portfoliohajauttamisesta.

Kyllä jokaisen proletaarin kannattaisi katsoa eläkenauhastaan, missä riskissä Ilmarisen, Varman ja valtion sekä kuntien eläkeläisten suurkapitaali lepää.

Veikko Vitikainen Vastaus kommenttiin #17

Eläkevakuutusyhtiöt tiedottivat taannoin ettei eläkevaranto ole supistunut, mutta unohtivat ilmoittaa ettei se ole kasvanutkaan siitä huolimatta että kansa on vuosia maksanut elämaksuja turhaan kun eläkevaranto on huvennut sitä myöten kasinopelien pyörteissä.
Sitä ihmettelen miksi Rahoitustarkastusvirasto ole maininnut mitään siitä mihin nuo kasinopeleissä hävityt miljardit ovat kadonneet. Siitä huolimatta pääjohtajat nostelevat jättimäisiä boonuksia sankaritöistään.

Jukka Palo Vastaus kommenttiin #19

Hyvinvointi putsaa pesän ennen kuin totuus paljastuu. 1990-luvulla Venäjällä kysyttiin, miksi demokraatit varastavat enemmän kuin kommunistit. Vastaus oli:"Heillä ei ole 77 vuotta aikaa varastaa."

Demokratia on sitä, että vanhat jo korruptoituneet vaihdetaan rauhanomaisesti vielä ryvöttymättömiin korruptoitaviin.

Matias Gerlich

Todennäköisemmin innokkaimpia keskittämisajattelun apostoleja Suomessa ovat kuitenkin olleet demarit, ei ehkä niinkään Kokoomus ja vielä vähemmän Vihreät ja Keskusta.

ulf fallenius

Yllätys on kyllä se että Suomi ei ole pääoma köyhä maa.Mutta kun kaikki miljardi säästöt makaa tileillä olematonta korkoa kasvamassa esimerkkiksi käyttötileillä koko ajan reillusti yli 80miljardia ja niin edelleen.Suomi pärjäisi pitkälle omilla rahoituksilla jos säästäjistä edes puolet lähtisi sijoitustoimintoihin mukaan mutta ne rahat on niinkuin ne ei olisi edes olemassa vaikka niissä sitä voimaa olisikin.Pitäisi jo kouluissa olla opetusta että raha on laitettava poikkimaan tai tekemään niin sanottusti työtä puolestaan koska mitään tyhmempää sijoitusta ei löydy kun rahojen makuttamista tileillä ja inflaatio nakertaa ja kunnolla.

Matias Gerlich

Suomi on yhden totuuden maa. Ja totuutta perustellaan sanomalla että "tämä on ainut oikea vaihtoehto". Tässä maassa on aina toisinajattelijat naurettu suohon.

Nyt se kostautuu kun kehittyvät maat ja jopa täysin alikehittyneet maat hyppäävät notkeasti uuteen teknologiaan kuten mobiileihin ja aurinkopaneleihin kun taas suomalainen "demari" uskoo katkeraan loppuun asti Nokiaan, Microsoftiin, ketsuppiin ja betoniin.

Jukka Palo

Pitäisi uskoa Mauri Pekkariseen, puuenergiaan ja turpeeseen. Helsingin Energiakin voisi lakata maahantuomasta kivihiiltä. Ehkä Helsingin Kokoomuksen ja Vihreän liiton tulisi tehdä jotain hiilikasoille.

ulf fallenius

Kunhan keskituloinen ymmärtäisi ostaa Suomalaisten hyvien yritysten osakkeita niin sekin riittäisi.Riskirahoituksista en maininut mitään koska se on sitten ihan eri ihmisten alaa.Mutta niin tai näin niin tavalliset huono korkoiset säästötilit eivät ole kanattavia.

Ari Ohvo

Ennenmuinoin oli Nokia yksittäinen suurin yritysveron maksaja Suomessa huolimatta siitä että kuuluu noihin 0,2 % yritysten määrästä. Vuonna 2011 Nokia ei maksanut enää senttiäkään veroja Suomeen. Isojen yritysten kanssa on helpompi poliitikkojen pelata, koska ne tuottavat kuitenkin yhdessä suuren kakun yhteisöverotuloista. Tottakai pienetkin yritykset ovat tärkeitä, mutta isompia kokonaisuuksia on helpompi hallita. Sama pätee ihmisten ajatteluunkin. On helpompaa kun kaiken ruuan voi ostaa yhden katon alta, vaatteet toisen katon alta ja viihteen kolmannen katon alta. Aina helpompaa on jos kaiken voi ostaa yhdestä hypermarketista. Kuitenkin jos hypermarket suljetaan, on ostaja suorastaan pulassa ja kysyy: "Mistä uusi hypermarket, mistä uusi Nokia?" Saksalla vienti vetää paremmin kuin Suomella koska maan vienti on monialaisempaa kuin Suomessa.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Sanoit asiani huomattavasti tiiviimmin :D

Toimituksen poiminnat