Syrjäytyminen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132552/all Sun, 28 Apr 2019 22:05:57 +0300 fi Suomen neljät työmarkkinat http://peschtom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275194-suomen-neljat-tyomarkkinat <p>Välillä kuulee väitettävän, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta ja että Suomessa on vain yhdet työmarkkinat. Todellisuudessa Suomessa on ainakin neljät työmarkkinat, ja niiden välinen kierto on vähäistä.</p><p>1. eliitti - kokopäiväisissä, vakituisissa työsuhteissa olevat. Kuuluvat yleensä palkansaajajärjestöihin ja heillä on suhteellisen hyvä palkka. Kuuluvat ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Määrittelevät keskustelua työstä ja sosiaaliturvasta, ja ovat yhteiskunnassa näkyvimmässä asemassa.<br />2. prekariaatti - määräaikaisissa, osa-aikaisissa, projektiluontoisissa ja pätkätyösuhteissa työskentelevät ja &quot;itsensä työllistävät&quot;. Työttömyysturva, työehdot ja palkka huonompi kuin ryhmässä 1.<br />3. tukityöllistetyt - Erilaisten työllistämistukien varassa työskentelevät, joiden toimeentulo muodostuu osittain tai kokonaan sosiaalietuuksista.<br />4. siirtotyöläiset - pitkien alihankintaketjujen pohjalla olevat muiden maiden kansalaiset. Tekevät yleensä raskainta, likaisinta ja vaarallisinta työtä. Sosiaaliturva, työehdot ja palkka ovat kaikkein alimmalla tasolla. Näkymättömin ryhmä.</p><p>Yleensä väittäjät kuuluvat ryhmään 1.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Välillä kuulee väitettävän, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta ja että Suomessa on vain yhdet työmarkkinat. Todellisuudessa Suomessa on ainakin neljät työmarkkinat, ja niiden välinen kierto on vähäistä.

1. eliitti - kokopäiväisissä, vakituisissa työsuhteissa olevat. Kuuluvat yleensä palkansaajajärjestöihin ja heillä on suhteellisen hyvä palkka. Kuuluvat ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Määrittelevät keskustelua työstä ja sosiaaliturvasta, ja ovat yhteiskunnassa näkyvimmässä asemassa.
2. prekariaatti - määräaikaisissa, osa-aikaisissa, projektiluontoisissa ja pätkätyösuhteissa työskentelevät ja "itsensä työllistävät". Työttömyysturva, työehdot ja palkka huonompi kuin ryhmässä 1.
3. tukityöllistetyt - Erilaisten työllistämistukien varassa työskentelevät, joiden toimeentulo muodostuu osittain tai kokonaan sosiaalietuuksista.
4. siirtotyöläiset - pitkien alihankintaketjujen pohjalla olevat muiden maiden kansalaiset. Tekevät yleensä raskainta, likaisinta ja vaarallisinta työtä. Sosiaaliturva, työehdot ja palkka ovat kaikkein alimmalla tasolla. Näkymättömin ryhmä.

Yleensä väittäjät kuuluvat ryhmään 1.

]]>
0 http://peschtom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275194-suomen-neljat-tyomarkkinat#comments köyhyys Syrjäytyminen Työmarkkinat Sun, 28 Apr 2019 19:05:57 +0000 Tom Pesch http://peschtom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275194-suomen-neljat-tyomarkkinat
Yhteisöllisyyden voima http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274833-yhteisollisyyden-voima <p>Kävelen nuorena 80-luvun Helsingissä kadulla. Pysähdyn liikennevaloihin ja yritän olla katsomatta vieressä olevia ihmisiä. Mitä he ajattelevat minusta? Kun vilkaisen sivulle naapuri näyttää mulkaisevan minua kiukkuisena. Ylitän kadun yrittäen pysyä erossa muista. Seuraava tapaaminen ahdistaa jo etukäteen.</p><p>Kävelen New Yorkissa kadulla. Pysähdyn liikennevaloihin, vilkaisen sivulle ja näen toisen ihmisen, jonka etninen tausta ja tulotaso voi olla ihan mitä vaan. Hän katsoo takaisin ja sanon &quot;Hello how are you?&quot; tai fiilistelen jotain mitä satun ajattelemaan. Naapuri vastaa innostuneena ja juttelemme katua ylittäessä lisää. Kadun toisella puolella kiitämme tutustumisesta ja jatkamme matkaa eri suuntiin hymyssä suin, vieden hyvän fiiliksen seuraavaan tapaamiseen.</p><p><strong>Yhdessä vai syrjässä</strong></p><p>Kokeeko ihminen itsensä yhteisön jäseneksi? Syrjäytynyt ei koe. &nbsp;Erilaiset tekijät <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006019428.html">kuten geenit</a>, lapsuudessa koettu stressi ja kasvatus vaikuttavat siihen, tuleeko ihmisestä ns. syrjäytynyt vai osallinen. Harva valitsee tietoisesti tätä osaa. Olennaisessa roolissa ovat jokapäiväiset kokemukset muista ihmisistä.</p><p>Aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu toisten kanssa keskustellessa. Ero näkyy <a href="https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/negatiiviset-viestit-korostuvat-tyouupuneen-aivoissa">aivosähkökäyriä verratessa</a>. Stressaantunut ihminen poimii tiedostamattaan toisten puheesta ikävät asiat eikä huomio positiivisia sävyjä. Kun yleisin kokemus on etäisyys ja epäily, on luisuminen masennukseen ja ahdistukseen helppoa.</p><p>Päihdeongelmat ja rikollisuuskin voivat liittyä kuvaan. Jos ei tunne olevansa naapuriensa kanssa samassa yhteisössä, ei esimerkiksi pyörän varastaminen tunnu välttämättä väärältä.</p><p><strong>Negatiivisuuden kierre voidaan katkaista</strong></p><p>Yhteiset positiiviset kokemukset ovat tehokas syrjäytymistä torjuva voima. Myötätuntoinen katse ja ymmärtävä keskustelu saavat ihmisen tuntemaan ettei hän oikeasti ole yksin. Kun empatiaa saa kadunkulmassa satunnaiselta ohikulkijalta, opettajalta tai vaikka viraston työntekijältä, ovat asiat paremmin..</p><p>Suomi on kehittynyt pitkälle 80-luvusta, ja Helsinki on paljon rennompi ja kansainvälisempi. Moni on kuitenkin hyvin yksin, ilman ystäviä tai edes naapurin moikkausta rapussa. Meillä olisi opittavaa muiden maiden ystävällisestä, &quot;tuntemattomat&quot; huomioivasta välittömästä sosiaalisuudesta.</p><p>Jokainen meistä voi parantaa tilannetta. Puhuminen auttaa, oli se sitten yksinkertainen huomenen toivotus tai yhteiskunnan kehittämistä naapurin mummon kanssa.</p><p>Kohtaaminen on helpompaa kun yhteiskunta tukee sitä. Siksi kannatan</p><p>+ Luottamuksen lisäämistä perusturvallisuudella toimeentulosta, eli automaattista perustuloa kaikille</p><p>+ Vajaakäytettyjen tilojen avaamista epäkaupalliseen kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen</p><p>+ Yhteishengen ja empatian opettamista kouluissa: Pidetään <a href="http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271846-pidetaan-heikoimmista-huolta">heikommista huolta</a></p><p>+ Keskittymistä positiiviseen, rakentavaan yhdessä tekemiseen työelämässä: muiden kritisointi ei aina ole älykkyyden merkki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävelen nuorena 80-luvun Helsingissä kadulla. Pysähdyn liikennevaloihin ja yritän olla katsomatta vieressä olevia ihmisiä. Mitä he ajattelevat minusta? Kun vilkaisen sivulle naapuri näyttää mulkaisevan minua kiukkuisena. Ylitän kadun yrittäen pysyä erossa muista. Seuraava tapaaminen ahdistaa jo etukäteen.

Kävelen New Yorkissa kadulla. Pysähdyn liikennevaloihin, vilkaisen sivulle ja näen toisen ihmisen, jonka etninen tausta ja tulotaso voi olla ihan mitä vaan. Hän katsoo takaisin ja sanon "Hello how are you?" tai fiilistelen jotain mitä satun ajattelemaan. Naapuri vastaa innostuneena ja juttelemme katua ylittäessä lisää. Kadun toisella puolella kiitämme tutustumisesta ja jatkamme matkaa eri suuntiin hymyssä suin, vieden hyvän fiiliksen seuraavaan tapaamiseen.

Yhdessä vai syrjässä

Kokeeko ihminen itsensä yhteisön jäseneksi? Syrjäytynyt ei koe.  Erilaiset tekijät kuten geenit, lapsuudessa koettu stressi ja kasvatus vaikuttavat siihen, tuleeko ihmisestä ns. syrjäytynyt vai osallinen. Harva valitsee tietoisesti tätä osaa. Olennaisessa roolissa ovat jokapäiväiset kokemukset muista ihmisistä.

Aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu toisten kanssa keskustellessa. Ero näkyy aivosähkökäyriä verratessa. Stressaantunut ihminen poimii tiedostamattaan toisten puheesta ikävät asiat eikä huomio positiivisia sävyjä. Kun yleisin kokemus on etäisyys ja epäily, on luisuminen masennukseen ja ahdistukseen helppoa.

Päihdeongelmat ja rikollisuuskin voivat liittyä kuvaan. Jos ei tunne olevansa naapuriensa kanssa samassa yhteisössä, ei esimerkiksi pyörän varastaminen tunnu välttämättä väärältä.

Negatiivisuuden kierre voidaan katkaista

Yhteiset positiiviset kokemukset ovat tehokas syrjäytymistä torjuva voima. Myötätuntoinen katse ja ymmärtävä keskustelu saavat ihmisen tuntemaan ettei hän oikeasti ole yksin. Kun empatiaa saa kadunkulmassa satunnaiselta ohikulkijalta, opettajalta tai vaikka viraston työntekijältä, ovat asiat paremmin..

Suomi on kehittynyt pitkälle 80-luvusta, ja Helsinki on paljon rennompi ja kansainvälisempi. Moni on kuitenkin hyvin yksin, ilman ystäviä tai edes naapurin moikkausta rapussa. Meillä olisi opittavaa muiden maiden ystävällisestä, "tuntemattomat" huomioivasta välittömästä sosiaalisuudesta.

Jokainen meistä voi parantaa tilannetta. Puhuminen auttaa, oli se sitten yksinkertainen huomenen toivotus tai yhteiskunnan kehittämistä naapurin mummon kanssa.

Kohtaaminen on helpompaa kun yhteiskunta tukee sitä. Siksi kannatan

+ Luottamuksen lisäämistä perusturvallisuudella toimeentulosta, eli automaattista perustuloa kaikille

+ Vajaakäytettyjen tilojen avaamista epäkaupalliseen kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen

+ Yhteishengen ja empatian opettamista kouluissa: Pidetään heikommista huolta

+ Keskittymistä positiiviseen, rakentavaan yhdessä tekemiseen työelämässä: muiden kritisointi ei aina ole älykkyyden merkki

]]>
11 http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274833-yhteisollisyyden-voima#comments Kotimaa Sosiaaliset tavat Syrjäytyminen Yhteishenki Yhteisöllisyys Sat, 20 Apr 2019 15:23:48 +0000 Petrus Pennanen http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274833-yhteisollisyyden-voima
Seuraavan hallituksen on tartuttava määrätietoisesti eriarvoisuuden torjumiseen http://virpihonkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274122-seuraavan-hallituksen-on-tartuttava-maaratietoisesti-eriarvoisuuden-torjumiseen <p>Ylistetty kilpailuyhteiskunta ja lapsenomainen usko vapaan markkinatalouden ylivoimaisuuteen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana, jakaa kansan selvästi voittajiin ja häviäjiin. Häviäjiä on vain enemmän. Olisi aika puuttua ongelmiin, ennen kuin ne räjähtävät käsiin.</p><p>Suomen sisäisen turvallisuuden strategiassa (2017) arvioitiin suorasanaisesti, että Suomen vaarallisin uhka on syrjäytyminen. Syrjäytymiseen voi ajaa laaja sosiaalinen, taloudellinen tai maantieteellinen eriarvoistuminen. Nuorten syrjäytymisen lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota ikääntyneiden yhdenvertaisiin osallistumismahdollisuuksiin.</p><p>Syrjäytymisen äärimmäisiä seurauksia ovat radikalisoituminen ja ääriliikkeiden voimistuminen. Olemme jo lukeneet uutisista väkivaltaisista yhteenotoista mielenosoituksissa ympäri Euroopan.</p><p>Kansa tunnistaa syrjäytymisen ongelmaksi. Alma Median teettämässä tutkimuksessa toukokuussa 2018 suurimmaksi uhaksi suomalaiset nostivat kansakunnan jakautumisen kahtia. Uhka nousi kolmen suurimman joukkoon 40 prosentissa vastauksista.</p><p>Uusimmassa Sosten eli sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön tekemässä sosiaalibarometrissä vastaajat olivat huolissaan, että eriarvoisuus syventyy lähivuosina, ellei seuraava hallitus tartu ohjelmassaan näihin ongelmiin. Eriarvoisuutta syventävät väestön ikääntyminen, työvoiman saatavuuden haasteet, asumisen kalleus ja korkea pitkäaikaistyöttömyys. Myös kotitalouksien velkaantumisen kasvu ja perusturvaetuisuuksien matala taso koetaan vastauksissa eriarvoisuuden syventäjinä.</p><p>Sosten johtaja Anne Knaapi vaatii, että seuraavan hallituksen on tehtävä selkeä arvovalinta. Haluammeko heikoimmassa asemassa olevien voivan entistä huonommin vai että he voisivat paremmin?</p><p>Ratkaisuja on tehtävä monella yhteiskunnallisella saralla barometrin mukaan. Valtaosa eli 93 prosenttia vastaajista katsoi tärkeimmäksi eriarvoistumista taltuttavaksi keinoksi hallitusohjelmaan lisättävän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen. Lisäksi hallitusohjelmaan halutaan toimia pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi, osatyökykyisten tukemiseksi, kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi ja nuorten aseman parantamiseksi muun muassa toisen koulutusasteen maksuttomuudella. Huomiota tarvitsevat myös he, joilla elämäntilanteessaan on monia ongelmia.</p><p>Olen ollut huolissani jo pitempään eriarvoistumisesta, eläkeläisten asemasta, koulutuksen tilasta ja tehtyjen koulutusleikkausten vaikutuksista nuorten elämänedellytyksiin. Meidän tulee pitää huoli meidän kansastamme, nuoristamme ja heikoimmassa asemassa olevista perheistä. Koulutus pitää järjestää niin, että lapsillamme on varaa opiskella varallisuudesta riippumatta.</p><p>Toivottavasti seuraava hallitus ottaa sosiaalibarometrin tulokset ja kansakunnan kahtiajakautumisen tosissaan ja ryhtyy toimenpiteisiin eriarvoisuuden torjumiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylistetty kilpailuyhteiskunta ja lapsenomainen usko vapaan markkinatalouden ylivoimaisuuteen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana, jakaa kansan selvästi voittajiin ja häviäjiin. Häviäjiä on vain enemmän. Olisi aika puuttua ongelmiin, ennen kuin ne räjähtävät käsiin.

