Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Ruoka, hävikki ja logiikka

Yksi viime päivien some-hittejä oli Ranskassa tehty päätös, jonka mukaan suuret ruokakaupat eivät saa tuottaa ruokajätettä. Vastaanotto vaikutti ainakin omalla seinälläni innostuneelta ja positiiviselta. Toisaalta ei tarvitse käydä markkinoinnin perusteiden aloitusluentoa huomatakseen, että jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on lähes poikkeuksetta niin.

 

The Guardianin mukaan laki koskee yli 400 neliömetrin kokoisia myymälöitä, ja ruokalahjoitukset on tehtävä maatalouteen tai hyväntekeväisyyteen. Laki määrittelee kaupoille rangaistukseksi joko suuria sakkoja tai vankeutta, jos kauppa ei tee em. toimijoiden kanssa sopimusta määräaikaan mennessä. Samassa jutussa kuitenkin mainitaan, että maan kaikesta ruokahävikistä arviolta 11% syntyy päivittäistavarakauppojen kautta. Ylivoimainen enemmistö, 67% hävikistä syntyy kotitalouksien syömättä jääneestä ruoasta. Laki onkin herättänyt kritiikkiä mm. väärien mielikuvien synnyttämisestä, epäonnistuneesta kohdennuksesta sekä maatalous- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen mahdollisuuksista täyttää uudet vaatimukset.

 

Tarkemmalla perehtymisellä huomataan, että pelkän hyvän tarkoitusperän perusteella ei voi ennustaa, voiko laki tuottaa todellisia hyötyjä. On kuitenkin helppoa arvata, että vain otsikon lukeneet uskovat juuri näin. Perisuomalainen ongelmanratkaisutapa säätää laki, -mielellään jotain kieltävä- yhdistettynä hyvään aikomukseen, uskomukseen tai tunteita herättävään aiheeseen johtavat yleensä, noh, vaatimuksiin. Vaikka ei olisi, tai ei aikoisi perehtyä monimutkaiseen asiaan otsikkotasoa syvemmin, kannattaa tiedostaa tiettyjä erityispiirteitä. Vaikka sinänsä lopputulos olisi sama (ruokahävikkiä on valitettavasti olemassa), syyt sen synnylle voivat olla täysin erilaiset.

 

Aivan aluksi on huomioitava tiettyjä eroavaisuuksia järjestelmissä ja kulttuureissa. Ranskassa syödään ravintoloissa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Ostoksia tehdään enemmän pienistä kaupoista, Suomessa asiakkaat ja kaavoittajat suosivat isoja peltomarketteja. Ranskassa kaikki arvonlisäverokannat ovat Suomen alv-kantoja alhaisempia. Kauppojen aukioloajat ovat erilaiset, ja muussakin sääntelyssä on eroavaisuuksia eri maiden välillä. Voi olla hyvä pohdinnan aihe, syntyykö Ranskassa kotitaloushävikkiä niin paljon siksi, että valtaosa kaupoista on sunnuntaisin kiinni.

 

Pelkästään edellä mainittujen vuoksi ostokäyttäytyminen ja kansallisen päivittäistavarakaupan rakenne eivät ole suoraan verrattavissa - ja toisaalta selittää, miksi tällaiset uutiset uppoavat peltomarkettikansaan.

 

Suomessa arkipyhillä on vahva vaikutus ostokäyttäytymiseen. Ennen pääsiäistä, helatorstain aattona, ennen juhannusta ja ennen joulua on aina enemmän asiakkaita. Tottakai jääkaapit on täytettävä, koska kaupat ovat kauemmin kiinni, tai mökkireissulle on voitava ostaa kaikki kerralla. Samalla kaupat joutuvat täyttämään varastojaan, jotta kasvavaa asiakaskuntaa voitaisiin palvella paremmin. Myös kotitaloudet ostavat kaiken varalta ylimääräistä ruokaa, joka voidaan syödä tai heittää ähkyssä roskiin. Joka tapauksessa tällaiset varastokierron katkokset aiheuttavat piikkejä sekä myynnissä että hävikissä.

 

Kun puhutaan arkipyhistä ja liikeaikalaista, usein huomio keskittyy vain kirkolliseen tai työmarkkinoiden näkökulmaan, ja kuinka poikkeuslupajärjestelmä näyttäytyy keskivertokansalaiselle lähinnä auki tai kiinni -kolikonheittona. Ehkä tahattomasti jää huomaamatta, että nykymuotoinen arkipyhä-liikeaikalaki voi aiheuttaa laajamittaista täysin syömäkelpoisen ruoan tuhlausta. Tähän ei pitäisi olla varaa, enkä usko kenenkään sitä tietoisesti haluavan. Silti niin tapahtuu.

 

Kaikki syntynyt hävikki on kauppiaan tappio, jonka asiakas maksaa muiden tuotteiden katteiden kautta. Jos kauppiaan täytyisi valita ikäänkuin ruton ja koleran väliltä, olisi parempi myydä edes nollakatteella kuin tappiolla. Kaupat tottakai käyttävät erilaisia keinoja kuten tietojärjestelmillä tapahtuvaa kaupankäynnin seurantaa, näistä saatavia ennusteita ja päiväystuotteiden myymäläkohtaista alennusmyyntiä.

