Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Markkinatalous on parasta monikulttuurisuutta

Tällä viikolla on kirjoitettu paljon mielipiteitä, kuinka saa tai pitäisi suhtautua eri maista ja kulttuureista kotoisin oleviin ihmisiin. On myös kirjoitettu, kuinka asioista pitäisi keskustella, ja mitä edes voidaan määritellä eduksi tai haitaksi.

 

Mielestäni puheenaiheen parhaat kirjoitukset ovat tulleet Wille Rydmanin ja Jyrki Kasvin näppäimistöiltä. Rauhallista, analysoivaa ja argumentoivaa. Kaukana siitä, mitkä ovat maamme julkisen keskustelun, tai keskustelukyvyttömyyden valitettavia piirteitä. Poteroista huutelu, Gaussin käyrän mahdollisimman kaukaisiin ääripäihin asettuminen, ad hominem ja muut argumentointivirheet, esiintymislavoille buuaaminen ihan varmuuden vuoksi, jne ovat tuovat mieleen aivan kaikkea muuta, kuin maailman parhaan koulutuksen.

 

Näissä harmillisissa tilanteissa on paikallaan, että ottaa asioihin uuden näkökulman, ja kysyy erilaisen kysymyksen: mitkä seikat johtavat rauhallisen rinnakkaiselon onnistumiseen, ja mitkä epäonnistumiseen? Löytyykö todellisia esimerkkejä ja yleistettäviä periaatteita?

 

Bumiputra on termi, jota tunnetaan harvemmin tällä puolella maailmaa. Sanalla tarkoitetaan etnisiä malesialaisia, sekä maan alkuperäiskansoja. Tässä sanassa on eräitä vastauksia kysymyksiin. Käytännössä puhutaan, kuinka Malesian liittovaltio päätti asettaa bumiputrat ykkössijalle valtiollisessa päätöksenteossa, rahanjaossa ja muissa oikeuksissa. Suoremmin sanottuna, valtio päätti laillistaa etnisen syrjinnän.

 

Malesia on aina ollut monikulttuurinen ja -uskontoinen alue. Vanha brittien siirtomaa on aiemmin omaksunut vaikutteita muista alueen suurvalloista: mm. Kiina, Intia, Indonesia, Thaimaa. Jos valtion mahtikäskyllä määritellään erilaisille ihmisille erilaiset oikeudet ja velvollisuudet, ja asetetaan selkeä ”me ja ne” -asetelma, mitähän mahtaa olla seurauksena? Tässä tapauksessa syrjitty, etnisesti kiinalaisenemmistöinen Singaporen kaupunki raivostui mellakoiksi asti, ja irtautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1965. Maan 50. itsenäisyyspäivää juhlitaan 9. elokuuta.

 

Saari jolla ei ollut mitään luonnonvaroja, kasvoi sittemmin yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista. Samalla maa on onnistunut säilyttämään rauhallisen yhteiselon, kyennyt toimimaan aidosti monikulttuurisena maana. Maan itsenäistymistä johtanut, sittemmin pitkäaikainen pääministeri Lee Kuan Yew uudisti maata täysin toiseen suuntaan, kuin josta oltiin irtauduttu. Wikipedia kuvaa Leen ideoita sanoin ”racial consciousness within the umbrella of multiculturalism (…) importance of maintaining tolerance and harmony, ready to use the law to counter any threat that might incite ethnic and religious violence.” Singapore ei halunnut toistaa Malesian vallan tekemiä virheitä. Laillisuusperiaate sallii kaikille samat oikeudet, ja vaatii samat velvollisuudet.*

 

Niall Ferguson on popularisoinut periaatteita, jotka aiemmin nostivat länsimaat koko maailman johtavaan asemaan - ja joiden omaksuminen Aasiassa on nyt nostamassa Aasiaa ohi länsimaiden. Samat periaatteet ovat vahvasti pinnalla myös Singaporessa - joskin aasialaisessa kulttuurissa protestanttisen työetiikan korvaisi kasvojen säilyttäminen. Singaporen päätös nostaa englanti maan pääkieleksi osoittautui onnistuneeksi. Yhteinen kieli integroi eri kulttuureita, ja globaali pääkieli edistää liike-elämän tavoitteita.

