Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Teesit Lahden puoluekokoukseen

  • Ministeri Vapaavuori & puolueaktiivi Aarni Oulun Kauppahallissa, toukokuu 2013
    Ministeri Vapaavuori & puolueaktiivi Aarni Oulun Kauppahallissa, toukokuu 2013

Kauan odotettu, yksi Kokoomuksen sekä Suomen tärkeimmistä puoluekokouksista on käsillä. Yhdistetty puheenjohtaja- ja pääministerivalinta on odotetusti ja ansaitusti vienyt kaiken mediahuomion. Juuri tällaista kampanjoinnin pitäisi olla. Ehdokkaat ja tukijansa käyttävät kaikki paukkunsa väittelyyn hyvässä hengessä, kukin vahvuuksiaan korostaen. Mahdollinen kritiikki on pidetty asiallisena, eikä keskinäistä nokittelua ole ollut käytännössä ollenkaan.

 

Äänivaltaiselle puoluekokousedustajalle tämä ei ole täysin koko totuus. Kun koko puheenjohtajisto vaihdetaan kerralla, puoluekokouksella on valta linjata hyvin paljon asioita uusiksi. Tämä näkyy esimerkiksi jätettyjen aloitteiden määrässä, tämä luku on korkeahko 199 kappaletta.

 

Puheenjohtajakisassa harkitsin valintaa kohtalaisen pitkään, ja suosikikseni valikoitui Jan Vapaavuori.

 

Olen valintaa tehdessäni painottanut ensisijaisesti asiasisältöä (mieleisilläni painotuksilla) sekä johtajuutta. Molempiin liittyy olennaisesti kyky elää ajassaan, ja olla valmiita mukautumaan, jos maailma muuttuu ympäriltämme.* Lisäksi on otettava huomioon, ketkä ovat lähimmät ”pelikaverit” muista puolueista, ja mietittävä miten mitkäkin tiimit toimisivat yhteen.

 

Seuraaviin eduskuntavaaleihin asti hallituksen on pystyttävä kaikin keinoin varjelemaan AAA-luokitusta. Toiseksi suurimman hallituspuolueen -niinikään tuoreeksi- puheenjohtajaksi valittiin sanelupolitiikkaan tottunut ex-työmarkkinajohtaja Antti Rinne. Vaikka Rinne on oman pj-kampanjansa jälkeen pehmentänyt joitakin kantojaan, ilmassa on silti haluttomuutta sitoutua hallituskauden aiempiin päätöksiin. Tähän tehtävään, aiemmin sovitun läpivientiin on oltava johtajuutta.

 

EU-vaalien perusteella on ennakoitavissa, että tulevien eduskuntavaalien kaksi suurinta puoluetta on tiedossa. Nämä ovat tietenkin Kokoomus ja Keskusta, joiden järjestys toivottavasti pysyy em. kaltaisena. Keskustan puheenjohtajana jatkaa evp. yrittäjä-toimitusjohtaja Juha Sipilä, jolla on juuri sitä talousosaamista ja -kokemusta jota Suomi tarvitsee.

 

Tulevan hallituksen johtavan parin, pääministeri-valtiovarainministerin, on jaettava sama tilannekuva. Tässä tarvitaan asiaosaamista ja rohkeutta uudistaa. Tällä hallituskaudella on valitettavasti nähty, kuinka vaikeaa päätöksenteko on, jos yhteinen tilannekuva puuttuu.

 

Näillä perusteilla Vapaavuori on valikoitunut suosikikseni. Paljastan myös koko suosikkijärjestykseni perusteineen: Alexander Stubb on kakkossuosikkini ja Paula Risikko kolmas. Tämä toki sillä varauksella, ettei loppumetreillä tapahdu jotain odottamatonta ja poikkeuksellista.

 

Alex on puheenjohtajakiertueella osoittanut sellaisia johtajuuden merkkejä, jotka täytyy ottaa tosissaan ja huomioida. Pääministerinä Alex ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö olisivat varmasti pari, joka jakaa pitkälle yhtenevän tilannekuvan, ja maan ulkopolitiikka olisi taatusti hyvissä käsissä. Myös kova kansansuosio on seikka, joka on Alexin etu. Mielipiteet eivät ole erityisen kaukana Vapaavuoren mielipiteistä. Kuitenkin, yritysmaailmassa on sanonta, ettei parhaasta myyjästä välttämättä ole parhaaksi toimitusjohtajaksi. Ehkä mielessäni painaa myös edelliset, vuoden 2003 ns. pääministerivaalit, joissa Ville Itälä otti selkeästi takkiin Anneli Jäätteenmäeltä ja Paavo Lipposelta.

