Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Kuinka syrjäytyminen lopetetaan?

Turun Sanomat uutisoi viime viikolla, kuinka syrjäytymisestä voidaan nousta ja voittaa ongelmat. Aihe oli pari vuotta sitten julkisen keskustelun kärkiteemoja, mutta sen jälkeen jäänyt vähemmälle huomiolle – ehkä osin siksi, että jotkut muut asiat ovat kääntyneet vieläkin huonommaksi. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan jopa 60% nuorista voittaa ongelmansa ”ennen pitkää”, eikä tätä puolta ole erityisemmin käsitelty julkisuudessa. Uutinen on kuitenkin siinä rohkaiseva, että useimmiten nämä positiiviset kehityskaaret tapahtuvat hitaasti kulisseissa, eivätkä näin sovi nopeiksi kohuotsikoiksi.

 

Kun näitä keskusteluja käytiin v.2012 kuntavaalikentillä, aloitin oman osuuteni seuraavalla idealla: mielestäni on kaksi eri asiaa, onko ihminen syrjäytynyt, vai onko hyvinvointivaltio syrjäyttänyt ihmisen. Nykyinen muutos turvapaikanhakijoiden määrässä on paljastanut karmealla tavalla myös sen, kuinka vahvat kannustinloukut ja työnteon esteet järjestelmäämme on rakennettu. Nämä järjestelmän ansat ovat olleet aina työttömien tiedossa, ja vaikka poliitikot ympäri koko eduskunnan ovat käyttäneet puheenvuoroja, työmarkkinajärjestöt ovat toistuvasti kääntäneet selkänsä toisten kärsimykselle.

 

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan syrjäytynyt on ”kouluttamaton henkilö, joka ei ole varusmiespalveluksessa, eläkkeellä, työelämässä, opiskele tai hoida lapsiaan kotona”. Se että ”kouluttamaton” laitetaan ensimmäiseksi sanaksi, ei välttämättä kerro yleisestä koulutuksen puutteesta, vaan ehkä enemmän siitä, että mikä tahansa koulutus ei kelpaa työmarkkinoille, tai eri työtehtäviin. Aina kun työelämän byrokraattiset vaatimukset kasvavat (tutkintovaatimukset, hygienia- ja muut vastaavat passit, tietyin väliajoin käytävät pakolliset kurssit yms.), kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ajetaan entistäkin kauemmaksi mahdollisilta tulevilta työpaikoilta. Sampo Syreenin blogia lainatakseni, Suomen työmarkkinoiden pääosassa ei ole työ, vaan oikeus tai optio tehdä työtä.

 

Sääntely toimii markkinan toisellakin puolella samalla tavalla, vahvojen eduksi heikkojen kustannuksella. Suuren yhtiön resursseilla voi vastata pieniä paremmin sääntelyn vaatimuksiin. Juuri tästä syystä suuret toimijat saattavat jopa pitää sääntelystä, koska sillä voidaan estää uusien kilpailijoiden tulo markkinoille. Ainakin bussialalla saatetaan tietää tästä jotain.

 

Kun vanhat teollisuusjärjestöt neuvottelevat vanhojen teollisuusjärjestöjen keinoilla, suurin muutos on kytenyt kulisseissa jo kauan. Järjestelmän jäykkyys on tekemässä työsuhteesta vanhentuneen käsitteen, kun tulevaisuuden työ ja tienestit syntyvät monenkeskisissä verkostoissa. Suomen nykyinen järjestelmä, ja etenkin yleissitovat työehtosopimukset voivat olla jopa toipumisen suurin este - niiden sopimusten ideaali on perusterve ihminen, joka kykenee tekemään 1900-lukulaista suorittavaa työtä 40 tuntia viikossa. Tämä siis tilanteessa, missä näiden tehtävien osuus kaikesta työnteosta vähentyy radikaalisti, ja tulevaisuuden pääroolin uskotaan rakentuvan kognitiivisille kyvyille.

 

Kuinka syrjäytyminen lopetetaan? Todennäköisesti he, jotka ovat onnistuneet tässä epätodennäköisessä urakassaan, osaavat kertoa ainakin oman tarinansa, joista saadaan ehdottomasti asian positiivinen puoli. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan täytyy osata myös poistaa negatiivisia puolia. Jos tulevaisuuden työnteko muuttuu radikaalisti, niin myös tulevaisuuden työkyvyttömyyden käsite on määriteltävä uusiksi, pois fyysisestä suorituskyvystä kohti henkistä suorituskykyä. Tilastoja näkemättä uskallan veikata, että esimerkiksi masennus, ADHD, oppimisvaikeudet, heikommat sosiaaliset taidot ja ylipäätään itseluottamuksen menettäminen ovat jo nyt yliedustettuja syrjäytyneiden joukossa. Jos kyse on tämäntyyppisestä ongelmasta, aluksi täytyy saada diagnoosi eli nimi ongelmalle, jotta hoito ja toipuminen voidaan edes aloittaa. Lopulta syrjäytyminen on seuraus eikä syy, ja ongelmista nouseminen ei tapahdu minkään yleispätevän muotin kautta, mutta saman mekanismin kautta edeten: riittävän pienissä palasissa eteenpäin, kukin kykyjensä mukaan, ja suuri muutos tapahtuu pitkällä aikavälillä.

 

Hyvinvointipalveluiden korjaaminen vaatii euroja. Euroja saadaan verotuloista. Verot voidaan maksaa vain tehdyistä voitoista, maksetuista palkoista, tuottavista sijoituksista - toimiva yksityinen sektori on myös julkisten palveluiden moottori. Pitäisi olla jo tullut hyvin selväksi, että tulovirran katkeaminen ei korjaannu lainanoton kautta. Kaikki jotka käyttävät valtaansa estääkseen järjestelmätason uudistuksen, voivat tietämättään ja tahattomasti olla kaikkein pahimpia syrjäytymisen aiheuttajia.

 

Mitä tahansa työmarkkinapöydässä tapahtuu, tai ei tapahdu, sote-uudistus voi olla kaikkein ratkaisevin kilpailukykypaketti. Tässä asiassa on toivottava hyvin suurta viisautta ja vastuuta, koska terveyden pitää olla tärkeämpää kuin hallinnolliset rajanvedot. Epäonnistuminen olisi kestämätöntä sekä euroissa, että korvaamattomana inhimillisenä hintana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ehkä parempi,jos kokoomus jättää nämä "syrjäytyneet" rauhaan... kun se toimii näemmä keppohevosena kaikkeen muuhun.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Olen avoin uusille ideoille, mitä itse ehdottaisit?

Toimituksen poiminnat