Luova tuho alkaa vihdoinkin toimia?

Tilastokeskus julkaisi eilen tietoja palveluiden viennin kehityksestä. Kehitys on oikeansuuntainen, koska palveluviennin ylijäämä on kasvanut viime vuodesta. Tilastoinnissa palveluiksi lasketaan mm. informaatiopalvelut, kulttuuri- ja virkistyspalvelut, liike-elämän palvelut, tietotekniikkapalvelut sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta.

 

Uutisissa on saatu usein lukea, kuinka Suomen talous ei kasva odotusten mukaisesti, tai on kokonaan miinusmerkkistä. Kuitenkin samanaikaisesti jostain voi löytää jopa ylijäämää, kuten palveluviennistä saatiin nyt lukea. Perinteinen teollisuus vaatii menestyäkseen suuria yksiköitä, suuria investointeja ja paljon työvoimaa. Sen sijaan tietotekniikassa, ja monissa muissakin palveluissa toimitaan pienempien yritysten ja yksiköiden kautta, ja pääosassa on osaaminen, ja muina etuina ovat vaikkapa ohjelmistojen mitättömät monistuskustannukset. Teollisuustyö ei ole yhtään parempaa eikä huonompaa kuin palvelutyö, tai mikään muukaan työ, joka halutaan teettää ja josta halutaan maksaa korvaus. Kuitenkin samalla on hyväksyttävä, että tämä kaikki syntyy asiakkaiden halusta ja tarpeesta ostaa, ja hinnasta minkä asiakas on valmis maksamaan. Vaikka asiakas ei etsisi vain halvinta hintaa, ja olisi valmis maksamaan laadusta tai paremmasta kokonaispaketista, useista samankaltaisista hyvälaatuisista tarjouksista valitaan useimmiten se edullisin. Tämä pätee oikeastaan kauppapaikasta riippumatta.

 

Ehkä Suomen taloustilannetta kannattaa tarkkailla sitä kautta, mistä talous ja etenkin ulkomaankauppa syntyvät. EVA:n viimevuotisen selvityksen mukaan 130 suurinta yritystä työllistää saman verran ihmisiä, kuin 300 000 pienintä yritystä. Viennissä tämä jakauma kärjistyy enemmän: kymmenen suurinta vientiyritystä vastaavat kolmasosaa kaikesta viennistä, ja sata suurinta vientiyritystä vastaavat kahta kolmasosaa kaikesta viennistä. On päivänselvä asia, että jos suuri vientiyritys joutuu vaikeuksiin, sen suhde koko maan vientiin, ja sitä kautta kansantalouteen voi olla jopa kohtuuttoman suuri.

 

Etenkin tätä taustaa vasten Tilastokeskuksen julkaisu on lohdullista luettavaa. On vain tervettä kehitystä koko maalle, että on useita eri tulonlähteitä. Mitä enemmän munia samassa korissa, sitä enemmän myös riskit keskittyvät. On toki hyvästä, että suuret yksiköt voivat tuoda maahan suuria tuloja. Ongelma onkin siinä, jos vain suuret yksiköt tuovat tuloja. Niiden ongelmilla on tapana kertaantua suuresti. Seuraavassa pari esimerkkiä Oulun alueelta, koska tunnen kotiseutuni riittävän hyvin.

 

Vierailin Metsäteollisuuden seminaarissa tammikuussa 2013. Eräässä puheessa sanottiin, että yksi uusi työpaikka Oulun paperitehtaalle tarkoittaa viittä uutta työpaikkaa alueelle, alihankintaan tai muihin tehtäviin. Vastaavasti voidaan olettaa, että yhden työpaikan vähennys paperitehtaalta tarkoittaa heikompia mahdollisuuksia pitää muitakin työpaikka olemassa. Sama tapahtui myös Nokian suuruuden päivinä, niille yrityksille jotka tuottivat Nokialle alihankintana jotain tiettyä, rajattua palvelua tai toimintoa. Kun Nokia joutui ongelmiin ja lopetti näitä suhteita, alihankkijoilla ei välttämättä ollut mitään täysin omaa tarjottavaa, tai muita asiakkuuksia joilla paikata tilannetta.

 

Tällä hetkellä suurteollisuus on vaikeuksissa, mutta pienemmät palveluyritykset ovat silti onnistuneet kasvattamaan tuloksiaan. Tämä voi olla merkki pidempiaikaisesta, terveestä muutoksesta koko maan tasolla.

 

Näille väitteille löytyy tukea myös Verohallinnon tilastoista, kuinka yhteisöveron alennus on vaikuttanut verokertymään. Kun verotus muuttui v.2013 24,5% tasosta 20% tasoon v.2014, euromääräinen kertymä on laskenut. Monelta jää huomaamatta se, minkä myös Verohallinto kirjoittaa auki: ”Yhteisöasiakkaille määrättiin verovuodelta 2014 tuloveroja yhteensä 4,4 miljardia euroa. Laskua vuoteen 2013 verrattuna oli 249 miljoonaa euroa (-5,4 %). Lasku ei ollut kuitenkaan yhtä suuri kuin mitä yhteisöveroprosentin mekaanisesti laskettu alennus (-18 %). Monella yrityksellä verovuosi 2014 näyttääkin menneen ihan hyvin. Mistään laajamittaisesta yritystoiminnan piristymisestä ei voida puhua, mutta ei voida myöskään tilanteen huononemisesta.”

 

Kun yhteisöveron muutos käyttäytyy em. tavalla, samalla kun suurimmat yritykset ovat olleet ongelmissa, se voi kertoa koko maan kaikkien yritysten yhteisvaikutuksen ottaneen askeleen parempaan suuntaan. Koska yhteisöveron voi maksaa vain voitollisesta tuloksesta, tämä tarkoittaisi että maassa olisi enemmän edes pieniä voittoja tekeviä yrityksiä. Yhden vuoden perusteella ei voi vetää isoja johtopäätöksiä, mutta sen voi sanoa pelkästään Verohallinnon sitaatista, että ensiaskel on täysin oikeansuuntainen.

 

Valitettavasti tämä ei ole tilanteen koko kuva, koska vanhalla teollisuudella on kokoaan merkittävämpi valta maan päätöksenteossa. Elinkeinorakenteen muutos oikeuttaa kaiken kolmikantaa, yleissitovia työehtosopimuksia yms. kohtaan osoitetun kritiikin. Koko maa saa olla tyytyväinen, että tietoliikenne on sellainen liikenteen muoto, jota edes AKT ei voi pysäyttää. On hyvä asia, että suomalainen bitti ja koodi menevät kaupaksi globaalisti. Mutta olisi väärin, jos Suomesta lähtee ulos vain bittiä ja koodia, ja konkreettiset tuotteet jumittuvat satamiin, logistiikkakeskuksiin ja yritysten varastoihin.

 

Seuraavan kysymyksen toivoisi olevan, miten pk-sektori voi koko maassa kehittyä vieläkin paremmaksi, ja kasvattaa myös rajat ylittävää myyntiä entisestään. Samalla sopii toivoa, että näin arvokasta kysymystä ei jätettäisi vain vanhojen teollisuusjärjestöjen ratkaistavaksi.

tuomasaarni
Kokoomus Oulu

32v, ehdolla Oulun kaupunginvaltuustoon. Puoluevaltuuston varajäsen, Oulun kunnallisjärjestön hallituksen jäsen, Oulun Tietotekniikka liikelaitoksen johtokunnan jäsen. Mielipiteet henkilökohtaisia, ellen erikseen toisin mainitse.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu