Hyvinvointivaltio http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132747/all Tue, 02 Oct 2018 14:48:51 +0300 fi Ilmaiseksi http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261917-ilmaiseksi <p>Tätäkin puheenvuoropalstaa lukiessa ei voi olla törmäämättä niihin riemun kiljahduksiin, joita palveluiden saattaminen täysin ilmaiseksi tai tulonsiirtojen kasvattaminen saa aikaiseksi. Viimeisin aikaansaannos taisi olla Helsingin kaupungin päätös tehdä toisen asteen oppimateriaalista maksutonta. Samassa paikassa hyväksyttiin hieman aiemmin ilmainen ehkäisy alle 25 -vuotiaille ja laajemmat terveyspalvelut laittomasti maassa oleville viime vuoden lopulla. Samaan sarjaan kuuluu joidenkin kaupunkien päätös laajentaa lasten päivähoito myös ei-työssäolevien lapsille.</p><p>Yhteistä näille &ldquo;uudistuksille&rdquo; on lupaus siitä, että ilmaisuus &ldquo;ei maksa mitään&rdquo;, eikä ole keneltäkään pois&rdquo;. Terve järki tosin sanoo, että näin ei voi olla, ja ehkä kuvaavaa onkin, että Vantaa kaupungin puoli vuotta sitten tekemä arvio (lasten päivähoito)hankkeen kustannuksista näyttää menevän pahasti pieleen (1.5 miljoonaa kasvaa yli 5.5 miljoonaan).</p><p>Mutta ei tämä tähän lopu. Näin vaalien alla löytyy laumoittain poliitikkoja, joilta satelee erilaisia &ldquo;ilmaisuus&rdquo; &ndash;ehdotuksia. Keskusta on kai jo ilmoittanut ajavansa ensi vaalikaudella kansalaispalkkaa, ja se varmaan kirvoittaa samanlaisen kilpajuoksun numeroilla, kuin mitä opintotuki näyttää saaneen aikaan. Ja mikä on ehdottaessa, gallupeissa ihmiset järjestään sanovat kannattavansa maksuttomuutta (jos kysymys näin asetetaan). Kuvaava on, että esimerkiksi ilmaista joukkoliikennettä kannatti viime vuonna Helsingissä 59 %.</p><p>Väite siitä, että ilmaisuus ei maksa mitään sopii aika huonosti yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu julkisille menoille. Kuten oheisesta kuviosta näkyy, julkiset menot jatkavat ripeää kasvuaan sitäkin huolimatta, että taloudessa on korkeasuhdanne, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan pienentää tarvetta hyvinvointipalveluksille ja tulonsiirroille. Mutta ne jatkavat kasvuaan aivan eri tahtiin kuin esimerkiksi palkat. Kuvaavaa suomalaiselle systeemille on ehkä se, että erkaneminen palkkojen ja julkisten menojen kasvussa ajoittuu vuoteen 2007, jolloin Suomen suurin Sos.dem. puolue (Kokoomus) tuli hallitukseen.</p><p>Miksi näin? Vastaus on tietenkin &ldquo;tasa-arvo&rdquo;, millä jotkut ymmärtävät sitä, että tulojen pitää yhtä suuret riippumatta työteosta, riskin ottamisesta, opiskelusta ja yrittämisestä. No on ymmärrys mikä tahansa, tuntuu unohtuneen, että Suomessa on ehkä jo nyt maailman tasaisin tulonjako (ks. oheista kuvaa, jossa verrataan ylimmän ja alimman desiilin tuloja). Ehkä vielä ongelmallisempi piirre liittyy oheiseen tapaukkoon, jossa vertaillaan ylimmän ja alimman tuloneljänneksen (itse asiassa 20 %) tulojen rakennetta. Silmiinpistävää on, että Suomessa pienituloisimmat saavat yli 70 % tuloistaan tulonsiirtoina ja vain neljänneksen työtuloina. Luvut ovat selvästi poikkeavia keskiarvoista ja oikeastaan vain Belgia yltää samanlaisiin lukemiin. Kaikeksi epäonneksi Suomen luvut ovat viime vuosina nopeasti huonontuneet muun muassa maahanmuuton seurauksena. Olemme menossa järjestelmään, jossa yhä harvempi kustantaa yhä useamman hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot. En ihmettelisi lainkaan, vaikka lähivuosina entistä useampi korkeakouluvaiheessa oleva hoksaisi, että Suomella ei ole heille tarjottavana muuta kuin alati pienenevät reaalitulot ja kiristyvä verotus. Alla mainittu tutkimus tanskalaisten maahanmuutoista on varmasti viitteellinen myös Suomea ajatellen. Toki on niin, että ne jotka vaativat lisää &ldquo;ilmaista&rdquo;, tällaiset asiat eivät kiinnosta. Sähköä saa töpselistä ja rahaa pankeista.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/" title="https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/">https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tätäkin puheenvuoropalstaa lukiessa ei voi olla törmäämättä niihin riemun kiljahduksiin, joita palveluiden saattaminen täysin ilmaiseksi tai tulonsiirtojen kasvattaminen saa aikaiseksi. Viimeisin aikaansaannos taisi olla Helsingin kaupungin päätös tehdä toisen asteen oppimateriaalista maksutonta. Samassa paikassa hyväksyttiin hieman aiemmin ilmainen ehkäisy alle 25 -vuotiaille ja laajemmat terveyspalvelut laittomasti maassa oleville viime vuoden lopulla. Samaan sarjaan kuuluu joidenkin kaupunkien päätös laajentaa lasten päivähoito myös ei-työssäolevien lapsille.

Yhteistä näille “uudistuksille” on lupaus siitä, että ilmaisuus “ei maksa mitään”, eikä ole keneltäkään pois”. Terve järki tosin sanoo, että näin ei voi olla, ja ehkä kuvaavaa onkin, että Vantaa kaupungin puoli vuotta sitten tekemä arvio (lasten päivähoito)hankkeen kustannuksista näyttää menevän pahasti pieleen (1.5 miljoonaa kasvaa yli 5.5 miljoonaan).

Mutta ei tämä tähän lopu. Näin vaalien alla löytyy laumoittain poliitikkoja, joilta satelee erilaisia “ilmaisuus” –ehdotuksia. Keskusta on kai jo ilmoittanut ajavansa ensi vaalikaudella kansalaispalkkaa, ja se varmaan kirvoittaa samanlaisen kilpajuoksun numeroilla, kuin mitä opintotuki näyttää saaneen aikaan. Ja mikä on ehdottaessa, gallupeissa ihmiset järjestään sanovat kannattavansa maksuttomuutta (jos kysymys näin asetetaan). Kuvaava on, että esimerkiksi ilmaista joukkoliikennettä kannatti viime vuonna Helsingissä 59 %.

Väite siitä, että ilmaisuus ei maksa mitään sopii aika huonosti yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu julkisille menoille. Kuten oheisesta kuviosta näkyy, julkiset menot jatkavat ripeää kasvuaan sitäkin huolimatta, että taloudessa on korkeasuhdanne, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan pienentää tarvetta hyvinvointipalveluksille ja tulonsiirroille. Mutta ne jatkavat kasvuaan aivan eri tahtiin kuin esimerkiksi palkat. Kuvaavaa suomalaiselle systeemille on ehkä se, että erkaneminen palkkojen ja julkisten menojen kasvussa ajoittuu vuoteen 2007, jolloin Suomen suurin Sos.dem. puolue (Kokoomus) tuli hallitukseen.

Miksi näin? Vastaus on tietenkin “tasa-arvo”, millä jotkut ymmärtävät sitä, että tulojen pitää yhtä suuret riippumatta työteosta, riskin ottamisesta, opiskelusta ja yrittämisestä. No on ymmärrys mikä tahansa, tuntuu unohtuneen, että Suomessa on ehkä jo nyt maailman tasaisin tulonjako (ks. oheista kuvaa, jossa verrataan ylimmän ja alimman desiilin tuloja). Ehkä vielä ongelmallisempi piirre liittyy oheiseen tapaukkoon, jossa vertaillaan ylimmän ja alimman tuloneljänneksen (itse asiassa 20 %) tulojen rakennetta. Silmiinpistävää on, että Suomessa pienituloisimmat saavat yli 70 % tuloistaan tulonsiirtoina ja vain neljänneksen työtuloina. Luvut ovat selvästi poikkeavia keskiarvoista ja oikeastaan vain Belgia yltää samanlaisiin lukemiin. Kaikeksi epäonneksi Suomen luvut ovat viime vuosina nopeasti huonontuneet muun muassa maahanmuuton seurauksena. Olemme menossa järjestelmään, jossa yhä harvempi kustantaa yhä useamman hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot. En ihmettelisi lainkaan, vaikka lähivuosina entistä useampi korkeakouluvaiheessa oleva hoksaisi, että Suomella ei ole heille tarjottavana muuta kuin alati pienenevät reaalitulot ja kiristyvä verotus. Alla mainittu tutkimus tanskalaisten maahanmuutoista on varmasti viitteellinen myös Suomea ajatellen. Toki on niin, että ne jotka vaativat lisää “ilmaista”, tällaiset asiat eivät kiinnosta. Sähköä saa töpselistä ja rahaa pankeista.

