Kokenut valtiomies vs. hypetetty poliitikko
En ole katsonut tai kuunnellut, yhtaan vaalitenttia, olen vain lukenut lehtia ja blogeja. Otsikko on karjistetty kiteytys niista ajatuksista, jotka tamanhetkinen vaalitilanne ja -kommentointi on herattanyt.
Toinen jaljella olevista ehdokkaista kannattajineen on hiljaisempi osapuoli Tuntemattomasta Sotilaasta tutulla asenteella. “Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.” Ehka kokemus tuo varmuutta, ja sita myoten rauhallisuutta. Toisella ehdokkaista on taas hyvin aanekkaat kannattajat, joiden sana kuuluu ja nakyy. Kummankaan ehdokkaan kampanja tai kannattajat eivat onneksi ole uskonnollista julistamista, liiallisuuksiin menevaa menneiden kaivelua tai vaariksi mielipiteiksi leimaamista sotakirveen heiluessa.
Pidan aarimmaisen hyvana asiana sita, etta YYA-Suomi on nyt virallisesti jatetty taakse. Suomen suunta on kansainvalinen ja vapaamielisempi. Toivon suunnan olevan jatkossa sita monissa asioissa, etenkin taloudessa. Viime kadessa talous ja kaytettavissa olevat resurssit maarittavat, mita voimme ylipaataan tehda yksiloina ja kansakuntana. Liian suuren velaksi elamisen seuraukset on jo nahty.
Martti Ahtisaari sanoi viime marraskuussa Oulussa pitamassaan puheessa tarkean lauseen: “Jos ette tieda mitaan mikrotaloudesta tai makrotaloudesta, ette voi yrittaa edes sovitella rauhaa.” Presidentti ei tule kayttamaan juurikaan paatosvaltaa, mutta tulee nayttamaan suurta julkista suuntaa monissa asioissa. Talousosaaminen on tarkein syy, miksi aanestan Sauli Niinistoa presidentiksi – valmistaudun aanestamaan jo neljatta kertaa perakkain. Niinisto on kotosin pienesta kaupungista, tehnyt hyvin monia erilaisia toita elamansa aikana, ja ollut yksi keskeisia suomalaisia lamasta nousun toteuttajana. Verrattaessa ns. perinteiseen suomalaisen presidentin reseptiin, ylemman korkeakoulu- tai tohtorin tutkinnon puute on ainoa miinus. Tosin taman ehdokasparin vertailussa riittaa, etta on ylipaataan jokin tutkinto. Niinisto on oikeustieteen kandidaatti, vastaehdokkaansa on valtiotieteiden ylioppilas.
Haavistoa kannatetaan nimenomaan ihmisoikeuksien puolestapuhujana. En kuitenkaan ole huomannut, etta yksikaan ehdokas olisi profiloitunut ihmisoikeuksien vastustajana. Haaviston menestys perustuu mielestani siihen, etta han on kayttaytynyt hyvin eri tavoin kuin monet kannattajansa. Ehka Timo Soini oli oikeassa, kuinka paljon paiva Teuvo Hakkaraisen kanssa vaikutti kannatukseen. Ollaan hyvaa pataa ja diplomaattisia myos taysin eri mielta olevien kanssa. Ei loukkaannuta toisten puolesta tai kayttaydyta herkkahipiaisesti. Vaikka kuuluisi vahemmistoon, ei tee siita vaaliasetta. Haaviston kampanja on osoittanut oikeaksi yhden asian, johon olen itse uskonut, mutta jota on hyvin vaikea toteuttaa suuressa mittakaavassa: huumori on paras tapa tuoda erilaisia ihmisia lahemmaksi toisiaan, ja itseironia on suorastaan taidetta. Toivon taman asenteen leviavan, vaikka en aiokaan Haavistoa aanestaa.
Lopuksi siteeraan Henri Heikkista, joka mielestani summasi hyvin vaalien suurimman yllatyksen. “Täytyy kyllä oikeasti nostaa hattua Väyryselle. Ei Haavisto tehnyt ihmettä, vaan Väyrynen, joka tippui eduskunnasta ja sai köniinsä Kepun PJ-kisassa.”
Voittamisen resepti loytyy jalleen jostakin jo kaytettyjen reseptien valimaastosta. Hurtti huumori, maanlaheinen vaatimattomuus, pitka poliittinen historia tunnistettavan linjan kanssa, sinnikkyys jatkaa aiemmista tappioista huolimatta.
Mina annan oman kuutosaaneni keskiviikkona Suomen Singaporen suurlahetystossa. Ensimmaisen kierroksen kuutosaanen annoin Thaimaan suurlahetystossa Bangkokissa. Muistakaa aanestaa myos toisella kierroksella, paras mies voittakoon!
Edit 23.1: Niiniston tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto, vaikkei olekaan opiskellut maisteriksi tai korkeammalle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tuomas A :"Pidan aarimmaisen hyvana asiana sita, etta YYA-Suomi on nyt virallisesti jatetty taakse. Suomen suunta on kansainvalinen ja vapaamielisempi."
Sitoutumattomana äänestäjänä olen samaa mieltä asiasta. Mielestäni vaalien tulos ei ensisijaisesti kerro puolueiden voitoista tai tappioista, vaan se on laadullinen muutos, joka kertoo suomalaisten arvojen painopisteen siirtymisestä ihmisoikeuksia kunnioittavampaan ja yhteisöllisempään suuntaan.

Kommentoi 1 kommentti