Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 27 Dec 2016 16:17:09 +0200 fi Uudenvuodenlupaus ja -haaste, viiden suhde yhteen http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228485-uudenvuodenlupaus-ja-haaste-viiden-suhde-yhteen <p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jakoi Facebook-sivullaan <a href="http://www.stat.fi/ajk/satavuotiassuomi/suomimaailmankarjessa.html">Tilastokeskuksen listan, missä kaikessa Suomi on maailman paras tai parhaiden joukossa.</a> 45 kohdan kokoelma on upeaa luettavaa ja lähteet ovat laadukkaita, mm. Unicef, OECD, YK ja World Economic Forum. Valitettavasti kaikkea hyvää on vaikea tunnistaa suomalaisten keskuudessa, tämän voi huomata selaamalla somea ja eri yleisönosastoja. Sävy voi kertoa monestakin asiasta, esimerkiksi lähestyvistä kuntavaaleista tai ulkopuolisen maailman epävarmuudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen kuullut sanottavan, että ihmisen odotukset voivat kertoa enemmän senhetkisestä elämäntilanteesta, kuin varsinaisesta tulevaisuudesta. On inhimillistä, että aurinkoisena päivänä kaikki tuntuu mukavalta, ja alakuloisena on vaikea tarttua positiivisiin ajatuksiin. Professori Carol Dweckin käsitteet <em>fixed mindset / growth mindset</em> ovat kuvaavia: <a href="https://hbr.org/2016/01/what-having-a-growth-mindset-actually-means">jos ajattelua ei ole harjoitettu riittävästi, on vaarassa päätyä kehittymättömyyden ansaan.</a></p><p>&nbsp;</p><p>Ihmisellä on myös -hyvässä ja pahassa- taipumus yliarvioida negatiivinen, koska kehon toiminta on edelleen sama kuin luolaihmisellä. Vaikka kohdattu haaste tai negatiivinen kokemus olisi pieni, kropassa laukeava reaktio on samanlainen kuin hengenvaaraan joutuessa. Tämä ei ole ongelma, jos on mahdollisuus palautua turvallisissa olosuhteissa. Pitkittyneen stressin aiheuttamista ongelmista on niin paljon tutkimusta, että sitä ei ole tarpeellista kerrata tässä.</p><p>&nbsp;</p><p>Päättyvän vuoden suurimmissa vaaleissa on vedottu nimenomaan tähän reaktioon. Ideaalitilanteessa ehdokkaat ja osapuolet pyrkivät kertomaan asiallisesti, mitä hyötyjä on tarjolla. Hyvä ajatus jäi haaveeksi, koska suurempi tarina on ollut esitellä <em>vastapuoli </em>niin uhkaavana, että vastapuolta ei missään nimessä kannata äänestää. Lyhyellä tähtäimellä pelko ja uhka ovat vahvoja motivaattoreita, mutta pitkällä tähtäimellä on saatu vain syventynyt jako &rdquo;meihin ja niihin&rdquo;. Yhteistä tulevaisuutta on vaikea rakentaa, jos asiallinen keskusteluyhteys on katkaistu.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuinka vaaran voi välttää? Yksi hyvä keino on peräisin professori John Gottmanilta, joka teki elämäntyönsä avioliittojen tutkijana. Suhteen tulevaisuuden voi ennustaa hämmästyttävän yksinkertaisella nyrkkisäännöllä: <a href="https://www.gottman.com/blog/the-positive-perspective-dr-gottmans-magic-ratio/">avioliitto onnistuu, jos suhteessa on viisi positiivista kokemusta yhtä negatiivista kohden.</a> Viiden suhde yhteen. Pointtina ei ole vältellä ikäviä asioita, vaan pitää huolta, että yhteistä hyvää on vähintään viisinkertainen määrä.</p><p>&nbsp;</p><p>Olkoon oma uudenvuodenlupaukseni, että otan tutkitun faktan vakavasti. Opettelen ja kehitän ulosantini sisältämään viisinkertaisen määrän positiivista, rohkaisua ja kannustusta - arvostaa sitä hyvää, mistä tasavallan presidenttikin kehottaa meitä olemaan ylpeitä. <em>Peilistäsi näet tekijän.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Jos olet ehdolla kevään kuntavaaleissa, haastan tekemään samoin.</strong> Jos et, toivon että luet aiemmat linkit - elämänlaatusi saattaa parantua.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyvää uutta vuotta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasavallan presidentti Sauli Niinistö jakoi Facebook-sivullaan Tilastokeskuksen listan, missä kaikessa Suomi on maailman paras tai parhaiden joukossa. 45 kohdan kokoelma on upeaa luettavaa ja lähteet ovat laadukkaita, mm. Unicef, OECD, YK ja World Economic Forum. Valitettavasti kaikkea hyvää on vaikea tunnistaa suomalaisten keskuudessa, tämän voi huomata selaamalla somea ja eri yleisönosastoja. Sävy voi kertoa monestakin asiasta, esimerkiksi lähestyvistä kuntavaaleista tai ulkopuolisen maailman epävarmuudesta.

 

Olen kuullut sanottavan, että ihmisen odotukset voivat kertoa enemmän senhetkisestä elämäntilanteesta, kuin varsinaisesta tulevaisuudesta. On inhimillistä, että aurinkoisena päivänä kaikki tuntuu mukavalta, ja alakuloisena on vaikea tarttua positiivisiin ajatuksiin. Professori Carol Dweckin käsitteet fixed mindset / growth mindset ovat kuvaavia: jos ajattelua ei ole harjoitettu riittävästi, on vaarassa päätyä kehittymättömyyden ansaan.

 

Ihmisellä on myös -hyvässä ja pahassa- taipumus yliarvioida negatiivinen, koska kehon toiminta on edelleen sama kuin luolaihmisellä. Vaikka kohdattu haaste tai negatiivinen kokemus olisi pieni, kropassa laukeava reaktio on samanlainen kuin hengenvaaraan joutuessa. Tämä ei ole ongelma, jos on mahdollisuus palautua turvallisissa olosuhteissa. Pitkittyneen stressin aiheuttamista ongelmista on niin paljon tutkimusta, että sitä ei ole tarpeellista kerrata tässä.

 

Päättyvän vuoden suurimmissa vaaleissa on vedottu nimenomaan tähän reaktioon. Ideaalitilanteessa ehdokkaat ja osapuolet pyrkivät kertomaan asiallisesti, mitä hyötyjä on tarjolla. Hyvä ajatus jäi haaveeksi, koska suurempi tarina on ollut esitellä vastapuoli niin uhkaavana, että vastapuolta ei missään nimessä kannata äänestää. Lyhyellä tähtäimellä pelko ja uhka ovat vahvoja motivaattoreita, mutta pitkällä tähtäimellä on saatu vain syventynyt jako ”meihin ja niihin”. Yhteistä tulevaisuutta on vaikea rakentaa, jos asiallinen keskusteluyhteys on katkaistu.

 

Kuinka vaaran voi välttää? Yksi hyvä keino on peräisin professori John Gottmanilta, joka teki elämäntyönsä avioliittojen tutkijana. Suhteen tulevaisuuden voi ennustaa hämmästyttävän yksinkertaisella nyrkkisäännöllä: avioliitto onnistuu, jos suhteessa on viisi positiivista kokemusta yhtä negatiivista kohden. Viiden suhde yhteen. Pointtina ei ole vältellä ikäviä asioita, vaan pitää huolta, että yhteistä hyvää on vähintään viisinkertainen määrä.

 

Olkoon oma uudenvuodenlupaukseni, että otan tutkitun faktan vakavasti. Opettelen ja kehitän ulosantini sisältämään viisinkertaisen määrän positiivista, rohkaisua ja kannustusta - arvostaa sitä hyvää, mistä tasavallan presidenttikin kehottaa meitä olemaan ylpeitä. Peilistäsi näet tekijän.

 

Jos olet ehdolla kevään kuntavaaleissa, haastan tekemään samoin. Jos et, toivon että luet aiemmat linkit - elämänlaatusi saattaa parantua.

 

Hyvää uutta vuotta!

]]>
0 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228485-uudenvuodenlupaus-ja-haaste-viiden-suhde-yhteen#comments 2017 Kunnallisvaalit 2017 Positiivinen asenne Suomi 100 vuotta Tue, 27 Dec 2016 14:17:09 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228485-uudenvuodenlupaus-ja-haaste-viiden-suhde-yhteen
Perustulo on terveysteko http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221885-perustulo-on-terveysteko <p>Hallituksen kunnianhimoinen perustulokokeilu aiotaan lopulta toteuttaa rajatumpana versiota. Kokeiluun aiotaan ottaa mukaan vain työttömiä, ja näin rajata monta eri ryhmää ulkopuolelle &ndash; aluksi. Vaikka olisi kokeilun alkaessa työtön, kokeilun aikana on mahdollista työllistyä vakituisesti, tehdä pienempiä työkeikkoja, aloittaa opinnot, kohdata terveysongelmia, jäädä työttömäksi ja niin edelleen. Kahden vuoden aikana elämässä voi tapahtua aivan mitä tahansa, ja on hyvä syy olettaa, että näitä muutoksia tutkitaan myös kokeilun loppuraportissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Pienen pohdinnan jälkeen mietin epäintuitiivista ajatusta, kuinka perustulo voi lopulta olla eduksi terveydelle. Mielessä lähinnä omia ja tuttavapiirin kokemuksia, joten toivon että asia myös luetaan niin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuukausittainen &rdquo;työtön, työtön, työtön&rdquo; &ndash;hakemuksen täyttäminen on täyttäjälle nöyryyttävä kokemus. Vaikka nyt on mahdollista tienata 300 euroa/kk bruttotuloja satunnaisista töistä, hakemuksen jättäminen on silti hermoja kiristävä paikka. Tulot täytyy laskea tarkasti kalenterikuukausittain, ja senkään jälkeen ei voi olla täysin varma, montako euroa tilille saattaa tulla. Täysin kotikutoisen byrokratian edessä on voimaton olo, kun aivan kaikkea pitää anoa erikseen. Senkin jälkeen jää jännittynyt olo, jäikö jotain huomaamatta, tai karhutaanko myöhemmin jotain takaisin. Jos virkailija ei muista kertoa kaikkia yksityiskohtia, työtön saattaa joutua selittämään asioita myöhemmin, vaikka olisi tehnyt itse kaiken oikein. Tästä kaikesta seuraa todella paljon ylimääräistä stressiä &ndash; kaiken sen päälle, kuinka stressaavaa pelkkä työnhaku on.</p><p>&nbsp;</p><p>Pitkittyneen stressin terveysvaikutukset on todistettu useaan kertaan, kuten myös sen vielä suuremmat riskit. Etenkin immuunijärjestelmä kärsii stressistä jopa peruuttamattomasti, kasvattaen alttiutta kohdata vielä vakavampia terveys- ja toimintakyvyn riskejä. Stressin ja elämänhallinnan suhde on myös todistettu, ja tässä tärkeintä on <em>oma kokemus mahdollisuudesta tehdä itse omaa elämäänsä koskevia päätöksiä</em>. On selvää, että nykyisessä työttömyysbyrokratiassa hyvää elämänhallinnan kokemusta on hyvin vaikeaa saavuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Miten perustulo liittyy tähän? Siten, että työttömyysbyrokratiaan liittyviä esteitä voidaan poistaa. Kun elämänhallintaa voidaan palauttaa ihmiselle itselleen, edes vähän kerrallaan, samalla luodaan mahdollisuus poistaa stressitekijöitä ja ennustaa elämäänsä seuraavaa kalenterikuukautta pidemmälle. <em>Sallitaan tehdä enemmän päätöksiä omaan itseensä liittyvistä asioista.</em> Tämä on todella suuri positiivinen mahdollisuus heille, sekä heidän asioitaan hoitaville virkailijoille. Tuskin hekään erityisesti pitävät työnsä niistä puolista, missä epätoivoinen hakija pyytää apua, ja oma työnteko on perusteltava (taas) ylhäältäpäin annetulla sääntökirjalla. Aivan varmasti stressaavaa heillekin.</p><p>&nbsp;</p><p>Uhkana perustuloesityksessä on, että perustulon maksamisen ulkopuolisiin seikkoihin ei välttämättä kosketa. On mahdollista, että lopulliseen esitykseen ei liittyisi esimerkiksi uutta tulkintaa yleissitovuudesta, tai uutta esitystä freelancer/yrittäjä &ndash;tulkinnasta. Toki näitä on vielä liian aikaista pohtia, kun koko esitystä ei ole vielä annettu edes lausuntokierrokselle.</p><p>&nbsp;</p><p>Veikkaan, että kokeilun jälkeen huomataan ainakin seuraavia asioita:</p><p>- Vakituinen työllistyminen pysyy vaikeana, samoista syistä kuin tähänkin asti.</p><p>- Kokeilun jälkeen täytyy ottaa kantaa, mikä on sopiva perustulon taso ja suhde muihin tukimuotoihin. Mitä eri indeksejä pitää huomioida ja noudattaa?</p><p>- Stressitekijöiden poistaminen parantaa elämän ennustettavuutta ja edistää optimistisen asenteen oppimista.</p><p>- Työtunteja tehdään enemmän, kun <strong>nettopalkka kasvaa</strong> ja kannustinloukku heikentyy.</p><p>- Perustuloa saavat pystyvät edistämään terveyttään sekä hankkimaan lisätuloa paremmin, kuin nykyinen järjestelmä sallii.</p><p>- Jotain muuta, mitä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen kunnianhimoinen perustulokokeilu aiotaan lopulta toteuttaa rajatumpana versiota. Kokeiluun aiotaan ottaa mukaan vain työttömiä, ja näin rajata monta eri ryhmää ulkopuolelle – aluksi. Vaikka olisi kokeilun alkaessa työtön, kokeilun aikana on mahdollista työllistyä vakituisesti, tehdä pienempiä työkeikkoja, aloittaa opinnot, kohdata terveysongelmia, jäädä työttömäksi ja niin edelleen. Kahden vuoden aikana elämässä voi tapahtua aivan mitä tahansa, ja on hyvä syy olettaa, että näitä muutoksia tutkitaan myös kokeilun loppuraportissa.

 

Pienen pohdinnan jälkeen mietin epäintuitiivista ajatusta, kuinka perustulo voi lopulta olla eduksi terveydelle. Mielessä lähinnä omia ja tuttavapiirin kokemuksia, joten toivon että asia myös luetaan niin.

 

Kuukausittainen ”työtön, työtön, työtön” –hakemuksen täyttäminen on täyttäjälle nöyryyttävä kokemus. Vaikka nyt on mahdollista tienata 300 euroa/kk bruttotuloja satunnaisista töistä, hakemuksen jättäminen on silti hermoja kiristävä paikka. Tulot täytyy laskea tarkasti kalenterikuukausittain, ja senkään jälkeen ei voi olla täysin varma, montako euroa tilille saattaa tulla. Täysin kotikutoisen byrokratian edessä on voimaton olo, kun aivan kaikkea pitää anoa erikseen. Senkin jälkeen jää jännittynyt olo, jäikö jotain huomaamatta, tai karhutaanko myöhemmin jotain takaisin. Jos virkailija ei muista kertoa kaikkia yksityiskohtia, työtön saattaa joutua selittämään asioita myöhemmin, vaikka olisi tehnyt itse kaiken oikein. Tästä kaikesta seuraa todella paljon ylimääräistä stressiä – kaiken sen päälle, kuinka stressaavaa pelkkä työnhaku on.

 

Pitkittyneen stressin terveysvaikutukset on todistettu useaan kertaan, kuten myös sen vielä suuremmat riskit. Etenkin immuunijärjestelmä kärsii stressistä jopa peruuttamattomasti, kasvattaen alttiutta kohdata vielä vakavampia terveys- ja toimintakyvyn riskejä. Stressin ja elämänhallinnan suhde on myös todistettu, ja tässä tärkeintä on oma kokemus mahdollisuudesta tehdä itse omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. On selvää, että nykyisessä työttömyysbyrokratiassa hyvää elämänhallinnan kokemusta on hyvin vaikeaa saavuttaa.