Suomen sisäisen turvallisuuden strategiassa (2017) arvioitiin suorasanaisesti, että Suomen vaarallisin uhka on syrjäytyminen. Syrjäytymiseen voi ajaa laaja sosiaalinen, taloudellinen tai maantieteellinen eriarvoistuminen. Nuorten syrjäytymisen lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota ikääntyneiden yhdenvertaisiin osallistumismahdollisuuksiin.

Syrjäytymisen äärimmäisiä seurauksia ovat radikalisoituminen ja ääriliikkeiden voimistuminen. Olemme jo lukeneet uutisista väkivaltaisista yhteenotoista mielenosoituksissa ympäri Euroopan.

Kansa tunnistaa syrjäytymisen ongelmaksi. Alma Median teettämässä tutkimuksessa toukokuussa 2018 suurimmaksi uhaksi suomalaiset nostivat kansakunnan jakautumisen kahtia. Uhka nousi kolmen suurimman joukkoon 40 prosentissa vastauksista.

Uusimmassa Sosten eli sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön tekemässä sosiaalibarometrissä vastaajat olivat huolissaan, että eriarvoisuus syventyy lähivuosina, ellei seuraava hallitus tartu ohjelmassaan näihin ongelmiin. Eriarvoisuutta syventävät väestön ikääntyminen, työvoiman saatavuuden haasteet, asumisen kalleus ja korkea pitkäaikaistyöttömyys. Myös kotitalouksien velkaantumisen kasvu ja perusturvaetuisuuksien matala taso koetaan vastauksissa eriarvoisuuden syventäjinä.

Sosten johtaja Anne Knaapi vaatii, että seuraavan hallituksen on tehtävä selkeä arvovalinta. Haluammeko heikoimmassa asemassa olevien voivan entistä huonommin vai että he voisivat paremmin?

Ratkaisuja on tehtävä monella yhteiskunnallisella saralla barometrin mukaan. Valtaosa eli 93 prosenttia vastaajista katsoi tärkeimmäksi eriarvoistumista taltuttavaksi keinoksi hallitusohjelmaan lisättävän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen. Lisäksi hallitusohjelmaan halutaan toimia pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi, osatyökykyisten tukemiseksi, kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi ja nuorten aseman parantamiseksi muun muassa toisen koulutusasteen maksuttomuudella. Huomiota tarvitsevat myös he, joilla elämäntilanteessaan on monia ongelmia.

Olen ollut huolissani jo pitempään eriarvoistumisesta, eläkeläisten asemasta, koulutuksen tilasta ja tehtyjen koulutusleikkausten vaikutuksista nuorten elämänedellytyksiin. Meidän tulee pitää huoli meidän kansastamme, nuoristamme ja heikoimmassa asemassa olevista perheistä. Koulutus pitää järjestää niin, että lapsillamme on varaa opiskella varallisuudesta riippumatta.

Toivottavasti seuraava hallitus ottaa sosiaalibarometrin tulokset ja kansakunnan kahtiajakautumisen tosissaan ja ryhtyy toimenpiteisiin eriarvoisuuden torjumiseksi.

]]>
4 http://virpihonkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274122-seuraavan-hallituksen-on-tartuttava-maaratietoisesti-eriarvoisuuden-torjumiseen#comments Eriarvoistuminen Kilpailuyhteiskunta Syrjäytyminen Vapaa markkinatalous Yhteiskunnalliset ongelmat Thu, 11 Apr 2019 20:15:58 +0000 Virpi Honkanen http://virpihonkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274122-seuraavan-hallituksen-on-tartuttava-maaratietoisesti-eriarvoisuuden-torjumiseen
Suomessa on murrettava yksinäisyyden kierre http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274050-suomessa-on-murrettava-yksinaisyyden-kierre <p>Suomi on kahtiajakautunut maa. Iso osa väestöstä voi hyvin käyden päiväkodissa, koulussa, töissä, kasvattaen tasapainoisesti lapsiaan ja eläen keskimäärin aineellisesti turvattua elämää.&nbsp;</p><p>Kortilla on kuitenkin aina kääntöpuolensa. Ne, joilla menee huonosti, menee todella huonosti. Lapsi- ja eläkeläisköyhyys ja nuorten syrjäytyminen ovat asioita, joista ei puhuta edelleenkään tarpeeksi. Mielenterveys- ja päihdeongelmat runtelevat monen arkea ja ongelmat ovat usein ylisukupolvisia. Suomalaisista kahdeksan kymmenestä onkin huolissaan eriarvoisuudesta.&nbsp;</p><p>Monesti yhdistävänä tekijänä erilaisessa vähäosaisuudessa on yksinäisyys. Professori Juho Saaren eriarvoisuutta pohtineen työryhmän mukaan yksinäisyys on juuri Suomen suurimpia ongelmia. Tutkimusten mukaan jopa viidennes kansasta kärsii yksinäisyydestä. Yksin oleminen voi ajoittain olla rentouttavaakin osalle ihmisistä, mutta raastava yksinäisyys on aivan eri asia. Kun ei ole keskustelukaveria, ystäviä tai toimivia sosiaalisia verkostoja, muuttuu elämä eittämättä kurjemmaksi yksinolemisen ollessa vastentahtoista.</p><p>Me poliitikot emme pysty antamaan ihmisille toimivia suhteita toisiinsa, mutta pystymme luomaan poliittisilla päätöksillä parempia mahdollisuuksia siihen. Esimerkiksi takaamalla jokaiselle lapselle ja nuorelle taloudellinen mahdollisuus harrastaa esimerkiksi liikuntaa tai kulttuuria saadaan yksinäisyyttä vähentymään pienestä pitäen.</p><p>Saman aikaan on tartuttava entistä tiukemmin koulukiusaamisen ongelmaan. Olen itse kohdannut töissäni aikuispsykiatrian puolella erittäin paljon ihmisiä, jotka ovat eri tavoin traumatisoituneet kiusaamisen seuraamisena. Koulukiusaamisen vastainen työ tarvitseekin huomattavan paljon enemmän resursseja aina korkeakouluihin saakka. Kiva koulu-järjestelmä olisikin saatava osaksi jokaisen koulun toimintaa poistamalla toimintamallin lukuvuosimaksut.&nbsp;</p><p>Kolmas keino on tukea paremmin kansalaisjärjestöjä niiden työssä ikääntyvien yksinäisyyden vähentämiseksi. Vuosien karttuessa ikätoverit vähenevät, mutta ihminen on loppuun asti sosiaalinen eläin. Tässä yhteydessä on voitava kehittää lisää esimerkiksi yhteisöllisen asumisen muotoja, jossa eri sukupolvet ovat myös sekoittuneet keskenään. Ja paljon puhutun hoitajamitoituksen noston myötä hoitajilla olisi edes hetki aikaa kuulla vanhuksia.</p><p>Eikä tässä ole vielä suinkaan kaikki keinot, mitä julkinen valta voisi tehdä vastentahtoisuuden yksinäisyyden vähentämiseksi. Yhteisöllisyyden lisääminen onkin kokonaisvaltainen projekti, joka olisi syytä huomioida myös tulevassa hallitusohjelmassa. Tosin meistä jokainen voi tehdä jotain ilman valtiovaltaakin. Voimme kysyä puolitutuiltakin kuulumiset heidän tullessaan vastaan, tervehtiä naapureitamme ja olla säännöllisesti yhteyksissä sukulaisiimme. Ja voimme sanoa kiitokset toisillemme aina kun sille on paikka.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on kahtiajakautunut maa. Iso osa väestöstä voi hyvin käyden päiväkodissa, koulussa, töissä, kasvattaen tasapainoisesti lapsiaan ja eläen keskimäärin aineellisesti turvattua elämää. 

Kortilla on kuitenkin aina kääntöpuolensa. Ne, joilla menee huonosti, menee todella huonosti. Lapsi- ja eläkeläisköyhyys ja nuorten syrjäytyminen ovat asioita, joista ei puhuta edelleenkään tarpeeksi. Mielenterveys- ja päihdeongelmat runtelevat monen arkea ja ongelmat ovat usein ylisukupolvisia. Suomalaisista kahdeksan kymmenestä onkin huolissaan eriarvoisuudesta. 

Monesti yhdistävänä tekijänä erilaisessa vähäosaisuudessa on yksinäisyys. Professori Juho Saaren eriarvoisuutta pohtineen työryhmän mukaan yksinäisyys on juuri Suomen suurimpia ongelmia. Tutkimusten mukaan jopa viidennes kansasta kärsii yksinäisyydestä. Yksin oleminen voi ajoittain olla rentouttavaakin osalle ihmisistä, mutta raastava yksinäisyys on aivan eri asia. Kun ei ole keskustelukaveria, ystäviä tai toimivia sosiaalisia verkostoja, muuttuu elämä eittämättä kurjemmaksi yksinolemisen ollessa vastentahtoista.

Me poliitikot emme pysty antamaan ihmisille toimivia suhteita toisiinsa, mutta pystymme luomaan poliittisilla päätöksillä parempia mahdollisuuksia siihen. Esimerkiksi takaamalla jokaiselle lapselle ja nuorelle taloudellinen mahdollisuus harrastaa esimerkiksi liikuntaa tai kulttuuria saadaan yksinäisyyttä vähentymään pienestä pitäen.

Saman aikaan on tartuttava entistä tiukemmin koulukiusaamisen ongelmaan. Olen itse kohdannut töissäni aikuispsykiatrian puolella erittäin paljon ihmisiä, jotka ovat eri tavoin traumatisoituneet kiusaamisen seuraamisena. Koulukiusaamisen vastainen työ tarvitseekin huomattavan paljon enemmän resursseja aina korkeakouluihin saakka. Kiva koulu-järjestelmä olisikin saatava osaksi jokaisen koulun toimintaa poistamalla toimintamallin lukuvuosimaksut. 

Kolmas keino on tukea paremmin kansalaisjärjestöjä niiden työssä ikääntyvien yksinäisyyden vähentämiseksi. Vuosien karttuessa ikätoverit vähenevät, mutta ihminen on loppuun asti sosiaalinen eläin. Tässä yhteydessä on voitava kehittää lisää esimerkiksi yhteisöllisen asumisen muotoja, jossa eri sukupolvet ovat myös sekoittuneet keskenään. Ja paljon puhutun hoitajamitoituksen noston myötä hoitajilla olisi edes hetki aikaa kuulla vanhuksia.

Eikä tässä ole vielä suinkaan kaikki keinot, mitä julkinen valta voisi tehdä vastentahtoisuuden yksinäisyyden vähentämiseksi. Yhteisöllisyyden lisääminen onkin kokonaisvaltainen projekti, joka olisi syytä huomioida myös tulevassa hallitusohjelmassa. Tosin meistä jokainen voi tehdä jotain ilman valtiovaltaakin. Voimme kysyä puolitutuiltakin kuulumiset heidän tullessaan vastaan, tervehtiä naapureitamme ja olla säännöllisesti yhteyksissä sukulaisiimme. Ja voimme sanoa kiitokset toisillemme aina kun sille on paikka.

]]>
0 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274050-suomessa-on-murrettava-yksinaisyyden-kierre#comments Eriarvoisuus Kiusaaminen Suomi Syrjäytyminen Yksinäisyys Thu, 11 Apr 2019 07:08:26 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274050-suomessa-on-murrettava-yksinaisyyden-kierre
Millaista huumepolitiikkaa tulevat edustajat tekee, tukee... http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273797-millaista-huumepolitiikkaa-tulevat-edustajat-teksivat <p>jos pääsette kansanedustajiksi?</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt olisi ehdokkaille mahdollisuus valaista meitä äänestäjiä, kansalaisia millaista huumepolitiikkaa tulette tekemään, tukemaan?</p><p>&nbsp;</p><p>Aihe kiinnostaa monia. Huono huumepolitiikka lisää haittoja, lieveilmiötä,raakaa väkivaltaa,syrjäytymistä,korruptiota lista on loputon...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> jos pääsette kansanedustajiksi?

 

Nyt olisi ehdokkaille mahdollisuus valaista meitä äänestäjiä, kansalaisia millaista huumepolitiikkaa tulette tekemään, tukemaan?

 

Aihe kiinnostaa monia. Huono huumepolitiikka lisää haittoja, lieveilmiötä,raakaa väkivaltaa,syrjäytymistä,korruptiota lista on loputon...

]]>
8 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273797-millaista-huumepolitiikkaa-tulevat-edustajat-teksivat#comments Huumeet Huumepolitiikka Jengiväkivalta Katuväkivalta Syrjäytyminen Mon, 08 Apr 2019 16:22:25 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273797-millaista-huumepolitiikkaa-tulevat-edustajat-teksivat
Kännykkäparkki ja nuoren oikeudet http://laurakorpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272850-kannykkaparkki-ja-nuoren-oikeudet <p>Yksilönvapauksien turvaaminen on noussut Suomessa jo liiankin korostettuun asemaan, ja yksilönvapauksien turvaamisen hyvä tarkoitusperä voi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.</p> <p>Eräässä 13-17-vuotiaille tarkoitetussa lastenkodissa vakiintuneeseen päivärytmiin kuului se, että nuoret toivat illalla klo 22 mennessä kännykkänsä lastenkodin toimistoon ns. yöparkkiin. Nuoret tiesivät, että tämä oli lastenkodin sääntö, ja kunnioittivat sitä. Henkilökunta oli katsonut menettelyn parhaaksi tavaksi rauhoittaa yöaika nukkumiseen, jotta nuoret jaksoivat seuraavana päivänä nousta kouluun.&nbsp;<br />Eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston virkamiehet kiersivät kesällä ja syksyllä 2018 kunnallisia lastensuojelulaitoksia, ja myös tässä lastenkodissa käytiin. Henkilökunnalle ilmoitettiin, että kännyköitä koskeva yöparkkisääntö rikkoi nuorten yksilönvapauksia, eikä sellaista saa nuorilta edellyttää.</p> <p>Kännyköiden yöparkkisäännöstä luovuttiin ja tämän jälkeen nuoret ovat roikkuneet yöt kännykällä, eivätkä ole vähäisten yöunien jälkeen enää jaksaneet nousta kouluun, vaan jääneet päiväksi nukkumaan.&nbsp;</p> <p>Kun monilla näistä nuorilla huostaanoton syynä on juuri koulunkäynnin laiminlyönti, voi perustellusti kysyä, eikö normaali rajojen asettaminen (yöllä nukutaan) ole enemmän nuoren etu kuin virkamiehen vaatima oikeus roikkua öiseen aikaan kännykällä. Itse peräänkuuluttaisin enemmän tervettä järkeä lakien soveltamiseen. Jos lait on säädetty siten, ettei niitä ole mahdollista noudattaa terveen järjen mukaisesti ja nuoren todellisen oikean kokonaisedun mukaisesti, on lakeja muutettava. Muutoin saadaan vain lisää syrjäytyneitä nuoria.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksilönvapauksien turvaaminen on noussut Suomessa jo liiankin korostettuun asemaan, ja yksilönvapauksien turvaamisen hyvä tarkoitusperä voi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.

Eräässä 13-17-vuotiaille tarkoitetussa lastenkodissa vakiintuneeseen päivärytmiin kuului se, että nuoret toivat illalla klo 22 mennessä kännykkänsä lastenkodin toimistoon ns. yöparkkiin. Nuoret tiesivät, että tämä oli lastenkodin sääntö, ja kunnioittivat sitä. Henkilökunta oli katsonut menettelyn parhaaksi tavaksi rauhoittaa yöaika nukkumiseen, jotta nuoret jaksoivat seuraavana päivänä nousta kouluun. 
Eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston virkamiehet kiersivät kesällä ja syksyllä 2018 kunnallisia lastensuojelulaitoksia, ja myös tässä lastenkodissa käytiin. Henkilökunnalle ilmoitettiin, että kännyköitä koskeva yöparkkisääntö rikkoi nuorten yksilönvapauksia, eikä sellaista saa nuorilta edellyttää.

Kännyköiden yöparkkisäännöstä luovuttiin ja tämän jälkeen nuoret ovat roikkuneet yöt kännykällä, eivätkä ole vähäisten yöunien jälkeen enää jaksaneet nousta kouluun, vaan jääneet päiväksi nukkumaan. 

Kun monilla näistä nuorilla huostaanoton syynä on juuri koulunkäynnin laiminlyönti, voi perustellusti kysyä, eikö normaali rajojen asettaminen (yöllä nukutaan) ole enemmän nuoren etu kuin virkamiehen vaatima oikeus roikkua öiseen aikaan kännykällä. Itse peräänkuuluttaisin enemmän tervettä järkeä lakien soveltamiseen. Jos lait on säädetty siten, ettei niitä ole mahdollista noudattaa terveen järjen mukaisesti ja nuoren todellisen oikean kokonaisedun mukaisesti, on lakeja muutettava. Muutoin saadaan vain lisää syrjäytyneitä nuoria.

]]>
3 http://laurakorpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272850-kannykkaparkki-ja-nuoren-oikeudet#comments Ihmisoikeudet Kasvatus Syrjäytyminen Yksilönvapaudet Fri, 29 Mar 2019 05:24:52 +0000 Laura Korpinen http://laurakorpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272850-kannykkaparkki-ja-nuoren-oikeudet
Vanhoillisuus valloillaan Tukikohta ry:n vaalipaneelissa http://joniheikkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272302-vanhoillisuus-valloillaan-tukikohta-ryn-vaalipaneelissa <p>Tukikohta ry järjesti päihdepolitiikkaan painottuvan vaalipaneelin 20.3.<br />Paikalle oli kerääntynyt sankoin joukoin yhdistyksen asiakkaita ja muita teemasta kiinnostuneita.</p><p>Kansanedustajaehdokkaita oli edustamani Piraattipuolueen lisäksi tullut Perussuomalaisilta, Kokoomukselta, Vihreiltä, Vasemmistoliitolta, Keskustalta ja SDP:ltä. Asiakkaat olivat voineet etukäteen toivoa keitä halusivat osallisiksi paneeliin. Olin ainoa varta vasten paikalle pyydetty ehdokas piirini puheenjohtajan, Riikka Mäkelän, lisäksi.</p><p><strong>Hyvä läpileikkaus siitä, mikä huumausainepolitiikassa mättää</strong></p><p>Huumausainepolitiikkaan suhtautuminen on hyvin mielenkiintoinen ilmiö; sen tuloksiin (tai niiden olemattomuuteen) ei olla tyytyväisiä, mutta muutoksen tekemiseen ollaan hyvin haluttomia, jopa vastahakoisia.</p><p>Tämä korostui kun panelisteilta kysyttiin huumeiden dekriminalisaatiosta. Ainoastaan kolme puoluetta kannatti dekriminalisaatiota: Piraattipuolue, Vihreät ja Vasemmistoliitto. Muut olivat edelleen rankaisemisen, oikeus- ja virkakoneiston kuormittamisen, sekä yhteiskunnasta syrjäyttämisen kannalla. Sympatiaa riitti lähes jokaiselle ihmisryhmälle, mutta jostain kumman syystä eri tavalla elävät ihmiset eivät monenkaan ehdokkaan listalle kuuluneet.</p><p>On mielestäni hyvin oudoksuttavaa, että kymmeniä vuosia jatkuneen politiikan ympärillä käytävä keskustelu on junnannut paikallaan, vaikka kieltolain synnyttämät ongelmat ovat aika ajoin tapetilla. Tästä syytän suurelta osin päihdetyötä harrastaneita järjestöjä; perustuuhan mm. Ehyt ry:n olemassaolo pitkälti huumehaittoihin. Sanomattakin lienee selvää, että haittoja on niin kauan kuin kieltolakia ylläpidetään. Nykyisen politiikan aiheuttamat ongelmat ovat olleet tiedossa koko sen ajan kun tätä politiikkaa on harjoitettu, ja pantu täytäntöön.</p><p>Kieltolaki on kontrollin täydellinen vastakohta.</p><p><strong>Sanoista tekoihin</strong></p><p>Toinen seikka mikä paikalla olevaa yleisöä mietitytti, oli lisääntynyt asunnottomuus. Muilta panelisteilta tuli hyviä ehdotuksia, esim. kaupunkien vuokra-asuntoja tulisi rakentaa lisää. Vaikeaksi keskustelu kävi kun penäsin heiltä keinoja ja resursseja tähän.</p><p>Olin panelisteista ainoa, jolla oli tarjota konkreettisia keinoja tarttua asunnottomuuteen: otetaan mallia Coloradosta. Kannabis laillistettiin, tämän johdosta osavaltio sai &quot;ylimääräistä&quot; tuloa. Kouluja ja sairaaloita rakennettiin, ja ensimmäisenä kuukautena osavaltio tienasi laillisella myynnillä 34 miljoonaa dollaria. Tästä oli korvamerkitty 10% näihin kohteisiin, joka tarkoitti 3,4 miljoonaa dollaria. Yhdessä kuukaudessa. Tällä lainsäädännön reformilla voitaisiin puuttua myös asunnottomuuteen, ja näin vähennettäisiin muun muassa syrjäytymisriskiä.</p><p>On helpompaa vain paheksua, ja olla tyytymätön nykyiseen tilanteeseen kuin haastaa omat näkemyksensä.<br />Kieltolaki on monisyinen ongelma ja häpeätahra, jonka lonkerot ulottuvat sellaisille yhteiskuntamme alueille, joita emme tule ajatelleeksikaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tukikohta ry järjesti päihdepolitiikkaan painottuvan vaalipaneelin 20.3.
Paikalle oli kerääntynyt sankoin joukoin yhdistyksen asiakkaita ja muita teemasta kiinnostuneita.

Kansanedustajaehdokkaita oli edustamani Piraattipuolueen lisäksi tullut Perussuomalaisilta, Kokoomukselta, Vihreiltä, Vasemmistoliitolta, Keskustalta ja SDP:ltä. Asiakkaat olivat voineet etukäteen toivoa keitä halusivat osallisiksi paneeliin. Olin ainoa varta vasten paikalle pyydetty ehdokas piirini puheenjohtajan, Riikka Mäkelän, lisäksi.

Hyvä läpileikkaus siitä, mikä huumausainepolitiikassa mättää

Huumausainepolitiikkaan suhtautuminen on hyvin mielenkiintoinen ilmiö; sen tuloksiin (tai niiden olemattomuuteen) ei olla tyytyväisiä, mutta muutoksen tekemiseen ollaan hyvin haluttomia, jopa vastahakoisia.

Tämä korostui kun panelisteilta kysyttiin huumeiden dekriminalisaatiosta. Ainoastaan kolme puoluetta kannatti dekriminalisaatiota: Piraattipuolue, Vihreät ja Vasemmistoliitto. Muut olivat edelleen rankaisemisen, oikeus- ja virkakoneiston kuormittamisen, sekä yhteiskunnasta syrjäyttämisen kannalla. Sympatiaa riitti lähes jokaiselle ihmisryhmälle, mutta jostain kumman syystä eri tavalla elävät ihmiset eivät monenkaan ehdokkaan listalle kuuluneet.

On mielestäni hyvin oudoksuttavaa, että kymmeniä vuosia jatkuneen politiikan ympärillä käytävä keskustelu on junnannut paikallaan, vaikka kieltolain synnyttämät ongelmat ovat aika ajoin tapetilla. Tästä syytän suurelta osin päihdetyötä harrastaneita järjestöjä; perustuuhan mm. Ehyt ry:n olemassaolo pitkälti huumehaittoihin. Sanomattakin lienee selvää, että haittoja on niin kauan kuin kieltolakia ylläpidetään. Nykyisen politiikan aiheuttamat ongelmat ovat olleet tiedossa koko sen ajan kun tätä politiikkaa on harjoitettu, ja pantu täytäntöön.

Kieltolaki on kontrollin täydellinen vastakohta.

Sanoista tekoihin

Toinen seikka mikä paikalla olevaa yleisöä mietitytti, oli lisääntynyt asunnottomuus. Muilta panelisteilta tuli hyviä ehdotuksia, esim. kaupunkien vuokra-asuntoja tulisi rakentaa lisää. Vaikeaksi keskustelu kävi kun penäsin heiltä keinoja ja resursseja tähän.

Olin panelisteista ainoa, jolla oli tarjota konkreettisia keinoja tarttua asunnottomuuteen: otetaan mallia Coloradosta. Kannabis laillistettiin, tämän johdosta osavaltio sai "ylimääräistä" tuloa. Kouluja ja sairaaloita rakennettiin, ja ensimmäisenä kuukautena osavaltio tienasi laillisella myynnillä 34 miljoonaa dollaria. Tästä oli korvamerkitty 10% näihin kohteisiin, joka tarkoitti 3,4 miljoonaa dollaria. Yhdessä kuukaudessa. Tällä lainsäädännön reformilla voitaisiin puuttua myös asunnottomuuteen, ja näin vähennettäisiin muun muassa syrjäytymisriskiä.

On helpompaa vain paheksua, ja olla tyytymätön nykyiseen tilanteeseen kuin haastaa omat näkemyksensä.
Kieltolaki on monisyinen ongelma ja häpeätahra, jonka lonkerot ulottuvat sellaisille yhteiskuntamme alueille, joita emme tule ajatelleeksikaan.

]]>
1 http://joniheikkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272302-vanhoillisuus-valloillaan-tukikohta-ryn-vaalipaneelissa#comments Asunnottomuus Huumeet Inhimillinen päätöksenteko Syrjäytyminen Verotus Fri, 22 Mar 2019 16:00:56 +0000 Joni Heikkilä http://joniheikkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272302-vanhoillisuus-valloillaan-tukikohta-ryn-vaalipaneelissa
Arjen turvallisuus taattava kaikille http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272169-arjen-turvallisuus-taattava-kaikille <p>Pyrin eduskuntaaan, koska mielestäni Suomessa on edelleen monia epäkohtia, jotka kaipaavat korjausta.</p><p>Päävaaliteemani on sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntoon saattaminen. Näitä palveluita tulee kuntalaisten saada yhdenvertaisesti varallisuudesta riippumatta. Hyvinvointiyhteiskunnassa pitää myös heikoimmista huolehtia. Terveyspalveluihin mukaan luettuna mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulee päästä viipymättä, kun tarve ilmenee. Ikäihmisten koti- ja laitoshoidon laatua pitää parantaa, jotta ikäihmiset voivat vanheta arvokkaasti. Hoitohenkilökuntaa tulee olla riittävästi työvuorossa turvaamaan ikäihmisten arki. Sosiaalipalveluiden turhaa byrokratiaa pitää purkaa ja selkeyttää, jotta esimerkiksi vammaispalvelut toteutuisivat asiakaslähtöisesti vaikeuttamatta vammaisten arkea.</p><p>Sairaanhoitajia ja lähihoitajia jää lähiaikoina runsaasti eläkkeelle. Hoiva-ala tulee saada veto- ja pitovoimaiseksi, jotta Suomea ei kohtaa hoitajapula. Ykköskeinoksi vastaamaan tähän haasteeseen nostan sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkat, jotka pitää korottaa vihdoin vastaamaan työn vaativuutta ja vastuuta. Lisäksi työolot täytyy parantaa muun muassa kirjaamalla hoitajamitoitus lakiin. Vain näin saamme jatkossa riittävästi uutta hoiva-alalle motivoitunutta työvoimaa. Ja toisaalta jo hoitoalalla työskentelevät jatkavat eivätkä vaihda alaa. Ja tällä asialla on kiire, jotta hoitajapula ei toteudu.</p><p>Syrjäytymisen ehkäisemisessä koulutus on avainasemassa. Syrjäytymisen juurisyihin tulee pureutua. Jatkokoulutus pitää taata kaikille peruskoulun päättäneille. Myöskin työllistymistakuu tulee taata siten, että ihmisiä ei kouluteta aloille, joissa töitä ei ole tarjolla.</p><p>Yrittäminen on edelleen Suomessa haastavaa. Vieläkin se koetaan elämäntavaksi, josta rangaistaan erilaisilla veroilla ja maksuilla. Niin kauan kun näin on, yrittäjyyttä on edesvastuutonta mainostaa ihmisille kannattavana vaihtoehtona työllistää itsensä. Yrittäminen pitää saada oikeasti kannattavaksi, jotta yrittäjä voi työllistää itsensä ja muita.</p><p>Kaiken kaikkiaan arjen turvallisuus on taattava kaikille.</p><p>Anne Snellman<br />eduskuntavaaliehdokas (sin.)<br />filosofian tohtori, sairaanhoitajaopiskelija<br />Oulu</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pyrin eduskuntaaan, koska mielestäni Suomessa on edelleen monia epäkohtia, jotka kaipaavat korjausta.

Päävaaliteemani on sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntoon saattaminen. Näitä palveluita tulee kuntalaisten saada yhdenvertaisesti varallisuudesta riippumatta. Hyvinvointiyhteiskunnassa pitää myös heikoimmista huolehtia. Terveyspalveluihin mukaan luettuna mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulee päästä viipymättä, kun tarve ilmenee. Ikäihmisten koti- ja laitoshoidon laatua pitää parantaa, jotta ikäihmiset voivat vanheta arvokkaasti. Hoitohenkilökuntaa tulee olla riittävästi työvuorossa turvaamaan ikäihmisten arki. Sosiaalipalveluiden turhaa byrokratiaa pitää purkaa ja selkeyttää, jotta esimerkiksi vammaispalvelut toteutuisivat asiakaslähtöisesti vaikeuttamatta vammaisten arkea.

Sairaanhoitajia ja lähihoitajia jää lähiaikoina runsaasti eläkkeelle. Hoiva-ala tulee saada veto- ja pitovoimaiseksi, jotta Suomea ei kohtaa hoitajapula. Ykköskeinoksi vastaamaan tähän haasteeseen nostan sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkat, jotka pitää korottaa vihdoin vastaamaan työn vaativuutta ja vastuuta. Lisäksi työolot täytyy parantaa muun muassa kirjaamalla hoitajamitoitus lakiin. Vain näin saamme jatkossa riittävästi uutta hoiva-alalle motivoitunutta työvoimaa. Ja toisaalta jo hoitoalalla työskentelevät jatkavat eivätkä vaihda alaa. Ja tällä asialla on kiire, jotta hoitajapula ei toteudu.

Syrjäytymisen ehkäisemisessä koulutus on avainasemassa. Syrjäytymisen juurisyihin tulee pureutua. Jatkokoulutus pitää taata kaikille peruskoulun päättäneille. Myöskin työllistymistakuu tulee taata siten, että ihmisiä ei kouluteta aloille, joissa töitä ei ole tarjolla.

Yrittäminen on edelleen Suomessa haastavaa. Vieläkin se koetaan elämäntavaksi, josta rangaistaan erilaisilla veroilla ja maksuilla. Niin kauan kun näin on, yrittäjyyttä on edesvastuutonta mainostaa ihmisille kannattavana vaihtoehtona työllistää itsensä. Yrittäminen pitää saada oikeasti kannattavaksi, jotta yrittäjä voi työllistää itsensä ja muita.

Kaiken kaikkiaan arjen turvallisuus on taattava kaikille.

Anne Snellman
eduskuntavaaliehdokas (sin.)
filosofian tohtori, sairaanhoitajaopiskelija
Oulu

]]>
0 http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272169-arjen-turvallisuus-taattava-kaikille#comments Hoitajapula Syrjäytyminen Turvallisuus vanhustenhoito Yrittäminen Thu, 21 Mar 2019 07:03:14 +0000 Anne Snellman http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272169-arjen-turvallisuus-taattava-kaikille
Pienten puolella http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271978-pienten-puolella <p>Yhteiskuntamme muuttuu kovaa vauhtia palveluyhteiskunnaksi, jossa kaikki mahdollinen on saatavilla ja hoidettavissa ympäri vuorokauden. Kehitystä tuskin pystymme estämään, joudumme siis sopeutumaan. Erityistä hankaluutta kehitys aiheuttaa lapsiperheissä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymykset nousevat entistä merkittävimmiksi.</p><p>Nyt jo moni vanhempi kokee, ettei esimerkiksi vuorotyössä olevien äitien ja isien anneta käyttää heille mahdollistettuja työaikajoustoja. Aika usein asiaa perustellaan, ettei tarvittavia järjestelyitä ole mahdollista toteuttaa. Työssäni näen ongelman useimmiten olevan haluttomuus miettiä järjestelyitä.</p><p>Siirryttäessä yhä enemmän 24/7 yhteiskuntaan, on tällä suora vaikutus lasten vuorohoitotarpeen merkittävään lisääntymiseen. Vuorohoitopaikkojen määrän lisäämisellä parannetaan työntekijöiden työn- ja perheen yhteensovittamista. Oma äitini oli yksinhuoltaja siihen asti, kun olin seitsemänvuotias. Äitini kävi vuorotöissä, joten minäkin olin vuorohoitokodissa. Minulle asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan päiväkotiin mentiin silloin, kun äiti meni töihin. Lapset ovat yksilöllisiä ja joillekin tämä sopii, joillekin ei. Pienten lasten vanhempien oikeutta työaikajoustoihin ja työaikajärjestelyihin tulisi lisätä.</p><p>Lapsille tulee taata sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus että oikeus varhaiskasvatukseen. Molemmissa on kyse lasten oikeuksista. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella mahdollistetaan myös tilapäisen työn vastaanottaminen joustavasti. Käytännössä tarvittaessa töihin kutsuttavan on ollut mahdotonta ottaa vastaan työtä, koska kunnat ovat taanneet hoitopaikan kahden viikon ilmoitusajalla. Syrjäytymisen estää parhaiten yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Syrjäytymiskehitys voi alkaa jo päiväkoti-ikäisenä. Takaamalla jokaiselle lapselle oikeuden ammattilaisen ohjaamaan varhaiskasvatukseen sekä esiopetukseen estämme myöhempää syrjäytymistä.</p><p>Yksi varsin yleinen ongelma perheissä on, etteivät etuisuusjärjestelmät tunnista erilaisia työn muotoja, kuten vuoro- ja silpputyötä ja niihin liittyviä erikoistilanteita. Esimerkiksi vuorotyössä olevat isät kokevat isyysvapaatuet epäoikeudenmukaisiksi, koska ne on suunniteltu maksettavaksi päivätyössä olemisen mukaan. Myöskään lasten yhteishuoltajat eivät ole vanhempina tasa-arvoisia etuusjärjestelmissä. Lapsille ja nuorille tulee mahdollistaa samat oikeudet palveluiden saantiin, myös vuoroasumisessa.</p><p>Vuosilomat ovat monissa perheissä vuosittainen tuskan aihe. Suurin ongelma kesälomissa ovat lasten pitkät kesälomat. En henkilökohtaisesti usko siihen, että lasten koulujen loma-ajan siirto muuttaisi tilannetta mihinkään. Loma-aikojen siirto ainoastaan pidentäisi lasten jo muutenkin pitkää kevätlukukautta. Eka-tokaluokkalainen ei voi olla kesää yksin kotona, eivätkä vanhempien vuosilomat riitä kesäloman ajalle edes peräkkäin asetettuna. Hoidon järjestäminen loma-ajoille on hankalaa, koska vanhemmat ovat töissä, eivätkä mummot ja vaaritkaan ole aina vieressä auttamassa. Pienten koululaisten kesäloma-ajan toimintaa, kuten päiväleirejä ja ohjattuja kerhoja, pitäisi lisätä merkittävästi. Vaihtoehtoja olisi oltava tarjolla läpi kesän, nykyään toiminta painottua ajallisesti kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon.</p><p>Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen ongelmiin meidän tulee yhdessä löytää ratkaisuja. Työaikoja ja järjestelmiä on mahdollisuus joustavoittaa perheiden tarpeiden mukaan. Ilman uusia innovatiivisia ratkaisuja syntyvyyden nousua tuskin tapahtuu.&nbsp;&nbsp;</p><p>Hyvää Minna Canthin päivää!</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.tarureinikainen.fi/">www.tarureinikainen.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskuntamme muuttuu kovaa vauhtia palveluyhteiskunnaksi, jossa kaikki mahdollinen on saatavilla ja hoidettavissa ympäri vuorokauden. Kehitystä tuskin pystymme estämään, joudumme siis sopeutumaan. Erityistä hankaluutta kehitys aiheuttaa lapsiperheissä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymykset nousevat entistä merkittävimmiksi.

Nyt jo moni vanhempi kokee, ettei esimerkiksi vuorotyössä olevien äitien ja isien anneta käyttää heille mahdollistettuja työaikajoustoja. Aika usein asiaa perustellaan, ettei tarvittavia järjestelyitä ole mahdollista toteuttaa. Työssäni näen ongelman useimmiten olevan haluttomuus miettiä järjestelyitä.

Siirryttäessä yhä enemmän 24/7 yhteiskuntaan, on tällä suora vaikutus lasten vuorohoitotarpeen merkittävään lisääntymiseen. Vuorohoitopaikkojen määrän lisäämisellä parannetaan työntekijöiden työn- ja perheen yhteensovittamista. Oma äitini oli yksinhuoltaja siihen asti, kun olin seitsemänvuotias. Äitini kävi vuorotöissä, joten minäkin olin vuorohoitokodissa. Minulle asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan päiväkotiin mentiin silloin, kun äiti meni töihin. Lapset ovat yksilöllisiä ja joillekin tämä sopii, joillekin ei. Pienten lasten vanhempien oikeutta työaikajoustoihin ja työaikajärjestelyihin tulisi lisätä.

Lapsille tulee taata sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus että oikeus varhaiskasvatukseen. Molemmissa on kyse lasten oikeuksista. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella mahdollistetaan myös tilapäisen työn vastaanottaminen joustavasti. Käytännössä tarvittaessa töihin kutsuttavan on ollut mahdotonta ottaa vastaan työtä, koska kunnat ovat taanneet hoitopaikan kahden viikon ilmoitusajalla. Syrjäytymisen estää parhaiten yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Syrjäytymiskehitys voi alkaa jo päiväkoti-ikäisenä. Takaamalla jokaiselle lapselle oikeuden ammattilaisen ohjaamaan varhaiskasvatukseen sekä esiopetukseen estämme myöhempää syrjäytymistä.

Yksi varsin yleinen ongelma perheissä on, etteivät etuisuusjärjestelmät tunnista erilaisia työn muotoja, kuten vuoro- ja silpputyötä ja niihin liittyviä erikoistilanteita. Esimerkiksi vuorotyössä olevat isät kokevat isyysvapaatuet epäoikeudenmukaisiksi, koska ne on suunniteltu maksettavaksi päivätyössä olemisen mukaan. Myöskään lasten yhteishuoltajat eivät ole vanhempina tasa-arvoisia etuusjärjestelmissä. Lapsille ja nuorille tulee mahdollistaa samat oikeudet palveluiden saantiin, myös vuoroasumisessa.

Vuosilomat ovat monissa perheissä vuosittainen tuskan aihe. Suurin ongelma kesälomissa ovat lasten pitkät kesälomat. En henkilökohtaisesti usko siihen, että lasten koulujen loma-ajan siirto muuttaisi tilannetta mihinkään. Loma-aikojen siirto ainoastaan pidentäisi lasten jo muutenkin pitkää kevätlukukautta. Eka-tokaluokkalainen ei voi olla kesää yksin kotona, eivätkä vanhempien vuosilomat riitä kesäloman ajalle edes peräkkäin asetettuna. Hoidon järjestäminen loma-ajoille on hankalaa, koska vanhemmat ovat töissä, eivätkä mummot ja vaaritkaan ole aina vieressä auttamassa. Pienten koululaisten kesäloma-ajan toimintaa, kuten päiväleirejä ja ohjattuja kerhoja, pitäisi lisätä merkittävästi. Vaihtoehtoja olisi oltava tarjolla läpi kesän, nykyään toiminta painottua ajallisesti kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon.

Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen ongelmiin meidän tulee yhdessä löytää ratkaisuja. Työaikoja ja järjestelmiä on mahdollisuus joustavoittaa perheiden tarpeiden mukaan. Ilman uusia innovatiivisia ratkaisuja syntyvyyden nousua tuskin tapahtuu.  

Hyvää Minna Canthin päivää!

 

www.tarureinikainen.fi

]]>
0 http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271978-pienten-puolella#comments Lapsiperheet Subjektiivinen päivähoito-oikeus Syrjäytyminen Työaikajoustot Varhaiskasvatus Tue, 19 Mar 2019 06:11:42 +0000 Taru Reinikainen http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271978-pienten-puolella
Poikien ja tyttöjen erilaisuus on järkevää tunnustaa http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271364-poikien-ja-tyttojen-erilaisuus-on-jarkevaa-tunnustaa <p>Miehet ja naiset - pojat ja tytöt - ovat biologisesti ja psykologisesti erilaisia monella hyvin olennaisella tavalla. Pojilla alkaa esimerkiksi murrosikä keskimäärin myöhemmin kuin tytöillä ja heidän aivonsa kehittyvät hitaammin. Lisäksi pojilla on huomattavasti enemmän adrenaliinia, testosteronia ja muita hormoneja, jotka tekevät pojista &quot;vilkkaampia&quot; ja &quot;vähemmän konformistisia&quot; kuin tytöistä.<br /><br />Yksi nykyajan epätieteellisyyksistä on se, että nämä sukupuolten väliset erot pyritään kieltämään ja häivyttämään. Lapsia koitetaan kohdella pelkästään tabula rasana, joka ei ole edes poika tai tyttö ennen kuin hän itse päättää, mitä hänestä isona tulee. Periaate tässä on hyvä: &quot;ei pakoteta ketään ahtaisiin muotteihin&quot;.<br /><br />Mutta käytännössä se, mitä tästä seuraa, on että vanhemmat eivät edes kerro lapsille, miten heidän pitäisi olla. Kaikki sosiaaliset nisäkäslajit opettavat lapsilleen vähän, että mitä kannattaisi tehdä, miten koiraan kuuluisi liikkua ja miten naaraan kannattaisi keikistellä. Ihminen on eläin siinä missä kaikki muutkin eläimet, vaikka miten koittaisimme asiaa kieltää. Mikäli menemme yhteiskuntaan, jossa kaikki on pelkästään vapaata post-modernia välinpitämättömyyttä, on se käytännössä sama kuin jättäisimme opettamatta lapsillemme asioita, joiden opettaminen olisi oikeasti tärkeää.<br /><br />Poikien heikompi pärjääminen kouluissa tyttöjä huonommin on fakta. Samoin on faktaa, että pojilla on useammin muitakin sosiaalisia vaikeuksia ja syrjäytymistä kuin tytöillä. On aika epätodennäköistä, etteikö poikien ja tyttöjen olennaisilla biologisilla ja psykologisilla eroilla olisi tekemistä tämän kanssa.<br /><br />Koulujen ja laajemmin yhteiskunnan tulisi tunnustaa ja ymmärtää poikien ja tyttöjen väliset erot. Mikäli näitä eroja ei tunnusteta tai ymmärretä, esimerkiksi poikien syrjäytymistä ja koulutusta koskevat kysymykset on vaikeampi ratkaista. Todellisuuden kieltäminen on aina tyhmää ja todellisuuden hyväksyminen on aina viisasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miehet ja naiset - pojat ja tytöt - ovat biologisesti ja psykologisesti erilaisia monella hyvin olennaisella tavalla. Pojilla alkaa esimerkiksi murrosikä keskimäärin myöhemmin kuin tytöillä ja heidän aivonsa kehittyvät hitaammin. Lisäksi pojilla on huomattavasti enemmän adrenaliinia, testosteronia ja muita hormoneja, jotka tekevät pojista "vilkkaampia" ja "vähemmän konformistisia" kuin tytöistä.

Yksi nykyajan epätieteellisyyksistä on se, että nämä sukupuolten väliset erot pyritään kieltämään ja häivyttämään. Lapsia koitetaan kohdella pelkästään tabula rasana, joka ei ole edes poika tai tyttö ennen kuin hän itse päättää, mitä hänestä isona tulee. Periaate tässä on hyvä: "ei pakoteta ketään ahtaisiin muotteihin".

Mutta käytännössä se, mitä tästä seuraa, on että vanhemmat eivät edes kerro lapsille, miten heidän pitäisi olla. Kaikki sosiaaliset nisäkäslajit opettavat lapsilleen vähän, että mitä kannattaisi tehdä, miten koiraan kuuluisi liikkua ja miten naaraan kannattaisi keikistellä. Ihminen on eläin siinä missä kaikki muutkin eläimet, vaikka miten koittaisimme asiaa kieltää. Mikäli menemme yhteiskuntaan, jossa kaikki on pelkästään vapaata post-modernia välinpitämättömyyttä, on se käytännössä sama kuin jättäisimme opettamatta lapsillemme asioita, joiden opettaminen olisi oikeasti tärkeää.

Poikien heikompi pärjääminen kouluissa tyttöjä huonommin on fakta. Samoin on faktaa, että pojilla on useammin muitakin sosiaalisia vaikeuksia ja syrjäytymistä kuin tytöillä. On aika epätodennäköistä, etteikö poikien ja tyttöjen olennaisilla biologisilla ja psykologisilla eroilla olisi tekemistä tämän kanssa.

Koulujen ja laajemmin yhteiskunnan tulisi tunnustaa ja ymmärtää poikien ja tyttöjen väliset erot. Mikäli näitä eroja ei tunnusteta tai ymmärretä, esimerkiksi poikien syrjäytymistä ja koulutusta koskevat kysymykset on vaikeampi ratkaista. Todellisuuden kieltäminen on aina tyhmää ja todellisuuden hyväksyminen on aina viisasta.

]]>
20 http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271364-poikien-ja-tyttojen-erilaisuus-on-jarkevaa-tunnustaa#comments Koulutus Pojat Sukupuolineutraalius Sukupuolisensitiivisyys Syrjäytyminen Mon, 11 Mar 2019 16:36:00 +0000 Jiri Keronen http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271364-poikien-ja-tyttojen-erilaisuus-on-jarkevaa-tunnustaa
Opetuksen ahdinko jää soten varjoon http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270587-opetuksen-ahdinko-jaa-soten-varjoon <p>Viimeisen kahdeksan vuoden aikana päivähoidon, opetuksen ja koulutuksen rahoitusta on leikattu merkittävästi. Leikkaukset koskevat kaikkia asteita ja nousevat yhteensä 1,5 miljardiin euroon. Leikkausten seurauksena kasvatuksen ja opetuksen laatu on kärsinyt. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa lähiopetuksen määrä on vähentynyt merkittävästi, jolloin kaikki eivät saavuta riittävää ammattitaitoa.</p><p>Peruskoulussa opetusryhmien koot ovat kasvaneet (Opetushallinnon tilastopalvelu). Viimeisin tieto on vuodelta 2016, jolloin keskimääräinen ryhmäkoko oli 19,4. Tämä luku on sinänsä kelvollinen, mutta asiaa mutkistaa se, että tukitoimenpiteitä tarvitsevien oppilaiden osuus on kasvanut merkittävästi, ja he ovat usein samassa luokassa kaikkien muiden kanssa - ilman riittävää tukea. Kun erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevia vuonna 2011 oli 11,4 prosenttia, vuonna 2017 heitä oli jo 17,5 prosenttia. Aiemmin hyvin toimineesta peruskoulusta tulee nyt ulos kasvava joukko nuoria, jotka eivät ole saavuttaneet esimerkiksi riittävää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.</p><p>Säästöjen nimissä myös päiväkotien ryhmäkoot ovat suurentuneet. Päiväkotien enimmäisryhmäkokoa on kasvatettu, kun vuonna 2016 ryhmäkoon suhdeluku nousi 1:7:stä 1:8:aan, eli yksi aikuinen kahdeksaa yli 3 vuotta täyttänyttä lasta kohti. Todellisuudessa edes 1:8 ei toteudu, koska vain osan päivästä paikalla olevat lapset lasketaan mukaan eri kertoimella - kerroin on 1:13 lapsilla, jotka ovat paikalla alle 5 tuntia päivässä ja ovat täyttäneet 3 vuotta. Lopputulos tästä kaikesta on se, että päivähoidossa on ylisuuret ryhmäkoot, ja tarpeeksi henkilökuntaa on vain keskellä päivää, ei aamuisin tai iltapäivisin.</p><p>Päivähoidossa henkilökunnan liian vähäinen määrä johtaa vaaratilanteisiin, eikä lasten turvallisuutta voida taata. Se johtaa myös siihen, että päivähoidon laatu kärsii, eikä lasten kasvua ja kehitystä voida tukea parhaalla mahdollisella tavalla.</p><p>Päivähoitoon, opetukseen ja koulutukseen on saatava riittävät resurssit, jotta kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet toteutuvat, ja jokainen lapsi ja nuori saavuttaa elämässä tarpeelliset tiedot ja taidot, eikä syrjäydy yhteiskunnasta. Ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on lisättävä, päivähoidon ryhmäkoot on saatava pienemmiksi, ja tukea tarvitseville oppilaille on oltava tukea tarjolla.</p><p>Toisinaan tuntuu siltä, että kaksi hallituskautta jatkunut sote-vääntö on vienyt huomion pois koulutuksesta. Sote on tietysti tärkeä. Mutta nyt tarvitaan koulutuksen suunnanmuutos. Jos koulutusta ei saada kuntoon, Suomi sivistysyhteiskuntana murenee. Samalla elintaso lässähtää.</p><p>&nbsp;</p><p><em><strong>Kirjoittaja on ehdolla kansanedustajaksi Uudellamaalla.</strong></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeisen kahdeksan vuoden aikana päivähoidon, opetuksen ja koulutuksen rahoitusta on leikattu merkittävästi. Leikkaukset koskevat kaikkia asteita ja nousevat yhteensä 1,5 miljardiin euroon. Leikkausten seurauksena kasvatuksen ja opetuksen laatu on kärsinyt. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa lähiopetuksen määrä on vähentynyt merkittävästi, jolloin kaikki eivät saavuta riittävää ammattitaitoa.

Peruskoulussa opetusryhmien koot ovat kasvaneet (Opetushallinnon tilastopalvelu). Viimeisin tieto on vuodelta 2016, jolloin keskimääräinen ryhmäkoko oli 19,4. Tämä luku on sinänsä kelvollinen, mutta asiaa mutkistaa se, että tukitoimenpiteitä tarvitsevien oppilaiden osuus on kasvanut merkittävästi, ja he ovat usein samassa luokassa kaikkien muiden kanssa - ilman riittävää tukea. Kun erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevia vuonna 2011 oli 11,4 prosenttia, vuonna 2017 heitä oli jo 17,5 prosenttia. Aiemmin hyvin toimineesta peruskoulusta tulee nyt ulos kasvava joukko nuoria, jotka eivät ole saavuttaneet esimerkiksi riittävää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.

Säästöjen nimissä myös päiväkotien ryhmäkoot ovat suurentuneet. Päiväkotien enimmäisryhmäkokoa on kasvatettu, kun vuonna 2016 ryhmäkoon suhdeluku nousi 1:7:stä 1:8:aan, eli yksi aikuinen kahdeksaa yli 3 vuotta täyttänyttä lasta kohti. Todellisuudessa edes 1:8 ei toteudu, koska vain osan päivästä paikalla olevat lapset lasketaan mukaan eri kertoimella - kerroin on 1:13 lapsilla, jotka ovat paikalla alle 5 tuntia päivässä ja ovat täyttäneet 3 vuotta. Lopputulos tästä kaikesta on se, että päivähoidossa on ylisuuret ryhmäkoot, ja tarpeeksi henkilökuntaa on vain keskellä päivää, ei aamuisin tai iltapäivisin.

Päivähoidossa henkilökunnan liian vähäinen määrä johtaa vaaratilanteisiin, eikä lasten turvallisuutta voida taata. Se johtaa myös siihen, että päivähoidon laatu kärsii, eikä lasten kasvua ja kehitystä voida tukea parhaalla mahdollisella tavalla.

Päivähoitoon, opetukseen ja koulutukseen on saatava riittävät resurssit, jotta kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet toteutuvat, ja jokainen lapsi ja nuori saavuttaa elämässä tarpeelliset tiedot ja taidot, eikä syrjäydy yhteiskunnasta. Ammatillisen koulutuksen lähiopetusta on lisättävä, päivähoidon ryhmäkoot on saatava pienemmiksi, ja tukea tarvitseville oppilaille on oltava tukea tarjolla.

Toisinaan tuntuu siltä, että kaksi hallituskautta jatkunut sote-vääntö on vienyt huomion pois koulutuksesta. Sote on tietysti tärkeä. Mutta nyt tarvitaan koulutuksen suunnanmuutos. Jos koulutusta ei saada kuntoon, Suomi sivistysyhteiskuntana murenee. Samalla elintaso lässähtää.

 

Kirjoittaja on ehdolla kansanedustajaksi Uudellamaalla.

]]>
6 http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270587-opetuksen-ahdinko-jaa-soten-varjoon#comments Isot ryhmäkoot Päivähoito Peruskoulu Syrjäytyminen Toisen asteen koulutus Fri, 01 Mar 2019 22:30:09 +0000 Mervi Syväranta http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270587-opetuksen-ahdinko-jaa-soten-varjoon
Epäonni ei saa olla loppuelämän kohtalo http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270552-epaonni-ei-saa-olla-loppuelaman-kohtalo <p>Pojan nimi oli René. Hänen molemmat vanhempansa käyttivät huumeita. Poika otettiin huostaan heti vauvana ja hän vietti ensimmäisen vuotensa lastenkodissa. Isovanhemmat adoptoivat Renén, kun hän oli 1,5-vuotias. Renén oireilu alkoi teini-iässä: lintsailua, näpistelyä. Isovanhemmat eivät osanneet tukea itseään etsivää nuorta miestä. René yritti itsemurhaa 14-vuotiaana ja hänet otettiin huostaan, kun tilanne selvisi koulussa. Hänellä ei ollut käynyt mielessäkään hakea ulkopuolista apua itse.</p><p>Joka vuosi <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/puhemies/Documents/Ulla%20Nord.pdf">4 038 lapsesta</a> tulee syrjäytynyt nuori. Joka vuosi 4 674 nuoresta tulee syrjäytynyt aikuinen. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä (18 000) on lähes kolminkertaistunut 1990-luvun alusta vuoteen 2017. THL:n kohortti-tutkimuksen mukaan lähes kuusi prosenttia vuonna 1997 syntyneistä lapsista ja nuorista on ollut jossain elämänsä vaiheessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Tuosta ikäluokasta sijoitettiin lähes kaksi kertaa niin monta lasta kuin vuoden 1987 ikäluokasta*. Useimpien sijoitettujen vanhemmista jompikumpi tai molemmat kärsivät mielenterveyden ongelmista.</p><p>Kodin ulkopuolisissa sijoituksissa piikit ovat sekä vauvaiässä että nuoruudessa. Yleistäen voidaan sanoa, että alle kouluikäisten lasten sijoitusten taustalla ovat vanhempien ongelmat. Teini-ikäisten ongelmien taustalla ovat nuorten omat ongelmat. Mikään ei perheissä tietenkään tapahdu toisistaan riippumatta. Liian usein ongelmiin puututaan liian myöhään. Silloin kun asiat ovat huonosti ja erityisesti kun vanhemmilla on päihdeongelma, tulisi neuvolan kyetä auttamaan ja ohjaamaan odottavat äiti ja isä hoitoon jo kauan ennen kuin vauva syntyy.&nbsp;<br /><br />Nuorilla voi olla korkea kynnys lähestyä koulussa kuraattoria ja kertoa ongelmista.&nbsp;Järjestöillä, vapaaehtoistyöllä ja anonyymeillä palveluilla on mittaamattoman suuri merkitys. Vamos, Icehearts, Me-talot ja muut tekevät esimerkillistä työtä. Yksikin turvallinen aikuinen voi kääntää nuoren elämän suunnan. Turvallinen tarkoittaa ennen kaikkea kahta asiaa: sitä, että sama aikuinen voi sitoutua nuoreen vuosiksi ja että hän on aidosti läsnä, edes välillä. Eräs järjestön kautta nuoria auttava mies käy aamuisin katsomassa 8-vuotiaan pojan luona, että tämä lähtee kouluun ja saa aamupalaa. Vanhemmat saattavat olla aineissa tai eivät ole edes paikalla.</p><p>Syrjäytyminen on tragedia, joka koskettaa koko yhteiskuntaa. Se periytyy ja näköalattomuus laajenee. Pystymme parempaan! Onnistunut yhteiskuntapolitiikka tähtää lastensuojelun rinnalla voimallisesti ongelmien ennaltaehkäisyyn eli siihen, että ihmisten pahoinvointi vähenee ja vanhemmat pystyvät olemaan vanhempia.&nbsp;</p><p><br /><strong>Syrjäytyminen saatava nollaan</strong></p><p>Minun visioni on, että vuonna 2030 syrjäytyneiden nuorten määrä (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10652582">60 000</a>) on saatu nollaan. Nollavisio kuulostaa utopialta, mutta ei sen tarvitse olla sitä. Ensimmäinen askel on se, että tuleva hallitus ottaa tavoitteekseen syrjäytyneiden määrän puolittaminen hallituskauden loppuun mennessä. Se on mittari, joka edellyttää poliittisia toimia kaikilla sektoreilla. Toimet keskittyvät sekä nykyisten ongelmien ratkaisemiseen että ennen kaikkea, ennaltaehkäisyyn koulua, työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa koskettavien toimien kautta. Meidän kaikkien kannalta on tärkeintä, että yhä harvempi päätyy tilanteeseen, jossa &ldquo;mikään ei tunnu miltään&rdquo;.</p><p>Ennakoinnissa voidaan käyttää teknologiaa nykyistä paremmin hyväksi, muun muassa hyödyntämällä neuvola-, ja terveysdataa. Tekoäly voi auttaa kohdistamaan apua sinne, missä tarve on suurin - jo vuosia ennen kuin oireet alkavat.&nbsp;Samoin kuin kouluissa annetaan opettajille laaja autonomia, tulisi sosiaalityöntekijöille antaa nykyistä paremmat mahdollisuudet järjestää työnsä. Sen sijaan, että tavataan kaikki asiakkaat mekaanisesti 45 minuutin ajan kerran kuukaudessa, pitäisi sosiaalityöntekijällä olla mahdollisuus panostaa ongelmien syvyyden mukaan. Erityisesti alle kouluikäisillä lapsilla on tärkeä olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia suoraan arjessa.</p><p>Meidän on satsattava varhaiskasvatukseen ja kaksivuotiseen esikouluun. Kaikille lapsille on taattava koulunkäyntivalmiudet perhetaustasta riippumatta. Läsnäoloa tarvitaan myös nykyistä enemmän kouluihin. THL:n raportti Suomi lasten kasvuympäristönä toteaa loppupäätelmissään, ettei peruskoulu poista perhetaustoista johtuvia eroja. Sellaista koulua ei voi pitää kovin onnistuneena, erityisesti, kun se syrjäyttää niin vahvasti juuri teini-ikään saapuvia poikia. Silloinkin kun lapsen vanhemmilla on tilastollisesti katsoen kaikki hyvin**, vain 39 prosentilla pojista (63 prosentilla tytöistä) on lukuaineissa hyvä eli vähintään kahdeksikon keskiarvo.</p><p>Monessa koulussa on heikko työrauha. Siellä missä ongelmia on, tarvitaan pienryhmiä ja lisää käsiä, esimerkiksi koulunkäyntiavustajia. Ihmisiä, jotka ovat läsnä pitkin koulupäivää. Usein ylimääräisen askelen ottaminen opin tiellä ei ole kovin suuresta kiinni: joskus auttaa pelkästään se, että joku katsoo, että mennään kellon mukaan. Koulunkäyntiavustajien työpäivään voi hyvin yhdistää myös ohjattua läksyjen tekoa koulun jälkeen ja iltapäivän harrastusmahdollisuuksia. Jälkimmäisestä hyötyvät kaikki; myös ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa tai aikaa huolehtia lasten harrastuksista iltaisin.</p><p>Peruskoulussa on tehtävä tilaa erikoisosaamiselle, käsillä tekemiselle ja luovuudelle. Ei syrjäytetä &ldquo;villejä poikia&rdquo; tai &ldquo;kympin tyttöjä&rdquo;. vaan tehdään tilaa monenlaiselle lahjakkuudelle.&nbsp;Peruskoulun pitää antaa elämän perustaidot, eikä oppivelvollisuusiän pidentäminen ole ratkaisu silloin, kun yläkoulukin on yhtä taistelua. Koulutukseen on sen sijaan voitava siirtyä tai palata myös tuonnempana elinkaaren aikana. Syrjäytymisen nollavisio lähtee siitä, että yhteiskunnan joka tasolla kunnioitetaan erilaisia elämänpolkuja: ei tehdä ihmisistä uhreja, vaan toimijoita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Joustava työelämä ratkaisun avain</strong></p><p>Isien ja äitien työllisyydellä ja siitä seuraavalla tulotasolla on keskeinen merkitys lasten tulevan hyvinvoinnin kannalta. Pienet tulot lisäävät stressiä ja perheiden ongelmia. Ne kertovat myös muusta: pitkittynyt työttömyys lisää näköalattomuutta. Kuka tahansa masentuu, jos elämällä ei koe olevan merkitystä tai edes suuntaa parempaan. Parempi työllisyys auttaa nuoria myös suoraan: se helpottaa oppisopimus- ja harjoittelupaikkojen saannissa sekä työelämään pääsyä jo alle parikymppisenä. Sipilän hallituskauden aikana elpynyt työllisyys on <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10652582">vähentänyt</a> syrjäytyneiden nuorten ja köyhyydessä elävien kotitalouksien määrää.</p><p>Työllisyyden kasvattamiseen ei ole muita keinoja kuin mahdollistaa nykyistä paremmin työn tarjoaminen ja sen vastaanottaminen. Tarvitsemme paikallista ja yksilökohtaista sopimista. Silloin työnantaja uskaltaa antaa mahdollisuuden yhä useammalle. Työmarkkinoille pitää olla nykyistä vaivattomampi pääsy missä tahansa elämäntilanteessa. Työssä pääsee kehittämään osaamistaan edelleen, ja se antaa merkitystä elämälle, silloinkin, kun sitä ei pysty tekemään kokopäiväisesti.</p><p>Sosiaaliturvaksi esitän perustilimallia, jossa jokaisella on vahva perusturva, mutta samalla kannustin opiskella, yrittää ja ottaa mitä tahansa lyhyttäkin työtä vastaan. Kaikilla on oma pieni alkupääoma ja ensisijainen tarveharkinta on aina ihmisellä itsellään. Perustilin filosofia on myös se, että ihmisen on aina mahdollista aloittaa alusta. Luotetaan ihmiseen! Jos vastuuta ei pysty kantamaan, niin silloin autetaan. Ja silloin vasta autetaankin. Sosiaaliturvan tehtävän tulee aina olla vaihtoehtojen avaaminen ihmisille, sen sijaan, että valtio tekee nuo valinnat hänen puolestaan. Luusereita ei olekaan.</p><p>Tapasin Renén viime viikolla, 35-vuotiaan miehen. Hän opiskeli alle kaksikymppisenä ammattiin ja meni muutamaksi vuodeksi oman alansa töihin. Sitten hän lähti kiertämään maailmaa. Aasiassa hän perusti pienen nettikauppayrityksen, jonka hän myi Amazonille muutamaa vuotta myöhemmin. Renén mielestä nykyinen alusta- ja jakamistalous on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua: osaaminen ratkaisee &quot;eikä kukaan kysy mikä sinun taustasi on&quot;.</p><p>Renén tarina on kääntynyt onnelliseksi vaikeuksien jälkeen. Kaikkien tarinat eivät niin tee ja liian moni niistä jopa päättyy ennen aikojaan. Siihen on saatava muutos. Toivon Suomen olevan tulevaisuudessa mahdollisuuksien maa, jossa kenenkään vaikeudet eivät ole loppuelämän kohtalo.&nbsp;Kuten Réne minulle sanoi,&nbsp;&ldquo;itse en ajattele, että olisin menestynyt elämässäni taustastani huolimatta. Ajattelen, että olen menestynyt sen ansiosta&rdquo;.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>--</p><p>* THL:n tutkimuksessa on vertailukelpoisuuden vuoksi aineiston ulkopuolelle rajattu ensimmäisen noin kolmen elinvuoden aikana tapahtuneet sijoitukset.</p><p>** Tällä tarkoitetaan vanhempia, joilla ei ole THL:n määritelmän mukaisia riskitekijöitä kuten pitkittynyttä työttömyytta, toimeentulo-ongelmia, mielenterveysongelmia.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pojan nimi oli René. Hänen molemmat vanhempansa käyttivät huumeita. Poika otettiin huostaan heti vauvana ja hän vietti ensimmäisen vuotensa lastenkodissa. Isovanhemmat adoptoivat Renén, kun hän oli 1,5-vuotias. Renén oireilu alkoi teini-iässä: lintsailua, näpistelyä. Isovanhemmat eivät osanneet tukea itseään etsivää nuorta miestä. René yritti itsemurhaa 14-vuotiaana ja hänet otettiin huostaan, kun tilanne selvisi koulussa. Hänellä ei ollut käynyt mielessäkään hakea ulkopuolista apua itse.

Joka vuosi 4 038 lapsesta tulee syrjäytynyt nuori. Joka vuosi 4 674 nuoresta tulee syrjäytynyt aikuinen. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä (18 000) on lähes kolminkertaistunut 1990-luvun alusta vuoteen 2017. THL:n kohortti-tutkimuksen mukaan lähes kuusi prosenttia vuonna 1997 syntyneistä lapsista ja nuorista on ollut jossain elämänsä vaiheessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Tuosta ikäluokasta sijoitettiin lähes kaksi kertaa niin monta lasta kuin vuoden 1987 ikäluokasta*. Useimpien sijoitettujen vanhemmista jompikumpi tai molemmat kärsivät mielenterveyden ongelmista.

Kodin ulkopuolisissa sijoituksissa piikit ovat sekä vauvaiässä että nuoruudessa. Yleistäen voidaan sanoa, että alle kouluikäisten lasten sijoitusten taustalla ovat vanhempien ongelmat. Teini-ikäisten ongelmien taustalla ovat nuorten omat ongelmat. Mikään ei perheissä tietenkään tapahdu toisistaan riippumatta. Liian usein ongelmiin puututaan liian myöhään. Silloin kun asiat ovat huonosti ja erityisesti kun vanhemmilla on päihdeongelma, tulisi neuvolan kyetä auttamaan ja ohjaamaan odottavat äiti ja isä hoitoon jo kauan ennen kuin vauva syntyy. 

Nuorilla voi olla korkea kynnys lähestyä koulussa kuraattoria ja kertoa ongelmista. Järjestöillä, vapaaehtoistyöllä ja anonyymeillä palveluilla on mittaamattoman suuri merkitys. Vamos, Icehearts, Me-talot ja muut tekevät esimerkillistä työtä. Yksikin turvallinen aikuinen voi kääntää nuoren elämän suunnan. Turvallinen tarkoittaa ennen kaikkea kahta asiaa: sitä, että sama aikuinen voi sitoutua nuoreen vuosiksi ja että hän on aidosti läsnä, edes välillä. Eräs järjestön kautta nuoria auttava mies käy aamuisin katsomassa 8-vuotiaan pojan luona, että tämä lähtee kouluun ja saa aamupalaa. Vanhemmat saattavat olla aineissa tai eivät ole edes paikalla.

Syrjäytyminen on tragedia, joka koskettaa koko yhteiskuntaa. Se periytyy ja näköalattomuus laajenee. Pystymme parempaan! Onnistunut yhteiskuntapolitiikka tähtää lastensuojelun rinnalla voimallisesti ongelmien ennaltaehkäisyyn eli siihen, että ihmisten pahoinvointi vähenee ja vanhemmat pystyvät olemaan vanhempia. 


Syrjäytyminen saatava nollaan

Minun visioni on, että vuonna 2030 syrjäytyneiden nuorten määrä (60 000) on saatu nollaan. Nollavisio kuulostaa utopialta, mutta ei sen tarvitse olla sitä. Ensimmäinen askel on se, että tuleva hallitus ottaa tavoitteekseen syrjäytyneiden määrän puolittaminen hallituskauden loppuun mennessä. Se on mittari, joka edellyttää poliittisia toimia kaikilla sektoreilla. Toimet keskittyvät sekä nykyisten ongelmien ratkaisemiseen että ennen kaikkea, ennaltaehkäisyyn koulua, työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa koskettavien toimien kautta. Meidän kaikkien kannalta on tärkeintä, että yhä harvempi päätyy tilanteeseen, jossa “mikään ei tunnu miltään”.

Ennakoinnissa voidaan käyttää teknologiaa nykyistä paremmin hyväksi, muun muassa hyödyntämällä neuvola-, ja terveysdataa. Tekoäly voi auttaa kohdistamaan apua sinne, missä tarve on suurin - jo vuosia ennen kuin oireet alkavat. Samoin kuin kouluissa annetaan opettajille laaja autonomia, tulisi sosiaalityöntekijöille antaa nykyistä paremmat mahdollisuudet järjestää työnsä. Sen sijaan, että tavataan kaikki asiakkaat mekaanisesti 45 minuutin ajan kerran kuukaudessa, pitäisi sosiaalityöntekijällä olla mahdollisuus panostaa ongelmien syvyyden mukaan. Erityisesti alle kouluikäisillä lapsilla on tärkeä olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia suoraan arjessa.

Meidän on satsattava varhaiskasvatukseen ja kaksivuotiseen esikouluun. Kaikille lapsille on taattava koulunkäyntivalmiudet perhetaustasta riippumatta. Läsnäoloa tarvitaan myös nykyistä enemmän kouluihin. THL:n raportti Suomi lasten kasvuympäristönä toteaa loppupäätelmissään, ettei peruskoulu poista perhetaustoista johtuvia eroja. Sellaista koulua ei voi pitää kovin onnistuneena, erityisesti, kun se syrjäyttää niin vahvasti juuri teini-ikään saapuvia poikia. Silloinkin kun lapsen vanhemmilla on tilastollisesti katsoen kaikki hyvin**, vain 39 prosentilla pojista (63 prosentilla tytöistä) on lukuaineissa hyvä eli vähintään kahdeksikon keskiarvo.

Monessa koulussa on heikko työrauha. Siellä missä ongelmia on, tarvitaan pienryhmiä ja lisää käsiä, esimerkiksi koulunkäyntiavustajia. Ihmisiä, jotka ovat läsnä pitkin koulupäivää. Usein ylimääräisen askelen ottaminen opin tiellä ei ole kovin suuresta kiinni: joskus auttaa pelkästään se, että joku katsoo, että mennään kellon mukaan. Koulunkäyntiavustajien työpäivään voi hyvin yhdistää myös ohjattua läksyjen tekoa koulun jälkeen ja iltapäivän harrastusmahdollisuuksia. Jälkimmäisestä hyötyvät kaikki; myös ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa tai aikaa huolehtia lasten harrastuksista iltaisin.

Peruskoulussa on tehtävä tilaa erikoisosaamiselle, käsillä tekemiselle ja luovuudelle. Ei syrjäytetä “villejä poikia” tai “kympin tyttöjä”. vaan tehdään tilaa monenlaiselle lahjakkuudelle. Peruskoulun pitää antaa elämän perustaidot, eikä oppivelvollisuusiän pidentäminen ole ratkaisu silloin, kun yläkoulukin on yhtä taistelua. Koulutukseen on sen sijaan voitava siirtyä tai palata myös tuonnempana elinkaaren aikana. Syrjäytymisen nollavisio lähtee siitä, että yhteiskunnan joka tasolla kunnioitetaan erilaisia elämänpolkuja: ei tehdä ihmisistä uhreja, vaan toimijoita.

 

Joustava työelämä ratkaisun avain

Isien ja äitien työllisyydellä ja siitä seuraavalla tulotasolla on keskeinen merkitys lasten tulevan hyvinvoinnin kannalta. Pienet tulot lisäävät stressiä ja perheiden ongelmia. Ne kertovat myös muusta: pitkittynyt työttömyys lisää näköalattomuutta. Kuka tahansa masentuu, jos elämällä ei koe olevan merkitystä tai edes suuntaa parempaan. Parempi työllisyys auttaa nuoria myös suoraan: se helpottaa oppisopimus- ja harjoittelupaikkojen saannissa sekä työelämään pääsyä jo alle parikymppisenä. Sipilän hallituskauden aikana elpynyt työllisyys on vähentänyt syrjäytyneiden nuorten ja köyhyydessä elävien kotitalouksien määrää.

Työllisyyden kasvattamiseen ei ole muita keinoja kuin mahdollistaa nykyistä paremmin työn tarjoaminen ja sen vastaanottaminen. Tarvitsemme paikallista ja yksilökohtaista sopimista. Silloin työnantaja uskaltaa antaa mahdollisuuden yhä useammalle. Työmarkkinoille pitää olla nykyistä vaivattomampi pääsy missä tahansa elämäntilanteessa. Työssä pääsee kehittämään osaamistaan edelleen, ja se antaa merkitystä elämälle, silloinkin, kun sitä ei pysty tekemään kokopäiväisesti.

Sosiaaliturvaksi esitän perustilimallia, jossa jokaisella on vahva perusturva, mutta samalla kannustin opiskella, yrittää ja ottaa mitä tahansa lyhyttäkin työtä vastaan. Kaikilla on oma pieni alkupääoma ja ensisijainen tarveharkinta on aina ihmisellä itsellään. Perustilin filosofia on myös se, että ihmisen on aina mahdollista aloittaa alusta. Luotetaan ihmiseen! Jos vastuuta ei pysty kantamaan, niin silloin autetaan. Ja silloin vasta autetaankin. Sosiaaliturvan tehtävän tulee aina olla vaihtoehtojen avaaminen ihmisille, sen sijaan, että valtio tekee nuo valinnat hänen puolestaan. Luusereita ei olekaan.

Tapasin Renén viime viikolla, 35-vuotiaan miehen. Hän opiskeli alle kaksikymppisenä ammattiin ja meni muutamaksi vuodeksi oman alansa töihin. Sitten hän lähti kiertämään maailmaa. Aasiassa hän perusti pienen nettikauppayrityksen, jonka hän myi Amazonille muutamaa vuotta myöhemmin. Renén mielestä nykyinen alusta- ja jakamistalous on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua: osaaminen ratkaisee "eikä kukaan kysy mikä sinun taustasi on".

Renén tarina on kääntynyt onnelliseksi vaikeuksien jälkeen. Kaikkien tarinat eivät niin tee ja liian moni niistä jopa päättyy ennen aikojaan. Siihen on saatava muutos. Toivon Suomen olevan tulevaisuudessa mahdollisuuksien maa, jossa kenenkään vaikeudet eivät ole loppuelämän kohtalo. Kuten Réne minulle sanoi, “itse en ajattele, että olisin menestynyt elämässäni taustastani huolimatta. Ajattelen, että olen menestynyt sen ansiosta”. 

 

--

* THL:n tutkimuksessa on vertailukelpoisuuden vuoksi aineiston ulkopuolelle rajattu ensimmäisen noin kolmen elinvuoden aikana tapahtuneet sijoitukset.

** Tällä tarkoitetaan vanhempia, joilla ei ole THL:n määritelmän mukaisia riskitekijöitä kuten pitkittynyttä työttömyytta, toimeentulo-ongelmia, mielenterveysongelmia.

 

]]>
12 http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270552-epaonni-ei-saa-olla-loppuelaman-kohtalo#comments Nollavisio Syrjäytyminen Fri, 01 Mar 2019 10:33:20 +0000 Elina Lepomäki http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270552-epaonni-ei-saa-olla-loppuelaman-kohtalo
Lauste tarvitsee oman koulunsa http://kaisorto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268436-lauste-tarvitsee-oman-koulunsa <p>Yksi aihe on puhututtanut Turun kasvatus- ja opetuslautakunnassa viimeisen 1,5 vuoden aikana enemmän kuin mikään muu: sisäilmaongelmat. Yhä uudestaan lautakunnan tietoon tulee kouluja, joiden sisäilmaongelmista ei ole virallisesti tiedetty mitään, mutta oppilaiden vanhemmat ja henkilökunta kertovat raportoineensa oireista vuosia. Lautakunta teki syksyllä investointisuunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen, Lausteen koulun kunto ja tarvittavat korjaukset eivät olleet tiedossa eivätkä investointilistalla.</p><p>Kouluja, joissa lapset viettävät ison osan päivästään, ei pidä hoitaa välinpitämättömästi tai vastuuttomasti. Päätös väistötiloista on tehtävä äkkiä. Sepänkadusta opimme, kuinka hidas prosessi parakkien hankinta on, eikä lasten ja henkilökunnan terveys ole leikin asia.</p><p>Joidenkin päättäjien puheista on jo ehtinyt kuultaa läpi ajatus, etteivät Lausteen oppilaat jatkossa siirtyisikään väistötiloista uuteen Lausteen kouluun, vaan heidän siirrettäisiin tulevaisuudessa Skanssiin. Se ei käy päinsä. Esikoululaiset ja pienet koululaiset tarvitsevat jatkossakin lähikoulunsa ja Turku on sitoutunut lähikouluperiaatteeseen.</p><p>Turun kaupunginvaltuusto käsittelee maanantaina 28.1. syrjäytymisen vastaista ohjelmaa. Tiedotteessaan perjantaina 25.1. kaupunki kirjoittaa: &quot;Toimenpideohjelmassa toimenpiteitä kohdennetaan uuden tiedon mm. alueprofiilien pohjalta kaupunkitasoisesti tai valittaville asuinalueille painottaen asukkaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä palveluiden ja houkuttelevan ympäristön merkitystä lähiöiden ja asuinalueiden kehittämisessä.&quot;</p><p>Laadukas lähikoulu, -kirjasto ja nuorisotalotoiminta sekä erilaiseen harrastustoimintaan soveltuva koulun liikuntasali ovat juuri näitä toimenpiteitä käytännössä. Lähikoulu on tärkeä keino vähentää varhaista syrjäytymistä. Jos kaupunki haluaa toteuttaa omia arvojaan ja tavoitteitaan käytännössä, se pitää jatkossa huolen siitä, että koulut rakennetaan laadukkaasti ja niiden tiloja pidetään suunnitelmallisesti kunnossa.</p><p>Turun kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenet<br />Kai Sorto (ps.) ja Laura Rantanen (vihr.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksi aihe on puhututtanut Turun kasvatus- ja opetuslautakunnassa viimeisen 1,5 vuoden aikana enemmän kuin mikään muu: sisäilmaongelmat. Yhä uudestaan lautakunnan tietoon tulee kouluja, joiden sisäilmaongelmista ei ole virallisesti tiedetty mitään, mutta oppilaiden vanhemmat ja henkilökunta kertovat raportoineensa oireista vuosia. Lautakunta teki syksyllä investointisuunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen, Lausteen koulun kunto ja tarvittavat korjaukset eivät olleet tiedossa eivätkä investointilistalla.

Kouluja, joissa lapset viettävät ison osan päivästään, ei pidä hoitaa välinpitämättömästi tai vastuuttomasti. Päätös väistötiloista on tehtävä äkkiä. Sepänkadusta opimme, kuinka hidas prosessi parakkien hankinta on, eikä lasten ja henkilökunnan terveys ole leikin asia.

Joidenkin päättäjien puheista on jo ehtinyt kuultaa läpi ajatus, etteivät Lausteen oppilaat jatkossa siirtyisikään väistötiloista uuteen Lausteen kouluun, vaan heidän siirrettäisiin tulevaisuudessa Skanssiin. Se ei käy päinsä. Esikoululaiset ja pienet koululaiset tarvitsevat jatkossakin lähikoulunsa ja Turku on sitoutunut lähikouluperiaatteeseen.

Turun kaupunginvaltuusto käsittelee maanantaina 28.1. syrjäytymisen vastaista ohjelmaa. Tiedotteessaan perjantaina 25.1. kaupunki kirjoittaa: "Toimenpideohjelmassa toimenpiteitä kohdennetaan uuden tiedon mm. alueprofiilien pohjalta kaupunkitasoisesti tai valittaville asuinalueille painottaen asukkaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä palveluiden ja houkuttelevan ympäristön merkitystä lähiöiden ja asuinalueiden kehittämisessä."

Laadukas lähikoulu, -kirjasto ja nuorisotalotoiminta sekä erilaiseen harrastustoimintaan soveltuva koulun liikuntasali ovat juuri näitä toimenpiteitä käytännössä. Lähikoulu on tärkeä keino vähentää varhaista syrjäytymistä. Jos kaupunki haluaa toteuttaa omia arvojaan ja tavoitteitaan käytännössä, se pitää jatkossa huolen siitä, että koulut rakennetaan laadukkaasti ja niiden tiloja pidetään suunnitelmallisesti kunnossa.

Turun kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsenet
Kai Sorto (ps.) ja Laura Rantanen (vihr.)

]]>
0 http://kaisorto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268436-lauste-tarvitsee-oman-koulunsa#comments Kasvatus Lähiöt Sisäilmaongelmat Syrjäytyminen Turku Sat, 26 Jan 2019 11:47:30 +0000 Kai Sorto http://kaisorto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268436-lauste-tarvitsee-oman-koulunsa
Syrjäytymisen sijaan mahdollisuuksia http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268403-syrjaytymisen-sijaan-mahdollisuuksia <p>&nbsp;</p><p>Meidät vaaliehdokkaat tahdotaan lokeroida. Olipa kyseessä vaalikone tai vaikkapa oman puolueen nettisivu, on valittavana 3-5 teemaa tai vastausta, joiden ympärille omat teemat tulisi rakentaa. Itselläni kolme tärkeintä ovat maatalouden omavaraisuus, maahanmuuton järkeistäminen ja järkivihreys. Tämä ei tarkoita etteikö muutkin asiat ole lähellä sydäntäni.</p><p>&nbsp;</p><p>Eräs teema, jonka hyväksi tahdon työskennellä ovat nuoret ja heidän hyvinvointinsa. Ja erityisesti tarkoitan nuoria,joista eivät vanhemmat pysty syystä tai toisesta pitämään huolta. Uskon tietäväni asiasta jotakin, olen sellainen.</p><p>&nbsp;</p><p>Minut ja kaksi veljeäni otettiin huostaan lastenkotiin. Olin 2-vuotias. Vanhemmillani oli siinä määrin ongelmia, etteivät he pystyneet meistä huolta pitämään. Lastenkoti maakunnassa 70- ja 80-luvuilla ei ollut mitenkään optimaalinen paikka kasvaa, Siihen aikaan oli käytössä mm. lepositeet ja letkusuihkut rangaistuksena- nykyään on toisin, toivon ja uskon. Meitä myös kiusattiin paikallisten lasten ja uskokaa tai älkää, myös aikuisten toimesta. Kaikki varmaan ymmärtävät ettei laitos muutenkaan voi korvata isän ja äidin läheisyyttä. Kuitenkin olimme &nbsp;turvassa esimerkiksi alkoholismilta ja väkivallalta.</p><p>&nbsp;</p><p>Meidän pitäisi löytää ja havaita nuoret, tytöt ja pojat, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etsivä nuorisotyö ennaltaehkäisee ajautumista vakaviin tilanteisiin, hyväksikäytön uhreiksi ja pahimmillaan rikoksen polulle.Toisaalta olisi tärkeää saada tukea perheille, joissa nuoret oireilevat. Haaste on nämä tilanteet tunnistaa. Lapset tarvitsevat ympärilleen välittäviä aikuisia ja nuoret lisäksi mahdollisuuksia, nämä asiat eivät ainakaan lähtökohtaisesti ole vaikea toteuttaa. Tämän eteen lupaan tehdä työtä.</p><p>&nbsp;</p><p>Haluan olla myös esimerkkinä muille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille - jos uskot itseesi ja yrität parhaasi sinun on mahdollista päästä haluamaasi päämäärään. Se vaatii ehkä vähän enemmän sinnikkyyttä mutta on mahdollista. Usko itseesi,olet arvokas!</p><p>&nbsp;</p><p>Olen valmis panostamaan nuoriin. En ole Sipilä, en myöskään Orpo &nbsp;- miehiä, jotka vievät ja leikkaavat nuorilta ja pettävät aina lupauksensa. Taustastani huolimatta tai ehkä juuri siksi olen aina valmis huolehtimaan myös muista. &nbsp;Nyt pyrin lastenkodista lainsäätäjäksi.</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Meidät vaaliehdokkaat tahdotaan lokeroida. Olipa kyseessä vaalikone tai vaikkapa oman puolueen nettisivu, on valittavana 3-5 teemaa tai vastausta, joiden ympärille omat teemat tulisi rakentaa. Itselläni kolme tärkeintä ovat maatalouden omavaraisuus, maahanmuuton järkeistäminen ja järkivihreys. Tämä ei tarkoita etteikö muutkin asiat ole lähellä sydäntäni.

 

Eräs teema, jonka hyväksi tahdon työskennellä ovat nuoret ja heidän hyvinvointinsa. Ja erityisesti tarkoitan nuoria,joista eivät vanhemmat pysty syystä tai toisesta pitämään huolta. Uskon tietäväni asiasta jotakin, olen sellainen.

 

Minut ja kaksi veljeäni otettiin huostaan lastenkotiin. Olin 2-vuotias. Vanhemmillani oli siinä määrin ongelmia, etteivät he pystyneet meistä huolta pitämään. Lastenkoti maakunnassa 70- ja 80-luvuilla ei ollut mitenkään optimaalinen paikka kasvaa, Siihen aikaan oli käytössä mm. lepositeet ja letkusuihkut rangaistuksena- nykyään on toisin, toivon ja uskon. Meitä myös kiusattiin paikallisten lasten ja uskokaa tai älkää, myös aikuisten toimesta. Kaikki varmaan ymmärtävät ettei laitos muutenkaan voi korvata isän ja äidin läheisyyttä. Kuitenkin olimme  turvassa esimerkiksi alkoholismilta ja väkivallalta.

 

Meidän pitäisi löytää ja havaita nuoret, tytöt ja pojat, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etsivä nuorisotyö ennaltaehkäisee ajautumista vakaviin tilanteisiin, hyväksikäytön uhreiksi ja pahimmillaan rikoksen polulle.Toisaalta olisi tärkeää saada tukea perheille, joissa nuoret oireilevat. Haaste on nämä tilanteet tunnistaa. Lapset tarvitsevat ympärilleen välittäviä aikuisia ja nuoret lisäksi mahdollisuuksia, nämä asiat eivät ainakaan lähtökohtaisesti ole vaikea toteuttaa. Tämän eteen lupaan tehdä työtä.

 

Haluan olla myös esimerkkinä muille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille - jos uskot itseesi ja yrität parhaasi sinun on mahdollista päästä haluamaasi päämäärään. Se vaatii ehkä vähän enemmän sinnikkyyttä mutta on mahdollista. Usko itseesi,olet arvokas!

 

Olen valmis panostamaan nuoriin. En ole Sipilä, en myöskään Orpo  - miehiä, jotka vievät ja leikkaavat nuorilta ja pettävät aina lupauksensa. Taustastani huolimatta tai ehkä juuri siksi olen aina valmis huolehtimaan myös muista.  Nyt pyrin lastenkodista lainsäätäjäksi.


 

]]>
5 http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268403-syrjaytymisen-sijaan-mahdollisuuksia#comments Eduskuntavaalit Lastenkoti Nuoret Syrjäytyminen Fri, 25 Jan 2019 20:23:21 +0000 Pia Kuparinen http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268403-syrjaytymisen-sijaan-mahdollisuuksia
Syäntä särkee: Hyyää Joulua ny kuitenki! http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266411-syanta-sarkee-hyyaa-joulua-ny-kuitenki <p>Taas on se aika vuesta, ko met niin sanotut länsimaiset ihimiset rauhotuma viettämhän joulua, Jeesuksen Vapahtajan syntymäjuhulaa. Tämön antamisen aikaa, sanothan. Mutta moni meän keskuuesa kärsiipi siitä, että ei ole aihneellista eikä sosiaalistakhan osallisuutta. Syäntä alako särkemhän ko <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/267805-avasin-kirjeen-ja-siella-olikin-70-euron-lahjakortti-ruokakauppaan-punainen-risti" target="_blank">sain lukia tästä Uuesta Suomesta</a>, että meilä Suomesaki joka ikinen päivä 110&nbsp;000 lasta joutuupi elähmän aihneellisesa puuthesa. Mitä se tietääpi näile lapsile, sitä met jokhainen saama tykönämme hunteerata.</p><p>Son taihvaan tosi, että joku täsä meän maasa, jota hyvinvointivaltioksiki tituleerathan, on viala ja pahasti.</p><p>Olemako met mikhän oikia hyvinvointivaltio, ko tämän maan lapset joutuvat näkehmän näläkää ja muuta aihneellista ja henkistä puutetta kärsimhän? Niin porvarit ko sosialistitki ollu tekemäsä ratkasuja, joila net on panhet polovilhen lapsiperhheitä monelaki tavala. Ja tulokset met tiiämä. Itku kurkusa vahemmat ovat kauhula oottamasa joulua, ko pitäis lapsile antaa lahajoja ja tavalista parempaa ruokaa pöythän panna. Ei voi mithän, ko ei ole millä lahajoja ja ruokaakhan monesti ostaa. Sama se pättee tavallishen arkhenki.</p><p>Tänäki jouluna itkevät suomalaiset lapset näläsä ja muusa puutheessa. Mitä on muu arki, ko saat vierestä seurata muita lapsia, joila on kaikki viimesen pääle? Ko joulu on ohi, esittelevät muut kaikkia sitä, mitä on taas jouluna tullu saatua ja vieläpä kaiken sen, miton listale kirijottanu ja osanu kuvitella, enämpiki.</p><p>Mitkä jälijet tämä osattomuuen kokemus lapshen jättää?</p><p>Jeesus synty tallin seihmen köyhyyen keskele. Itämaan viishaat toivat lahajoja tälle köyhäle lapsele ja het kumarsivat Jeesuksen eesä. Tämon vertauskuva, minkä pitäs jokhaisen herättää ajattelemhan, Helsingisä hienot herrat ja rouvatki, jokka korkian tason päätöksiä rustaavat.</p><p>Rakenthet on pielesä ja pahasti.</p><p>Uskopa Jeesukshen tai ei, rikkoopi tämä Suomesaki oleva tilane lasten osalta ihimisoikeussopimuksia. Sen pitäs ny jokhaisen etuskunthan pyrkivän tajuta. Nykysestä etuskunnasta ei ole enhän yhthän mihinkhän.</p><p>Jokhaisela täsä maasa ei ole tosiankhan hyä joulu. Ja niiton palijon, joittenka osala tilanne on näin, niinko nuo luvut Uuenki Suomen uutisesa osottavat lapsiköyhyyen karusta tilantheesta.</p><p>Hyyää Joulua ny sitten kuitenki, vaikkaki raskhain mielin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taas on se aika vuesta, ko met niin sanotut länsimaiset ihimiset rauhotuma viettämhän joulua, Jeesuksen Vapahtajan syntymäjuhulaa. Tämön antamisen aikaa, sanothan. Mutta moni meän keskuuesa kärsiipi siitä, että ei ole aihneellista eikä sosiaalistakhan osallisuutta. Syäntä alako särkemhän ko sain lukia tästä Uuesta Suomesta, että meilä Suomesaki joka ikinen päivä 110 000 lasta joutuupi elähmän aihneellisesa puuthesa. Mitä se tietääpi näile lapsile, sitä met jokhainen saama tykönämme hunteerata.

Son taihvaan tosi, että joku täsä meän maasa, jota hyvinvointivaltioksiki tituleerathan, on viala ja pahasti.

Olemako met mikhän oikia hyvinvointivaltio, ko tämän maan lapset joutuvat näkehmän näläkää ja muuta aihneellista ja henkistä puutetta kärsimhän? Niin porvarit ko sosialistitki ollu tekemäsä ratkasuja, joila net on panhet polovilhen lapsiperhheitä monelaki tavala. Ja tulokset met tiiämä. Itku kurkusa vahemmat ovat kauhula oottamasa joulua, ko pitäis lapsile antaa lahajoja ja tavalista parempaa ruokaa pöythän panna. Ei voi mithän, ko ei ole millä lahajoja ja ruokaakhan monesti ostaa. Sama se pättee tavallishen arkhenki.

Tänäki jouluna itkevät suomalaiset lapset näläsä ja muusa puutheessa. Mitä on muu arki, ko saat vierestä seurata muita lapsia, joila on kaikki viimesen pääle? Ko joulu on ohi, esittelevät muut kaikkia sitä, mitä on taas jouluna tullu saatua ja vieläpä kaiken sen, miton listale kirijottanu ja osanu kuvitella, enämpiki.

Mitkä jälijet tämä osattomuuen kokemus lapshen jättää?

Jeesus synty tallin seihmen köyhyyen keskele. Itämaan viishaat toivat lahajoja tälle köyhäle lapsele ja het kumarsivat Jeesuksen eesä. Tämon vertauskuva, minkä pitäs jokhaisen herättää ajattelemhan, Helsingisä hienot herrat ja rouvatki, jokka korkian tason päätöksiä rustaavat.

Rakenthet on pielesä ja pahasti.

Uskopa Jeesukshen tai ei, rikkoopi tämä Suomesaki oleva tilane lasten osalta ihimisoikeussopimuksia. Sen pitäs ny jokhaisen etuskunthan pyrkivän tajuta. Nykysestä etuskunnasta ei ole enhän yhthän mihinkhän.

Jokhaisela täsä maasa ei ole tosiankhan hyä joulu. Ja niiton palijon, joittenka osala tilanne on näin, niinko nuo luvut Uuenki Suomen uutisesa osottavat lapsiköyhyyen karusta tilantheesta.

Hyyää Joulua ny sitten kuitenki, vaikkaki raskhain mielin!

]]>
8 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266411-syanta-sarkee-hyyaa-joulua-ny-kuitenki#comments Joulu Lapsiköyhyys Suomi Syrjäytyminen Mon, 24 Dec 2018 16:58:47 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266411-syanta-sarkee-hyyaa-joulua-ny-kuitenki