Luonnonsuojelu http://joukoakoskinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132639/all Thu, 04 Oct 2018 12:47:58 +0300 fi "Jyväskylän Vesankaan suunniteltavan kalliomurskaamon vastustaminen" -adressi http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262017-jyvaskylan-vesankaan-suunniteltavan-kalliomurskaamon-vastustaminen-adressi <p><strong>Jyväskylässä Vesankajärventien viereen suunnitellulla murskaamolla olisi merkittäviä haittoja Vesangan alueen asukkaille, vierailijoille ja ympäristölle. Murskaamon aiheuttamien ympäristöhaittojen lisäksi sinne tapahtuva raskasliikenne (ma-pe klo 6-22) vaarantaisi Vesangan päiväkoti-koulun noin 200 oppilaan koulutien turvallisuuden ja aiheuttaisi veronmaksajille merkittäviä lisäkustannuksia ylimääräisten koulukyytien järjestämisestä sekä Vesankajärventien korjaamisesta. Tie on hyvin kapea ja ELY-keskus ei ole luvannut tien parantamista.</strong></p><p>Murskaamohankkeille myönnetään lupia eri puolille Suomea melko lähellekin asutusta, päiväkoteja ja kouluja eikä niiden kokonaisvaikutusta alueella useinkaan huomioida. Ympäristö- ja maa-aineslaki ei kiinnitä huomiota raskasliikenteen lisääntymiseen, vaikka se vaarantaa asukkaiden turvallisuuden ja heikentää tien kuntoa. Näin on käynyt esim. Saarenmaantiellä ja Saukkolantiellä. Emme voi antaa kylän läpi kulkevalle vilkkaalle Vesankajärventielle tapahtuvan näin - Yhdessä voimme vaikuttaa ympäristöjaoston päättäjiin!</p><p><strong>Tue Vesangan kylän turvallisuuden, luonnon ja asumisviihtyvyyden säilyttämistä ja allekirjoita tämä adressi heti. Vetoamme laajalla joukolla Jyväskylän kaupungin rakenne- ja ympäristöjaostoon, että he hylkäävät murskaamon hakemuksen. Jaoston kokous on tiistaina 9.10.2018, joten asialla on kiire!</strong></p><p>Muista vahvistaa allekirjoituksesi ilmoittamaasi sähköpostiin tulevalla linkillä. ilmoitusta saa mielellään myös jakaa!</p><p><strong>Sydämellinen kiitos vesankalaisten puolesta! </strong><img alt="heart" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" /></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mika Kanervo</strong> &nbsp;&nbsp;<a href="https://www.adressit.com/contact/212782?a=2"> Ota yhteyttä adressin tekijään</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Allekirjoita tämä adressi</strong></p><p><a href="https://www.adressit.com/jyvaskylan_vesangan_murskaamon_vastustaminen?a=2" title="https://www.adressit.com/jyvaskylan_vesangan_murskaamon_vastustaminen?a=2">https://www.adressit.com/jyvaskylan_vesangan_murskaamon_vastustaminen?a=2</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jyväskylässä Vesankajärventien viereen suunnitellulla murskaamolla olisi merkittäviä haittoja Vesangan alueen asukkaille, vierailijoille ja ympäristölle. Murskaamon aiheuttamien ympäristöhaittojen lisäksi sinne tapahtuva raskasliikenne (ma-pe klo 6-22) vaarantaisi Vesangan päiväkoti-koulun noin 200 oppilaan koulutien turvallisuuden ja aiheuttaisi veronmaksajille merkittäviä lisäkustannuksia ylimääräisten koulukyytien järjestämisestä sekä Vesankajärventien korjaamisesta. Tie on hyvin kapea ja ELY-keskus ei ole luvannut tien parantamista.

Murskaamohankkeille myönnetään lupia eri puolille Suomea melko lähellekin asutusta, päiväkoteja ja kouluja eikä niiden kokonaisvaikutusta alueella useinkaan huomioida. Ympäristö- ja maa-aineslaki ei kiinnitä huomiota raskasliikenteen lisääntymiseen, vaikka se vaarantaa asukkaiden turvallisuuden ja heikentää tien kuntoa. Näin on käynyt esim. Saarenmaantiellä ja Saukkolantiellä. Emme voi antaa kylän läpi kulkevalle vilkkaalle Vesankajärventielle tapahtuvan näin - Yhdessä voimme vaikuttaa ympäristöjaoston päättäjiin!

Tue Vesangan kylän turvallisuuden, luonnon ja asumisviihtyvyyden säilyttämistä ja allekirjoita tämä adressi heti. Vetoamme laajalla joukolla Jyväskylän kaupungin rakenne- ja ympäristöjaostoon, että he hylkäävät murskaamon hakemuksen. Jaoston kokous on tiistaina 9.10.2018, joten asialla on kiire!

Muista vahvistaa allekirjoituksesi ilmoittamaasi sähköpostiin tulevalla linkillä. ilmoitusta saa mielellään myös jakaa!

Sydämellinen kiitos vesankalaisten puolesta! heart

 

Mika Kanervo    Ota yhteyttä adressin tekijään

 

Allekirjoita tämä adressi

https://www.adressit.com/jyvaskylan_vesangan_murskaamon_vastustaminen?a=2

 

]]>
16 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262017-jyvaskylan-vesankaan-suunniteltavan-kalliomurskaamon-vastustaminen-adressi#comments Kivilouhimo Luonnonsuojelu Murskaamo YVA-arviointi YVA-menettely Thu, 04 Oct 2018 09:47:58 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262017-jyvaskylan-vesankaan-suunniteltavan-kalliomurskaamon-vastustaminen-adressi
Suomalaisen kirkko ja esoteerinen nationalismi http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261549-suomalaisen-kirkko-ja-esoteerinen-nationalismi <p>Suomalaisilla on perinteisesti maailman mittakaavassa tarkasteltuna ollut uniikki suhde luontoon. Kun suomalainen lähtee kävelylle sateen jäljiltä raikkaalle tuoksuvaan metsään, hän kokee tietynlaista tunnetta. Se on erikoinen yhdistelmä rauhaa, kuulumisen tunnetta ja hengellisyyttä. Usein sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Siellä mielen on mahdollista kohota arkisen yläpuolelle, kohti jotain ikiaikaista ja mystistä.</p> <p>Suomalainen muinaisusko, jossa luonto ympäröi ja läpäisi kaiken, on jo lähestulkoon kuollut ja kuopattu. Vielä nykyäänkin suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen alitajuinen yhteys omiin esi-isiinsä, jotka sen uskon aikoinaan synnyttivät. Syvälle salattu yhteys omaan kansaan elää. Se yhteys on jotakin väkevää, joka on kaikenlaisen päivänpolitiikan ja arkisten askareiden yläpuolella. Ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja pohjimmiltaan aina osa luontoa. Ihmiselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeää saada olla omiensa ympäröimänä luontaisessa elinympäristössään.</p> <p>Tällainen esoteerinen nationalismi yhdistää meidät kaikki yhä yhdeksi kansaksi, vaikka olisimmekin poliittisesti eri mieltä ja vaikka silmillä havaittava yhtenäiskulttuurimme olisikin pirstaloitunut. Esimerkiksi tuo raikkaassa metsässä kävelemisen tunne samaan aikaan sekä yhdistää meidät suomalaiset toisiimme, että erottaa meidät muista kansoista ja kulttuureista. Muinaisten pyhien paikkojen äärellä voimme tuntea esi-isiemme hengen ympäröivän meidät. Voimme tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta isänmaahamme. Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu ja ikihongat humajaa.</p> <p>Siksi onkin valtava sääli, ettei luontoamme, tätä tärkeää kansallisomaisuutta, tunnuta enää arvostettavan sen ansaitsemalla tavalla. Menettämällä arvostuksen luontoa kohtaan Suomi kaivaa peruuttamattomasti omaa kuoppaansa. Suomi <a href="https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan---jos-kaikki-elaisivat-kuin-suomalaiset--tarvitsisimme-3-6-maapalloa-3439.a">ylikuluttaa</a> rankalla kädellä omia luonnonvarojaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ajatushautomo Global Footprint Network suosittelee tilanteen korjaamiseksi eläintuotteiden syömisen puolittamista, autoilun puolittamista ja paikallisen lomailun suosimista lentämisen sijaan. Kaikki näistä ovat hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa, sikäli kun ihmisiltä tahtoa löytyy. Muutoksen pitää kuitenkin lähteä ihmisistä itsestään, eikä ylhäältä käsin määrättynä.</p> <p>Voit itse miettiä, että olemmeko me kansana tosissamme valmiit katkaisemaan ikiaikaisen siteemme luontoon mukavuudenhalun tai silkan rahan takia? Onko se lopulta sen arvoista? Suomalaisten kannattaisi tunnistaa sydämissään tuo esoteerinen nationalismi; pintaa syvempi yhteys omaan kansaan, heimoon, historiaan ja kulttuuriin. Väitän, että sen tunnistaminen tulisi parantamaan syvemmän yhteenkuuluvuuden tunteen myötä sekä yksittäisen ihmisen, että koko kansakuntamme hyvinvointia. Tämän mystillisen kansallisen heräämisen ansiosta myös ympäristömme tulee saamaan jälleen oikean arvonsa. Suomen luonto on ollut täällä ennen meitä ja toivon mukaan se tulee olemaan täällä myös meidän jälkeemme.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisilla on perinteisesti maailman mittakaavassa tarkasteltuna ollut uniikki suhde luontoon. Kun suomalainen lähtee kävelylle sateen jäljiltä raikkaalle tuoksuvaan metsään, hän kokee tietynlaista tunnetta. Se on erikoinen yhdistelmä rauhaa, kuulumisen tunnetta ja hengellisyyttä. Usein sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Siellä mielen on mahdollista kohota arkisen yläpuolelle, kohti jotain ikiaikaista ja mystistä.

Suomalainen muinaisusko, jossa luonto ympäröi ja läpäisi kaiken, on jo lähestulkoon kuollut ja kuopattu. Vielä nykyäänkin suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen alitajuinen yhteys omiin esi-isiinsä, jotka sen uskon aikoinaan synnyttivät. Syvälle salattu yhteys omaan kansaan elää. Se yhteys on jotakin väkevää, joka on kaikenlaisen päivänpolitiikan ja arkisten askareiden yläpuolella. Ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja pohjimmiltaan aina osa luontoa. Ihmiselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeää saada olla omiensa ympäröimänä luontaisessa elinympäristössään.

Tällainen esoteerinen nationalismi yhdistää meidät kaikki yhä yhdeksi kansaksi, vaikka olisimmekin poliittisesti eri mieltä ja vaikka silmillä havaittava yhtenäiskulttuurimme olisikin pirstaloitunut. Esimerkiksi tuo raikkaassa metsässä kävelemisen tunne samaan aikaan sekä yhdistää meidät suomalaiset toisiimme, että erottaa meidät muista kansoista ja kulttuureista. Muinaisten pyhien paikkojen äärellä voimme tuntea esi-isiemme hengen ympäröivän meidät. Voimme tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta isänmaahamme. Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu ja ikihongat humajaa.

Siksi onkin valtava sääli, ettei luontoamme, tätä tärkeää kansallisomaisuutta, tunnuta enää arvostettavan sen ansaitsemalla tavalla. Menettämällä arvostuksen luontoa kohtaan Suomi kaivaa peruuttamattomasti omaa kuoppaansa. Suomi ylikuluttaa rankalla kädellä omia luonnonvarojaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ajatushautomo Global Footprint Network suosittelee tilanteen korjaamiseksi eläintuotteiden syömisen puolittamista, autoilun puolittamista ja paikallisen lomailun suosimista lentämisen sijaan. Kaikki näistä ovat hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa, sikäli kun ihmisiltä tahtoa löytyy. Muutoksen pitää kuitenkin lähteä ihmisistä itsestään, eikä ylhäältä käsin määrättynä.

Voit itse miettiä, että olemmeko me kansana tosissamme valmiit katkaisemaan ikiaikaisen siteemme luontoon mukavuudenhalun tai silkan rahan takia? Onko se lopulta sen arvoista? Suomalaisten kannattaisi tunnistaa sydämissään tuo esoteerinen nationalismi; pintaa syvempi yhteys omaan kansaan, heimoon, historiaan ja kulttuuriin. Väitän, että sen tunnistaminen tulisi parantamaan syvemmän yhteenkuuluvuuden tunteen myötä sekä yksittäisen ihmisen, että koko kansakuntamme hyvinvointia. Tämän mystillisen kansallisen heräämisen ansiosta myös ympäristömme tulee saamaan jälleen oikean arvonsa. Suomen luonto on ollut täällä ennen meitä ja toivon mukaan se tulee olemaan täällä myös meidän jälkeemme.

 

]]>
4 http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261549-suomalaisen-kirkko-ja-esoteerinen-nationalismi#comments Kansallismielisyys Luonnonsuojelu Luonto suomalaisuus Ympäristö Tue, 25 Sep 2018 13:59:07 +0000 Toni Jalonen http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261549-suomalaisen-kirkko-ja-esoteerinen-nationalismi
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260135-parempi-pyy-pivossa-kuin-kymmenen-oksalla <p>1960-luvun lopussa nuori riistabiologian dosentti Erkki Pulliainen opetti Helsingin yliopistossa kanalintujen metsästyksen, niiden luonnollisen poistuman ja riistakantojen kolmiyhteyden. Esimerkiksi käy vaikkapa pyy ja vuosi pyyperheen elämää.</p> <p>Pyynaaras munii vapun jälkeen kahdeksan munaa, hautoo ne, poikaset kuoriutuvat ja loppukesästä pyitä on yhteensä kymmenen. Pulliainen luennoi, että lintuja on seuraavana vappuna taas vain kaksi. Tavalla tai toisella loput kahdeksan menetetään vuoden aikana.</p> <p>Muutaman pyyn ampuvat metsästäjät. Pääosa menee kanahaukalle ja muille petolinnuille. Pienempi osa menee ketuille, taudeille tai talven kylmyydelle.</p> <p>Metsästyskauden kesto määrittää, minkä osuuden metsästäjä saa pyyperheen poistumasta. Mitä lyhyempi on metsästyskausi, sitä pienemmäksi jää metsästäjän saalisosuus.</p> <p>Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla. Jos pyyn rauhoittaa vuodeksi kokonaan, luonto itse pyytää ne kahdeksan.</p> <p>Kanalintujen kannoissa on toki nousuja ja laskuja. Mutta niissäkin metsästyksen vaikutus on vähäinen. Vaihtelu on samansuuntainen sekä metsästysalueilla että luonnonsuojelun alueilla.</p> <p>Kanalinnut toipuvat kannan jyrkistä laskuista sillä, että niiden vuotuiset poikueet ovat suuria. Tyypillisesti munaluku on juuri luokkaa kahdeksan.</p> <p>Pulliaisen oppia seuraava syvin johtopäätös on, että metsästysajan pituudella ei kanalintujen keskimääräisiin riistakantoihin vaikuteta. Suomessa tähän johtopäätökseen ei uskota. Naapurimme Ruotsi siihen uskoo.</p> <p>Pohjois-Suomen kairoja vastaavilla, varsinaisilla eränkäynnin alueilla Pohjois-Ruotsissa linnustuskausi on pysyvästi pidempi kuin meillä. Kanalintujen metsästys alkaa Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä 25. elokuuta, kun se alkaa Pohjois-Suomessa vasta 10. syyskuuta.</p> <p>Normaali pyynti jatkuu Ruotsissa marraskuun puoliväliin, meillä lokakuun loppuun. Sen lisäksi Ruotsissa on sekä urosteerellä että -metsolla talvipyynti tammikuun loppuun. Meillä talvipyynti lopetettiin 1970-luvulla, eikä siihen ole uskallettu vieläkään palata.</p> <p>Ruotsalaiset ovat todenneet, että pidempi metsästyskausi ei uhkaa kanalintujen kantoja. Miksi me emme sitä totea? Eivätkö maamme ole luonnonolosuhteiltaan ja metsästäjiltään samankaltaiset niin, että metsästyskaudet voisivat olla yhtenevät?</p> <p>Jos naapurusten ajattelun onnistumista mittaa erämatkailulla, Ruotsi on onnistunut paremmin. Suomalaisia linnustajia on käynyt jo vuosikausia pyyntimatkoilla Pohjois-Ruotsissa. Pohjois-Suomessa ruotsalaisia metsästysvieraita tuskin näkee.</p> <p>Luentojensa pohjaksi Pulliainen oli käynnistänyt 1967 merkittävän riistakantojen tutkimuksen Värriön luonnonpuistossa Sallassa. Talvisin, kerran viikossa hiihdettävien lumilinjojen jälkihavainnot kertovat, että kanalintujen kannat voi luonnonsuojelulla pitää pitkäaikaisessa nousussa.</p> <p>Suojelualueiden verkolla on kanalintujen runsauden tasaajana tärkeämpi osa kuin metsästyskauden lyhentämisellä. Luonnonsuojelun alueet takaavat peruskannan. Kun kanta suojelualueilla vahvistuu, lintuja siirtyy niiden ulkopuolelle.</p> <p>Pohjois-Suomen laajoilla eränkäynnin alueilla linnustuskautta voisi jatkaa onnistuneesti verkottuneen luonnonsuojelumme ansiosta. Kautta voisi jatkaa Ruotsin malliin, molemmista päistä. Erityisesti siitä pitäisivät kansallisen eräkulttuurimme harrastajat, Suomen pystykorvalla metsästävät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1960-luvun lopussa nuori riistabiologian dosentti Erkki Pulliainen opetti Helsingin yliopistossa kanalintujen metsästyksen, niiden luonnollisen poistuman ja riistakantojen kolmiyhteyden. Esimerkiksi käy vaikkapa pyy ja vuosi pyyperheen elämää.

Pyynaaras munii vapun jälkeen kahdeksan munaa, hautoo ne, poikaset kuoriutuvat ja loppukesästä pyitä on yhteensä kymmenen. Pulliainen luennoi, että lintuja on seuraavana vappuna taas vain kaksi. Tavalla tai toisella loput kahdeksan menetetään vuoden aikana.

Muutaman pyyn ampuvat metsästäjät. Pääosa menee kanahaukalle ja muille petolinnuille. Pienempi osa menee ketuille, taudeille tai talven kylmyydelle.

Metsästyskauden kesto määrittää, minkä osuuden metsästäjä saa pyyperheen poistumasta. Mitä lyhyempi on metsästyskausi, sitä pienemmäksi jää metsästäjän saalisosuus.

Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla. Jos pyyn rauhoittaa vuodeksi kokonaan, luonto itse pyytää ne kahdeksan.

Kanalintujen kannoissa on toki nousuja ja laskuja. Mutta niissäkin metsästyksen vaikutus on vähäinen. Vaihtelu on samansuuntainen sekä metsästysalueilla että luonnonsuojelun alueilla.

Kanalinnut toipuvat kannan jyrkistä laskuista sillä, että niiden vuotuiset poikueet ovat suuria. Tyypillisesti munaluku on juuri luokkaa kahdeksan.

Pulliaisen oppia seuraava syvin johtopäätös on, että metsästysajan pituudella ei kanalintujen keskimääräisiin riistakantoihin vaikuteta. Suomessa tähän johtopäätökseen ei uskota. Naapurimme Ruotsi siihen uskoo.

Pohjois-Suomen kairoja vastaavilla, varsinaisilla eränkäynnin alueilla Pohjois-Ruotsissa linnustuskausi on pysyvästi pidempi kuin meillä. Kanalintujen metsästys alkaa Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä 25. elokuuta, kun se alkaa Pohjois-Suomessa vasta 10. syyskuuta.

Normaali pyynti jatkuu Ruotsissa marraskuun puoliväliin, meillä lokakuun loppuun. Sen lisäksi Ruotsissa on sekä urosteerellä että -metsolla talvipyynti tammikuun loppuun. Meillä talvipyynti lopetettiin 1970-luvulla, eikä siihen ole uskallettu vieläkään palata.

Ruotsalaiset ovat todenneet, että pidempi metsästyskausi ei uhkaa kanalintujen kantoja. Miksi me emme sitä totea? Eivätkö maamme ole luonnonolosuhteiltaan ja metsästäjiltään samankaltaiset niin, että metsästyskaudet voisivat olla yhtenevät?

Jos naapurusten ajattelun onnistumista mittaa erämatkailulla, Ruotsi on onnistunut paremmin. Suomalaisia linnustajia on käynyt jo vuosikausia pyyntimatkoilla Pohjois-Ruotsissa. Pohjois-Suomessa ruotsalaisia metsästysvieraita tuskin näkee.

Luentojensa pohjaksi Pulliainen oli käynnistänyt 1967 merkittävän riistakantojen tutkimuksen Värriön luonnonpuistossa Sallassa. Talvisin, kerran viikossa hiihdettävien lumilinjojen jälkihavainnot kertovat, että kanalintujen kannat voi luonnonsuojelulla pitää pitkäaikaisessa nousussa.

Suojelualueiden verkolla on kanalintujen runsauden tasaajana tärkeämpi osa kuin metsästyskauden lyhentämisellä. Luonnonsuojelun alueet takaavat peruskannan. Kun kanta suojelualueilla vahvistuu, lintuja siirtyy niiden ulkopuolelle.

Pohjois-Suomen laajoilla eränkäynnin alueilla linnustuskautta voisi jatkaa onnistuneesti verkottuneen luonnonsuojelumme ansiosta. Kautta voisi jatkaa Ruotsin malliin, molemmista päistä. Erityisesti siitä pitäisivät kansallisen eräkulttuurimme harrastajat, Suomen pystykorvalla metsästävät.

]]>
1 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260135-parempi-pyy-pivossa-kuin-kymmenen-oksalla#comments Erämatkat Kanalinnut Luonnonsuojelu Metsästys Suomen pystykorva Wed, 29 Aug 2018 04:53:52 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260135-parempi-pyy-pivossa-kuin-kymmenen-oksalla
Sairas Itämeri tarvitsee hätäapua budjettiriihestä  http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259208-sairas-itameri-tarvitsee-hataapua-budjettiriihesta <p>Rehevöityminen on Itämeren suurin ympäristöongelma.&nbsp;Kesän massiiviset sinilautat ovat siitä vakava muistutus.&nbsp;On hälyttävää, että&nbsp;Itämeren tila on jossain määrin jopa huonontumassa. On välttämätöntä, budjettiriihessä tehdään esityksiä vaikuttavista lisäsuojelutoimista.&nbsp;Itämeren pelastuspaketilla on vauhditettava&nbsp;kipsin käyttöä maatalouden fosforivalumien kitkemisessä ja&nbsp;purettava Saaristomeren lantapommia.</p><p>&nbsp;</p><p>Pelloille levitettävän kipsijätteen on tutkimuksissa todettu vähentävän tehokkaasti vesistöihin päätyvää fosforihuuhtoumaa.&nbsp;Kipsi on saatava nopeimmin käyttöön ensiapua tarvitsevalle Saaristomerelle ja sen kaikkein fosforipitoisimmille pelloille. <a href="http://www.sarisarkomaa.fi/?p=6866"><u>Olen toistuvasti kirittänyt toimia kipsin käytön vauhdittamista Itämeren pelastamiseksi.</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Saaristomerta sairastuttavan &rdquo;lantapommin&rdquo; taustalla on historiallinen ylilannoitus, mutta yhtä lailla nykyinen eläintuotannon keskittyminen ja siitä aiheutuva ylilannoitus. Alueilla lantaa levitetään pelloille monikertaisesti mitä kasvit tarvitsivat. Tämän lisäksi uutta peltomaata raivataan lannan levitysalueeksi, mikä kasvattaa merkittävästi vesistövalumia. Ilmaston näkökulmasta vaikutukset ovat vieläkin tuhoisammat, koska pelloiksi raivataan myös turvemaita. Tähän erityisesti Saaristomerta saastuttavaan ja ilmastomuutosta vauhdittavaan tilanteeseen on budjettiriihessä sovittava vaikuttavia korjaustoimia.</p><p>&nbsp;</p><p>Vakava tosiasia on, ettei Suomikaan ole tehnyt osuuttaan Itämeren suojelussa. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat allekirjoittamistaan&nbsp;suojeluohjelman sitoumuksista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Rahaa on löydettävä uudelleen kohdentamalla ja on pohdittava myös lisävoimavaroja.&nbsp;Budjettikuri on pidettävä tiukalla, mutta Itämeri eikä varsinkaan Saaristomeri voi odottaa. Itämerensuojelu on myös nostettava seuraavan hallituksen ympäristöpolitiikan vahvaksi painopisteiksi.</p><p><br />Jatkossa on välttämätöntä nostaa&nbsp;lainsäädännön edellyttämää suojelutasoa ja&nbsp;uudistaa maatalouden ympäristötukia vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Kun iso osa maatalouden päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, on myös&nbsp;ympäristötuet kohdennettava&nbsp;riskialueille<a href="http://www.sarisarkomaa.fi/?p=6869"><u>. Toistan vaateeni lisätä peltojen kipsikäsittely yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi.</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Itämeren tilaa uhkaa myös meren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarojen puute. Suomen merentutkimuksen tulevaisuus on tutkijoiden mukaan vaakalaudalla ja esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa. Lisäksi Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole tällä hetkellä takuita. <a href="http://www.sarisarkomaa.fi/?p=6843"><u>Kannustan ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista myös toimiin, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat.</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. Asia on monin tavoin merkittävä. Sen vuoksi esimerkiksi Arandan käyttömahdollisuudet on välttämätöntä turvata.</p><p>Sari Sarkomaa</p><p>helsinkiläinen kansanedustaja</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rehevöityminen on Itämeren suurin ympäristöongelma. Kesän massiiviset sinilautat ovat siitä vakava muistutus. On hälyttävää, että Itämeren tila on jossain määrin jopa huonontumassa. On välttämätöntä, budjettiriihessä tehdään esityksiä vaikuttavista lisäsuojelutoimista. Itämeren pelastuspaketilla on vauhditettava kipsin käyttöä maatalouden fosforivalumien kitkemisessä ja purettava Saaristomeren lantapommia.

 

Pelloille levitettävän kipsijätteen on tutkimuksissa todettu vähentävän tehokkaasti vesistöihin päätyvää fosforihuuhtoumaa. Kipsi on saatava nopeimmin käyttöön ensiapua tarvitsevalle Saaristomerelle ja sen kaikkein fosforipitoisimmille pelloille. Olen toistuvasti kirittänyt toimia kipsin käytön vauhdittamista Itämeren pelastamiseksi.

 

Saaristomerta sairastuttavan ”lantapommin” taustalla on historiallinen ylilannoitus, mutta yhtä lailla nykyinen eläintuotannon keskittyminen ja siitä aiheutuva ylilannoitus. Alueilla lantaa levitetään pelloille monikertaisesti mitä kasvit tarvitsivat. Tämän lisäksi uutta peltomaata raivataan lannan levitysalueeksi, mikä kasvattaa merkittävästi vesistövalumia. Ilmaston näkökulmasta vaikutukset ovat vieläkin tuhoisammat, koska pelloiksi raivataan myös turvemaita. Tähän erityisesti Saaristomerta saastuttavaan ja ilmastomuutosta vauhdittavaan tilanteeseen on budjettiriihessä sovittava vaikuttavia korjaustoimia.

 

Vakava tosiasia on, ettei Suomikaan ole tehnyt osuuttaan Itämeren suojelussa. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat allekirjoittamistaan suojeluohjelman sitoumuksista. 

 

Rahaa on löydettävä uudelleen kohdentamalla ja on pohdittava myös lisävoimavaroja. Budjettikuri on pidettävä tiukalla, mutta Itämeri eikä varsinkaan Saaristomeri voi odottaa. Itämerensuojelu on myös nostettava seuraavan hallituksen ympäristöpolitiikan vahvaksi painopisteiksi.


Jatkossa on välttämätöntä nostaa lainsäädännön edellyttämää suojelutasoa ja uudistaa maatalouden ympäristötukia vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Kun iso osa maatalouden päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, on myös ympäristötuet kohdennettava riskialueille. Toistan vaateeni lisätä peltojen kipsikäsittely yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi.

 

Itämeren tilaa uhkaa myös meren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarojen puute. Suomen merentutkimuksen tulevaisuus on tutkijoiden mukaan vaakalaudalla ja esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa. Lisäksi Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole tällä hetkellä takuita. Kannustan ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista myös toimiin, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat.

 

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. Asia on monin tavoin merkittävä. Sen vuoksi esimerkiksi Arandan käyttömahdollisuudet on välttämätöntä turvata.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

 

]]>
19 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259208-sairas-itameri-tarvitsee-hataapua-budjettiriihesta#comments Budjettiriihi Itämeri Luonnonsuojelu maatalous Wed, 08 Aug 2018 11:27:43 +0000 Sari Sarkomaa http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259208-sairas-itameri-tarvitsee-hataapua-budjettiriihesta
Miksi ryhtyä hiilisijoittajaksi? Vastaus: varmojen voittojen vuoksi! http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259116-sitten-tuli-suo-kuokka-ja-porssi <p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Kaikki alkoi tietysti suosta</strong></p><p>Viimeisen lähes kahdenkymmenen vuoden aikana luonnonsuojelun ja ympäristöpolitiikan asiantuntija Risto Sulkavan päässä on pikkuhiljaa hahmottunut, miten suuri määrä hiiltä karkaa ojitetuista soista taivaan tuuliin. Yksikään mietintö, työryhmä tai toimikunta ei tuntunut kiinnittävän huomiota asiaan. Ei nähty, miten paljon soissa on potentiaalia päästöjen vähentämiselle.</p><p>Sulkava ymmärsi, että suon ennallistaminen ei ainoastaan pysäytä ojitetun suon hiilipäästöä, vaan aloittaa hiilen varastoimisen ilmakehästä takaisin suohon. Soihin varastoituva hiilimäärä osoittautui todella merkittäväksi. Pian tuli oivallus siitä, että yhden ihmisen koko eliniän aikaisten päästöjen kompensoimiseksi tulisi ennallistaa ainoastaa muutama hehtaari suota!</p><p>Asia otti nopeasti tuulta alleen Suomen luonnonsuojeluliitossa. Sulkavan oivalluksista innostuivat myös luonnonsuojelun asiantuntija Olli Turunen, maaseutututkija Heikki Susiluoma ja kulttuurin ja taiteen asiantuntija Ilkka Kuukka. Idea kasvoi Susiluoman ja Kuukan näkemysten myötä, jossa ympäristötaide kietoutuisi osaksi soiden ennallistamista. Taiteen avulla voisi kunnostaa ja elävöittää retkireittejä ja luontopolkuja. Taide auttaa meitä ymmärtämään ja kohtaamaan oman luontosuhteemme.</p><p>Syksyllä 2017 Koneen Säätiö etsi rohkeita, rajat ylittäviä ideoita ekologisten kompensaatioiden saralta. Tämä oli laukaiseva tekijä idean eteenpäin viennille. Syntyi ensimmäinen käsikirjoitus projektille: Hiilipörssi &ndash; tiedettä, taidetta ja villejä ideoita yhdistelevä soiden ennallistamisen ja hiilisijoitusten kauppapaikka.</p><p><strong>Kaupankäynti alkaa</strong></p><p>Koneen Säätiön tarjoamalla rahoituksella hanke polkaistiin kunnolla vauhtiin tammikuussa 2018. Tällöin mukaan liittyivät Luonnonsuojeluliiton konseptisuunnittelija Hanna Linkola sekä The Natural Stepin tiimi auttamaan tarinan kertomisessa ja sähköisen palvelun suunnittelussa. Linkola antoi muodon Hiilipörssin tunnukselle ja toi meidän kaikkien silmien eteen sen, miltä Hiilipörssi näyttää väreinä, kuvina ja muotoina. Hiilipörssin eettinen toimikunta pitää huolen faktojen paikkansapitävyydestä sekä hiilisijoitusten laadun ja tuottavuuden valvonnasta.</p><p>Hiilipörssin seuraava askel on meidän jokaisen käsissä &ndash; luodaan yhdessä Hiilipörssistä seuraava kultaryntäys, kansanliike ja ilmastonmuutoksen pysäyttäjä!&quot;</p><p>***</p><p><strong>Miksi ryhtyä hiilisijoittajaksi?</strong></p><p><strong>Ole ilmastosankari!</strong></p><p>Viidellä ennallistetulla suohehtaarilla saat kompensoitua koko elämäsi hiilijalanjäljen (keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen mukaan). Kaupan päälle tulet lisänneeksi luonnon monimuotoisuutta, josta ihmisenkin olemassaolo on riippuvainen kuin vauva äidistään. Kiitokseksi tästä sijoituksesta tulevaisuuteen saat nimesi ympäristötaideteokseen tai pääset muulla tavalla osalliseksi ennallistamisesta kertovaa teosta ja tulevaa suomalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä.</p><p>Moni meistä kuluttaa luonnovaroja ja tuottaa päästöjä reilusti enemmän kuin maapallon eliöiden selviytymisen (ihminen mukaan lukien) kannalta olisi suotavaa. Päästöt aiheuttavat mm. nopeaa ilmaston lämpenemistä, joka on aikamme suurin uhka. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 11 500 kg vuodessa, joka on yksi suurimpia koko maailmassa. Se tarkoittaa, että meillä on myös ratkaisun avaimet käsissämme!</p><p><strong>Oman jalanjälkesi koon voit tarkistaa Sitran <a href="https://elamantapatesti.sitra.fi">hiilijalanjälkilaskurilla</a>. Sen jälkeen voit tarkistaa <a href="https://hiiliporssi.fi/info/laskenta/">sijoittajan&nbsp;laskurista</a>, kuinka monta hehtaaria suota tulisi omalla jalanjäljelläsi ennallistaa.</strong></p><p><strong>***</strong></p><p><strong>SUONOMISTAJA &ndash; SIJOITA HEHTAARISI HIILIPÖRSSIIN</strong></p><p>Tarjoamalla suosi ennallistettavaksi olet ilmastonmuutoksen sankari, sekä annat mahdollisuuden ekosysteemeille ja ihmisyhteisöille kukoistaa.</p><p>Ennallistettu suo toimii vesien suodattimena ja virtauksen tasaajana. Ennallistetulle suolle palaavat useat harvinaistuneet ja uhanalaistuneet kasvit ja eläimet kuten lakka ja riekko.&nbsp;Suo on myös marja- ja riistamaa, retkimaasto sekä maisemaelämysten antaja. Suossasi voi piillä myös suuri maaseutumatkailun potentiaali.</p><p><strong>Jos haluat tarjota suosi ennallistettavaksi jo nyt ensimmäisten joukossa,</strong> <a href="https://hiiliporssi.fi/info/yhteystiedot/">ota yhteyttä Hiilipörssin meklariin</a>.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><a href="https://hiiliporssi.fi/" title="https://hiiliporssi.fi/">https://hiiliporssi.fi/</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Katso myös Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta:</strong></p><p><a href="https://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/Hiiliporssi" title="https://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/Hiiliporssi">https://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/Hiiliporssi</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

"Kaikki alkoi tietysti suosta

Viimeisen lähes kahdenkymmenen vuoden aikana luonnonsuojelun ja ympäristöpolitiikan asiantuntija Risto Sulkavan päässä on pikkuhiljaa hahmottunut, miten suuri määrä hiiltä karkaa ojitetuista soista taivaan tuuliin. Yksikään mietintö, työryhmä tai toimikunta ei tuntunut kiinnittävän huomiota asiaan. Ei nähty, miten paljon soissa on potentiaalia päästöjen vähentämiselle.

Sulkava ymmärsi, että suon ennallistaminen ei ainoastaan pysäytä ojitetun suon hiilipäästöä, vaan aloittaa hiilen varastoimisen ilmakehästä takaisin suohon. Soihin varastoituva hiilimäärä osoittautui todella merkittäväksi. Pian tuli oivallus siitä, että yhden ihmisen koko eliniän aikaisten päästöjen kompensoimiseksi tulisi ennallistaa ainoastaa muutama hehtaari suota!

Asia otti nopeasti tuulta alleen Suomen luonnonsuojeluliitossa. Sulkavan oivalluksista innostuivat myös luonnonsuojelun asiantuntija Olli Turunen, maaseutututkija Heikki Susiluoma ja kulttuurin ja taiteen asiantuntija Ilkka Kuukka. Idea kasvoi Susiluoman ja Kuukan näkemysten myötä, jossa ympäristötaide kietoutuisi osaksi soiden ennallistamista. Taiteen avulla voisi kunnostaa ja elävöittää retkireittejä ja luontopolkuja. Taide auttaa meitä ymmärtämään ja kohtaamaan oman luontosuhteemme.

Syksyllä 2017 Koneen Säätiö etsi rohkeita, rajat ylittäviä ideoita ekologisten kompensaatioiden saralta. Tämä oli laukaiseva tekijä idean eteenpäin viennille. Syntyi ensimmäinen käsikirjoitus projektille: Hiilipörssi – tiedettä, taidetta ja villejä ideoita yhdistelevä soiden ennallistamisen ja hiilisijoitusten kauppapaikka.

Kaupankäynti alkaa

Koneen Säätiön tarjoamalla rahoituksella hanke polkaistiin kunnolla vauhtiin tammikuussa 2018. Tällöin mukaan liittyivät Luonnonsuojeluliiton konseptisuunnittelija Hanna Linkola sekä The Natural Stepin tiimi auttamaan tarinan kertomisessa ja sähköisen palvelun suunnittelussa. Linkola antoi muodon Hiilipörssin tunnukselle ja toi meidän kaikkien silmien eteen sen, miltä Hiilipörssi näyttää väreinä, kuvina ja muotoina. Hiilipörssin eettinen toimikunta pitää huolen faktojen paikkansapitävyydestä sekä hiilisijoitusten laadun ja tuottavuuden valvonnasta.

Hiilipörssin seuraava askel on meidän jokaisen käsissä – luodaan yhdessä Hiilipörssistä seuraava kultaryntäys, kansanliike ja ilmastonmuutoksen pysäyttäjä!"

***

Miksi ryhtyä hiilisijoittajaksi?

Ole ilmastosankari!

Viidellä ennallistetulla suohehtaarilla saat kompensoitua koko elämäsi hiilijalanjäljen (keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen mukaan). Kaupan päälle tulet lisänneeksi luonnon monimuotoisuutta, josta ihmisenkin olemassaolo on riippuvainen kuin vauva äidistään. Kiitokseksi tästä sijoituksesta tulevaisuuteen saat nimesi ympäristötaideteokseen tai pääset muulla tavalla osalliseksi ennallistamisesta kertovaa teosta ja tulevaa suomalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä.

Moni meistä kuluttaa luonnovaroja ja tuottaa päästöjä reilusti enemmän kuin maapallon eliöiden selviytymisen (ihminen mukaan lukien) kannalta olisi suotavaa. Päästöt aiheuttavat mm. nopeaa ilmaston lämpenemistä, joka on aikamme suurin uhka. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 11 500 kg vuodessa, joka on yksi suurimpia koko maailmassa. Se tarkoittaa, että meillä on myös ratkaisun avaimet käsissämme!

Oman jalanjälkesi koon voit tarkistaa Sitran hiilijalanjälkilaskurilla. Sen jälkeen voit tarkistaa sijoittajan laskurista, kuinka monta hehtaaria suota tulisi omalla jalanjäljelläsi ennallistaa.

***

SUONOMISTAJA – SIJOITA HEHTAARISI HIILIPÖRSSIIN

Tarjoamalla suosi ennallistettavaksi olet ilmastonmuutoksen sankari, sekä annat mahdollisuuden ekosysteemeille ja ihmisyhteisöille kukoistaa.

Ennallistettu suo toimii vesien suodattimena ja virtauksen tasaajana. Ennallistetulle suolle palaavat useat harvinaistuneet ja uhanalaistuneet kasvit ja eläimet kuten lakka ja riekko. Suo on myös marja- ja riistamaa, retkimaasto sekä maisemaelämysten antaja. Suossasi voi piillä myös suuri maaseutumatkailun potentiaali.

Jos haluat tarjota suosi ennallistettavaksi jo nyt ensimmäisten joukossa, ota yhteyttä Hiilipörssin meklariin

 

Lähde:

https://hiiliporssi.fi/

 

Katso myös Suomen Luonnonsuojeluliiton sivuilta:

https://www.sll.fi/mita-me-teemme/suot/Hiiliporssi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
2 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259116-sitten-tuli-suo-kuokka-ja-porssi#comments Ilmastonmuutos Ilokaasu Luonnonsuojelu Soiden ennallistaminen Soiden suojelu Soidensuojeluohjelma Mon, 06 Aug 2018 15:14:50 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259116-sitten-tuli-suo-kuokka-ja-porssi
Varjele ja viljele, myös biotaloudessa http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258262-varjele-ja-viljele-myos-biotaloudessa <p>Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa uuden ajattelun biotalouteen, huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Biotalouden metsää on viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää ja suota on suojeltava jatkossa?</p><p>Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.</p><p>Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin prosentiksi arvioitiin viisitoista.</p><p>Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin ja valtiosopimuksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.</p><p>Suomi on jo tällä tiellä. Lisäämme suojelualueita vuosittain. Aichin väljemmän seurannan mukaan (<a href="https://www.cbd.int/" title="https://www.cbd.int/">https://www.cbd.int/</a>) olemme suojelleet maastamme jo lähes 15 prosenttia. Tilastokeskuksen tiukemman laskennan mukaan prosentti on tosin vain 11,3 %. Siinä ovat mukana lakisääteiset luonnonsuojelun alueet ja Metsähallituksen erämaa-alueet.</p><p>Suojelussamme on kaksi kiusallista painottumaa. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän vaikkapa Etelä-Suomen korpisoita. Toinen painottuma koskee maanomistusta. Yli 80 prosenttia luonnonsuojelua on Metsähallituksen mailla, vaikka valtaosa esimerkiksi metsiämme on yksityismailla. Näiden kahden epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien ja soiden varjelusta jatkossakin.</p><p>Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.</p><p>Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20,3 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,9 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.</p><p>Eniten ymmällään olemme soiden suojelussa. Meillä on suota tai soistuvia maita yhteensä 9,08 miljoonaa hehtaaria. Aichin mukaan suoalasta kuuluu suojella puolitoista miljoonaa hehtaaria.</p><p>Nyt soitamme on suojeltu 1,2 miljoonaa hehtaaria (13,2 prosenttia). Työtä suojelussa riittää. Se näkyy joidenkin suotyyppien ennallistamisena, kun jo kertaalleen kaivettuja ojia padotaan.</p><p>Mutta taas: Aichi antaa meille luvan viljellä suoperäisistä maistamme 83 prosenttia. Se tarkoittaa 7,5 miljoonaa hehtaaria.</p><p>Olipa kyseessä kertaalleen metsäojitettu suo, turvetuotannolta vapautunut suopohja tai suomaan pakettipelto, tavalla tai toisella metsäpuille viljeltävät suot ovat biotaloudelle tulevaisuuden luonnonvaraa.</p><p>Biotalous etenee Suomessa jo vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, biotalouden kannattaa puskuroida itsensä suojelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa uuden ajattelun biotalouteen, huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Biotalouden metsää on viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää ja suota on suojeltava jatkossa?

Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin prosentiksi arvioitiin viisitoista.

Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin ja valtiosopimuksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.

Suomi on jo tällä tiellä. Lisäämme suojelualueita vuosittain. Aichin väljemmän seurannan mukaan (https://www.cbd.int/) olemme suojelleet maastamme jo lähes 15 prosenttia. Tilastokeskuksen tiukemman laskennan mukaan prosentti on tosin vain 11,3 %. Siinä ovat mukana lakisääteiset luonnonsuojelun alueet ja Metsähallituksen erämaa-alueet.

Suojelussamme on kaksi kiusallista painottumaa. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän vaikkapa Etelä-Suomen korpisoita. Toinen painottuma koskee maanomistusta. Yli 80 prosenttia luonnonsuojelua on Metsähallituksen mailla, vaikka valtaosa esimerkiksi metsiämme on yksityismailla. Näiden kahden epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien ja soiden varjelusta jatkossakin.

Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20,3 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,9 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

Eniten ymmällään olemme soiden suojelussa. Meillä on suota tai soistuvia maita yhteensä 9,08 miljoonaa hehtaaria. Aichin mukaan suoalasta kuuluu suojella puolitoista miljoonaa hehtaaria.

Nyt soitamme on suojeltu 1,2 miljoonaa hehtaaria (13,2 prosenttia). Työtä suojelussa riittää. Se näkyy joidenkin suotyyppien ennallistamisena, kun jo kertaalleen kaivettuja ojia padotaan.

Mutta taas: Aichi antaa meille luvan viljellä suoperäisistä maistamme 83 prosenttia. Se tarkoittaa 7,5 miljoonaa hehtaaria.

Olipa kyseessä kertaalleen metsäojitettu suo, turvetuotannolta vapautunut suopohja tai suomaan pakettipelto, tavalla tai toisella metsäpuille viljeltävät suot ovat biotaloudelle tulevaisuuden luonnonvaraa.

Biotalous etenee Suomessa jo vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, biotalouden kannattaa puskuroida itsensä suojelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.

]]>
7 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258262-varjele-ja-viljele-myos-biotaloudessa#comments Biodiversiteetti Biotalous Luonnonsuojelu Metsätalous Mon, 16 Jul 2018 05:25:08 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258262-varjele-ja-viljele-myos-biotaloudessa
Mitä luonnonsuojelualueella saa tehdä? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258095-mita-luonnonsuojelualueella-saa-tehda <p>Mitä luonnonsuojelualueella saa tehdä? Mikä alueella on kiellettyä? Asia ei välttämättä ole aivan yksiselitteinen. Kiellettyä nimittäin on esimerkiksi selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen, jne.</p><p>Samanaikaisesti sallittua kuitenkin on metsästäminen metsästyslain mukaisesti. Jotakuta saattaa hämmentää sekin, että sienestämin ja marjastaminen ovat sallittujen listalla kun samaan aikaan kiellettyä on kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen.</p><p>Esimerkiksi käpyjä ei alueella saa kerätä. Liikkua saa mutta ei leiriytyä. Minkälainen pysähtyminen sitten on laskettavissa leiriytymiseksi? Ei ole aina helppoa retkeilijän elämä - tai riippuu osin siitä missä retkeilee.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä luonnonsuojelualueella saa tehdä? Mikä alueella on kiellettyä? Asia ei välttämättä ole aivan yksiselitteinen. Kiellettyä nimittäin on esimerkiksi selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen, jne.

Samanaikaisesti sallittua kuitenkin on metsästäminen metsästyslain mukaisesti. Jotakuta saattaa hämmentää sekin, että sienestämin ja marjastaminen ovat sallittujen listalla kun samaan aikaan kiellettyä on kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen.

Esimerkiksi käpyjä ei alueella saa kerätä. Liikkua saa mutta ei leiriytyä. Minkälainen pysähtyminen sitten on laskettavissa leiriytymiseksi? Ei ole aina helppoa retkeilijän elämä - tai riippuu osin siitä missä retkeilee.

]]>
6 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258095-mita-luonnonsuojelualueella-saa-tehda#comments Luonnonsuojelu Luonnonsuojelualue Marjastaminen Massi Ulkoilualue Wed, 11 Jul 2018 11:28:20 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258095-mita-luonnonsuojelualueella-saa-tehda
Kiri kiri ministeri Tiilikainen – Itämeri ei odota http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257432-kiri-kiri-ministeri-tiilikainen-itameri-ei-odota <p>Purjehtiessa ja merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehdus kohti Gotlantia. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin ja lähialueen rannat. &rdquo;Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat merensä sotkeneet&rdquo;, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.</p><p>&nbsp;</p><p>Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.</p><p>&nbsp;</p><p>Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.</p><p>Sari Sarkomaa</p><p>Kansanedustaja</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Purjehtiessa ja merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.

 

Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehdus kohti Gotlantia. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat merensä sotkeneet”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

 

Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

 

Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.

 

On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.

 

Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.

 

Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.

 

Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.

 

Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.

 

Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.

 

Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.

 

Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.

 

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

 

]]>
10 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257432-kiri-kiri-ministeri-tiilikainen-itameri-ei-odota#comments Itämeri Kiertotalous Luonnonsuojelu Tutkimus Tue, 26 Jun 2018 07:03:44 +0000 Sari Sarkomaa http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257432-kiri-kiri-ministeri-tiilikainen-itameri-ei-odota
Saimaannorppa on Suomen jääkarhu http://kimmotiilikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257378-saimaannorppa-on-suomen-jaakarhu <p>Jääkarhu on tunnettu esimerkki kerrottaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktiseen luontoon ja eläinlajeihin. Jäätiköiden sulaminen ja arktisten merialueiden jääpeitteen kutistuminen uhkaavat jääkarhuja, koska ne eivät pysty metsästämään pääravintoaan hylkeitä ilman riittävää jääpeitettä. Pelkän sulanajan kasvisruokavalion, pikkujyrsijöiden ja satunnaisten raatolöytöjen voimin naaraat eivät pysty kasvattamaan talvehtimiseen ja pentujen ruokkimiseen tarvittavaa rasvakerrosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Meillä suomalaisilla on kuitenkin ihan oma laji, joka voisi olla vastaava ilmastojulkkis. Saimaannorppa. Se on jääkarhun tavoin riippuvainen jääpeitteestä ja riittävästä lumesta. Norppa nimittäin tekee pesänsä järvenjäälle, lumikinoksen sisään. Se tekee jäähän reiän ja kovertaa iglun kaltaisen pesän kinokseen. Norpan poikasten, kuuttien, selviytymisedellytykset riippuvat paljolti emon rakennustaidoista ja riittävän paksuista kinoksista. Ilman pesän suojaa kuutit eivät selviä.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen hyljelajimme suojelu on menestystarina. Heikoimpina vuosina 1950-1980 välillä norppia polski koko Saimaalla vain jonkin verran yli sata. Keväisten verkkokalastusrajoitusten ja muiden suojelutoimien ansiosta kanta on hiljalleen vahvistunut.</p><p>&nbsp;</p><p>Tänä keväänä syntyi toisen kerran peräkkäin ennätysmäärä kuutteja, 86 kappaletta. Koska pesäkuolleisuus on jäänyt pieneksi ja verkkoihin hukkuminen samoin, on norpan talvikanta kasvanut ilahduttavasti. Suojelustrategian tavoitteena oleva 400 yksilön määrä saatetaan saavuttaa jo tänä vuonna, 7 vuotta etuajassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmastonmuutos on kuitenkin uusi vakava uhka. Jäät tulevat myöhään ja lumikinokset ovat ohuita. Jo tänä keväänä valtaosa kuuteista syntyi kolattuihin apukinoksiin rakennettuihin pesiin. Metsähallituksen organisoima ja muutaman sadan vapaaehtoisen toteuttama arvokas työkään ei saimaannorppien pesintää pelasta, jos talvet lämpenevät niin, ettei jäätä tai lunta tule lainkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Aion kertoa tarinaa saimaannorpasta ja ihmisten vapaaehtoistyöstä sen pelastamiseksi kansainvälisissä ympyröissä. Uskon, että se havainnollistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia aivan kuten jääkarhun tarina. Se auttaa meitä ja maailmaa ymmärtämään luonnon ja itsemme haavoittuvuuden ilmastonmuutoksen edessä. Toimitaan siis yhdessä ja pidetään ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa, jotta Saimaallakin riittäisi jäätä ja lunta edes apukinoksiin.</p> Jääkarhu on tunnettu esimerkki kerrottaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktiseen luontoon ja eläinlajeihin. Jäätiköiden sulaminen ja arktisten merialueiden jääpeitteen kutistuminen uhkaavat jääkarhuja, koska ne eivät pysty metsästämään pääravintoaan hylkeitä ilman riittävää jääpeitettä. Pelkän sulanajan kasvisruokavalion, pikkujyrsijöiden ja satunnaisten raatolöytöjen voimin naaraat eivät pysty kasvattamaan talvehtimiseen ja pentujen ruokkimiseen tarvittavaa rasvakerrosta.

 

Meillä suomalaisilla on kuitenkin ihan oma laji, joka voisi olla vastaava ilmastojulkkis. Saimaannorppa. Se on jääkarhun tavoin riippuvainen jääpeitteestä ja riittävästä lumesta. Norppa nimittäin tekee pesänsä järvenjäälle, lumikinoksen sisään. Se tekee jäähän reiän ja kovertaa iglun kaltaisen pesän kinokseen. Norpan poikasten, kuuttien, selviytymisedellytykset riippuvat paljolti emon rakennustaidoista ja riittävän paksuista kinoksista. Ilman pesän suojaa kuutit eivät selviä.

 

Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen hyljelajimme suojelu on menestystarina. Heikoimpina vuosina 1950-1980 välillä norppia polski koko Saimaalla vain jonkin verran yli sata. Keväisten verkkokalastusrajoitusten ja muiden suojelutoimien ansiosta kanta on hiljalleen vahvistunut.

 

Tänä keväänä syntyi toisen kerran peräkkäin ennätysmäärä kuutteja, 86 kappaletta. Koska pesäkuolleisuus on jäänyt pieneksi ja verkkoihin hukkuminen samoin, on norpan talvikanta kasvanut ilahduttavasti. Suojelustrategian tavoitteena oleva 400 yksilön määrä saatetaan saavuttaa jo tänä vuonna, 7 vuotta etuajassa.

 

Ilmastonmuutos on kuitenkin uusi vakava uhka. Jäät tulevat myöhään ja lumikinokset ovat ohuita. Jo tänä keväänä valtaosa kuuteista syntyi kolattuihin apukinoksiin rakennettuihin pesiin. Metsähallituksen organisoima ja muutaman sadan vapaaehtoisen toteuttama arvokas työkään ei saimaannorppien pesintää pelasta, jos talvet lämpenevät niin, ettei jäätä tai lunta tule lainkaan.

 

Aion kertoa tarinaa saimaannorpasta ja ihmisten vapaaehtoistyöstä sen pelastamiseksi kansainvälisissä ympyröissä. Uskon, että se havainnollistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia aivan kuten jääkarhun tarina. Se auttaa meitä ja maailmaa ymmärtämään luonnon ja itsemme haavoittuvuuden ilmastonmuutoksen edessä. Toimitaan siis yhdessä ja pidetään ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa, jotta Saimaallakin riittäisi jäätä ja lunta edes apukinoksiin.

]]>
89 http://kimmotiilikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257378-saimaannorppa-on-suomen-jaakarhu#comments Kotimaa Ilmastonmuutos Luonnonsuojelu Saimaannorppa Mon, 25 Jun 2018 07:16:43 +0000 Kimmo Tiilikainen http://kimmotiilikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257378-saimaannorppa-on-suomen-jaakarhu
Missä on vihreiden luonnonsuojelun raja? http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257016-missa-on-vihreiden-luonnonsuojelun-raja <p>Seurasin eilen vihreiden puoluekokousta ja kyllä on pakko sanoa, että maalaismiestä kylmää. Lähes kaikille luvattiin <strong>Antti Rinteen</strong> mallin mukaisesti aivan kaikkea, mutta maaseudulle ja suomalaiselle maataloudelle vain yksi asia. Nimittäin niskalaukaus.</p><p>On uskomatonta, että &quot;johtavaksi ympäristöpuolueeksi&quot; itseään kutsuvalla liikkeellä ei tunnu olevan mitään ymmärrystä suomalaista maaseutua, maataloutta ja esimerkiksi eräharrastuksia kohtaan. Puoluetta ei tulisi kutsua ympäristöpuolueeksi laisinkaan, vaan pikemminkin johtavaksi kaupungistumispuolueeksi. Sen politiikka kun ei nimittäin lupaa kaupunkiseutujen ulkopuoliselle Suomelle mitään muuta, kuin lisää kustannuksia ja lisää suojelua maa-alueille sekä suurpedoille.</p><p>On myös hyvin hämmentävää, että eniten suojelun puolesta kiihkoilevat vihreät eivät itse joudu asumaan suojelupäätösten piirissä. He eivät joudu pelkäämään lastensa puolesta pihapiirissä liikkuvia susia tai hautaamaan suden metsään raatelemaa hirvikoiraa. Heidän ei tarvitse pohtia mistä toimeentulo nyt otetaan, kun uusi suojelualue esti jälleen oman elinkeinon harjoittamisen tai miettiä mihin lähteä nyt metsälle, kun uusi suojelupäätös esti metsästämisen ikiaikaisilla pyyntimailla.</p><p>Suomen metsämaista on suojeltu nykyäänkin noin 12 prosenttia. Lapissa suojelutaso on vieläkin korkeampi eli noin 27 prosenttia. Kotikunnastani Enontekiöstä puolestaan on suojeltu erilaisilla säädöksillä noin 85 prosenttia. Mihin vedetään raja? Vihreiden suojelupolitiikassa ei ilmeisesti mihinkään, vaan puolue on tyytyväinen vasta kun kaikki ihmiset asuvat kaupungeissa ja muu Suomi on luonnonsuojelureservaattia.</p><p>Arvostan itse esimerkiksi vihreiden tekemää tasa-arvotyötä ja koulutuspolitiikkaa sekä suhtautumista perustuloon, mutta muilta osiltaan puolueen politiikka on kestämätöntä. Ikävää on myös se populismi, johon puolue on koko tämän vaalikauden nojannut. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä populismista on lavastettu kuva lehtopöllönpoikasesta hakkuuaukealla, jota käytetään hakkuiden vastaisena propagandana edelleen vaikka kuva on varmistettu väärennökseksi. Ei kestävä politiikka ole tällaista.</p><p>Vihreät jatkavat puoluekokoustaan tänään Vantaalla. Toivoisin puoluekokouksen ja puolueen puheenjohtajan <strong>Touko Aallon</strong> selkeästi ilmoittavan, missä tulee vastaan vihreiden luonnonsuojelun raja vai tuleeko se vastaan missään? Kaupunkien ulkopuolisella Suomella on oikeus tietää.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Seurasin eilen vihreiden puoluekokousta ja kyllä on pakko sanoa, että maalaismiestä kylmää. Lähes kaikille luvattiin Antti Rinteen mallin mukaisesti aivan kaikkea, mutta maaseudulle ja suomalaiselle maataloudelle vain yksi asia. Nimittäin niskalaukaus.

On uskomatonta, että "johtavaksi ympäristöpuolueeksi" itseään kutsuvalla liikkeellä ei tunnu olevan mitään ymmärrystä suomalaista maaseutua, maataloutta ja esimerkiksi eräharrastuksia kohtaan. Puoluetta ei tulisi kutsua ympäristöpuolueeksi laisinkaan, vaan pikemminkin johtavaksi kaupungistumispuolueeksi. Sen politiikka kun ei nimittäin lupaa kaupunkiseutujen ulkopuoliselle Suomelle mitään muuta, kuin lisää kustannuksia ja lisää suojelua maa-alueille sekä suurpedoille.

On myös hyvin hämmentävää, että eniten suojelun puolesta kiihkoilevat vihreät eivät itse joudu asumaan suojelupäätösten piirissä. He eivät joudu pelkäämään lastensa puolesta pihapiirissä liikkuvia susia tai hautaamaan suden metsään raatelemaa hirvikoiraa. Heidän ei tarvitse pohtia mistä toimeentulo nyt otetaan, kun uusi suojelualue esti jälleen oman elinkeinon harjoittamisen tai miettiä mihin lähteä nyt metsälle, kun uusi suojelupäätös esti metsästämisen ikiaikaisilla pyyntimailla.

Suomen metsämaista on suojeltu nykyäänkin noin 12 prosenttia. Lapissa suojelutaso on vieläkin korkeampi eli noin 27 prosenttia. Kotikunnastani Enontekiöstä puolestaan on suojeltu erilaisilla säädöksillä noin 85 prosenttia. Mihin vedetään raja? Vihreiden suojelupolitiikassa ei ilmeisesti mihinkään, vaan puolue on tyytyväinen vasta kun kaikki ihmiset asuvat kaupungeissa ja muu Suomi on luonnonsuojelureservaattia.

Arvostan itse esimerkiksi vihreiden tekemää tasa-arvotyötä ja koulutuspolitiikkaa sekä suhtautumista perustuloon, mutta muilta osiltaan puolueen politiikka on kestämätöntä. Ikävää on myös se populismi, johon puolue on koko tämän vaalikauden nojannut. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä populismista on lavastettu kuva lehtopöllönpoikasesta hakkuuaukealla, jota käytetään hakkuiden vastaisena propagandana edelleen vaikka kuva on varmistettu väärennökseksi. Ei kestävä politiikka ole tällaista.

Vihreät jatkavat puoluekokoustaan tänään Vantaalla. Toivoisin puoluekokouksen ja puolueen puheenjohtajan Touko Aallon selkeästi ilmoittavan, missä tulee vastaan vihreiden luonnonsuojelun raja vai tuleeko se vastaan missään? Kaupunkien ulkopuolisella Suomella on oikeus tietää. 

]]>
10 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257016-missa-on-vihreiden-luonnonsuojelun-raja#comments Luonnonsuojelu Touko Aalto Vihreät Vihreiden puoluekokous Sun, 17 Jun 2018 05:49:31 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257016-missa-on-vihreiden-luonnonsuojelun-raja
Pöllöpopulismia http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256938-pollopopulismia <p>Vihreät kertovat taistelevansa populismia vastaan, mutta välillä tuntuu, että pitäisi taistella nimenomaan vihreää populismia vastaan. Tämän viikon pöllökuva-gate osoittaa hyvin sen, miten iso hirsi voi omassa silmässä olla samalla, kun syyttää muita vääristelystä.</p><p>Harhaanjohtavien kuvien käyttäminen on ollut luonnonsuojeluaktivistien ja vihreiden ääriliikkeiden modus operandi jo pidempään. Esimerkiksi Greenpeace on maailmalla useamman kerran jäänyt kiinni muokattujen, lavastettujen tai virheellisten kuvien käytöstä.&nbsp;</p><p>Pyhittääkö tarkoitus keinot? Niin varmasti moni aktivisti uskottelee itselleen. Valitettavasti ajatusmalli ei eroa esimerkiksi maahanmuuttovastaisten roskamedioiden toiminnasta mitenkään. Otetaan itselle tärkeä asia, maustetaan sitä muutamalla keksityllä yksityiskohdalla ja tadaa, somehuomio on taattu. Ketä kiinnostaa, jos siinä sivussa johdetaan vähän harhaan?</p><p>Tällähän voi perustella minkä tahansa valheen.</p><p>Inhottavinta näissä somehuijauksissa on, ettei valheenpaljastusta tai korjaavaa otsikointia juuri koskaan näe yhtä moni ihminen kuin alkuperäistä julkaisua. Ja vaikka näkisivät - moni ei usko. Ensimmäinen vastaan tullut otsikko on se, joka painuu mieleen - ja ensimmäinen kuva on se, josta kahvipöydissä myöhemmin puhutaan.</p><p>Jos halutaan viedä poliittista keskustelua&nbsp;järkevämpään suuntaan, lienee syytä aloittaa se pöllöpopulismin kitkemisestä. Vaikka sitä tekevät uskoisivat tarkoitusperiensä olevan kuinka hyvät tahansa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreät kertovat taistelevansa populismia vastaan, mutta välillä tuntuu, että pitäisi taistella nimenomaan vihreää populismia vastaan. Tämän viikon pöllökuva-gate osoittaa hyvin sen, miten iso hirsi voi omassa silmässä olla samalla, kun syyttää muita vääristelystä.

Harhaanjohtavien kuvien käyttäminen on ollut luonnonsuojeluaktivistien ja vihreiden ääriliikkeiden modus operandi jo pidempään. Esimerkiksi Greenpeace on maailmalla useamman kerran jäänyt kiinni muokattujen, lavastettujen tai virheellisten kuvien käytöstä. 

Pyhittääkö tarkoitus keinot? Niin varmasti moni aktivisti uskottelee itselleen. Valitettavasti ajatusmalli ei eroa esimerkiksi maahanmuuttovastaisten roskamedioiden toiminnasta mitenkään. Otetaan itselle tärkeä asia, maustetaan sitä muutamalla keksityllä yksityiskohdalla ja tadaa, somehuomio on taattu. Ketä kiinnostaa, jos siinä sivussa johdetaan vähän harhaan?

Tällähän voi perustella minkä tahansa valheen.

Inhottavinta näissä somehuijauksissa on, ettei valheenpaljastusta tai korjaavaa otsikointia juuri koskaan näe yhtä moni ihminen kuin alkuperäistä julkaisua. Ja vaikka näkisivät - moni ei usko. Ensimmäinen vastaan tullut otsikko on se, joka painuu mieleen - ja ensimmäinen kuva on se, josta kahvipöydissä myöhemmin puhutaan.

Jos halutaan viedä poliittista keskustelua järkevämpään suuntaan, lienee syytä aloittaa se pöllöpopulismin kitkemisestä. Vaikka sitä tekevät uskoisivat tarkoitusperiensä olevan kuinka hyvät tahansa.

]]>
18 http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256938-pollopopulismia#comments Huuhaa Luonnonsuojelu Populismi Vihreät Fri, 15 Jun 2018 10:46:02 +0000 Tiina Ahva http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256938-pollopopulismia
Spekulointeja http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256706-spekulointeja Eriaiheista spekuloin erinäkökulmia mitä juolahdellu mieleen . Yksi aihe on kun arvioitu jotta 9 milrjd. € kerätään veroina ja erimaksuina autoilijoilta . Mutta arvioitu jotta alle 1 miljd. € palautuu tienhoitoon ja autoilijoiden hyväksi .Niin kun ihmiset on ennen alunperin kulkenut jalkapatikas . Sitten esim hevosrattaat jossain vaiheessa ovat olleet tavoiteltua ylellisyyttä . Nykyään polttoaine käyttöisil autoil autoilun hurma ja liikkumisen vapaus Suomeskin lähes kaikkien ulottuvilla . Niin nyt kun Suomeskin vanhemmat yksinkertaiset itse korjattavat mallit on romutuspalkkioitten jne avulla kerätty pois .Autoromuttamot ja pienpurkaamoja jotka varaosia myivät on erilaisil ympäristö vaatimuksil jne ajettu konkurssiin . Nyt kun uudet autot suunnitellaan hajoamaan jotta varaosa myynti kukoistas joka on iso bisnes . Katsastus määräyksiä kiristetään ennennäkemättömällä tavalla Suomeskin . Autonvaraosa maahantuojat yms tieten lobbaavat semmosta .Esim tuulilasin naarmusta tulee hylky helpommin kuin koskaan Suomen historiassa . Esimerkiksi voidaan ottaa mersu joka autoveroineen on 60000€ maksanut . 10 vuotta on mennyt ja Petteri ostaa 8000€ sen yksityiseltä käytettynä . Tuulilasiin tulee täysin mitätön naarmu ja vikakoodi alkaa palaa . Uusi tuulilasi voi olla jopa 1800€ ja vikakoodille ei löydy mitään selitystä ja korjaamo laskuttaa 80€/h . Auton hinta on äkkiä 200€ . Itsel vuoden 2005 mersu mut saksalainen mulkku insinööri on tehnyt lasinpyyhkijän käytön vain vesisateel mahdolliseksi . Pissapoika lirauttaa vasta kun kuival pölyhiekal on ekaksi pyyhkäissyt . Sellasta miettinyt jos ihminen kehittyykin henkisesti jne niin ettei se halua autol enään ajaa . Ollaan enemmän paikalla ja lähiympäristöstä kaikki tarpeet ja tarpeellinen löytyy ...... Semmosta kans miettinyt kun ennenvanhaan parisuhteita perustettaessa vakavasti otettava ja tärkeä kriteeri oli . Pystyykö lapsen siittäjä elättää lapsensa vai onko vaan häntäheikki. Nykyään lapsia haluava voi taasen myös täysin laskea sen varaan jotta yhteiskunta kustantaa kaikki huilut ......Semmosta kans kelannut kun italia velkaannuttanut itseään . Niin onko vain pumpannut rahaa kansalaisilleen jne. Niillä rahoil italian kansalaiset voi olla ostanut vaikka esim. Neste oy osakkeita Suomesta . Niin tuskinpa italian kansalaisten sijoitustileihin kosketaan jos Suomes veroja alettaskin kiristää jos kreikan tyyppinen ruikutus alkaisi .....Semmosta kanssa kelannut kun jos totaali lamojen äiti tulisi . Ja valtava määrä ihmisii asuu vuokral asunnoissa . Jotka ison osan sijoittajat ovat velkavivuttanut pankeilta . Niin tuskinpa esim Helsingis 100000 ihmistä kadulle ajettas vaikkeivat maksaisi vuokriaan ja sijoittajat eivät lyhentäisi lainojaan . Kait asunnot hätätapauksessa sosialisoitaisiin niissä asuville ..?Kuubassa kommunismista mennään kapitalismiin jolloin asukit asunnoissaan tulevat omistajiksi. Se ois käänteinen Suomes jos kapitalistisesta omistamisesta sosialisoitaisiin asukeil asunnot .....Sellasta vielä kun muovin kulutusta ja yleensä luonnon kuormittavuutta "halutaan" vähentää . Mut kun autotkin tehdään hajoamaan käsiin jotta kulutusta ja kiertoa saatas maksimoitua. Kaikis tuotteis on veroa ja alv. Sitten jos ihmiset ei haluais luontoa kuormittavia tuotteita ostaa tavoiteltu talouskasvuhan pysähtyisi . Sekin kun uusia kerrostaloi rakennetaan kehä3 sisäl . Sitten samaan aikaan ehjiä puretaan esim Kouvolas ja Kotkas aiheuttaen kaatopaikka jätettä jne. Sitten tiedetään betonin valmistuksen jne saastuttavan luontoa ja ilmakehää .Niin missä kohdin luonnonkuormitusta vähennettiin ...<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1 http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256706-spekulointeja#comments Autojen katsastus Luonnonsuojelu Yksilön vastuu Mon, 11 Jun 2018 12:04:56 +0000 Timo Aunio http://timoaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256706-spekulointeja Liike Nytin ilmastonmuutosta koskevan kyselyn tulokset. Vastaajia jopa 3487! http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487 <p>&nbsp;</p><p><strong>Liike Nyt teki rekisteröityneille osallistujilleen kyselyn ilmastonmuutoksesta. Kyselyyn annettiin 3 487 vastausta.</strong></p><p>Tuloksista, kuvat tekstissä, voi lukea, miten vastaajat olisivat valmiita muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja millaisia päätöksiä Suomen tulisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi.</p><p>&quot;Tietoa kyselystä Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Liike Nytin uutiskirjeen tilaajat ja määräajassa 3487 osallistujaa vastasi tutkimukseen onnistuneesti. Tutkimukseen on voinut osallistua vain kerran. Yllänäytetyt tulokset ovat pyöristetty normaalin pyöristyssäännön mukaisesti kymmenysten mukaan seuraavaan tai edelliseen kokonaiseen.&quot;</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p>Liike Nyt</p><p><a href="https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/" title="https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/">https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/</a></p><p>---</p><p><strong>Mitä meidän tulisi mielestäsi näistä esitellyistä tuloksista päätellä? Tulisivatko ne Sinun mielestäsi ottaa päätöksenteossa huomioon? </strong></p><p><strong>Otapa kantaa! </strong><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Liike Nyt teki rekisteröityneille osallistujilleen kyselyn ilmastonmuutoksesta. Kyselyyn annettiin 3 487 vastausta.

Tuloksista, kuvat tekstissä, voi lukea, miten vastaajat olisivat valmiita muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja millaisia päätöksiä Suomen tulisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

"Tietoa kyselystä Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Liike Nytin uutiskirjeen tilaajat ja määräajassa 3487 osallistujaa vastasi tutkimukseen onnistuneesti. Tutkimukseen on voinut osallistua vain kerran. Yllänäytetyt tulokset ovat pyöristetty normaalin pyöristyssäännön mukaisesti kymmenysten mukaan seuraavaan tai edelliseen kokonaiseen."

Lähde:

Liike Nyt

https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/

---

Mitä meidän tulisi mielestäsi näistä esitellyistä tuloksista päätellä? Tulisivatko ne Sinun mielestäsi ottaa päätöksenteossa huomioon?

Otapa kantaa! smiley

 

 

 

 

 

]]>
14 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487#comments Ilmastonmuutos Kulutustottumukset Liike nyt Luonnonsuojelu Sat, 26 May 2018 09:23:14 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487
Tulevaisuussuoja vapaakauppaan http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255369-tulevaisuussuoja-vapaakauppaan <p>Eduskunta äänestää tänään kello 14 alkavassa <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/taysistunnon_verkkolahetykset/Sivut/default.aspx">täysistunnossaan</a> muun muassa hallituksen esityksestä Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta. Jos olisin kansanedustaja, äänestäisin hallituksen esitystä vastaan. Miksi?</p><p>Vapaakauppa on yksi hyvä tie rauhaan, sillä toisistaan taloudellisesti riippuvaiset maat harvoin ryhtyvät sotatoimiin konfliktiensa ratkaisemiseksi. Vapaakaupan tulee kuitenkin perustua reiluihin pelisääntöihin, kestävän kehityksen periaatteisiin ja sen tulee kunnioittaa demokratiaa. CETA-sopimuksen vakava valuvika on <a href="http://hannasarkkinen.fi/2018/02/21/ceta-sopimuksen-ongelmat-jaivat-korjaamatta-ulkomaalaisten-sijoittajien-edut-ajavat-demokratian-ympariston-ja-tyontekijoiden-edelle/">investointisuoja</a>, joka mahdollistaa ulkomaalaisille sijoittajille oikeuden haastaa Suomi oikeuteen eli investointituomioistuimeen, ohittaen kansalliset oikeusasteet. Esimerkiksi kanadalaiset kaivosyhtiöt ovat hyödyntäneet vastaavaa oikeutta, kun valtiot ovat yrittäneet säädellä toimialaa.&nbsp;</p><p>Sopimus ei aseta sanktioita kestävän kehityksen vastaiselle toiminnalle, joten vastuu esimerkiksi paikallisista yhteisöistä, työntekijöistä tai ympäristöstä jää vain juhlapuheeksi. Tällainen talous- ja kauppasopimus ei ole yleisen edun mukainen.</p><p>Paavo Arhinmäki (vas) ja Pekka Haavisto (vihr) jättivät ulkoasiainvaliokunnan mietintöön CETA-sopimuksesta <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/UaVM_2+2018.aspx"><strong>vastalauseen</strong></a>. Vastalauseessa todetaan muun muassa, että &ldquo;siinä missä esimerkiksi tulleja tai sijoittajan oikeuksia koskevat pykälät ovat sitovia ja niiden rikkominen johtaa sanktiomenettelyyn, jää kestävän kehityksen edistäminen julkilausuman tasolle&rdquo;. Vastuuta ympäristöstä, ilmastosta, yhteisöstä ja tulevista sukupolvista ei kanneta ilman tehokasta toimeenpanoa.&nbsp;</p><p>Kanadalainen kaivosyhtiö Mawson Oy teki kairauksia Natura-alueella Ylitorniossa, kunnes Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi malminetsintäluvan. <a href="https://www.vihreat.fi/luonnonsuojeluohjelma"><strong>Vihreiden luonnonsuojeluohjelmassa (2018)</strong></a> linjataan, että malmien etsintä kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla tulisi kieltää. Jos tällainen laki nyt säädettäisiin, oletettavasti Mawson voisi investointisuojan nojalla haastaa Suomen oikeuteen. Tässä tilanteessa ulkomainen kaivosyhtiö olisi paremmassa asemassa kuin esimerkiksi suomalaiset luonnonsuojelijat tai paikalliset ihmiset. Vaikka laki vain täsmentäisi sitä, minkä pitäisi jo olla yleinen normi: Malminetsintä on suojelualueilla tarpeetonta, koska kaivostoiminta niillä on kiellettyä. Etsintä voi myös aiheuttaa haittaa luontoarvoille.&nbsp;</p><p>Natura-alue Ylitorniolla koostuu <a href="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/MustiaapaKaattasjarvi(6216)">Mustiaapa-Kaattasjärven</a> alueesta, joka kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Pieni osa tästä alueesta kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alueen uhanalaisiin lajeihin lukeutuu muun muassa saukko.&nbsp;</p><p>Kuten Lapin luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja Anna Bagge totesi Iltalehden <a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803262200838140_u0.shtml">haastattelussa</a>, ei luonnonsuojelualueiden tehtävä ole se, että siellä tehdään malminetsintää ja suunnitellaan kaivostoimintaa. Luonnonsuojelualueiden tehtävä on suojella luonnon monimuotoisuutta tuleville sukupolville.&nbsp;</p><p>Vapaakauppa- ja taloussopimusten pitää kunnioittaa ja tukea kestävää kehitystä sekä luonnonsuojelua, ei vaarantaa sitä. Sopimuksiin tarvitaan tulevaisuussuoja, joka mahdollistaa esimerkiksi ympäristönsuojelutavoitteiden toimeenpanon ja selkeän sanktiojärjestelmän seurannan varmistamiseen.</p><p><br /><em>Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu, kansainvälisen liiketoiminnan kandidaatti ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.&nbsp;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunta äänestää tänään kello 14 alkavassa täysistunnossaan muun muassa hallituksen esityksestä Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta. Jos olisin kansanedustaja, äänestäisin hallituksen esitystä vastaan. Miksi?

Vapaakauppa on yksi hyvä tie rauhaan, sillä toisistaan taloudellisesti riippuvaiset maat harvoin ryhtyvät sotatoimiin konfliktiensa ratkaisemiseksi. Vapaakaupan tulee kuitenkin perustua reiluihin pelisääntöihin, kestävän kehityksen periaatteisiin ja sen tulee kunnioittaa demokratiaa. CETA-sopimuksen vakava valuvika on investointisuoja, joka mahdollistaa ulkomaalaisille sijoittajille oikeuden haastaa Suomi oikeuteen eli investointituomioistuimeen, ohittaen kansalliset oikeusasteet. Esimerkiksi kanadalaiset kaivosyhtiöt ovat hyödyntäneet vastaavaa oikeutta, kun valtiot ovat yrittäneet säädellä toimialaa. 

Sopimus ei aseta sanktioita kestävän kehityksen vastaiselle toiminnalle, joten vastuu esimerkiksi paikallisista yhteisöistä, työntekijöistä tai ympäristöstä jää vain juhlapuheeksi. Tällainen talous- ja kauppasopimus ei ole yleisen edun mukainen.

Paavo Arhinmäki (vas) ja Pekka Haavisto (vihr) jättivät ulkoasiainvaliokunnan mietintöön CETA-sopimuksesta vastalauseen. Vastalauseessa todetaan muun muassa, että “siinä missä esimerkiksi tulleja tai sijoittajan oikeuksia koskevat pykälät ovat sitovia ja niiden rikkominen johtaa sanktiomenettelyyn, jää kestävän kehityksen edistäminen julkilausuman tasolle”. Vastuuta ympäristöstä, ilmastosta, yhteisöstä ja tulevista sukupolvista ei kanneta ilman tehokasta toimeenpanoa. 

Kanadalainen kaivosyhtiö Mawson Oy teki kairauksia Natura-alueella Ylitorniossa, kunnes Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi malminetsintäluvan. Vihreiden luonnonsuojeluohjelmassa (2018) linjataan, että malmien etsintä kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla tulisi kieltää. Jos tällainen laki nyt säädettäisiin, oletettavasti Mawson voisi investointisuojan nojalla haastaa Suomen oikeuteen. Tässä tilanteessa ulkomainen kaivosyhtiö olisi paremmassa asemassa kuin esimerkiksi suomalaiset luonnonsuojelijat tai paikalliset ihmiset. Vaikka laki vain täsmentäisi sitä, minkä pitäisi jo olla yleinen normi: Malminetsintä on suojelualueilla tarpeetonta, koska kaivostoiminta niillä on kiellettyä. Etsintä voi myös aiheuttaa haittaa luontoarvoille. 

Natura-alue Ylitorniolla koostuu Mustiaapa-Kaattasjärven alueesta, joka kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Pieni osa tästä alueesta kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alueen uhanalaisiin lajeihin lukeutuu muun muassa saukko. 

Kuten Lapin luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja Anna Bagge totesi Iltalehden haastattelussa, ei luonnonsuojelualueiden tehtävä ole se, että siellä tehdään malminetsintää ja suunnitellaan kaivostoimintaa. Luonnonsuojelualueiden tehtävä on suojella luonnon monimuotoisuutta tuleville sukupolville. 

Vapaakauppa- ja taloussopimusten pitää kunnioittaa ja tukea kestävää kehitystä sekä luonnonsuojelua, ei vaarantaa sitä. Sopimuksiin tarvitaan tulevaisuussuoja, joka mahdollistaa esimerkiksi ympäristönsuojelutavoitteiden toimeenpanon ja selkeän sanktiojärjestelmän seurannan varmistamiseen.


Kirjoittaja on rovaniemeläinen kaupunginvaltuutettu, kansainvälisen liiketoiminnan kandidaatti ja vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja. 

]]>
1 http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255369-tulevaisuussuoja-vapaakauppaan#comments CETA Investointisuoja Luonnonsuojelu Mustiaapa-Kattasjärvi Wed, 16 May 2018 07:23:18 +0000 Miikka Keränen http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255369-tulevaisuussuoja-vapaakauppaan
Metsäraiskioitten Suomi http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254896-metsaraiskioitten-suomi <p>&nbsp;</p><p>Kun ulkomailta tuleva turisti karauttaa laivalla satamaan tai laskeutuu lentokentälle<br />ja lähtee ajelemaan autolla pitkin ja poikin suomenmaata, mitä hän näkee<br />matkansa varrella? Maaseutualueilla etupäässä metsäraiskioita, aukkohakkauksia,<br />kynnettyjä puupeltoja, kanto- ja risukasoja pienten hakkaamattomien<br />metsälänttien&nbsp; välissä. &nbsp;Suuri osa entisistä kauniista pelloista kasvaa<br />pajukkoa joka ei tuota mitään ja&nbsp;jota ei hoida enää kukaan.</p><p>Näyn täytyy olla vieraasta varsinkin syksyisin ja keväisin<br />lohdutonta katseltavaa. Siinä samalla syntyy ensikäsitys koko maasta; alakuloinen,<br />huonosti hoidettu, tuskin se ainakaan vastaa matkaoppaitten luomaa<br />etukäteiskäsitystä tuhansien järvien, jokien ja vaarojen maasta.</p><p><strong>Olisiko kenties, jos mitään muuta muutosta ei ole tulossa, asetettava avohakkuukielto muutaman sadan metrin kaistalle jokaisen päätien tai -radan varrelle suojaamaan maamme imagoa turistien silmissä?</strong></p><p><br />Suomen metsiä on hakattu viime vuosikymmeninä rajusti.<br />Samalla metsiemme kerrotaan kasvavan paremmin ja enemmän puuta kuin koskaan.<br />Varmaan kasvaakin, mutta lohduttoman hoitamattomasti ja väärillä menetelmillä hakaten ja<br />kasvattaen. Tulokset ovat meidän jokaisen nähtävissä.</p><p>Viime aikoina lähes ainoana menetelmänä käytetty aukkohakkaus on raiskannut koko kauniin<br />metsäluontomme. Kaunista aukkohakkausta ei ole olemassa, eikä se kuulu<br />mitenkään metsän luontaiseen uudistumiseen metsäpaloja lukuun ottamatta.<br />Hakkausmuotoa on perusteltu sillä, että se on kaikkein halvin tapa korjata<br />puuta. Näin ehkä onkin, mutta onko se kaikkein tuottavin tapa kasvattaa metsää<br />ja saada siitä parasta rahallista tuottoa, se onkin jo toinen asia.</p><p><br />Viime aikoina on kuulunut toisenlaisiakin ääniä metsäammattilaisten suunnalta. Eri-ikäisen puuston kasvattaminen ja toistuvat hakkuut ovat kuitenkin ehkä tulevaisuutta. Onneksi, sillä on korkea aika tehdä jotakin uutta &nbsp;metsäluontomme hyväksi. Puupeltojen kasvattamisen aika on ohi, on aika<br />kiinnittää huomiota maisemaan, riistan tarpeisiin, marjojen ja sienien<br />hyvinvointiin ja myös metsän suurempaan taloudelliseen tuottoon.</p><p><br />Siinä sivussa myös imagomme kauniina, luonnonläheisenä maana<br />pikkuhiljaa parantuu turistienkin silmissä.</p><p>JK: Olen koko pitkän ikäni nauttinut suunnattomasti samoilusta metsissä. metsästyksestä ja marjastuksesta. Sieluni on aina siellä levännyt ja vahvistunut.&nbsp; Nyt tilanne on päinvastoin, palaan kotiin pettyneenä ja kaipaan entisiä hyviä aikoja, jolloin metsäkin näytti metsältä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kun ulkomailta tuleva turisti karauttaa laivalla satamaan tai laskeutuu lentokentälle
ja lähtee ajelemaan autolla pitkin ja poikin suomenmaata, mitä hän näkee
matkansa varrella? Maaseutualueilla etupäässä metsäraiskioita, aukkohakkauksia,
kynnettyjä puupeltoja, kanto- ja risukasoja pienten hakkaamattomien
metsälänttien  välissä.  Suuri osa entisistä kauniista pelloista kasvaa
pajukkoa joka ei tuota mitään ja jota ei hoida enää kukaan.

Näyn täytyy olla vieraasta varsinkin syksyisin ja keväisin
lohdutonta katseltavaa. Siinä samalla syntyy ensikäsitys koko maasta; alakuloinen,
huonosti hoidettu, tuskin se ainakaan vastaa matkaoppaitten luomaa
etukäteiskäsitystä tuhansien järvien, jokien ja vaarojen maasta.

Olisiko kenties, jos mitään muuta muutosta ei ole tulossa, asetettava avohakkuukielto muutaman sadan metrin kaistalle jokaisen päätien tai -radan varrelle suojaamaan maamme imagoa turistien silmissä?


Suomen metsiä on hakattu viime vuosikymmeninä rajusti.
Samalla metsiemme kerrotaan kasvavan paremmin ja enemmän puuta kuin koskaan.
Varmaan kasvaakin, mutta lohduttoman hoitamattomasti ja väärillä menetelmillä hakaten ja
kasvattaen. Tulokset ovat meidän jokaisen nähtävissä.

Viime aikoina lähes ainoana menetelmänä käytetty aukkohakkaus on raiskannut koko kauniin
metsäluontomme. Kaunista aukkohakkausta ei ole olemassa, eikä se kuulu
mitenkään metsän luontaiseen uudistumiseen metsäpaloja lukuun ottamatta.
Hakkausmuotoa on perusteltu sillä, että se on kaikkein halvin tapa korjata
puuta. Näin ehkä onkin, mutta onko se kaikkein tuottavin tapa kasvattaa metsää
ja saada siitä parasta rahallista tuottoa, se onkin jo toinen asia.


Viime aikoina on kuulunut toisenlaisiakin ääniä metsäammattilaisten suunnalta. Eri-ikäisen puuston kasvattaminen ja toistuvat hakkuut ovat kuitenkin ehkä tulevaisuutta. Onneksi, sillä on korkea aika tehdä jotakin uutta  metsäluontomme hyväksi. Puupeltojen kasvattamisen aika on ohi, on aika
kiinnittää huomiota maisemaan, riistan tarpeisiin, marjojen ja sienien
hyvinvointiin ja myös metsän suurempaan taloudelliseen tuottoon.


Siinä sivussa myös imagomme kauniina, luonnonläheisenä maana
pikkuhiljaa parantuu turistienkin silmissä.

JK: Olen koko pitkän ikäni nauttinut suunnattomasti samoilusta metsissä. metsästyksestä ja marjastuksesta. Sieluni on aina siellä levännyt ja vahvistunut.  Nyt tilanne on päinvastoin, palaan kotiin pettyneenä ja kaipaan entisiä hyviä aikoja, jolloin metsäkin näytti metsältä.

 

]]>
29 http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254896-metsaraiskioitten-suomi#comments Avohakkuut Luonnonsuojelu Metsähakkuut Turismi Sat, 05 May 2018 18:32:02 +0000 Veikko Kärkkäinen http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254896-metsaraiskioitten-suomi