Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Opiskelijapoliitikko, kaikkia ei kiinnosta

Päivän uutistarjonnasta silmään pisti poliittisten opiskelijajärjestöjen yhteinen kannanotto. Uutisen mukaan puheenjohtajat ovat huolissaan, koska puolueiden paikat ylioppilaskuntien päätöksenteossa vähenevät sekä ylioppilaiden äänestysaktiivisuus laskee. Ratkaisuna tarjotaan mm. lisää aktiivista yhteiskunnallista keskustelua, koska ”ylioppilaskunnassa äänestämättä jättäneet eivät todennäköisesti myöskään äänestä muissa vaaleissa”.

 

Mitä jos kysymys on yksinkertaisesti siitä, ettei ihmisiä kiinnosta? Valtaosa ihmisistä menee yliopistoon ja ylipäätään korkeakouluun opiskelemaan, hankkimaan ammattitaitoa, eikä leikkimään kansalaiskasvatusta ja pikkuyhteiskuntaa. Koko ylioppilaskuntajärjestelmän taustalla kummittelevat muinaisjäänteet pakkojäsenyys ja -maksu, joiden olemassaolon oikeutus on vähintäänkin menneen maailmanajan -myös perustuslain vastainen- asia.

 

Sinänsä opiskelijajärjestötoiminta on oikein mukava harrastus. Valitettavasti lakisääteisyys tekee tästä taas yhden byrokraattisen koneiston, joka pahimmillaan opettaa toisten lompakolla käynnin olevan vastaus kaikkeen.

 

Henkilökohtaisesti en ihmettele ollenkaan, ettei puolueita haluta äänestää ylioppilasvaaleissa. Mielestäni tässä puhutaan enemmän seurauksesta kuin syystä. Veikkaan asiassa tapahtuvan muutosta aikalailla samalla hetkellä, kun eduskunta näyttää esimerkkiä paremmasta. Maamme johtavien päättäjien ja puolueiden on pystyttävä johonkin huomattavasti parempaan, kuin säätämään pakkoja ja kasvattamaan nuorten sukupolvien velkataakkaa.

 

Väitän myös, että vaikka politiikka ei kiinnostaisi edes korkeakoulussa, on todennäköisempää että mieli muuttuu. Sillekin on syynsä. Opintojen loppupuolella aletaan siirrytään yhteiskuntajärjestelmässä saajasta maksajaksi, jolloin itse maksetut veroeurot nähdään eri valossa. Tai perhettä perustaessa alkaa miettiä, millaisessa maailmassa haluaisi jälkikasvunsa elävän. Vaikka ylioppilasvaaleissa vain noin joka viides opiskelija äänestää, eduskuntaa ja presidenttiä äänestää yli kaksi kolmesta täysi-ikäisestä. Kyllä uurnille mennään, kun ääni voidaan käyttää johonkin merkittäväksi koettuun tarkoitukseen.

 

Demokratian perustuessa vapaaehtoisuuteen, on vaikeaa nähdä pientä äänestysprosenttia Järjestelmän toimimattomuutena. Päinvastoin, Järjestelmä saa tasantarkkaan sitä mitä tilaa.

 

Kirjoittaja toimi puolueettomana edustajana Oulussa v.2007-11. Otsikkoon inspiraation antoi Toni ja Heikki Haaman show.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

"Mitä jos kysymys on yksinkertaisesti siitä, ettei ihmisiä kiinnosta?"
Tuossahan se just sanottiin, että jos ihminen ei äänestä edustajistovaaleissa, se tuskin äänestää muissakaan vaaleissa. Ja millainenhan sellainen edustuksellinen demokratia on, missä ihmiset eivät äänestä?

Luulisi, että sinuakin puolueaktiivina kiinnostaisi se äänestävätkö ihmiset ylipäätään vai eivät. Että kiinnostaako ihmisiä vai ei. Se on ihan ihmisten äänestysaktiivisuudesta kiinni pääsetkö itse kunnanhallitukseen ja mihin ikinä pyritkään.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Kiitos kommentista Saara!

Luithan kirjoitukseni loppuun: kyllä ihminen äänestää, kun koetaan että ääni annetaan jollekin tärkeälle asialle. Äänestäjän mielipiteestä kiinni, antaako äänensä jonkin puolesta tai jotain vastaan.

Lainaan erästä ystävääni henkilökohtaisen Facebook-profiilini keskustelusta: "Minäkin kuulun siihen porukkaan, jotka äänestää sitten kun on joku jota äänestää. Se ääni pitää ansaita."

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tilanne on sietämätön. Broilerit opetetaan ryyppäämään toisten rahoilla ja jakamaan loputkin tovereilleen. Harrastekerhojen, kuten ylioppilaskuntien, jäsenmaksujen tulisi ehdottomasti olla vapaaehtoisia. Toisten kaljojen maksaminen ei saa olla opiskeluoikeuden edellytyksenä.

Toimituksen poiminnat