 

Ehkä viime kädessä kyse ei ole siitä, että pitäisikö hävikki kieltää, vaan kyse on siitä, kuinka hävikki saadaan minimoitua. Kauppojen osalta katseet kääntyvät viranomaisiin ja poliitikkoihin. Kotitalouksien osalta on vain kehotettava harkitsemaan ostoksiaan ja välttämään henkilökohtaista tuhlausta.

 

Varmaa on vain, että Ranskan päätöksestä innostuneiden kannattaa harkita kahdesti, mitä kannattaa toivoa toteutettavaksi Suomessa. Tarkoitus on epäilemättä hyvä, hyödyntää kaikki jo tuotettu ruoka. Realistisempi veikkaus olisi, että jos lainsäädännöllä luotua ongelmaa ”yritettäisiin” ”korjata” kirjoittamalla lisää lakeja, koskematta vanhoihin - ongelma syventyy, byrokratisoituu ja keskittää kauppaa entisestään valmiiksi vahvoille.

 

Ruotsalaiset Mats-Eric Nilsson ja Henrik Ennart julkaisivat v.2011 kirjan ”Vaara vaanii kattilassa - Miksi pelkäämme aitoa ruokaa”, jossa keskityttiin ruoan ja ruoantuotannon politiikkaan. Kirjoitin erikseen talteen kirjasta sitaatin, jonka periaate pätee oikeastaan kaikkeen sääntelyyn.

 

"Kun matkustamme mökille maan toiseen päähän, ei ole vaaraa, että toisenlaiset elintarvikkeet aiheuttaisivat ikäviä yllätyksiä. Keskimääräinen kuluttaja ei siedä pienintäkään poikkeamaa odotuksiinsa nähden. Niinpä tilanne suosii suuria toimijoita ja niiden teollisia tuotteita.

 

"Mitä vähemmän ruokaa itse laitamme ja mitä harvempia raaka-aineita käytämme, sitä etäisempi on tuntuma syömäämme ruokaan. Meistä on tullut epävarmempia sen turvallisuuden laadun, ja maun suhteen. Tämä epävarmuus saa meidät arvostamaan enemmän uutta edistynyttä teknologiaa. Turvaudumme tunnettujen tuotemerkkien perusteellisesti prosessoituihin ja huolellisesti pakattuihin elintarvikkeisiin -kuten perunamuusijauhe- jotka säilyvät pitkään.

 

"Samalla ruoan turvallisuus ajautuu noidankehään. Toistuvasti nouseva häly elintarvikkeiden vaarallisesta käsittelystä synnyttää uusia hygieniavaatimuksia. Se vie alalta pieniä yrityksiä, jotka eivät pysty vastaamaan uusista käytännöistä, dokumentaatiosta ja laitteista syntyvistä kustannuksista. Kehityksen seurauksena elintarviketuotanto keskittyy, jonka tuloksena myös haavoittuvuus ja riskit keskittyvät. Turvallisuustasoa on taas kohotettava, mistä jälleen seuraa pienten yritysten karsiutuminen.

 

"Mutta kukapa muu siitä valittaisi, kuin joku pieni makkaratehtailija tai ruisleipuri? Poliitikot ja virkamiehet ryhtyvät toimiin ja saavat uusilla säännöillä rauhoitetuksi yleisön, joka on huolestunut viestien nostattamasta hälystä. Suuret tuottajat saavat kätevästi kentän tyhjäksi pienistä ja keskisuurista kilpailijoista."

 

 

Kirjoittaja on työskennellyt useita kesiä päivittäistavarakaupan suuryksiköissä, ja joutunut heittämään roskiin valtavan määrän hävikkiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Suomessa sai ennen EUTA,ostaa ruokaa joka jäi yli mm.kouluissa ja päiväkodeissa,vanhainkodeissa,vietiin sikaloihin,tai annettiin köyhille.Turhanaikaista jauhamista,kuten eun muutkin määräykset,joilla nyt edestakaisin elätetään kolhoosin satoja viranomaistahoja jne.

Suomessa sai ostaa leipomoistakin suoraan ns.virheellisiä tuotteita,ja ylimääräiset sai jakaa ihmisille.Nyt uusien lakien ja direktiivien ynm.myötä,ei päiväkodeissakaan saa ylijäänyttä ruokaa syödä,se pitää laitta roskiin,kuten muuallakin.

Eli euta ja hallitustanne ,eun mallioppilasta kiittäkää näistäkin älyttömyyksistänne.Nytkö aletaan uusina ideoina ennen vanhaan jo ymmärrettyjä asioita mainostaa,ja maksatetaan sekin taas ihmisillä.

Ja mitä tulee lähiruokaan jne.on hallitus itse senkin tehnyt vaikeaksi,ja tuhonnut oman maan lähiruokatuotantoa ja kotimaista ruokaa suosivan mahdollisuuden.Koskien toki muutakin oman maan tilojen tuotantoa.Juomista lähtien.EUn muissa maissa onkin omien tilojen ja maakuntien ruoka ja juomat vielä hengissä,ja niitä puolustetaan.Eun sääntelyt,direktiivit,ruuan omavaraisuudessa ja tuotanossa romutetaan,ja eun sisällä pyörivä roska päätyy lautasille,ja suomen monopoli ja kähmintä politiikan mukaan,se sopii näille hyvä veli/sisko tyypeille.Alko hyvä esimerkki sekin,eduskunnan ilmaiset viinan saajat istuvat siellä alkon hallituksessa.

Toimituksen poiminnat