 

Jos Vapaavuori on elinkeinojen, Stubb ulkopolitiikan, Risikko on selkeästi sosiaali- ja terveyspolitiikan mestari tästä kolmikosta. Sote on ehkä tärkein sisäpolitiikan sektori, jonka suuren uudistuksen läpivienti on vaativa tehtävä. Tähän Paulalla on sekä johtajuutta että asiantuntemusta. Valitettavasti mielipiteissä verrattuna omiin painotuksiini on sellaisia eroavaisuuksia, että tuskin Paulaa äänestän - siitä huolimatta, että hän oli melko kauan kakkossuosikkini. Tällaisiksi kynnyskysymyksiksi nousivat kysymykset perintöverosta ja nykymuotoisesta työmarkkinajärjestelmästä, jotka molemmat Risikko haluaa säilyttää.

 

Parasta pj-vaalissa on, että jokaisella ehdokkaalla on kyky suoriutua tehtävästä, selkeine vahvuusalueineen. Äänestyslappuun voi valitettavasti laittaa vain yhden nimen.

 

Puoluekokouksen aloitteista: perintövero- ja lahjaveron poistamisesta on jätetty yhteensä viisi erilaista aloitetta. Tästä on tulossa vastaavanlainen kysymys, kuin yhteisövero oli Rovaniemen puoluekokouksessa 2012. Mielestäni Suomella ei ole minkäänlaista varaa pitää sellaista veroa, josta länsimaiset naapurimaamme (Ruotsi, Norja ja Viro) ovat luopuneet. Suomi on verotuskiimassaan saanut jopa Ruotsin, hyvinvointivaltion alkukodin vaikuttamaan houkuttelevalta veroparatiisilta. Niin houkuttelevalta, että syöttiin ovat tarttuneet jo Björn Wahlroos, sekä kiuasvalmistaja Harvia. Voitteko kuvitella: jopa kiuastehtaan kannattavuus saunan kotimaassa voi olla vaakalaudalla, puhtaasti verotussyistä!

 

Kokoomuksen virallinen kanta on poistaa perintö- ja lahjaverotus pitkällä aikavälillä. Tässä ajassa, etenkin tässä toimintaympäristössä on pystyttävä ottamaan selkeä linja. Moni muistaa, että aluksi jopa Kokoomuksen puoluehallitus halusi hylätä Kokoomusnuorten aloitteen yhteisöveron poistamisesta, kuitenkin puoluekokous halusi -murskaavalla enemmistöllä- poistaa yhteisöveron. Perintö- ja lahjaveroon on otettava yhtä luja mielipide, luotan tässä kentän tahtoon uudistaa Rovaniemen hengessä.

 

Omaa käsialaani puoluekokoukseen on aloite 21, Oulun Läänin Kokoomusnuorten ”liikeaikalaki kumottava”. Puoluehallitus toivoo vastauksen riittävän selvitykseksi aloitteeseen, ja olen itse tähän tyytyväinen. Tunnustetaan ne ongelmat, joita aukiolojen poikkeuslupiin liittyy, sekä Työ- ja elinkeinoministeriön tavoite muuttaa asiantilaa. Lisäksi pidetään tärkeänä varmistaa myös kauppakeskusyrittäjien tasapuolinen kohtelu.

 

Lähden Lahteen näillä eväillä! Kirjoitan kokouksen tapahtumista Twitteriin, ottakaa @tuomasaarni seurantaan.

 

 

Tämä kirjoitus ja sen sisältämät mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivätkä edusta minkään järjestöni virallisia kantoja.

 

 

 

 

* Ikävä totuus on, että Suomi on väkiluvultaan alle prosentti Euroopasta, ja alle promille maailmasta. Pienen on oltava sopeutumiskykyinen, eikä koskaan täysin yksin.

 

Lisäys 11.6.2014: US nosti tämän ja Janne Pihlajan blogit omaksi uutisekseen, http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/69743-ratkaiseeko-tama-kynnyskysymys-paaministerivaalin-vaatii-kauan-kaivattua-selkarankaa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat