Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Johtajuuden alennustila, yhteisten maalien puutostila

Helsingin Sanomissa oli hetki sitten ansiokas juttu, kuinka Suomi ajautui nykyiselle, kestämättömälle velkaantumisen tielle. Jutussa on paljon asiaa myös rivien välissä. Esimerkiksi: poliittinen päätöksenteko, elvytysteoria ja väärä tilannekuva voivat olla yksittäisinä, mutta etenkin yhdessä jotain hyvin vaarallista. Tästä kaikesta tuli jotain kirjaimellisesti lamaannuttavaa: hallitus on parhaimmillaan pystynyt siirtelemään miljardeja, mutta isoon kuvaan ei ole haluttu, tai uskallettu koskea.

 

Ikävää on, että oikeastaan tässä ei ole mitään uutta. Risto E.J. Penttilä ja Alf Rehn esittivät v.2012 kirjassaan ”Suunnaton Suomi”, ettei Suomella ole hetkeen ollutkaan selkeää linjaa. Paavo Lipponen on edelleen viimeisin pääministeri, joka on istunut tehtävässään täyden vaalikauden ajan.

 

Miksi Lipposen sateenkaarihallitukset pystyivät siihen, missä Kataisen, ja Stubbin sateenkaarihallitukset eivät välttämättä pysty? Suurin yhteinen nimittäjä -nykyinen erottaja- lienee tilannekuvassa, yhteinen maali puuttuu.

 

Lipponen ja Sauli Niinistö olivat samalla kartalla. Matti Vanhanen ja Katainen olivat suunnilleen samalla kartalla, mutta perustivat päätöksensä liian optimistisiin ennusteisiin. Jutta Urpilainen ja Katainen saattoivat löytää yhteisen kartan viimeisimmissä kehysriihissä, mutta se ei ollut SDP:n puoluekokouksen mieleen. Antti Rinne ei välttämättä haluaisi olla Stubbin kanssa samalla kartalla, mutta lienee valmis kompromisseihin, olettaen hänenkin ymmärtäneen AAA-luokituksen pysyvyyden tärkeyden. Toisaalta on myös mielenkiintoista huomata, miten Vanhanen on aivan eri mies politiikan jätettyään - virkamiehestä kasvoi sittenkin johtaja.

 

Mitä ihmettä Suomelle tapahtui noin vuosikymmenessä? Mihin Suomelta yhtäkkiä katosi maalit ja tavoitteet? Tuntuu että ne eivät vain vaihtuneet, vaan yksinkertaisesti katosivat olemasta. Ainakin valtion ja päätöksenteon tasolla. Suuresta kuviosta puhumattakaan, myös pienemmällä tasolla on valitettavasti valittu pienimmän johtajuuden tie - tee sääntö, korota veroa, toista.

 

Jälkiviisaana olisi helppo sanoa korulauseita kovasta kasvusta, ja sen jatkumiseen liittyvistä harhaluuloista. Miten sen taas voi selittää maassa, jonka kansanluonne on lähempänä pahan päivän varalle säästävää?

 

Penttilä ja Rehn kirjoittavat Anneli Jäätteenmäen noususta ja putoamisesta. Sitä voimme vain arvailla, millainen johtaja Jäätteenmäki olisi ollut. Sen me taas tiedämme, että selkeän johtajan tilalle pääministeriksi nousi Vanhanen, joka oli profiililtaan lähempänä virkamiestä kuin johtajaa. Saman vaalikauden aikana SDP vaihtoi puheenjohtajakseen Eero Heinäluoman, joka on myös profiililtaan lähempänä virkamiestä kuin johtajaa. Miten tätä kuviota sekoitti Tony Halmeen henkilökohtainen jytky, joka toimi siemenenä Perussuomalaisten tulevalle nousulle?

 

Joka tapauksessa, suunnilleen v.2003 jälkeen Suomesta katosi johtajuus. Alettiin vain hoitamaan asioita, ja parhaimmillaan pystyttiin siirtelemään miljardeja. Silti on vaikea uskoa, että pelkät henkilövaihdokset olisivat koko totuus. Tuleville politiikan tutkijoille olisi tässä mielenkiintoinen työsarka - mitä tapahtui kyvylle johtaa maata.

 

Lipposen hallituksissa ja juuri tässä hetkessä on eräs yhtäläisyys. V.1995-2003 SDP:llä oli hallussaan maan tärkeimmät paikat - presidentit Ahtisaari ja Halonen, pääministeri Lipponen, EU-komissaari Erkki Liikanen. Kataisen komissaariksi nimittämisen myötä vastaava suora on nyt Kokoomuksella.

 

Aiemmassa ajassa suurin ongelma oli nostaa Suomi lamasta. Nykyisellä suoralla on vastaavanlainen ongelma, mutta yhdellä massiivisella haasteella: pystyä elämään nykyisen Venäjän ja EU:n välissä, riippumatta siitä, mitä NATO-jäsenyydestä ehkä päätetään.

 

Voiko Suomella enää olla omaa, itsenäistä linjaa? Edes sisäpolitiikassa? Vai olisiko jopa toivottavaa, että IMF vaatisi (taas) Suomelta uudistuksia talouteen ja lainsäädäntöön? Tuleeko ulkopolitiikkaan uusi, sanotaan vaikka Paasikiven-Kekkosen linja 2.0.? Vai tulisiko kääntyä vielä enemmän länteen? Vai, onko sittenkin vakaa sisäinen talous tärkeämpi linjan tuki ja määrittelijä, kuin mikään rajat ylittävä liittoutuma?

 

Sana on vapaa, jatkakaa keskustelua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Hyvää pohdintaa, varmaankin pitkälti näin, että johtajuutta ei nykyisillä päättäjillä ole. Itse veikkaan suurimmaksi puutteeksi kokemattomuuden, jolla tarkoitan omakohtaista työhistoriaa politiikan ulkopuolella. On helppo jaella muiden tienaamia rahoja ja kuunnella lobbareiden selvityksiä. Iso merkitys on myös sillä, että emme omaa itsenäistä rahapolitiikkaa, joka kuitenkin on keskeinen osa ja väline maamme johtamisessa.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Mietin kyseessä olevan enemmänkin tilanteen, jossa nykymuotoinen ns. hyvinvointivaltio on kasvatettu omaksi ideologiakseen. Myös hallintomallien on osattava elää ja uudistua ajan vaatimusten mukaan, eikä sen tarvitse tarkoittaa, että alkuperäiset ideat hylättäisiin tai kokisivat inflaatiota. Tämä on "asioita hoitamalla" viety niin pitkälle, että oikeastaan mihinkään koskeminen on tehty hyvin vaikeaksi. Liikaa kerroksia jo alun perin huojuneessa korttitalossa.

Sinänsä mielenkiintoista katsoa vaikkapa v.1984 uutisvideota. YLEn kyselyn mukaan juuri tämä oli sitä ns. hyvinvointivaltion kulta-aikaa, johon jotkut kansalaiset ja poliittiset ryhmittymät haluaisivat palata hinnalla millä hyvänsä. Ei käy hirveästi heitä kateeksi.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/burger_king_...

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Kapteenit jättää hukkuvan laivan. Miljardit lähtee nyt muualle,kun Suomi kypsyy liittovaltioksi. Tästä tulee pakolaisten ja maahanmuuttajien "tarhapaikka ". Globaali talouskehitys on vääjäämätön,eikä Suomen ja muiden pienten maiden kilpailukyky enää riitä. Velkarahalla EU tuskin näitä virkamiehiä enää elättää,kun kohta puolet tekee tuottamatonta työtä.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Suomi on alle prosentti Euroopasta ja alle promille maailmasta, ainakin väkiluvulla mitattuna. Niillä pelimerkeillä on pärjättävä, mitä maailmalta on saatavissa.

Mutta. Muu maailma ei käske luomaan sisäisiä poliittisia umpisolmuja, ylitulkitsemaan EU-direktiivejä, tai luomaan yksityiskohtaista sääntelyä jokaiseen asiaan. Ne ovat täysin omia päätöksiämme, jotka on lievästi sanottuna mokattu.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Senpä takia puramme tämän systeemin. Lähdemme EU:sta ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Joka ei suostu,voi lähteä Brysseliin tappelemaan viroista.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni Vastaus kommenttiin #5

Ainakin sisäpolitiikassa riittää korjattavaa ja sääntökokoelmassa pyyhittävää.

Toimituksen poiminnat