 

Ainakin tästä esimerkistä voidaan vetää johtopäätös. Ketään ei palvele vääntää kättä, millaisista ihmisistä yhteiskunta saa muodostua, tai miten siitä pitäisi keskustella. Paljon käytännöllisempi aihe olisi etsiä keinoja, kuinka voidaan luoda edellytykset mahdollisimman laajalle ja kannattavalle yhteistyölle.

 

Markkinatalous on antanut tästä vahvat, jopa vahvimmat näytöt. Työnteon ja omistamisen kannusteiden suosiminen, ja kannustinloukkujen poistaminen palvelee kaikkia työntekoon kykeneviä. Taustasta riippumatta.

 

Toivottavasti mahdollisimman moni mielenilmauksiin osallistunut pysyy johdonmukaisena, ja kohottaa ensi viikon sunnuntaina pullollisen Tigeria. Rauhallinen yhteiselo, kyky kasvaa taloudellisesti ja henkilökohtaisesti, sekä mahdollisuus etsiä onneaan ovat jokaisen ulottuvilla - jos valtio sallii.




 

*Laillisuusperiaatteen kääntöpuoli on, että lainsäädäntö väärissä käsissä on maailman vaarallisin asia. Muun muassa Stalin, Hitler, Pol Pot, Mao, Che ja Kim-suku tekivät kaikki omilla tavoilla ihmisyydestä rikoksen.

 

Olen kirjoituksessani esitellyt erään yhteiskuntajärjestelmän hyviä puolia. Ne ovat arvokkaita oppeja, jotka ovat ainakin kerran toimineet muuallakin kuin paperilla. Samassa yhteydessä on vastustettava järjestelmän huonoja puolia, jotka ovat pahimmillaan täysin kohtuuttomia. Käytännössä yksipuoluejärjestelmänä toimiva parlamentti, rajoitettu sanan- ja kokoontumisenvapaus, kuolemanrangaistus, rajoitetut ihmisoikeudet etenkin seksuaalivähemmistöjä kohtaan, jne. ei ole kunniakasta eikä kannatettavaa. The Economist julkaisi äskettäin hienon kirjoituksen, miksi myös rikkaan valtion on lisättävä vapautta.

 

 

Kirjoittaja opiskeli Singaporessa ja kiersi reppumatkailijana Kaakkois-Aasiaa 08/2011 - 03/2012.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Hyvä kohta tässä jutussa on se, että Singaporen ihalija tietoisesti rikkoo Uuden Suomen sääntöjä ja alkoholimainonnan kieltoa. Singaporessa joutuisitte vankilaan tai saisitte ainakin valtavat sakot.

UNESCOn vuoden 1995 raportissa Multiculturalism - A Policy Response to Diversity todetaan Singaporesta seuraavaa:

”The Australian policy considers multiculturalism as a means of improving democracy and respect of individual rights, whereas Singaporian policies favour the community over the individual, and practice a differentialist " multiracialism ", as a means of furthering a strict social and political discipline. ”
Management Of Social Transformations – MOST © UNESCO 1995
http://www.unesco.org/most/sydpaper.htm

Työteliäisyys, yritteliäisyys ja omistaminen eivät takaa sitä, että yritteliäät asianosaiset tämän takia hyväksyisivät valtion väkivaltamonopolin (vastakohtana verikostolle ja klaanisysteemille), sukupuoletn tasa-arvon sekä ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Saksalaisessa keskustelussa, esimerkiksi saksanturkkilaisen lakinaisen Seyran Ateşin kirjoissa, on lukuisia kertoja todettu ettei näin ole. Ateşin ratkaisuna on peruslakipatriotismi, jota sekä kantaväestöön kuuluvat että maahanmuuttajataustaiset voivat kannattaa. Talous ja talousmalli ei ratkaise.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Toivottavasti olet lukenut kirjoitukseni täysin alusta loppuun, viimeisiä sivuhuomioita myöten, sekä linkitetyn The Economistin jutun.

Jaakko Häkkinen

Erittäin vakuuttava ja avartava kirjoitus!

Toimituksen poiminnat