 

Miten perustulo liittyy tähän? Siten, että työttömyysbyrokratiaan liittyviä esteitä voidaan poistaa. Kun elämänhallintaa voidaan palauttaa ihmiselle itselleen, edes vähän kerrallaan, samalla luodaan mahdollisuus poistaa stressitekijöitä ja ennustaa elämäänsä seuraavaa kalenterikuukautta pidemmälle. Sallitaan tehdä enemmän päätöksiä omaan itseensä liittyvistä asioista. Tämä on todella suuri positiivinen mahdollisuus heille, sekä heidän asioitaan hoitaville virkailijoille. Tuskin hekään erityisesti pitävät työnsä niistä puolista, missä epätoivoinen hakija pyytää apua, ja oma työnteko on perusteltava (taas) ylhäältäpäin annetulla sääntökirjalla. Aivan varmasti stressaavaa heillekin.

 

Uhkana perustuloesityksessä on, että perustulon maksamisen ulkopuolisiin seikkoihin ei välttämättä kosketa. On mahdollista, että lopulliseen esitykseen ei liittyisi esimerkiksi uutta tulkintaa yleissitovuudesta, tai uutta esitystä freelancer/yrittäjä –tulkinnasta. Toki näitä on vielä liian aikaista pohtia, kun koko esitystä ei ole vielä annettu edes lausuntokierrokselle.

 

Veikkaan, että kokeilun jälkeen huomataan ainakin seuraavia asioita:

- Vakituinen työllistyminen pysyy vaikeana, samoista syistä kuin tähänkin asti.

- Kokeilun jälkeen täytyy ottaa kantaa, mikä on sopiva perustulon taso ja suhde muihin tukimuotoihin. Mitä eri indeksejä pitää huomioida ja noudattaa?

- Stressitekijöiden poistaminen parantaa elämän ennustettavuutta ja edistää optimistisen asenteen oppimista.

- Työtunteja tehdään enemmän, kun nettopalkka kasvaa ja kannustinloukku heikentyy.

- Perustuloa saavat pystyvät edistämään terveyttään sekä hankkimaan lisätuloa paremmin, kuin nykyinen järjestelmä sallii.

- Jotain muuta, mitä?

]]>
41 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221885-perustulo-on-terveysteko#comments Kotimaa Byrokratia Elämänhallinta Perustulo Stressi Yleissitovuus Sat, 27 Aug 2016 10:04:53 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221885-perustulo-on-terveysteko
Kokoomus valitsi managerin, kenestä uusi leader? http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218485-kokoomus-valitsi-managerin-kenesta-uusi-leader <p>Kokoomuksen puoluekokouksen päähuomion vei pj-vaali, ja valinta kiertueineen oli menestys sekä yleisömäärinä että palstamillimetreinä. Tästä valinnasta on kirjoitettu aivan tarpeeksi, joten kiinnitän huomioni muutamiin muihin seikkoihin, joita voi ajatella selkeämmin vasta kaiken päätyttyä. Itse olin mukana Elina Lepomäen tukijalistalla, kokoukseen osallistuin äänivallattomana tarkkailijana, ja piirini esityksen mukaisesti tulin valituksi puoluevaltuuston varajäseneksi.</p><p>On helppoa tulkita, että Petteri Orpo ja Alexander Stubb keräsivät kannatusta enemmän persoonansa ja tyylinsä, kuin linjansa vuoksi. Orpo sopii perinteiseen suomalaisen puoluejohtajan formaattiin: olemus ei jaa mielipiteitä, voidaan hyväksyä koko maassa, on päättyvässä ministerinpestissään pystynyt hoitamaan asioita, ja tyyli on pysynyt tasaisen varmana.</p><p>Tällaisen johtajatyypin heikkous on muistuttaa kävelevää asiakirjaa. Managerin, joka ei ärsytä juuri ketään, kääntöpuolena on se, ettei välttämättä sytytä juuri ketään. Stubb jättää valtavan aukon leaderin paikalle, paljon suuremman kuin äkkiseltään voisi uskoa.</p><p>Stubb on poikkeuksellinen hahmo suomalaisessa politiikassa, positiivisella energiallaan ja kyvyllään ottaa yleisönsä. Stubb olisi ollut täydellinen nousukauden pääministeri, mutta vaikeina aikoina halutaan toisenlaista tyyliä. Tälläkin kertaa jokainen reaktio on synnyttänyt vastareaktion, näin saa tapahtua asiakysymyksissä, mutta henkilökysymyksissä vastareaktiot ovat kipinöineet aivan liikaa. Tuskin kukaan ihminen on aidosti tyytyväinen tilanteeseen, jossa häntä on arvosteltu oman, aidon identiteettinsä vuoksi. Stubb on tehnyt virheitä, sen hän on myöntänyt itsekin, mutta viime vuosien kritiikki ei todellakaan ole kohdistunut vain poliittisiin tapahtumiin. Perinteiseen formaattiin sopimattomasta on etsimällä etsitty virheitä tavalla, jota kenenkään henkilön ei pitäisi joutua kokemaan. Politiikasta saa väitellä, mutta pahimmillaan on ollut hävettävää seurata, kuinka ns. maailman parhaimmin koulutettu kansa on muistuttanut itsetunto-ongelmaisia lapsi&quot;koviksia&quot;.</p><p>Silti Stubb on, ja voi olla vielä monet vaalit maan suosituimpia poliitikkoja. Nuoremmat sukupolvet ovat suvaitsevampia ja arvostavampia kohdatessaan erilaisuutta ja rohkeita persoonallisuuksia.</p><p>Jotta Orpo voisi onnistua puoluejohtajana, manageri tarvitsee leaderin. Hyvän tutkaparin tärkeys korostuu, kun kysytään kiinnostusta liittyä puolueeseen tai lähteä ehdokkaaksi vaaleihin. Sekä managerin että leaderin täytyy kyetä puhuttelemaan omia yleisöjään. Puoluekokoukssa Elina Lepomäki ja Antti Häkkänen onnistuivat kampanjoissaan, ja nuoruuden innokkuus oli kaikkien nähtävissä.</p><p>Lepomäki on puolueen rohkeimpia toimijoita, olihan hän Stubbin ensimmäinen haastaja. 120 äänen saalis on myös vahva signaali, että puhtaasti asiavetoisella kampanjalla on kannatusta puolueen sisällä. Itsenäisen ajattelun raikkaudesta kertoo yksi viime vuosien linjakkaimmista avauksista, perustili-malli Libera-säätiön ajoilta. Lepomäessä on ainesta olla seuraava Iiro Viinanen, luonne kestää sekä haastajan että asiantuntijan roolit, kestävän linjan ja tietämyksen tuomalla varmuudella. Nyt nimi, tyyli ja viesti tunnetaan myös Uudenmaan ulkopuolella.</p><p>Häkkänen on tässä asiassa toista maata, omalla tavallaan taitava. Taskussa on puoluekokouksen vahvin valtakirja, ja esiintymistaito on todella vakuuttava. Häkkäsellä on kaikki potentiaali nousta vieläkin korkeammille paikoille, kun hymyilevä lakimies saa nimeä myös maakunnissa Kokoomuksen ulkopuolella.</p><p>Petri Sarvamaa ei saanut kannatusta varapuheenjohtajaksi asti, mutta taustansa takia kasvot ja tyyli tunnetaan kaikkialla. Vaikka EU-vaaleissa paikka irtosi mutkan kautta, nämä ovat valtakunnalliset vaalit, joissa kuka tahansa ei menesty. Kun Orpo, Lepomäki, Häkkänen ja muu puoluejohto ovat kiinni kotimaan asioissa, tilanne avaa roolia ulkopoliittiselle toimijalle, missä mepin asema ei ole haitaksi.</p><p>Kaiken tämän jälkeenkin on toivottava, että Stubb löytää paikan, missä hän saa taas olla oma itsensä. Yksi maan pätevimmistä ulkopoliitikoista ja diplomaateista voi tehdä vielä paljon hyvää, kun sisäpoliittiset kiistat saadaan jätettyä taakse. Länsimielisiä ulkosuhteiden hoitajia ei ole koskaan ollut liikaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen puoluekokouksen päähuomion vei pj-vaali, ja valinta kiertueineen oli menestys sekä yleisömäärinä että palstamillimetreinä. Tästä valinnasta on kirjoitettu aivan tarpeeksi, joten kiinnitän huomioni muutamiin muihin seikkoihin, joita voi ajatella selkeämmin vasta kaiken päätyttyä. Itse olin mukana Elina Lepomäen tukijalistalla, kokoukseen osallistuin äänivallattomana tarkkailijana, ja piirini esityksen mukaisesti tulin valituksi puoluevaltuuston varajäseneksi.

On helppoa tulkita, että Petteri Orpo ja Alexander Stubb keräsivät kannatusta enemmän persoonansa ja tyylinsä, kuin linjansa vuoksi. Orpo sopii perinteiseen suomalaisen puoluejohtajan formaattiin: olemus ei jaa mielipiteitä, voidaan hyväksyä koko maassa, on päättyvässä ministerinpestissään pystynyt hoitamaan asioita, ja tyyli on pysynyt tasaisen varmana.

Tällaisen johtajatyypin heikkous on muistuttaa kävelevää asiakirjaa. Managerin, joka ei ärsytä juuri ketään, kääntöpuolena on se, ettei välttämättä sytytä juuri ketään. Stubb jättää valtavan aukon leaderin paikalle, paljon suuremman kuin äkkiseltään voisi uskoa.

Stubb on poikkeuksellinen hahmo suomalaisessa politiikassa, positiivisella energiallaan ja kyvyllään ottaa yleisönsä. Stubb olisi ollut täydellinen nousukauden pääministeri, mutta vaikeina aikoina halutaan toisenlaista tyyliä. Tälläkin kertaa jokainen reaktio on synnyttänyt vastareaktion, näin saa tapahtua asiakysymyksissä, mutta henkilökysymyksissä vastareaktiot ovat kipinöineet aivan liikaa. Tuskin kukaan ihminen on aidosti tyytyväinen tilanteeseen, jossa häntä on arvosteltu oman, aidon identiteettinsä vuoksi. Stubb on tehnyt virheitä, sen hän on myöntänyt itsekin, mutta viime vuosien kritiikki ei todellakaan ole kohdistunut vain poliittisiin tapahtumiin. Perinteiseen formaattiin sopimattomasta on etsimällä etsitty virheitä tavalla, jota kenenkään henkilön ei pitäisi joutua kokemaan. Politiikasta saa väitellä, mutta pahimmillaan on ollut hävettävää seurata, kuinka ns. maailman parhaimmin koulutettu kansa on muistuttanut itsetunto-ongelmaisia lapsi"koviksia".

Silti Stubb on, ja voi olla vielä monet vaalit maan suosituimpia poliitikkoja. Nuoremmat sukupolvet ovat suvaitsevampia ja arvostavampia kohdatessaan erilaisuutta ja rohkeita persoonallisuuksia.

Jotta Orpo voisi onnistua puoluejohtajana, manageri tarvitsee leaderin. Hyvän tutkaparin tärkeys korostuu, kun kysytään kiinnostusta liittyä puolueeseen tai lähteä ehdokkaaksi vaaleihin. Sekä managerin että leaderin täytyy kyetä puhuttelemaan omia yleisöjään. Puoluekokoukssa Elina Lepomäki ja Antti Häkkänen onnistuivat kampanjoissaan, ja nuoruuden innokkuus oli kaikkien nähtävissä.

Lepomäki on puolueen rohkeimpia toimijoita, olihan hän Stubbin ensimmäinen haastaja. 120 äänen saalis on myös vahva signaali, että puhtaasti asiavetoisella kampanjalla on kannatusta puolueen sisällä. Itsenäisen ajattelun raikkaudesta kertoo yksi viime vuosien linjakkaimmista avauksista, perustili-malli Libera-säätiön ajoilta. Lepomäessä on ainesta olla seuraava Iiro Viinanen, luonne kestää sekä haastajan että asiantuntijan roolit, kestävän linjan ja tietämyksen tuomalla varmuudella. Nyt nimi, tyyli ja viesti tunnetaan myös Uudenmaan ulkopuolella.

Häkkänen on tässä asiassa toista maata, omalla tavallaan taitava. Taskussa on puoluekokouksen vahvin valtakirja, ja esiintymistaito on todella vakuuttava. Häkkäsellä on kaikki potentiaali nousta vieläkin korkeammille paikoille, kun hymyilevä lakimies saa nimeä myös maakunnissa Kokoomuksen ulkopuolella.

Petri Sarvamaa ei saanut kannatusta varapuheenjohtajaksi asti, mutta taustansa takia kasvot ja tyyli tunnetaan kaikkialla. Vaikka EU-vaaleissa paikka irtosi mutkan kautta, nämä ovat valtakunnalliset vaalit, joissa kuka tahansa ei menesty. Kun Orpo, Lepomäki, Häkkänen ja muu puoluejohto ovat kiinni kotimaan asioissa, tilanne avaa roolia ulkopoliittiselle toimijalle, missä mepin asema ei ole haitaksi.

Kaiken tämän jälkeenkin on toivottava, että Stubb löytää paikan, missä hän saa taas olla oma itsensä. Yksi maan pätevimmistä ulkopoliitikoista ja diplomaateista voi tehdä vielä paljon hyvää, kun sisäpoliittiset kiistat saadaan jätettyä taakse. Länsimielisiä ulkosuhteiden hoitajia ei ole koskaan ollut liikaa.

]]>
10 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218485-kokoomus-valitsi-managerin-kenesta-uusi-leader#comments Alexander Stubb Antti Häkkänen Elina Lepomäki Kokoomus Petteri Orpo Wed, 15 Jun 2016 05:18:01 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218485-kokoomus-valitsi-managerin-kenesta-uusi-leader
Je suis Ylivieska http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214432-je-suis-ylivieska <p><br />Pääsiäisen hirvittävin ja kaikkein ansaitsemattomin tapahtuma oli Ylivieskan puukirkon palaminen. Pienikin vilkaisu someen kertoi selkeästi, että asia otettiin vakavasti&nbsp;koko maassa. Näin onkin täysin oikein, koska tällaisissa tapahtumissa kohteena on koko yhteisö. Ylivieskalainen, kristitty, kukin tavallaan pääsiäistä viettävä.</p><p>Lopulta kaikkein merkittävintä voi olla se, mitä ei tapahtunut.</p><p><a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/ylivieskan-palaneen-kirkon-raunioilla-messu-keskiyolla/723679/">Messu pidettiin, vaikka seurakunnalta oli seinät ja katto hävitetty ympäriltä.</a></p><p>Viranomaisten on annettu toimia rauhassa. Tiedotus asiasta on onnistunutta, vaikka aihe on vähintäänkin tunteita herättävä.</p><p>Ylivieskassa ei ole perustettu katupartioita. Ylipäätään uutiset eivät kerro kenenkään partioineen tai marssineen.</p><p>Some-kansa ei ole laajasti lähtenyt tuomitsemaan epäiltyä. Päinvastoin, epäillystä ja motiiveista ei ole ollut juurikaan julkista keskustelua, vaan julkinen keskustelu&nbsp;on ollut erittäin myötätuntoista menetyksen kokeneita kohtaan.</p><p>Asiaa ei ole käsitelty kristinuskon, tai ylipäätään uskontojen kautta. Tärkeää on ollut historia, kulttuuri ja oman yhteisön toiminta vaikealla hetkellä.&nbsp;</p><p>Tehdään surutyö ja jatketaan elämää. Ei vartavasten lähdetä tuomitsemaan syyllistä, tai syylliseksi oletettua.</p><p>&nbsp;</p><p>Ehkä perinteisissä arvoissa on jotain, mitä kannattaa pohtia. Myös Ylivieskan ulkopuolella.</p>
Pääsiäisen hirvittävin ja kaikkein ansaitsemattomin tapahtuma oli Ylivieskan puukirkon palaminen. Pienikin vilkaisu someen kertoi selkeästi, että asia otettiin vakavasti koko maassa. Näin onkin täysin oikein, koska tällaisissa tapahtumissa kohteena on koko yhteisö. Ylivieskalainen, kristitty, kukin tavallaan pääsiäistä viettävä.

Lopulta kaikkein merkittävintä voi olla se, mitä ei tapahtunut.

Messu pidettiin, vaikka seurakunnalta oli seinät ja katto hävitetty ympäriltä.

Viranomaisten on annettu toimia rauhassa. Tiedotus asiasta on onnistunutta, vaikka aihe on vähintäänkin tunteita herättävä.

Ylivieskassa ei ole perustettu katupartioita. Ylipäätään uutiset eivät kerro kenenkään partioineen tai marssineen.

Some-kansa ei ole laajasti lähtenyt tuomitsemaan epäiltyä. Päinvastoin, epäillystä ja motiiveista ei ole ollut juurikaan julkista keskustelua, vaan julkinen keskustelu on ollut erittäin myötätuntoista menetyksen kokeneita kohtaan.

Asiaa ei ole käsitelty kristinuskon, tai ylipäätään uskontojen kautta. Tärkeää on ollut historia, kulttuuri ja oman yhteisön toiminta vaikealla hetkellä. 

Tehdään surutyö ja jatketaan elämää. Ei vartavasten lähdetä tuomitsemaan syyllistä, tai syylliseksi oletettua.

 

Ehkä perinteisissä arvoissa on jotain, mitä kannattaa pohtia. Myös Ylivieskan ulkopuolella.

]]>
8 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214432-je-suis-ylivieska#comments Kotimaa Puukirkko Tulipalo Yhteisöllisyys Ylivieska Mon, 28 Mar 2016 17:11:43 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214432-je-suis-ylivieska
Tappaja keskuudessamme http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211666-tappaja-keskuudessamme <p><a href="http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211089-kuinka-syrjaytyminen-lopetetaan">Edellinen kirjoitukseni</a> päättyi ajatukseen, että työkyvyttömyyden käsitettä on mietittävä uusiksi. Tämä ajatusketju sai alkunsa <a href="http://www.weforum.org/agenda/2016/01/what-is-the-future-of-your-job">World Economic Forumin raportista</a>, jonka mukaan tulevaisuuden työ on luonteeltaan vahvasti kognitiivista, koko ajan vähemmän rutiinimaista suorittamista. Oppimisvaikeudet, mielen sairaudet, aivoperäiset ja neurologiset oireyhtymät tulee hoitaa ja huomioida tulevaisuudessa täysin uudella tavalla, se on jo nyt helposti ennustettavissa. Ongelma saattaa olla jopa se, että eri hoitoja diagnosoidaan liian vähän, kun eri ongelmia seurauksineen tunnistetaan paremmin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Niiden rinnalla kulkee kuitenkin salakavala, pitkällä aikavälillä kasvava vaarallinen, jopa tappava ongelma. Ongelma, jota aikamme toimintatavat ja ajankäytön tottumuksemme eivät ainakaan helpota.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ei maahanmuutto. Ei ääriaatteet. Ei zikavirus. Ei julkinen talous. Vaan jotain, jota osaamme hoitaa, jos vain haluamme tunnustaa sen olemassaolon kaikkine laajoine vaikutuksineen.</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00976">Stressi. Pitkittynyt stressi.</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Meillä on luonnollinen taipumus etsiä peukalosääntöjä, yksinkertaistuksia joiden kautta ymmärtää maailmaa. Ajattelu kuluttaa energiaa, ja haluamme tehdä valintamme mahdollisimman vaivattomasti, koska emme tiedä, koska on seuraava mahdollisuus ladata energiaa, täyttää tyhjentynyttä tankkia. Ongelma on siinä, että tätä jälkimmäistä, välttämätöntä vaihetta ei aina ymmärretä tehdä kuten pitäisi. Ja jos tehdään, käsitys hyödyllisestä vapaa-ajasta saattaa olla väärä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tällä hetkellä sosiaalinen media ei sisällä paljoakaan rohkaisua. Se mikä on periaatteessa hyvä tapa ylläpitää ihmissuhteita, ja katsoa tietoa maailmasta, on myös matalimman kynnyksen paikka purkaa omia paineita. Kun liian moni käyttää somea juuri näihin tarkoituksiin, kaikkien seinät alkavat täyttyä erilaisista uhkakuvista. Kun käyttää aikaansa seuratakseen toisten ihmisten stressinpurkua, ja lopulta seinillä on vain stressin lähteitä, ei se helpota kenenkään oloa, vaan päinvastoin pahentaa kaikkien oloa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ehkä suurin suosikkini kaikista elämänohjeista on ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyyneysrukous">tyyneysrukous</a>, jonka voi muokata helposti myös ei-kristittyyn maailmankatsomukseen sopivaksi. <strong><em>Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.</em></strong> Ideaa käytetään myös <a href="http://www.aasuomi.fi/index.php?option=com_content&amp;view=article&amp;id=91&amp;Itemid=164">AA-liikkeen periaatteissa ja toiminnassa</a>, ja on helppoa veikata käytettävän myös muissa vastaavissa yhteyksissä. Tämä erottelu ja ajattelu on varmasti aluksi vaikeaa, mutta se ei poista perusidean voimaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaikkein yleisin stressin lähde on kokemus, että olisi uhattuna. Ihmisten ollessa vielä savannilaji muiden joukossa, stressireaktion tarkoitus oli puolustaa henkeään joko taistelun tai paon kautta. Tässä maailmassa on vähemmän suoraan henkeen kohdistuvaa uhkaa, mutta aivot ja kroppa kehittyvät ympäröivää maailmaa hitaammin. Melko usein stressiä vahvistaa eniten <em>oma ajatus </em>jo kertyneestä stressistä, ja tästä ajattelusta käynnistyvä oravanpyörä. Ihmisillä on taipumus korostaa ajattelussaan uhkakuvia, myönteisten mahdollisuuksien kustannuksella.</p> <p>&nbsp;</p> <p>En halua edes kuvitella, kuinka paljon ns. yhteiskunnallisesti tiedostavat ajattelijat, jotka reagoivat jokaiseen muutokseen uhkana, pitkittävät toiminnallaan ja ajatuksillaan stressiä itsessään. Jos se ongelma räjähtää käsiin, sitä ei ratkaista millään sote-uudistuksella. Vastakkainasetteluun ja viholliskuvaan perustuvat elämäntavat eivät voi vähentää stressiä, koska aina on mahdollista löytää uusi vihollinen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Paradoksaalisesti saattaa olla, että kirkkoa tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ei uskonnollisten toimitusten päämajana, vaan kirkon ideaa tilana. Paikka, missä voi hetkeksi sulkea muun maailman ympäriltään. Paikka, johon päästäkseen täytyy liikkua erikseen.&nbsp; Eikä sen tarvitse olla edes fyysinen rakennus, pidempi tovi ulkoilua voi helposti ajaa saman asian. Se olkoon jokaisen oma asia, kuinka haluaa itse tätä toteuttaa, kunhan on ensin nähnyt vaivaa selvittääkseen, mistä tällaisen tilan voisi löytää.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Aiempi viittaus rukoukseen oli myös tässä mielessä tarkoituksellista - lopulta rukous on vain yksi meditaation muoto. Molemmissa on käytössä täysin samoja toimintoja: rauhoittuminen, ajatusten tunnistus, rakentava suhtautuminen myös epämiellyttävien ajatusten olemassaoloon. Lopulta on merkityksetöntä, oli apuna mikä tahansa kirja (uskonnollinen, aatteellinen, ei mikään näistä), tai kännykkäsoftasta kuuluva äänite, kunhan mekanismia käyttää sen täydellä vahvuudella.</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Xw9SE315GtA">Lohdullisin idea löytyi tällä kertaa avioliittotutkija John Gottmanilta.</a> Yksi negatiivinen teko kumoaa viisi positiivista tekoa, ja yksi negatiivinen hyvitetään vain viidellä positiivisella. Se ei välttämättä kerro siitä, että suhteessa tai maailmassa olisi liian vähän hyvää. Vaan siitä, kuinka tuhoisa yksikin negatiivinen ajatus voi olla. Jos ei ole kerännyt itselleen vahvaa myönteistä reserviä, tai vaikka olisikin, sen tuhoaminen on tehty aivan liian helpoksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>En ole toistaiseksi keksinyt parempaa nyrkkisääntöä, miksi hyvää kannattaa etsiä. Vaikka kuinka joskus väsyttäisi, tekemättä jättäminen tulee väsyttämään enemmän.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Edellinen kirjoitukseni päättyi ajatukseen, että työkyvyttömyyden käsitettä on mietittävä uusiksi. Tämä ajatusketju sai alkunsa World Economic Forumin raportista, jonka mukaan tulevaisuuden työ on luonteeltaan vahvasti kognitiivista, koko ajan vähemmän rutiinimaista suorittamista. Oppimisvaikeudet, mielen sairaudet, aivoperäiset ja neurologiset oireyhtymät tulee hoitaa ja huomioida tulevaisuudessa täysin uudella tavalla, se on jo nyt helposti ennustettavissa. Ongelma saattaa olla jopa se, että eri hoitoja diagnosoidaan liian vähän, kun eri ongelmia seurauksineen tunnistetaan paremmin.

 

Niiden rinnalla kulkee kuitenkin salakavala, pitkällä aikavälillä kasvava vaarallinen, jopa tappava ongelma. Ongelma, jota aikamme toimintatavat ja ajankäytön tottumuksemme eivät ainakaan helpota.

 

Ei maahanmuutto. Ei ääriaatteet. Ei zikavirus. Ei julkinen talous. Vaan jotain, jota osaamme hoitaa, jos vain haluamme tunnustaa sen olemassaolon kaikkine laajoine vaikutuksineen.

 

Stressi. Pitkittynyt stressi.

 

Meillä on luonnollinen taipumus etsiä peukalosääntöjä, yksinkertaistuksia joiden kautta ymmärtää maailmaa. Ajattelu kuluttaa energiaa, ja haluamme tehdä valintamme mahdollisimman vaivattomasti, koska emme tiedä, koska on seuraava mahdollisuus ladata energiaa, täyttää tyhjentynyttä tankkia. Ongelma on siinä, että tätä jälkimmäistä, välttämätöntä vaihetta ei aina ymmärretä tehdä kuten pitäisi. Ja jos tehdään, käsitys hyödyllisestä vapaa-ajasta saattaa olla väärä.

 

Tällä hetkellä sosiaalinen media ei sisällä paljoakaan rohkaisua. Se mikä on periaatteessa hyvä tapa ylläpitää ihmissuhteita, ja katsoa tietoa maailmasta, on myös matalimman kynnyksen paikka purkaa omia paineita. Kun liian moni käyttää somea juuri näihin tarkoituksiin, kaikkien seinät alkavat täyttyä erilaisista uhkakuvista. Kun käyttää aikaansa seuratakseen toisten ihmisten stressinpurkua, ja lopulta seinillä on vain stressin lähteitä, ei se helpota kenenkään oloa, vaan päinvastoin pahentaa kaikkien oloa.

 

Ehkä suurin suosikkini kaikista elämänohjeista on ns. tyyneysrukous, jonka voi muokata helposti myös ei-kristittyyn maailmankatsomukseen sopivaksi. Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Ideaa käytetään myös AA-liikkeen periaatteissa ja toiminnassa, ja on helppoa veikata käytettävän myös muissa vastaavissa yhteyksissä. Tämä erottelu ja ajattelu on varmasti aluksi vaikeaa, mutta se ei poista perusidean voimaa.

 

Kaikkein yleisin stressin lähde on kokemus, että olisi uhattuna. Ihmisten ollessa vielä savannilaji muiden joukossa, stressireaktion tarkoitus oli puolustaa henkeään joko taistelun tai paon kautta. Tässä maailmassa on vähemmän suoraan henkeen kohdistuvaa uhkaa, mutta aivot ja kroppa kehittyvät ympäröivää maailmaa hitaammin. Melko usein stressiä vahvistaa eniten oma ajatus jo kertyneestä stressistä, ja tästä ajattelusta käynnistyvä oravanpyörä. Ihmisillä on taipumus korostaa ajattelussaan uhkakuvia, myönteisten mahdollisuuksien kustannuksella.

 

En halua edes kuvitella, kuinka paljon ns. yhteiskunnallisesti tiedostavat ajattelijat, jotka reagoivat jokaiseen muutokseen uhkana, pitkittävät toiminnallaan ja ajatuksillaan stressiä itsessään. Jos se ongelma räjähtää käsiin, sitä ei ratkaista millään sote-uudistuksella. Vastakkainasetteluun ja viholliskuvaan perustuvat elämäntavat eivät voi vähentää stressiä, koska aina on mahdollista löytää uusi vihollinen.

 

Paradoksaalisesti saattaa olla, että kirkkoa tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ei uskonnollisten toimitusten päämajana, vaan kirkon ideaa tilana. Paikka, missä voi hetkeksi sulkea muun maailman ympäriltään. Paikka, johon päästäkseen täytyy liikkua erikseen.  Eikä sen tarvitse olla edes fyysinen rakennus, pidempi tovi ulkoilua voi helposti ajaa saman asian. Se olkoon jokaisen oma asia, kuinka haluaa itse tätä toteuttaa, kunhan on ensin nähnyt vaivaa selvittääkseen, mistä tällaisen tilan voisi löytää.

 

Aiempi viittaus rukoukseen oli myös tässä mielessä tarkoituksellista - lopulta rukous on vain yksi meditaation muoto. Molemmissa on käytössä täysin samoja toimintoja: rauhoittuminen, ajatusten tunnistus, rakentava suhtautuminen myös epämiellyttävien ajatusten olemassaoloon. Lopulta on merkityksetöntä, oli apuna mikä tahansa kirja (uskonnollinen, aatteellinen, ei mikään näistä), tai kännykkäsoftasta kuuluva äänite, kunhan mekanismia käyttää sen täydellä vahvuudella.

 

Lohdullisin idea löytyi tällä kertaa avioliittotutkija John Gottmanilta. Yksi negatiivinen teko kumoaa viisi positiivista tekoa, ja yksi negatiivinen hyvitetään vain viidellä positiivisella. Se ei välttämättä kerro siitä, että suhteessa tai maailmassa olisi liian vähän hyvää. Vaan siitä, kuinka tuhoisa yksikin negatiivinen ajatus voi olla. Jos ei ole kerännyt itselleen vahvaa myönteistä reserviä, tai vaikka olisikin, sen tuhoaminen on tehty aivan liian helpoksi.

 

En ole toistaiseksi keksinyt parempaa nyrkkisääntöä, miksi hyvää kannattaa etsiä. Vaikka kuinka joskus väsyttäisi, tekemättä jättäminen tulee väsyttämään enemmän.

]]>
2 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211666-tappaja-keskuudessamme#comments Kirkko Positiivinen ajattelu Sosiaalinen media Sote -uudistus Stressi Wed, 10 Feb 2016 18:03:28 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211666-tappaja-keskuudessamme
Kuinka syrjäytyminen lopetetaan? http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211089-kuinka-syrjaytyminen-lopetetaan <p><a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/843711/Suomessa+vahintaan+70000+syrjaytynytta">Turun Sanomat uutisoi viime viikolla, kuinka syrjäytymisestä voidaan nousta ja voittaa ongelmat.</a> Aihe oli pari vuotta sitten julkisen keskustelun kärkiteemoja, mutta sen jälkeen jäänyt vähemmälle huomiolle &ndash; ehkä osin siksi, että jotkut muut asiat ovat kääntyneet vieläkin huonommaksi. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan jopa 60% nuorista voittaa ongelmansa &rdquo;ennen pitkää&rdquo;, eikä tätä puolta ole erityisemmin käsitelty julkisuudessa. Uutinen on kuitenkin siinä rohkaiseva, että useimmiten nämä positiiviset kehityskaaret tapahtuvat hitaasti kulisseissa, eivätkä näin sovi nopeiksi kohuotsikoiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun näitä keskusteluja käytiin v.2012 kuntavaalikentillä, aloitin oman osuuteni seuraavalla idealla: mielestäni on kaksi eri asiaa, onko ihminen syrjäytynyt, vai onko hyvinvointivaltio <em>syrjäyttänyt</em> ihmisen. Nykyinen muutos turvapaikanhakijoiden määrässä on paljastanut karmealla tavalla myös sen, kuinka vahvat kannustinloukut ja työnteon esteet järjestelmäämme on rakennettu. Nämä järjestelmän ansat ovat olleet aina työttömien tiedossa, ja vaikka poliitikot ympäri koko eduskunnan ovat käyttäneet puheenvuoroja, työmarkkinajärjestöt ovat toistuvasti kääntäneet selkänsä toisten kärsimykselle.</p><p>&nbsp;</p><p>Tilastokeskuksen määritelmän mukaan syrjäytynyt on &rdquo;kouluttamaton henkilö, joka ei ole varusmiespalveluksessa, eläkkeellä, työelämässä, opiskele tai hoida lapsiaan kotona&rdquo;. Se että &rdquo;kouluttamaton&rdquo; laitetaan ensimmäiseksi sanaksi, ei välttämättä kerro yleisestä koulutuksen puutteesta, vaan ehkä enemmän siitä, että mikä tahansa koulutus ei kelpaa työmarkkinoille, tai eri työtehtäviin. Aina kun työelämän byrokraattiset vaatimukset kasvavat (tutkintovaatimukset, hygienia- ja muut vastaavat passit, tietyin väliajoin käytävät pakolliset kurssit yms.), kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ajetaan entistäkin kauemmaksi mahdollisilta tulevilta työpaikoilta. <a href="http://blogbook.fi/samposyreeni/saisinko-saada-luvan-kysya-tehda/">Sampo Syreenin blogia lainatakseni, Suomen työmarkkinoiden pääosassa ei ole työ, vaan oikeus tai optio tehdä työtä</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Sääntely toimii markkinan toisellakin puolella samalla tavalla, vahvojen eduksi heikkojen kustannuksella. Suuren yhtiön resursseilla voi vastata pieniä paremmin sääntelyn vaatimuksiin. Juuri tästä syystä suuret toimijat saattavat jopa pitää sääntelystä, koska sillä voidaan estää uusien kilpailijoiden tulo markkinoille. <a href="http://www.hs.fi/talous/a1454124502809?jako=559ea3b97fcaf7ac3a8c672b2b9b0895&amp;ref=fb-share">Ainakin bussialalla saatetaan tietää tästä jotain.</a></p><p>&nbsp;</p><p>Kun vanhat teollisuusjärjestöt neuvottelevat vanhojen teollisuusjärjestöjen keinoilla, suurin muutos on kytenyt kulisseissa jo kauan. <a href="http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194694-tyomarkkinoiden-hiljainen-kohtalonkysymys">Järjestelmän jäykkyys on tekemässä työsuhteesta vanhentuneen käsitteen</a>, kun tulevaisuuden työ ja tienestit syntyvät monenkeskisissä verkostoissa. Suomen nykyinen järjestelmä, ja etenkin yleissitovat työehtosopimukset voivat olla jopa toipumisen suurin este - niiden sopimusten ideaali on perusterve ihminen, joka kykenee tekemään 1900-lukulaista suorittavaa työtä 40 tuntia viikossa. Tämä siis tilanteessa, missä näiden tehtävien osuus kaikesta työnteosta vähentyy radikaalisti, ja <a href="http://www.weforum.org/agenda/2016/01/what-is-the-future-of-your-job">tulevaisuuden pääroolin uskotaan rakentuvan kognitiivisille kyvyille.</a></p><p>&nbsp;</p><p>Kuinka syrjäytyminen lopetetaan? Todennäköisesti he, jotka ovat onnistuneet tässä epätodennäköisessä urakassaan, osaavat kertoa ainakin oman tarinansa, joista saadaan ehdottomasti asian positiivinen puoli. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan täytyy osata myös poistaa negatiivisia puolia. Jos tulevaisuuden työnteko muuttuu radikaalisti, niin myös tulevaisuuden työkyvyttömyyden käsite on määriteltävä uusiksi, pois fyysisestä suorituskyvystä kohti henkistä suorituskykyä. Tilastoja näkemättä uskallan veikata, että esimerkiksi masennus, ADHD, oppimisvaikeudet, heikommat sosiaaliset taidot ja ylipäätään itseluottamuksen menettäminen ovat jo nyt yliedustettuja syrjäytyneiden joukossa. Jos kyse on tämäntyyppisestä ongelmasta, aluksi täytyy saada diagnoosi eli nimi ongelmalle, jotta hoito ja toipuminen voidaan edes aloittaa. Lopulta syrjäytyminen on seuraus eikä syy, ja ongelmista nouseminen ei tapahdu minkään yleispätevän muotin kautta, mutta saman mekanismin kautta edeten: riittävän pienissä palasissa eteenpäin, kukin kykyjensä mukaan, ja suuri muutos tapahtuu pitkällä aikavälillä.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyvinvointipalveluiden korjaaminen vaatii euroja. Euroja saadaan verotuloista. Verot voidaan maksaa vain tehdyistä voitoista, maksetuista palkoista, tuottavista sijoituksista - toimiva yksityinen sektori on myös julkisten palveluiden moottori. Pitäisi olla jo tullut hyvin selväksi, että tulovirran katkeaminen ei korjaannu lainanoton kautta. Kaikki jotka käyttävät valtaansa estääkseen järjestelmätason uudistuksen, voivat tietämättään ja tahattomasti olla kaikkein pahimpia syrjäytymisen aiheuttajia.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tahansa työmarkkinapöydässä tapahtuu, tai ei tapahdu, sote-uudistus voi olla kaikkein ratkaisevin kilpailukykypaketti. Tässä asiassa on toivottava hyvin suurta viisautta ja vastuuta, koska terveyden pitää olla tärkeämpää kuin hallinnolliset rajanvedot. Epäonnistuminen olisi kestämätöntä sekä euroissa, että korvaamattomana inhimillisenä hintana.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Turun Sanomat uutisoi viime viikolla, kuinka syrjäytymisestä voidaan nousta ja voittaa ongelmat. Aihe oli pari vuotta sitten julkisen keskustelun kärkiteemoja, mutta sen jälkeen jäänyt vähemmälle huomiolle – ehkä osin siksi, että jotkut muut asiat ovat kääntyneet vieläkin huonommaksi. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan jopa 60% nuorista voittaa ongelmansa ”ennen pitkää”, eikä tätä puolta ole erityisemmin käsitelty julkisuudessa. Uutinen on kuitenkin siinä rohkaiseva, että useimmiten nämä positiiviset kehityskaaret tapahtuvat hitaasti kulisseissa, eivätkä näin sovi nopeiksi kohuotsikoiksi.

 

Kun näitä keskusteluja käytiin v.2012 kuntavaalikentillä, aloitin oman osuuteni seuraavalla idealla: mielestäni on kaksi eri asiaa, onko ihminen syrjäytynyt, vai onko hyvinvointivaltio syrjäyttänyt ihmisen. Nykyinen muutos turvapaikanhakijoiden määrässä on paljastanut karmealla tavalla myös sen, kuinka vahvat kannustinloukut ja työnteon esteet järjestelmäämme on rakennettu. Nämä järjestelmän ansat ovat olleet aina työttömien tiedossa, ja vaikka poliitikot ympäri koko eduskunnan ovat käyttäneet puheenvuoroja, työmarkkinajärjestöt ovat toistuvasti kääntäneet selkänsä toisten kärsimykselle.

 

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan syrjäytynyt on ”kouluttamaton henkilö, joka ei ole varusmiespalveluksessa, eläkkeellä, työelämässä, opiskele tai hoida lapsiaan kotona”. Se että ”kouluttamaton” laitetaan ensimmäiseksi sanaksi, ei välttämättä kerro yleisestä koulutuksen puutteesta, vaan ehkä enemmän siitä, että mikä tahansa koulutus ei kelpaa työmarkkinoille, tai eri työtehtäviin. Aina kun työelämän byrokraattiset vaatimukset kasvavat (tutkintovaatimukset, hygienia- ja muut vastaavat passit, tietyin väliajoin käytävät pakolliset kurssit yms.), kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ajetaan entistäkin kauemmaksi mahdollisilta tulevilta työpaikoilta. Sampo Syreenin blogia lainatakseni, Suomen työmarkkinoiden pääosassa ei ole työ, vaan oikeus tai optio tehdä työtä.

 

Sääntely toimii markkinan toisellakin puolella samalla tavalla, vahvojen eduksi heikkojen kustannuksella. Suuren yhtiön resursseilla voi vastata pieniä paremmin sääntelyn vaatimuksiin. Juuri tästä syystä suuret toimijat saattavat jopa pitää sääntelystä, koska sillä voidaan estää uusien kilpailijoiden tulo markkinoille. Ainakin bussialalla saatetaan tietää tästä jotain.

 

Kun vanhat teollisuusjärjestöt neuvottelevat vanhojen teollisuusjärjestöjen keinoilla, suurin muutos on kytenyt kulisseissa jo kauan. Järjestelmän jäykkyys on tekemässä työsuhteesta vanhentuneen käsitteen, kun tulevaisuuden työ ja tienestit syntyvät monenkeskisissä verkostoissa. Suomen nykyinen järjestelmä, ja etenkin yleissitovat työehtosopimukset voivat olla jopa toipumisen suurin este - niiden sopimusten ideaali on perusterve ihminen, joka kykenee tekemään 1900-lukulaista suorittavaa työtä 40 tuntia viikossa. Tämä siis tilanteessa, missä näiden tehtävien osuus kaikesta työnteosta vähentyy radikaalisti, ja tulevaisuuden pääroolin uskotaan rakentuvan kognitiivisille kyvyille.

 

Kuinka syrjäytyminen lopetetaan? Todennäköisesti he, jotka ovat onnistuneet tässä epätodennäköisessä urakassaan, osaavat kertoa ainakin oman tarinansa, joista saadaan ehdottomasti asian positiivinen puoli. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan täytyy osata myös poistaa negatiivisia puolia. Jos tulevaisuuden työnteko muuttuu radikaalisti, niin myös tulevaisuuden työkyvyttömyyden käsite on määriteltävä uusiksi, pois fyysisestä suorituskyvystä kohti henkistä suorituskykyä. Tilastoja näkemättä uskallan veikata, että esimerkiksi masennus, ADHD, oppimisvaikeudet, heikommat sosiaaliset taidot ja ylipäätään itseluottamuksen menettäminen ovat jo nyt yliedustettuja syrjäytyneiden joukossa. Jos kyse on tämäntyyppisestä ongelmasta, aluksi täytyy saada diagnoosi eli nimi ongelmalle, jotta hoito ja toipuminen voidaan edes aloittaa. Lopulta syrjäytyminen on seuraus eikä syy, ja ongelmista nouseminen ei tapahdu minkään yleispätevän muotin kautta, mutta saman mekanismin kautta edeten: riittävän pienissä palasissa eteenpäin, kukin kykyjensä mukaan, ja suuri muutos tapahtuu pitkällä aikavälillä.

 

Hyvinvointipalveluiden korjaaminen vaatii euroja. Euroja saadaan verotuloista. Verot voidaan maksaa vain tehdyistä voitoista, maksetuista palkoista, tuottavista sijoituksista - toimiva yksityinen sektori on myös julkisten palveluiden moottori. Pitäisi olla jo tullut hyvin selväksi, että tulovirran katkeaminen ei korjaannu lainanoton kautta. Kaikki jotka käyttävät valtaansa estääkseen järjestelmätason uudistuksen, voivat tietämättään ja tahattomasti olla kaikkein pahimpia syrjäytymisen aiheuttajia.

 

Mitä tahansa työmarkkinapöydässä tapahtuu, tai ei tapahdu, sote-uudistus voi olla kaikkein ratkaisevin kilpailukykypaketti. Tässä asiassa on toivottava hyvin suurta viisautta ja vastuuta, koska terveyden pitää olla tärkeämpää kuin hallinnolliset rajanvedot. Epäonnistuminen olisi kestämätöntä sekä euroissa, että korvaamattomana inhimillisenä hintana.

]]>
2 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211089-kuinka-syrjaytyminen-lopetetaan#comments Kolmikanta Mielenterveysongelmat Sote -uudistus Syrjäytyminen Työmarkkinajärjestelmä Tue, 02 Feb 2016 07:43:53 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211089-kuinka-syrjaytyminen-lopetetaan
Luova tuho alkaa vihdoinkin toimia? http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207249-luova-tuho-alkaa-vihdoinkin-toimia <p><a href="http://tilastokeskus.fi/til/pul/2014/pul_2014_2015-11-25_tie_001_fi.html?ad=notify">Tilastokeskus julkaisi eilen tietoja palveluiden viennin kehityksestä.</a> Kehitys on oikeansuuntainen, koska palveluviennin ylijäämä on kasvanut viime vuodesta. <a href="http://tilastokeskus.fi/til/pul/kas.html">Tilastoinnissa palveluiksi lasketaan</a> mm. informaatiopalvelut, kulttuuri- ja virkistyspalvelut, liike-elämän palvelut, tietotekniikkapalvelut sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Uutisissa on saatu usein lukea, kuinka Suomen talous ei kasva odotusten mukaisesti, tai on kokonaan miinusmerkkistä. Kuitenkin samanaikaisesti jostain voi löytää jopa ylijäämää, kuten palveluviennistä saatiin nyt lukea. Perinteinen teollisuus vaatii menestyäkseen suuria yksiköitä, suuria investointeja ja paljon työvoimaa. Sen sijaan tietotekniikassa, ja monissa muissakin palveluissa toimitaan pienempien yritysten ja yksiköiden kautta, ja pääosassa on osaaminen, ja muina etuina ovat vaikkapa ohjelmistojen mitättömät monistuskustannukset. Teollisuustyö ei ole yhtään parempaa eikä huonompaa kuin palvelutyö, tai mikään muukaan työ, joka halutaan teettää ja josta halutaan maksaa korvaus. Kuitenkin samalla on hyväksyttävä, että tämä kaikki syntyy asiakkaiden halusta ja tarpeesta ostaa, ja hinnasta minkä asiakas on valmis maksamaan. Vaikka asiakas ei etsisi vain halvinta hintaa, ja olisi valmis maksamaan laadusta tai paremmasta kokonaispaketista, useista samankaltaisista hyvälaatuisista tarjouksista valitaan useimmiten se edullisin. Tämä pätee oikeastaan kauppapaikasta riippumatta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ehkä Suomen taloustilannetta kannattaa tarkkailla sitä kautta, mistä talous ja etenkin ulkomaankauppa syntyvät. <a href="http://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2014/06/16/eva-analyysi-suomen-tyollisyys-ja-vienti-keskittyneet-suuryrityksiin/">EVA:n viimevuotisen selvityksen mukaan 130 suurinta yritystä työllistää saman verran ihmisiä, kuin 300&nbsp;000 pienintä yritystä. Viennissä tämä jakauma kärjistyy enemmän: kymmenen suurinta vientiyritystä vastaavat kolmasosaa kaikesta viennistä, ja sata suurinta vientiyritystä vastaavat kahta kolmasosaa kaikesta viennistä.</a> On päivänselvä asia, että jos suuri vientiyritys joutuu vaikeuksiin, sen suhde koko maan vientiin, ja sitä kautta kansantalouteen voi olla jopa kohtuuttoman suuri.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Etenkin tätä taustaa vasten Tilastokeskuksen julkaisu on lohdullista luettavaa. On vain tervettä kehitystä koko maalle, että on useita eri tulonlähteitä. Mitä enemmän munia samassa korissa, sitä enemmän myös riskit keskittyvät. On toki hyvästä, että suuret yksiköt voivat tuoda maahan suuria tuloja. Ongelma onkin siinä, jos vain suuret yksiköt tuovat tuloja. Niiden ongelmilla on tapana kertaantua suuresti. Seuraavassa pari esimerkkiä Oulun alueelta, koska tunnen kotiseutuni riittävän hyvin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vierailin Metsäteollisuuden seminaarissa tammikuussa 2013. Eräässä puheessa sanottiin, että yksi uusi työpaikka Oulun paperitehtaalle tarkoittaa viittä uutta työpaikkaa alueelle, alihankintaan tai muihin tehtäviin. Vastaavasti voidaan olettaa, että yhden työpaikan vähennys paperitehtaalta tarkoittaa heikompia mahdollisuuksia pitää muitakin työpaikka olemassa. Sama tapahtui myös Nokian suuruuden päivinä, niille yrityksille jotka tuottivat Nokialle alihankintana jotain tiettyä, rajattua palvelua tai toimintoa. Kun Nokia joutui ongelmiin ja lopetti näitä suhteita, alihankkijoilla ei välttämättä ollut mitään täysin omaa tarjottavaa, tai muita asiakkuuksia joilla paikata tilannetta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tällä hetkellä suurteollisuus on vaikeuksissa, mutta pienemmät palveluyritykset ovat silti onnistuneet kasvattamaan tuloksiaan. Tämä voi olla merkki pidempiaikaisesta, terveestä muutoksesta koko maan tasolla.</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Tiedotteet/Uutisia/Verohallinnon_tilastoja_Yhteisoasiakkaid(38571)">Näille väitteille löytyy tukea myös Verohallinnon tilastoista, kuinka yhteisöveron alennus on vaikuttanut verokertymään.</a> Kun verotus muuttui v.2013 24,5% tasosta 20% tasoon v.2014, euromääräinen kertymä on laskenut. Monelta jää huomaamatta se, minkä myös Verohallinto kirjoittaa auki: &rdquo;Yhteisöasiakkaille määrättiin verovuodelta 2014 tuloveroja yhteensä 4,4 miljardia euroa. Laskua vuoteen 2013 verrattuna oli 249 miljoonaa euroa (-5,4 %). <strong>Lasku ei ollut kuitenkaan yhtä suuri kuin mitä yhteisöveroprosentin mekaanisesti laskettu alennus (-18 %).</strong> Monella yrityksellä verovuosi 2014 näyttääkin menneen ihan hyvin. Mistään laajamittaisesta yritystoiminnan piristymisestä ei voida puhua, mutta ei voida myöskään tilanteen huononemisesta.&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun yhteisöveron muutos käyttäytyy em. tavalla, samalla kun suurimmat yritykset ovat olleet ongelmissa, se voi kertoa koko maan kaikkien yritysten yhteisvaikutuksen ottaneen askeleen parempaan suuntaan. Koska yhteisöveron voi maksaa vain voitollisesta tuloksesta, tämä tarkoittaisi että maassa olisi enemmän edes pieniä voittoja tekeviä yrityksiä. Yhden vuoden perusteella ei voi vetää isoja johtopäätöksiä, mutta sen voi sanoa pelkästään Verohallinnon sitaatista, että ensiaskel on täysin oikeansuuntainen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Valitettavasti tämä ei ole tilanteen koko kuva, koska vanhalla teollisuudella on kokoaan merkittävämpi valta maan päätöksenteossa. Elinkeinorakenteen muutos oikeuttaa kaiken kolmikantaa, yleissitovia työehtosopimuksia yms. kohtaan osoitetun kritiikin. Koko maa saa olla tyytyväinen, että tietoliikenne on sellainen liikenteen muoto, jota edes AKT ei voi pysäyttää. On hyvä asia, että suomalainen bitti ja koodi menevät kaupaksi globaalisti. Mutta olisi väärin, jos Suomesta lähtee ulos vain bittiä ja koodia, ja konkreettiset tuotteet jumittuvat satamiin, logistiikkakeskuksiin ja yritysten varastoihin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Seuraavan kysymyksen toivoisi olevan, miten pk-sektori voi koko maassa kehittyä vieläkin paremmaksi, ja kasvattaa myös rajat ylittävää myyntiä entisestään. Samalla sopii toivoa, että näin arvokasta kysymystä ei jätettäisi vain vanhojen teollisuusjärjestöjen ratkaistavaksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tilastokeskus julkaisi eilen tietoja palveluiden viennin kehityksestä. Kehitys on oikeansuuntainen, koska palveluviennin ylijäämä on kasvanut viime vuodesta. Tilastoinnissa palveluiksi lasketaan mm. informaatiopalvelut, kulttuuri- ja virkistyspalvelut, liike-elämän palvelut, tietotekniikkapalvelut sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta.

 

Uutisissa on saatu usein lukea, kuinka Suomen talous ei kasva odotusten mukaisesti, tai on kokonaan miinusmerkkistä. Kuitenkin samanaikaisesti jostain voi löytää jopa ylijäämää, kuten palveluviennistä saatiin nyt lukea. Perinteinen teollisuus vaatii menestyäkseen suuria yksiköitä, suuria investointeja ja paljon työvoimaa. Sen sijaan tietotekniikassa, ja monissa muissakin palveluissa toimitaan pienempien yritysten ja yksiköiden kautta, ja pääosassa on osaaminen, ja muina etuina ovat vaikkapa ohjelmistojen mitättömät monistuskustannukset. Teollisuustyö ei ole yhtään parempaa eikä huonompaa kuin palvelutyö, tai mikään muukaan työ, joka halutaan teettää ja josta halutaan maksaa korvaus. Kuitenkin samalla on hyväksyttävä, että tämä kaikki syntyy asiakkaiden halusta ja tarpeesta ostaa, ja hinnasta minkä asiakas on valmis maksamaan. Vaikka asiakas ei etsisi vain halvinta hintaa, ja olisi valmis maksamaan laadusta tai paremmasta kokonaispaketista, useista samankaltaisista hyvälaatuisista tarjouksista valitaan useimmiten se edullisin. Tämä pätee oikeastaan kauppapaikasta riippumatta.

 

Ehkä Suomen taloustilannetta kannattaa tarkkailla sitä kautta, mistä talous ja etenkin ulkomaankauppa syntyvät. EVA:n viimevuotisen selvityksen mukaan 130 suurinta yritystä työllistää saman verran ihmisiä, kuin 300 000 pienintä yritystä. Viennissä tämä jakauma kärjistyy enemmän: kymmenen suurinta vientiyritystä vastaavat kolmasosaa kaikesta viennistä, ja sata suurinta vientiyritystä vastaavat kahta kolmasosaa kaikesta viennistä. On päivänselvä asia, että jos suuri vientiyritys joutuu vaikeuksiin, sen suhde koko maan vientiin, ja sitä kautta kansantalouteen voi olla jopa kohtuuttoman suuri.

 

Etenkin tätä taustaa vasten Tilastokeskuksen julkaisu on lohdullista luettavaa. On vain tervettä kehitystä koko maalle, että on useita eri tulonlähteitä. Mitä enemmän munia samassa korissa, sitä enemmän myös riskit keskittyvät. On toki hyvästä, että suuret yksiköt voivat tuoda maahan suuria tuloja. Ongelma onkin siinä, jos vain suuret yksiköt tuovat tuloja. Niiden ongelmilla on tapana kertaantua suuresti. Seuraavassa pari esimerkkiä Oulun alueelta, koska tunnen kotiseutuni riittävän hyvin.

 

Vierailin Metsäteollisuuden seminaarissa tammikuussa 2013. Eräässä puheessa sanottiin, että yksi uusi työpaikka Oulun paperitehtaalle tarkoittaa viittä uutta työpaikkaa alueelle, alihankintaan tai muihin tehtäviin. Vastaavasti voidaan olettaa, että yhden työpaikan vähennys paperitehtaalta tarkoittaa heikompia mahdollisuuksia pitää muitakin työpaikka olemassa. Sama tapahtui myös Nokian suuruuden päivinä, niille yrityksille jotka tuottivat Nokialle alihankintana jotain tiettyä, rajattua palvelua tai toimintoa. Kun Nokia joutui ongelmiin ja lopetti näitä suhteita, alihankkijoilla ei välttämättä ollut mitään täysin omaa tarjottavaa, tai muita asiakkuuksia joilla paikata tilannetta.

 

Tällä hetkellä suurteollisuus on vaikeuksissa, mutta pienemmät palveluyritykset ovat silti onnistuneet kasvattamaan tuloksiaan. Tämä voi olla merkki pidempiaikaisesta, terveestä muutoksesta koko maan tasolla.

 

Näille väitteille löytyy tukea myös Verohallinnon tilastoista, kuinka yhteisöveron alennus on vaikuttanut verokertymään. Kun verotus muuttui v.2013 24,5% tasosta 20% tasoon v.2014, euromääräinen kertymä on laskenut. Monelta jää huomaamatta se, minkä myös Verohallinto kirjoittaa auki: ”Yhteisöasiakkaille määrättiin verovuodelta 2014 tuloveroja yhteensä 4,4 miljardia euroa. Laskua vuoteen 2013 verrattuna oli 249 miljoonaa euroa (-5,4 %). Lasku ei ollut kuitenkaan yhtä suuri kuin mitä yhteisöveroprosentin mekaanisesti laskettu alennus (-18 %). Monella yrityksellä verovuosi 2014 näyttääkin menneen ihan hyvin. Mistään laajamittaisesta yritystoiminnan piristymisestä ei voida puhua, mutta ei voida myöskään tilanteen huononemisesta.”

 

Kun yhteisöveron muutos käyttäytyy em. tavalla, samalla kun suurimmat yritykset ovat olleet ongelmissa, se voi kertoa koko maan kaikkien yritysten yhteisvaikutuksen ottaneen askeleen parempaan suuntaan. Koska yhteisöveron voi maksaa vain voitollisesta tuloksesta, tämä tarkoittaisi että maassa olisi enemmän edes pieniä voittoja tekeviä yrityksiä. Yhden vuoden perusteella ei voi vetää isoja johtopäätöksiä, mutta sen voi sanoa pelkästään Verohallinnon sitaatista, että ensiaskel on täysin oikeansuuntainen.

 

Valitettavasti tämä ei ole tilanteen koko kuva, koska vanhalla teollisuudella on kokoaan merkittävämpi valta maan päätöksenteossa. Elinkeinorakenteen muutos oikeuttaa kaiken kolmikantaa, yleissitovia työehtosopimuksia yms. kohtaan osoitetun kritiikin. Koko maa saa olla tyytyväinen, että tietoliikenne on sellainen liikenteen muoto, jota edes AKT ei voi pysäyttää. On hyvä asia, että suomalainen bitti ja koodi menevät kaupaksi globaalisti. Mutta olisi väärin, jos Suomesta lähtee ulos vain bittiä ja koodia, ja konkreettiset tuotteet jumittuvat satamiin, logistiikkakeskuksiin ja yritysten varastoihin.

 

Seuraavan kysymyksen toivoisi olevan, miten pk-sektori voi koko maassa kehittyä vieläkin paremmaksi, ja kasvattaa myös rajat ylittävää myyntiä entisestään. Samalla sopii toivoa, että näin arvokasta kysymystä ei jätettäisi vain vanhojen teollisuusjärjestöjen ratkaistavaksi.

]]>
0 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207249-luova-tuho-alkaa-vihdoinkin-toimia#comments Aineettomat palvelut Kolmikanta Vienti Yhteisövero Ylijäämät Thu, 26 Nov 2015 06:39:20 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207249-luova-tuho-alkaa-vihdoinkin-toimia
Suomi, kilpailukyvyn vankila http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203754-suomi-kilpailukyvyn-vankila <p><a href="http://www.weforum.org/reports/global-competitiveness-report-2015-2016">World Economic Forum on julkaissut raportin ja listauksen maailman kilpailukykyisimmistä maista.</a> Suomi on kunnioitettavasti kahdeksannella sijalla, edelleen maailman parhaiden joukossa. Vaikka näissä selvityksissä on tullut menestystä, kilpailukyky ei kuitenkaan tunnu realisoituvan euroiksi. Raportin esittelyvideossa kerrotaan, kuinka heidän tulkintansa mukaan kilpailukykyisimmät <em>(competitiveness) </em>&nbsp;maat ovat myös kaikkein joustavimpia <em>(resilient)</em>, ja kuinka kilpailukyvystä seuraa myös tuottavuus <em>(productivity)</em>. Näiden toteutumista mitataan 12 eri kokonaisuuden, pilarin kautta.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://reports.weforum.org/global-competitiveness-report-2015-2016/economies/#economy=FIN">Vilkaistaan Suomen maaprofiilia tarkemmin.</a></p><p>&nbsp;</p><p>Pieni Suomi, 0.07% maailman väkiluvusta, tuottaa 0.22% koko maailman bruttokansantuotteesta. Suomalaisen tuottama ja käyttämä euro on maailman kärkipäätä, täällä on todellakin paljon säilyttämisen arvoista. Samalla huomaamme, kuinka pieni tekijä olisimme vain puhtaasti numeroilla mitattuna. Tästä pienestäkin osuudesta täytyy kilpailla täysillä, koska pienetkin markkinaheilahdukset voivat olla kohtalokkaita taloudellisesti pienille toimijoille - maailman mittakaavassa olemme pieni.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ensimmäinen pilari, instituutiot on lajissaan maailman paras.</strong> Indeksiluku on hauskasti 6.12 seiskan ollessa maksimi. Julkisia järjestelmiä pidetään luotettavina, kuten myös yksityisten yritysten eettisyys on korkealle arvostettua. Muuten hyvän lukusarjan pilaa osio <em>strength of investor protection</em>, jossa Suomen sijoitus on <strong>72/140.</strong> Tässä osiossa Suomi on raportin huonompaa puoliskoa! Saattaa selittää jotain, miksi Suomi saa kerättyä niin vähän ulkomaista pääomaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Toinen pilari, infrastruktuuri on sijalla 25.</strong> Tässä osiossa parhaimmat osiot ovat yleinen taso, rautatiet, satamat ja lentokentät. Heikoin sijoitus tulee lentoyhteyksien tarjonnasta, ja hieman yllättäen myös matkapuhelinliittymien määrästä sekä kiinteistä puhelinyhteyksistä. Tässä on nähtävissä sekä Suomen maantieteellinen laajuus, että kaupungistuminen - joista jälkimmäinen ei ole mikään suomalainen erityispiirre, vaan yksi koko maailman vahvimpia trendejä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kolmas pilari, kansantalouden vakaus on sijalla 36.</strong> Velkaantuminen ja alijäämäiset budjetit näkyvät selkeänä uhkakuvana. Korkojen nousu olisi vaarallista myrkkyä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Neljäs pilari, kansanterveys ja peruskoulu on listaykkönen.</strong> Suomi on maailman paras maa alle 15-vuotiaille, näissä kahdessa mielessä. Vaaralliset sairaudet kuten malaria, tuberkuloosi ja HIV/AIDS ovat käytännössä olemattomia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Viides pilari, korkeakoulutus ja työssäoppiminen ovat listakakkosia.</strong> Järjestelmät ovat kunnossa, vaan miksi maailman paras koulutus ei johda kasvaviin euromääriin? Tässä on hyvin vahva ristiriita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kuudes pilari, teote- ja palvelumarkkinoiden tehokkuus on sijalla 21. </strong>Kotimarkkinat toimivat selkeästi huonommin kuin kansainvälinen toiminta. Suomalaiset myyjinä eivät huomioi asiakkaitaan riittävästi, mutta suomalainen ostaja on huomattavasti järkevämpi toiminnassaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Seitsemäs pilari, työmarkkinoiden tehokkuus on sijalla 26.</strong> Tämä osio kertoo hyvin selkeästi työmarkkinajärjestelmämme ongelmat. Joustavuus on yksi koko tutkimuksen heikoimpia, kannustinloukut ovat selkeitä työnteon esteitä, ja <strong><em>palkkojen joustavuus on koko tutkimuksen huonoin.</em></strong> Työmarkkinajärjestelmä on koko maan pahin menestyksen este. Hyvänä puolena on meritokratian toimivuus ja kyky pitää paras olemassaoleva työvoima maassa - toisaalta nähdään selkeä ongelma houkutella vastaavaa osaamista ulkomailta Suomeen. Työmarkkinajärjestelmä on aivan ansaitusti polttopisteessä, koska siellä on ongelmien syy ja toivottavasti joskus myös ratkaisu.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kahdeksas pilari, finanssimarkkinat ovat listan kuudes.</strong> Pankit ovat luotettavia ja lainaa on saatavilla, joskin lain ei katsota suojelevan tarpeeksi lainaajia ja lainanantajia. Nopealla vilkaisulla käy mielessä, liittyykö tämä etenkin konkurssitilanteisiin?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yhdeksäs pilari, teknologiset valmiudet on sijalla 13. </strong>Teknologiaa otetaan käyttöön ja käytetään tehokkaasti. Toisaalta Suomi ei saa vedettyä puoleensa ulkomailta teknologiaa ja innovaatiota <em>(foreign direct invest)</em>, eli pyrkiikö Suomi tekemään liikaa itse? Toisaalta se voi kertoa vahvasta jo olemassaolevasta teknologiaosaamisesta, joka on ehkä yksinkertaisin vastaus.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kymmenes pilari, markkinoiden koko on sijalla 59.</strong> Kotimarkkina ja tuonti ovat heikkoja, vienti on vieläkin heikompaa. Jälkimmäinen trendi on selkeässä laskussa - tehdäänkö täällä <em>oikeita</em> vientituotteita?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yhdestoista pilari, liiketoimintaympäristö (business sophistication) on sijalla 14.</strong> Paikalliset yrityskumppanit ovat laadukkaita, mutta niitä on aivan liian vähän. Näissä verkostoissa syntyy sinänsä laajaa näkemystä ja ns. hyvää kilpailuetua, joka perustuu kaikkeen muuhun paitsi hintaan. Markkinointi, differointi eli kyky erottautua edukseen on selkeä heikkous.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kahdestoista pilari, innovaatiokyky on koko listan toisena.</strong> Suomessa on tietotaitoa tehdä hyviä tuotteita, sekä yrityksiä jotka panostavat tuotekehitykseen. Yritykset ja korkeakoulut tekevät hyvää yhteistyötä. Heikkoutena on, että julkinen valta itse ei osta tai ota käyttöön näitä teknologioita. Luottaako valtio edes itse rahoittamaansa tuotekehitykseen?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki potentiaali on olemassa, mutta niitä ei saada käyttöön. Etenkin keskitetty työmarkkinajärjestelmä, kannustinloukut ja jo työssäolevien kannusteet ovat maamme pahin tulppa ja menestyksen este. Kaikki tämä on täysin sisäisten, kotikutoisten päätöksiemme seurausta. Suomi rakentaa maailman parasta potentiaalia työttömyyskortistoon, ja pysymään pois tuottavasta työstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä suomalainen työmarkkinajärjestelmä painottaa liikaa osaa <em>järjestelmä</em>. Sinä päivänä, kun valitaan painottaa osaa <em>markkina</em>, kaikki potentiaali ja motivaatio voidaan saada aidosti hyötykäyttöön. Tämän raportin tiedot ovat hyvin selkeä kehotus poistaa maan sisäinen, suljettu valtapeli, ja etsiä menestystä maamme rajojen ulkopuolelta.</p><p>&nbsp;</p><p>Se menestys ei jää tarjonnasta kiinni, vaan halusta pyytää kauppaa. Onneksi nuoremmat sukupolvet ovat kasvaneet avoimeen maailmaan, osaavat hylätä &rdquo;mitähän ne meistä ajattelevat&rdquo; -tyyppisen heikon itsetunnon, ja osaavat pitää suomalaisuutta ylpeydenaiheena. Se on jotain aivan liian arvokasta, vain itse pilattavaksi.</p> World Economic Forum on julkaissut raportin ja listauksen maailman kilpailukykyisimmistä maista. Suomi on kunnioitettavasti kahdeksannella sijalla, edelleen maailman parhaiden joukossa. Vaikka näissä selvityksissä on tullut menestystä, kilpailukyky ei kuitenkaan tunnu realisoituvan euroiksi. Raportin esittelyvideossa kerrotaan, kuinka heidän tulkintansa mukaan kilpailukykyisimmät (competitiveness)  maat ovat myös kaikkein joustavimpia (resilient), ja kuinka kilpailukyvystä seuraa myös tuottavuus (productivity). Näiden toteutumista mitataan 12 eri kokonaisuuden, pilarin kautta.

 

Vilkaistaan Suomen maaprofiilia tarkemmin.

 

Pieni Suomi, 0.07% maailman väkiluvusta, tuottaa 0.22% koko maailman bruttokansantuotteesta. Suomalaisen tuottama ja käyttämä euro on maailman kärkipäätä, täällä on todellakin paljon säilyttämisen arvoista. Samalla huomaamme, kuinka pieni tekijä olisimme vain puhtaasti numeroilla mitattuna. Tästä pienestäkin osuudesta täytyy kilpailla täysillä, koska pienetkin markkinaheilahdukset voivat olla kohtalokkaita taloudellisesti pienille toimijoille - maailman mittakaavassa olemme pieni.

 

Ensimmäinen pilari, instituutiot on lajissaan maailman paras. Indeksiluku on hauskasti 6.12 seiskan ollessa maksimi. Julkisia järjestelmiä pidetään luotettavina, kuten myös yksityisten yritysten eettisyys on korkealle arvostettua. Muuten hyvän lukusarjan pilaa osio strength of investor protection, jossa Suomen sijoitus on 72/140. Tässä osiossa Suomi on raportin huonompaa puoliskoa! Saattaa selittää jotain, miksi Suomi saa kerättyä niin vähän ulkomaista pääomaa.

 

Toinen pilari, infrastruktuuri on sijalla 25. Tässä osiossa parhaimmat osiot ovat yleinen taso, rautatiet, satamat ja lentokentät. Heikoin sijoitus tulee lentoyhteyksien tarjonnasta, ja hieman yllättäen myös matkapuhelinliittymien määrästä sekä kiinteistä puhelinyhteyksistä. Tässä on nähtävissä sekä Suomen maantieteellinen laajuus, että kaupungistuminen - joista jälkimmäinen ei ole mikään suomalainen erityispiirre, vaan yksi koko maailman vahvimpia trendejä.

 

Kolmas pilari, kansantalouden vakaus on sijalla 36. Velkaantuminen ja alijäämäiset budjetit näkyvät selkeänä uhkakuvana. Korkojen nousu olisi vaarallista myrkkyä.

 

Neljäs pilari, kansanterveys ja peruskoulu on listaykkönen. Suomi on maailman paras maa alle 15-vuotiaille, näissä kahdessa mielessä. Vaaralliset sairaudet kuten malaria, tuberkuloosi ja HIV/AIDS ovat käytännössä olemattomia.

 

Viides pilari, korkeakoulutus ja työssäoppiminen ovat listakakkosia. Järjestelmät ovat kunnossa, vaan miksi maailman paras koulutus ei johda kasvaviin euromääriin? Tässä on hyvin vahva ristiriita.

 

Kuudes pilari, teote- ja palvelumarkkinoiden tehokkuus on sijalla 21. Kotimarkkinat toimivat selkeästi huonommin kuin kansainvälinen toiminta. Suomalaiset myyjinä eivät huomioi asiakkaitaan riittävästi, mutta suomalainen ostaja on huomattavasti järkevämpi toiminnassaan.

 

Seitsemäs pilari, työmarkkinoiden tehokkuus on sijalla 26. Tämä osio kertoo hyvin selkeästi työmarkkinajärjestelmämme ongelmat. Joustavuus on yksi koko tutkimuksen heikoimpia, kannustinloukut ovat selkeitä työnteon esteitä, ja palkkojen joustavuus on koko tutkimuksen huonoin. Työmarkkinajärjestelmä on koko maan pahin menestyksen este. Hyvänä puolena on meritokratian toimivuus ja kyky pitää paras olemassaoleva työvoima maassa - toisaalta nähdään selkeä ongelma houkutella vastaavaa osaamista ulkomailta Suomeen. Työmarkkinajärjestelmä on aivan ansaitusti polttopisteessä, koska siellä on ongelmien syy ja toivottavasti joskus myös ratkaisu.

 

Kahdeksas pilari, finanssimarkkinat ovat listan kuudes. Pankit ovat luotettavia ja lainaa on saatavilla, joskin lain ei katsota suojelevan tarpeeksi lainaajia ja lainanantajia. Nopealla vilkaisulla käy mielessä, liittyykö tämä etenkin konkurssitilanteisiin?

 

Yhdeksäs pilari, teknologiset valmiudet on sijalla 13. Teknologiaa otetaan käyttöön ja käytetään tehokkaasti. Toisaalta Suomi ei saa vedettyä puoleensa ulkomailta teknologiaa ja innovaatiota (foreign direct invest), eli pyrkiikö Suomi tekemään liikaa itse? Toisaalta se voi kertoa vahvasta jo olemassaolevasta teknologiaosaamisesta, joka on ehkä yksinkertaisin vastaus.

 

Kymmenes pilari, markkinoiden koko on sijalla 59. Kotimarkkina ja tuonti ovat heikkoja, vienti on vieläkin heikompaa. Jälkimmäinen trendi on selkeässä laskussa - tehdäänkö täällä oikeita vientituotteita?

 

Yhdestoista pilari, liiketoimintaympäristö (business sophistication) on sijalla 14. Paikalliset yrityskumppanit ovat laadukkaita, mutta niitä on aivan liian vähän. Näissä verkostoissa syntyy sinänsä laajaa näkemystä ja ns. hyvää kilpailuetua, joka perustuu kaikkeen muuhun paitsi hintaan. Markkinointi, differointi eli kyky erottautua edukseen on selkeä heikkous.

 

Kahdestoista pilari, innovaatiokyky on koko listan toisena. Suomessa on tietotaitoa tehdä hyviä tuotteita, sekä yrityksiä jotka panostavat tuotekehitykseen. Yritykset ja korkeakoulut tekevät hyvää yhteistyötä. Heikkoutena on, että julkinen valta itse ei osta tai ota käyttöön näitä teknologioita. Luottaako valtio edes itse rahoittamaansa tuotekehitykseen?

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki potentiaali on olemassa, mutta niitä ei saada käyttöön. Etenkin keskitetty työmarkkinajärjestelmä, kannustinloukut ja jo työssäolevien kannusteet ovat maamme pahin tulppa ja menestyksen este. Kaikki tämä on täysin sisäisten, kotikutoisten päätöksiemme seurausta. Suomi rakentaa maailman parasta potentiaalia työttömyyskortistoon, ja pysymään pois tuottavasta työstä.

 

Tällä hetkellä suomalainen työmarkkinajärjestelmä painottaa liikaa osaa järjestelmä. Sinä päivänä, kun valitaan painottaa osaa markkina, kaikki potentiaali ja motivaatio voidaan saada aidosti hyötykäyttöön. Tämän raportin tiedot ovat hyvin selkeä kehotus poistaa maan sisäinen, suljettu valtapeli, ja etsiä menestystä maamme rajojen ulkopuolelta.

 

Se menestys ei jää tarjonnasta kiinni, vaan halusta pyytää kauppaa. Onneksi nuoremmat sukupolvet ovat kasvaneet avoimeen maailmaan, osaavat hylätä ”mitähän ne meistä ajattelevat” -tyyppisen heikon itsetunnon, ja osaavat pitää suomalaisuutta ylpeydenaiheena. Se on jotain aivan liian arvokasta, vain itse pilattavaksi.

]]>
65 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203754-suomi-kilpailukyvyn-vankila#comments Raha Kilpailukyky Osaaminen Työmarkkinajärjestelmä Wed, 30 Sep 2015 08:36:20 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203754-suomi-kilpailukyvyn-vankila
Kansanliike uuden työmarkkinajärjestelmän puolesta http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201080-kansanliike-uuden-tyomarkkinajarjestelman-puolesta <p>Yleisen Työttömyyskassan toimitusjohtaja Auli Hänninen on paljastanut <a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/106710-loimaan-kassa-paljasti-lukunsa-kasvu-ollut-aika-jarkyttavaa">numeroita kassan jäsenkehityksestä, sekä kassan maksamista etuuksista</a>. Luvut ovat karuja. Vuoden 2008 jälkeen jäsenmäärä on kasvanut 270&nbsp;000 jäsenestä 360&nbsp;000 jäseneen. Samassa ajassa maksetut etuudet ovat kasvaneet 200 miljoonasta eurosta 680 miljoonaan euroon. Huomamme, kuinka maksettujen etuuksien summa kasvaa huomattavasti nopeammin, kuin kassan jäsenmäärä. Jos näitä trendejä ajatellaan seurauksina, joille pitäisi löytää selittäviä syitä, pienellä pohdinnalla löydetään muutamia pointteja. Koska YTK ei nimensä mukaisesti ole toimialasidonnainen, oletetaan jäsenistön edustavan ainakin jonkinlaista poikkileikkausta koko yhteiskunnasta. Vilkaistaan muutamaa kysymystä:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työttömyys- ja työllisyysasteiden kehityssuunta?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mikä on palkansaajien suhteellinen osuus kaikesta työvoimasta?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ansiosidonnaisen suuruus määräytyy palkan mukaan. Palkkojen kehityssuunta?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Koska jokainen voi kuulua vain yhteen kassaan kerrallaan, mitkä ovat muiden kassojen jäsenmäärät?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Ensimmäinen kysymys on kohtalaisen selkeä, koko maan työttömyystilanteen trendi on kasvava. Tilastointitavalla on merkitystä: muun muassa <a href="http://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?lang=fi">Työ- ja elinkeinoministeriö</a>, <a href="http://www.findikaattori.fi/fi/34">Tilastokeskuksen Findikaattori</a> sekä <a href="http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/indikaattorit/Pages/tilastot_indikaattorit_tyottomyysaste_chrt_fi.aspx">Suomen&nbsp; Pankki</a> antavat erilaiset luvut perustuen erilaisiin määritelmiin. Myös <a href="https://ytk.fi/ajankohtaista/tiedotteet-ja-ytk-barometri/ytk-barometri-heinakuun-tyottomyys-10-7-kokonaan-tyottomien-maara-lisaantyy">YTK julkaisee katsauksia</a> oman jäsenistönsä tilanteesta. Findikaattorin graafissa on joka vuodelle nähtävissä samanlainen piikki, joka selvitetään YTK:n katsauksessa: koulusta valmistuminen, eli siirtymä opiskelijasta työttömäksi nostaa työttömyysastetta hetkellisesti. Valitettavasti tästä ei voi suoraan ennustaa, millä aikavälillä piikin vaikutus poistuu, ja miten se vaikuttaa yleiseen trendiin.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81449-tapahtuiko-suomessa-hiljainen-mullistus-taman-takia-tavallinen-tyonhakija-haviaa-sanoo">Kirjoitin aiemmin tänä vuonna työmarkkinatrendistä</a>, josta ei ole erityisemmin puhuttu julkisuudessa. Työn, työntekijän ja työnantajan käsitteet on määriteltävä uusiksi. Tätä kysymystä ei voi ratkaista sellaisessa neuvottelupöydässä, jossa osapuolina ovat palkkatyötä tekevien edunvalvontajärjestöt, ja työnantajien edunvalvontajärjestöt. Sipilän kahdesti kaatunut sopimusyritys korosti järjestelmämme ongelmaa: vahvimmat neuvottelijat edustavat teollisuuden työntekijöitä ja teollisuuden työnantajia. 2000-luvun ongelmia ei yksinkertaisesti voi ratkaista 1900-luvun keinoilla. Vanhan sanonnan mukaan laulajan leipä on palasina maailmalla, näin näyttää tapahtuvan myös muissa ammateissa. <a href="http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2015/07/tyti_2015_07_2015-08-25_tie_001_fi.html">Tilastokeskuksen taulukosta on huomattavissa samankaltainen suhteellinen muutos</a>. Palkansaajien osuus koko työvoimasta on laskenut, yrittäjien ja yrittäjien perheenjäsenten osuus on kasvanut, piilotyöttömien* määrä on kasvanut huomattavasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi Suomen kilpailukyvyn ongelmista liittyy taloudellisesti hyvinä aikoina sovittuihin palkankorotuksiin, ja muihin senhetkisessä työmarkkinajärjestelmässä sovittuihin etuuksiin. Näistä kaikkein kuuluisin, kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomissuoja on onneksi päätetty poistaa. Tilastokeskuksen mukaan (<a href="http://www.stat.fi/til/ati/2015/02/ati_2015_02_2015-08-27_tau_001_fi.html">taulukko</a>, <a href="http://www.findikaattori.fi/fi/13">graafi</a>) valtio on Suomen palkkajohtaja. Ansiosidonnaisen päivärahan suurutta määriteltäessä <a href="https://ytk.fi/ansioturvan-abc/paivarahan-maara/oikeus-korotettuun-ansiopaivarahaan">ansio-osuus pienenee suhteellisesti, jos bruttopalkka on yli 3116 euroa/kk</a>. Tästä olisi kiinnostavaa nähdä yhdistetty esitys, missä palkkaluokissa työttömyys on kasvanut eniten, ja kuinka paljon tätä voidaan selittää julkisen sektorin jatkuvalla velkaantumisella.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.yhteiskunta-ala.fi/syy/jasenyys/usein-kysytyt-kysymykset/">Vaikka on teknisesti mahdollista kuulua useampaan liittoon, kerrallaan voi kuulua vain yhteen työttömyyskassaan</a>. Finanssivalvonnan Työttömyyskassat 2012 -selvityksessä kerrotaan, että kolmena edellisenä vuonna <a href="http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Tilastot/Vakuutustoiminta/Tyottomyysvakuutus/Documents/Tyottomyyskassat_2012.pdf">palkansaajakassojen jäsenmäärä on pienentynyt, ja yrittäjäkassojen jäsenmäärä kasvanut</a>. Työttömyyskassojen yhteistyöjärjestö ry:n viimeisimmän vuosikatsauksen mukaan <a href="http://www.tyj.fi/document.php/1/1085/tyottomyyskassat_-_jasenyys_ja_talous_2014/074fda4471266d3b5fdf6c9a2e5c4c95">käytännössä kaikki työttömyyskassat ovat heikentyneet</a>. &nbsp;Huomattavimmat heikentyneet kassat ovat julkisten ja hyvinvointialojen tk**, Työttömyyskassa Pro, kuljetusalojen tk, teollisuusalojen tk, &nbsp;paperityöväen tk, posti- ja logistiikka-alan tk sekä maa-, meri- ja metsäalojen tk. Jäsenkehityksen voittajia ovat YTK, Suomen Yrittäjäin tk, Terveydenhuoltoalan tk sekä Super tk. Yleisesti voidaan todeta, että nuoret eivät enää liity ammattiliittoihin samalla tavalla, kuin maassa on joskus liitytty. Tästä on ollut nähtävissä paljon heikkoja signaaleita, useiden vuosien ajan (<a href="http://www.satakunnankansa.fi/Paakirjoitukset/1194991966801/artikkeli/kriittisyys+kasvussa+ay-liiketta+kohtaan.html">klik</a>, <a href="http://www.ksml.fi/yhteiso/keskustelu/posts/list/21393.htm">klik</a>, <a href="https://www.theseus.fi/handle/10024/44448">klik</a>, <a href="http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&amp;artikel=5171606">klik</a>, <a href="http://www.kaleva.fi/juttutupa/oma-elama/miksi-nuoret-tyontekijat-eivat-liity-ammattiliittoon/320148">klik</a>). Nuoret liittyvät ja ymmärtävät työttömyyskassan arvon, mutta terveydenhuoltoalaa lukuunottamatta nuoret eivät joko halua kuulua ammattiliittoon, tai valitsevat sellaisia koulutusaloja ja työuria, joissa vahva järjestäytyminen voi kääntyä jopa heitä vastaan. Luova työ ei yksinkertaisesti sovi siihen järjestelmään, joka on aikoinaan perustettu teollisuusjärjestöjen toimesta yleissitovaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Terveydenhuollon kassojen vahvistuminen selittyy Suomen väestörakenteella ja palvelutarpeen kasvulla. Samasta syystä, väestörakenteen vuoksi työelämän painopiste muuttuu. Uusi sukupolvi kunnioittaa isiään ja äitejään, isovanhempiaan, aiempia tienraivaajia ja maan rakentajia, mutta ei välttämättä jaa täysin samanlaista maailmankuvaa. Tämän päivän nuorilla ei ole käytettävissään sitä vaihtoehtoa, että viimeistään Neuvostoliitto ostaisi kaiken, minkä voi myydä tuontitavarana. Nyt kenttänä on koko maailma, ja sillä kentällä on täysin mahdollista pärjätä. Tarvitaan vain vähän enemmän pokkaa pyytää kauppaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Käytännössä voidaan todeta, että työmarkkinoiden vahva trendi on pois perinteisiltä aloilta, kohti sitoutumattomuutta ja yrittäjyyttä. Suomalaiset ovat alkaneet äänestää jaloillaan vanhaa kolmikantaa vastaan, paljon kokonaisvaltaisemman työmarkkinauudistuksen puolesta. Nämä samat numerot ovat aivan varmasti myös työmarkkinajärjestöjen tiedossa, kuinka vanhan korporaatiovallan perusta heikentyy jatkuvasti.</p><p>&nbsp;</p><p>On helppoa ennustaa, että työmarkkinajärjestöt tulevat taistelemaan tiukasti saavutettujen etujensa puolesta, ja <a href="http://kossi.rakennusliitto.fi/blogi/isot-ja-pienet-asiat/">Rakennusliiton avaama peli</a> tulee saamaan jatkoa. Ironista kyllä, kaikkea tätä voi kuvata juurikin em. blogin sanoilla: &rdquo;Näin työmarkkinajuna kulkee eikä siitä ole tarve sen enempää metelöidä.&rdquo; Jos jostakin pitäisi nostaa meteliä, siitä, että mitä jos työmarkkinajärjestöt ovat ymmärtäneet tehtävänsä väärin?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>* Tilastokeskuksen määritelmä: &nbsp;työvoiman ulkopuolella oleva henkilö, joka haluaisi ansiotyötä ja olisi työhön käytettävissä kahden viikon kuluessa, mutta ei ole etsinyt työtä viimeisen neljän viikon aikana. Piilotyöttömyyden syitä ovat työnhausta luopuminen tai muut syyt kuten opiskelu, lasten hoito tai terveydelliset syyt.</p><p>&nbsp;</p><p>** Ilmailu- ja rautatiekuljetusalan tk fuusioitui JHL tk:n jäseneksi v.2014 alussa. JHL:n jäsenmäärä kasvoi fuusiovuoden aikana noin 8 000 jäsenellä, vaikka liittyneessä kassassa oli valmiiksi yli 15 000 jäsentä. Samana vuonna Journalistien ja esittävien taiteilijoiden tk fuusioitui Työttömyyskassa Finkaan, ja tässäkin tapahtui sama ilmiö: fuusion myötä Finkaan siirtyi 13&nbsp;000 uutta jäsentä, mutta Finkan vuosikasvu jäi 11&nbsp;000 jäseneen. Vaikka molemmissa kassoissa, JHL:ssa ja Finkassa fuusio on nostanut jäsenmäärää, molemmissa trendi on edelleen laskeva.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleisen Työttömyyskassan toimitusjohtaja Auli Hänninen on paljastanut numeroita kassan jäsenkehityksestä, sekä kassan maksamista etuuksista. Luvut ovat karuja. Vuoden 2008 jälkeen jäsenmäärä on kasvanut 270 000 jäsenestä 360 000 jäseneen. Samassa ajassa maksetut etuudet ovat kasvaneet 200 miljoonasta eurosta 680 miljoonaan euroon. Huomamme, kuinka maksettujen etuuksien summa kasvaa huomattavasti nopeammin, kuin kassan jäsenmäärä. Jos näitä trendejä ajatellaan seurauksina, joille pitäisi löytää selittäviä syitä, pienellä pohdinnalla löydetään muutamia pointteja. Koska YTK ei nimensä mukaisesti ole toimialasidonnainen, oletetaan jäsenistön edustavan ainakin jonkinlaista poikkileikkausta koko yhteiskunnasta. Vilkaistaan muutamaa kysymystä:

 

Työttömyys- ja työllisyysasteiden kehityssuunta?

 

Mikä on palkansaajien suhteellinen osuus kaikesta työvoimasta?

 

Ansiosidonnaisen suuruus määräytyy palkan mukaan. Palkkojen kehityssuunta?

 

Koska jokainen voi kuulua vain yhteen kassaan kerrallaan, mitkä ovat muiden kassojen jäsenmäärät?

 

Ensimmäinen kysymys on kohtalaisen selkeä, koko maan työttömyystilanteen trendi on kasvava. Tilastointitavalla on merkitystä: muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriö, Tilastokeskuksen Findikaattori sekä Suomen  Pankki antavat erilaiset luvut perustuen erilaisiin määritelmiin. Myös YTK julkaisee katsauksia oman jäsenistönsä tilanteesta. Findikaattorin graafissa on joka vuodelle nähtävissä samanlainen piikki, joka selvitetään YTK:n katsauksessa: koulusta valmistuminen, eli siirtymä opiskelijasta työttömäksi nostaa työttömyysastetta hetkellisesti. Valitettavasti tästä ei voi suoraan ennustaa, millä aikavälillä piikin vaikutus poistuu, ja miten se vaikuttaa yleiseen trendiin.

 

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna työmarkkinatrendistä, josta ei ole erityisemmin puhuttu julkisuudessa. Työn, työntekijän ja työnantajan käsitteet on määriteltävä uusiksi. Tätä kysymystä ei voi ratkaista sellaisessa neuvottelupöydässä, jossa osapuolina ovat palkkatyötä tekevien edunvalvontajärjestöt, ja työnantajien edunvalvontajärjestöt. Sipilän kahdesti kaatunut sopimusyritys korosti järjestelmämme ongelmaa: vahvimmat neuvottelijat edustavat teollisuuden työntekijöitä ja teollisuuden työnantajia. 2000-luvun ongelmia ei yksinkertaisesti voi ratkaista 1900-luvun keinoilla. Vanhan sanonnan mukaan laulajan leipä on palasina maailmalla, näin näyttää tapahtuvan myös muissa ammateissa. Tilastokeskuksen taulukosta on huomattavissa samankaltainen suhteellinen muutos. Palkansaajien osuus koko työvoimasta on laskenut, yrittäjien ja yrittäjien perheenjäsenten osuus on kasvanut, piilotyöttömien* määrä on kasvanut huomattavasti.

 

Yksi Suomen kilpailukyvyn ongelmista liittyy taloudellisesti hyvinä aikoina sovittuihin palkankorotuksiin, ja muihin senhetkisessä työmarkkinajärjestelmässä sovittuihin etuuksiin. Näistä kaikkein kuuluisin, kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomissuoja on onneksi päätetty poistaa. Tilastokeskuksen mukaan (taulukko, graafi) valtio on Suomen palkkajohtaja. Ansiosidonnaisen päivärahan suurutta määriteltäessä ansio-osuus pienenee suhteellisesti, jos bruttopalkka on yli 3116 euroa/kk. Tästä olisi kiinnostavaa nähdä yhdistetty esitys, missä palkkaluokissa työttömyys on kasvanut eniten, ja kuinka paljon tätä voidaan selittää julkisen sektorin jatkuvalla velkaantumisella.

 

Vaikka on teknisesti mahdollista kuulua useampaan liittoon, kerrallaan voi kuulua vain yhteen työttömyyskassaan. Finanssivalvonnan Työttömyyskassat 2012 -selvityksessä kerrotaan, että kolmena edellisenä vuonna palkansaajakassojen jäsenmäärä on pienentynyt, ja yrittäjäkassojen jäsenmäärä kasvanut. Työttömyyskassojen yhteistyöjärjestö ry:n viimeisimmän vuosikatsauksen mukaan käytännössä kaikki työttömyyskassat ovat heikentyneet.  Huomattavimmat heikentyneet kassat ovat julkisten ja hyvinvointialojen tk**, Työttömyyskassa Pro, kuljetusalojen tk, teollisuusalojen tk,  paperityöväen tk, posti- ja logistiikka-alan tk sekä maa-, meri- ja metsäalojen tk. Jäsenkehityksen voittajia ovat YTK, Suomen Yrittäjäin tk, Terveydenhuoltoalan tk sekä Super tk. Yleisesti voidaan todeta, että nuoret eivät enää liity ammattiliittoihin samalla tavalla, kuin maassa on joskus liitytty. Tästä on ollut nähtävissä paljon heikkoja signaaleita, useiden vuosien ajan (klik, klik, klik, klik, klik). Nuoret liittyvät ja ymmärtävät työttömyyskassan arvon, mutta terveydenhuoltoalaa lukuunottamatta nuoret eivät joko halua kuulua ammattiliittoon, tai valitsevat sellaisia koulutusaloja ja työuria, joissa vahva järjestäytyminen voi kääntyä jopa heitä vastaan. Luova työ ei yksinkertaisesti sovi siihen järjestelmään, joka on aikoinaan perustettu teollisuusjärjestöjen toimesta yleissitovaksi.

 

Terveydenhuollon kassojen vahvistuminen selittyy Suomen väestörakenteella ja palvelutarpeen kasvulla. Samasta syystä, väestörakenteen vuoksi työelämän painopiste muuttuu. Uusi sukupolvi kunnioittaa isiään ja äitejään, isovanhempiaan, aiempia tienraivaajia ja maan rakentajia, mutta ei välttämättä jaa täysin samanlaista maailmankuvaa. Tämän päivän nuorilla ei ole käytettävissään sitä vaihtoehtoa, että viimeistään Neuvostoliitto ostaisi kaiken, minkä voi myydä tuontitavarana. Nyt kenttänä on koko maailma, ja sillä kentällä on täysin mahdollista pärjätä. Tarvitaan vain vähän enemmän pokkaa pyytää kauppaa.

 

Käytännössä voidaan todeta, että työmarkkinoiden vahva trendi on pois perinteisiltä aloilta, kohti sitoutumattomuutta ja yrittäjyyttä. Suomalaiset ovat alkaneet äänestää jaloillaan vanhaa kolmikantaa vastaan, paljon kokonaisvaltaisemman työmarkkinauudistuksen puolesta. Nämä samat numerot ovat aivan varmasti myös työmarkkinajärjestöjen tiedossa, kuinka vanhan korporaatiovallan perusta heikentyy jatkuvasti.

 

On helppoa ennustaa, että työmarkkinajärjestöt tulevat taistelemaan tiukasti saavutettujen etujensa puolesta, ja Rakennusliiton avaama peli tulee saamaan jatkoa. Ironista kyllä, kaikkea tätä voi kuvata juurikin em. blogin sanoilla: ”Näin työmarkkinajuna kulkee eikä siitä ole tarve sen enempää metelöidä.” Jos jostakin pitäisi nostaa meteliä, siitä, että mitä jos työmarkkinajärjestöt ovat ymmärtäneet tehtävänsä väärin?

 

 

* Tilastokeskuksen määritelmä:  työvoiman ulkopuolella oleva henkilö, joka haluaisi ansiotyötä ja olisi työhön käytettävissä kahden viikon kuluessa, mutta ei ole etsinyt työtä viimeisen neljän viikon aikana. Piilotyöttömyyden syitä ovat työnhausta luopuminen tai muut syyt kuten opiskelu, lasten hoito tai terveydelliset syyt.

 

** Ilmailu- ja rautatiekuljetusalan tk fuusioitui JHL tk:n jäseneksi v.2014 alussa. JHL:n jäsenmäärä kasvoi fuusiovuoden aikana noin 8 000 jäsenellä, vaikka liittyneessä kassassa oli valmiiksi yli 15 000 jäsentä. Samana vuonna Journalistien ja esittävien taiteilijoiden tk fuusioitui Työttömyyskassa Finkaan, ja tässäkin tapahtui sama ilmiö: fuusion myötä Finkaan siirtyi 13 000 uutta jäsentä, mutta Finkan vuosikasvu jäi 11 000 jäseneen. Vaikka molemmissa kassoissa, JHL:ssa ja Finkassa fuusio on nostanut jäsenmäärää, molemmissa trendi on edelleen laskeva.

]]>
1 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201080-kansanliike-uuden-tyomarkkinajarjestelman-puolesta#comments Ansiosidonnainen Kolmikanta Saavutetut edut Sukupolvikysymys Työmarkkinajärjestelmä Thu, 27 Aug 2015 15:17:05 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201080-kansanliike-uuden-tyomarkkinajarjestelman-puolesta
Markkinatalous on parasta monikulttuurisuutta http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199344-markkinatalous-on-parasta-monikulttuurisuutta <p>Tällä viikolla on kirjoitettu paljon mielipiteitä, kuinka saa tai pitäisi suhtautua eri maista ja kulttuureista kotoisin oleviin ihmisiin. On myös kirjoitettu, kuinka asioista pitäisi keskustella, ja mitä edes voidaan määritellä eduksi tai haitaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielestäni puheenaiheen parhaat kirjoitukset ovat tulleet<a href="http://willerydman.fi/immos-kohu-monikulttuurisuus-ja-monikulturismi/"> <u>Wille Rydmanin</u></a> ja<a href="http://kasvi.org/?p=473"> <u>Jyrki Kasvin</u></a> näppäimistöiltä. Rauhallista, analysoivaa ja argumentoivaa. Kaukana siitä, mitkä ovat maamme julkisen keskustelun, tai keskustelukyvyttömyyden valitettavia piirteitä. Poteroista huutelu, Gaussin käyrän mahdollisimman kaukaisiin ääripäihin asettuminen, ad hominem ja muut argumentointivirheet, esiintymislavoille buuaaminen ihan varmuuden vuoksi, jne ovat tuovat mieleen aivan kaikkea muuta, kuin maailman parhaan koulutuksen.</p><p>&nbsp;</p><p>Näissä harmillisissa tilanteissa on paikallaan, että ottaa asioihin uuden näkökulman, ja kysyy erilaisen kysymyksen: <em>mitkä seikat johtavat rauhallisen rinnakkaiselon onnistumiseen, ja mitkä epäonnistumiseen? Löytyykö todellisia esimerkkejä ja yleistettäviä periaatteita?</em></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Bumiputra"><u>Bumiputra</u></a> on termi, jota tunnetaan harvemmin tällä puolella maailmaa. Sanalla tarkoitetaan etnisiä malesialaisia, sekä maan alkuperäiskansoja. Tässä sanassa on eräitä vastauksia kysymyksiin. Käytännössä puhutaan, kuinka Malesian liittovaltio päätti asettaa bumiputrat ykkössijalle valtiollisessa päätöksenteossa, rahanjaossa ja muissa oikeuksissa. Suoremmin sanottuna, valtio päätti laillistaa etnisen syrjinnän.</p><p>&nbsp;</p><p>Malesia on aina ollut monikulttuurinen ja -uskontoinen alue. Vanha brittien siirtomaa on aiemmin omaksunut vaikutteita muista alueen suurvalloista: mm. Kiina, Intia, Indonesia, Thaimaa. Jos valtion mahtikäskyllä määritellään erilaisille ihmisille erilaiset oikeudet ja velvollisuudet, ja asetetaan selkeä &rdquo;me ja ne&rdquo; -asetelma, mitähän mahtaa olla seurauksena? Tässä tapauksessa syrjitty, etnisesti kiinalaisenemmistöinen Singaporen kaupunki raivostui mellakoiksi asti, ja irtautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1965. Maan 50. itsenäisyyspäivää juhlitaan 9. elokuuta.</p><p>&nbsp;</p><p>Saari jolla ei ollut mitään luonnonvaroja, kasvoi sittemmin yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista. Samalla maa on onnistunut säilyttämään rauhallisen yhteiselon, kyennyt toimimaan aidosti monikulttuurisena maana. Maan itsenäistymistä johtanut, sittemmin pitkäaikainen pääministeri<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Lee_Kuan_Yew"> <u>Lee Kuan Yew</u></a> uudisti maata täysin toiseen suuntaan, kuin josta oltiin irtauduttu. Wikipedia kuvaa Leen ideoita sanoin &rdquo;<em>racial consciousness within the umbrella of multiculturalism (&hellip;) importance of maintaining tolerance and harmony, ready to use the law to counter any threat that might incite ethnic and religious violence</em>.&rdquo; Singapore ei halunnut toistaa Malesian vallan tekemiä virheitä. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate"><u>Laillisuusperiaate</u></a> sallii kaikille samat oikeudet, ja vaatii samat velvollisuudet.*</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Civilization:_Is_the_West_History%3F"><u>Niall Ferguson on popularisoinut periaatteita</u></a>, jotka aiemmin nostivat länsimaat koko maailman johtavaan asemaan - ja joiden omaksuminen Aasiassa on nyt nostamassa Aasiaa ohi länsimaiden. Samat periaatteet ovat vahvasti pinnalla myös Singaporessa - joskin aasialaisessa kulttuurissa protestanttisen työetiikan korvaisi <a href="http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?id=720&amp;kat=Kulttuurienv%C3%A4linen+viestint%C3%A4&amp;sid=&amp;sub=&amp;title=3676"><u>kasvojen säilyttäminen</u></a>. Singaporen päätös nostaa englanti maan pääkieleksi osoittautui onnistuneeksi. Yhteinen kieli integroi eri kulttuureita, ja globaali pääkieli edistää liike-elämän tavoitteita.</p><p>&nbsp;</p><p>Ainakin tästä esimerkistä voidaan vetää johtopäätös. Ketään ei palvele vääntää kättä, millaisista ihmisistä yhteiskunta saa muodostua, tai miten siitä pitäisi keskustella. Paljon käytännöllisempi aihe olisi etsiä keinoja, <em>kuinka</em> voidaan luoda edellytykset mahdollisimman laajalle ja kannattavalle yhteistyölle.</p><p>&nbsp;</p><p>Markkinatalous on antanut tästä vahvat, jopa vahvimmat näytöt. Työnteon ja omistamisen kannusteiden suosiminen, ja kannustinloukkujen poistaminen palvelee kaikkia työntekoon kykeneviä. Taustasta riippumatta.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivottavasti mahdollisimman moni mielenilmauksiin osallistunut pysyy johdonmukaisena, ja kohottaa ensi viikon sunnuntaina pullollisen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Heineken_Asia_Pacific"><u>Tigeria</u></a>. Rauhallinen yhteiselo, kyky kasvaa taloudellisesti ja henkilökohtaisesti, sekä mahdollisuus etsiä onneaan ovat jokaisen ulottuvilla - jos valtio sallii.</p><p><br /><br /><br />&nbsp;</p><p><em>*Laillisuusperiaatteen kääntöpuoli on, että lainsäädäntö väärissä käsissä on maailman vaarallisin asia. Muun muassa Stalin, Hitler, Pol Pot, Mao, Che ja Kim-suku tekivät kaikki omilla tavoilla ihmisyydestä rikoksen.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Olen kirjoituksessani esitellyt erään yhteiskuntajärjestelmän hyviä puolia. Ne ovat arvokkaita oppeja, jotka ovat ainakin kerran toimineet muuallakin kuin paperilla. Samassa yhteydessä on vastustettava järjestelmän huonoja puolia, jotka ovat pahimmillaan täysin kohtuuttomia. Käytännössä yksipuoluejärjestelmänä toimiva parlamentti, rajoitettu sanan- ja kokoontumisenvapaus, kuolemanrangaistus, rajoitetut ihmisoikeudet etenkin seksuaalivähemmistöjä kohtaan, jne. ei ole kunniakasta eikä kannatettavaa. </em><a href="http://www.economist.com/news/leaders/21657812-uptight-island-state-has-much-celebrate-thrive-future-it-will-have"><u>The Economist julkaisi äskettäin hienon kirjoituksen, miksi myös rikkaan valtion on lisättävä vapautta.</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja opiskeli Singaporessa ja kiersi reppumatkailijana Kaakkois-Aasiaa 08/2011 - 03/2012.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällä viikolla on kirjoitettu paljon mielipiteitä, kuinka saa tai pitäisi suhtautua eri maista ja kulttuureista kotoisin oleviin ihmisiin. On myös kirjoitettu, kuinka asioista pitäisi keskustella, ja mitä edes voidaan määritellä eduksi tai haitaksi.

 

Mielestäni puheenaiheen parhaat kirjoitukset ovat tulleet Wille Rydmanin ja Jyrki Kasvin näppäimistöiltä. Rauhallista, analysoivaa ja argumentoivaa. Kaukana siitä, mitkä ovat maamme julkisen keskustelun, tai keskustelukyvyttömyyden valitettavia piirteitä. Poteroista huutelu, Gaussin käyrän mahdollisimman kaukaisiin ääripäihin asettuminen, ad hominem ja muut argumentointivirheet, esiintymislavoille buuaaminen ihan varmuuden vuoksi, jne ovat tuovat mieleen aivan kaikkea muuta, kuin maailman parhaan koulutuksen.

 

Näissä harmillisissa tilanteissa on paikallaan, että ottaa asioihin uuden näkökulman, ja kysyy erilaisen kysymyksen: mitkä seikat johtavat rauhallisen rinnakkaiselon onnistumiseen, ja mitkä epäonnistumiseen? Löytyykö todellisia esimerkkejä ja yleistettäviä periaatteita?

 

Bumiputra on termi, jota tunnetaan harvemmin tällä puolella maailmaa. Sanalla tarkoitetaan etnisiä malesialaisia, sekä maan alkuperäiskansoja. Tässä sanassa on eräitä vastauksia kysymyksiin. Käytännössä puhutaan, kuinka Malesian liittovaltio päätti asettaa bumiputrat ykkössijalle valtiollisessa päätöksenteossa, rahanjaossa ja muissa oikeuksissa. Suoremmin sanottuna, valtio päätti laillistaa etnisen syrjinnän.

 

Malesia on aina ollut monikulttuurinen ja -uskontoinen alue. Vanha brittien siirtomaa on aiemmin omaksunut vaikutteita muista alueen suurvalloista: mm. Kiina, Intia, Indonesia, Thaimaa. Jos valtion mahtikäskyllä määritellään erilaisille ihmisille erilaiset oikeudet ja velvollisuudet, ja asetetaan selkeä ”me ja ne” -asetelma, mitähän mahtaa olla seurauksena? Tässä tapauksessa syrjitty, etnisesti kiinalaisenemmistöinen Singaporen kaupunki raivostui mellakoiksi asti, ja irtautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1965. Maan 50. itsenäisyyspäivää juhlitaan 9. elokuuta.

 

Saari jolla ei ollut mitään luonnonvaroja, kasvoi sittemmin yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista. Samalla maa on onnistunut säilyttämään rauhallisen yhteiselon, kyennyt toimimaan aidosti monikulttuurisena maana. Maan itsenäistymistä johtanut, sittemmin pitkäaikainen pääministeri Lee Kuan Yew uudisti maata täysin toiseen suuntaan, kuin josta oltiin irtauduttu. Wikipedia kuvaa Leen ideoita sanoin ”racial consciousness within the umbrella of multiculturalism (…) importance of maintaining tolerance and harmony, ready to use the law to counter any threat that might incite ethnic and religious violence.” Singapore ei halunnut toistaa Malesian vallan tekemiä virheitä. Laillisuusperiaate sallii kaikille samat oikeudet, ja vaatii samat velvollisuudet.*

 

Niall Ferguson on popularisoinut periaatteita, jotka aiemmin nostivat länsimaat koko maailman johtavaan asemaan - ja joiden omaksuminen Aasiassa on nyt nostamassa Aasiaa ohi länsimaiden. Samat periaatteet ovat vahvasti pinnalla myös Singaporessa - joskin aasialaisessa kulttuurissa protestanttisen työetiikan korvaisi kasvojen säilyttäminen. Singaporen päätös nostaa englanti maan pääkieleksi osoittautui onnistuneeksi. Yhteinen kieli integroi eri kulttuureita, ja globaali pääkieli edistää liike-elämän tavoitteita.

 

Ainakin tästä esimerkistä voidaan vetää johtopäätös. Ketään ei palvele vääntää kättä, millaisista ihmisistä yhteiskunta saa muodostua, tai miten siitä pitäisi keskustella. Paljon käytännöllisempi aihe olisi etsiä keinoja, kuinka voidaan luoda edellytykset mahdollisimman laajalle ja kannattavalle yhteistyölle.

 

Markkinatalous on antanut tästä vahvat, jopa vahvimmat näytöt. Työnteon ja omistamisen kannusteiden suosiminen, ja kannustinloukkujen poistaminen palvelee kaikkia työntekoon kykeneviä. Taustasta riippumatta.

 

Toivottavasti mahdollisimman moni mielenilmauksiin osallistunut pysyy johdonmukaisena, ja kohottaa ensi viikon sunnuntaina pullollisen Tigeria. Rauhallinen yhteiselo, kyky kasvaa taloudellisesti ja henkilökohtaisesti, sekä mahdollisuus etsiä onneaan ovat jokaisen ulottuvilla - jos valtio sallii.




 

*Laillisuusperiaatteen kääntöpuoli on, että lainsäädäntö väärissä käsissä on maailman vaarallisin asia. Muun muassa Stalin, Hitler, Pol Pot, Mao, Che ja Kim-suku tekivät kaikki omilla tavoilla ihmisyydestä rikoksen.

 

Olen kirjoituksessani esitellyt erään yhteiskuntajärjestelmän hyviä puolia. Ne ovat arvokkaita oppeja, jotka ovat ainakin kerran toimineet muuallakin kuin paperilla. Samassa yhteydessä on vastustettava järjestelmän huonoja puolia, jotka ovat pahimmillaan täysin kohtuuttomia. Käytännössä yksipuoluejärjestelmänä toimiva parlamentti, rajoitettu sanan- ja kokoontumisenvapaus, kuolemanrangaistus, rajoitetut ihmisoikeudet etenkin seksuaalivähemmistöjä kohtaan, jne. ei ole kunniakasta eikä kannatettavaa. The Economist julkaisi äskettäin hienon kirjoituksen, miksi myös rikkaan valtion on lisättävä vapautta.

 

 

Kirjoittaja opiskeli Singaporessa ja kiersi reppumatkailijana Kaakkois-Aasiaa 08/2011 - 03/2012.

 

]]>
4 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199344-markkinatalous-on-parasta-monikulttuurisuutta#comments Laillisuusperiaate Malesia Markkinatalous Monikultturisuus Singapore Fri, 31 Jul 2015 07:01:39 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199344-markkinatalous-on-parasta-monikulttuurisuutta