 

https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/

]]>
30 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261917-ilmaiseksi#comments Hyvinvointivaltio Ilmaispalvelukset Tulonsiirrot Verotus Tue, 02 Oct 2018 11:48:51 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261917-ilmaiseksi
Wir schaffen das! http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das <p>&nbsp;</p><p>Nämä Angela Merkelin sanat tulivat mieleeni, kun katselin Suomen Kuvalehden vast&rsquo;ikään julkaistua artikkelia turvapaikanhakijoiden vaikutuksesta talouteen. Artikkeli oli otsikoitu &rdquo;Turvapaikanhakijoista on hyötyä Euroopan taloudelle &ndash; ainakin pitkällä aikavälillä, väittää tuore tutkimus&rdquo; ja siinä kerrottiin, että vasta julkaistu ranskalainen&nbsp;<a href="http://www2.cnrs.fr/en/3131.htm" target="_blank">makroekonominen analyysi</a>&nbsp;ei tue käsitystä, että turvapaikkajärjestelmä romuttaisi julkisen talouden ja hyvinvointivaltion. Edelleen kerrottiin, että tutkimuksen tekijät analysoivat yhteensä 15 Euroopan maan maahanmuuttotilastoja ja talouskehitystä vuodesta 1985 alkaen.</p><p>&nbsp;</p><p>Lehdissä näkyy toki tiuhaan uutisia siitä, miten uusi tutkimus on kumonnut sen ja se vanhan tuloksen tai otaksuman, mutta yleensä kyse on lääketieteestä. Yhteiskuntatieteissä aika harvoin joku tutkimus mullistaa aiemmat käsitykset tai tulokset (taloustieteessä ei tule mieleen oikeastaan kuin John Muthin rationaaliset odotukset ja Robert Lucasin &rdquo;Lucas&rdquo; &ndash; kritiikki). Siksi SK:n otsikko sai heti pohtimaan, mitä ihmettä nyt on tapahtunut. Siirtolaisuuden vaikutuksesta talouteen on olemassa varmaan &rdquo;1000&rdquo; tutkimusta tai selvitystä ja aiheellinen kysymys on, miksi juuri tämä (SK:n siteeraama) lappu oli nostettu tikun nokkaan. &nbsp;</p><p>Ei varmaan siksi, että tekijät Hippoippolyte d&#39;Albis, Ekrame Boubtane ja Dramane Coulibaly olisivat jotenkin tunnettuja taloustieteessä. Ei koskaan tullut vastaan. (d&rsquo;Albis on tutkijana CNRS:ssa mutta muut kirjoittajat ovat lehtoreina ranskalaisissa maakuntayliopistoissa). Oudointa on se, että artikkeli on julkaista &rdquo;Science advances -lehdessä, joka ei missään tapauksessa ole taloustieteen julkaisu (Taloustieteessä on yli 1000 eritasoista tieteellistä aikakauskirjaa; itse asiassa REPEC:n listalla on peräti 2098 lehteä; ks. alla). Science advances &ndash;lehden toimituskuntaa tuntuvat miehittävän lähinnä luonnontieteilijät. Vähän ihmetyttää, että miksi artikkeli on laitettu tällaiseen paikkaan, jossa sivumennen sanoen toimitusmaksu on peräti 4000 dollaria.&nbsp; Lappu näyttää kuitenkin (eri muodoissaan) pyörineen markkinoilla vuodesta 2013 lähtien, joten herää epäilys, että se on törmännyt useaan otteeseen kivimuuriin taloustieteen lehdissä.</p><p>US:n blogipalsta ei ehkä ole oikea paikka keskustella artikkelin yksityiskohdista, mutta ehkä muutama kommentti tutkimuksen sisällöstä silti sallitaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tutkimus on aikasarjamenetelmiin (ns. vektoriautoregressiivisiin (VAR) menetelmiin) perustuva arvio siitä, miten turvapaikan hakijoiden määrä ja siirtolaisuus vaikuttavat julkisiin menoihin, verotuloihin, tulotasoon (BKT per capita) ja työttömyysasteeseen. Tarvinnee tuskin todeta, että artikkelissa julkaistujen tulosten mukaan sekä turvapaikan hakijoiden määrä että siirtolaisuus (maahanmuutto) lisäävät tuloja, kasvattavat verotuloja (enemmän kuin julkisia menoja) ja laskevat työttömyysastetta.</p><p>Miten siinä näin voi käydä? Ilmeinen selitys on tavassa, jolla eri muuttujiin vaikuttavat yllättävät muutokset (sokit) on identifioitu. Tässä tapauksessa ne on identifioitu ns. Cholesky -menetelmällä niin, että turvapaikkahakemusten määrä vaikuttaa vuonna t (siis esimerkiksi kuluvana vuonna) kaikkiin muihin muuttujiin, kun taas muut muuttujat vaikuttavat siihen vasta (vähintään vuoden) viiveellä. Siirtolaisuus (maahanmuutto) tulee rekursiivisessa järjestelmässä turvapaikan hakijoiden jälkeen seuraavana, siten verot, julkiset menot, tulot ja työttömyys. Kaikkien ensin mainittujen muuttujien sokit vaikuttavat työttömyyteen, mutta työttömyys vaikuttaa niihin vasta viiveellä. Tulosten tulkinnassa suljetaan siis pois se mahdollisuus, että turvapaikan haku ja maahanmuutto olisi tarjontajohteista: muutetaan maahan, jossa tulotaso on korkea ja jossa työttömyys on alhainen. Kuitenkin jälkimmäinen tulkinta tuntuisi intuitiivisesti järkevämmältä. Otetaan vaikka pari yksinkertaista esimerkkiä. Onko Ruotsin korkea BKT per capita seurausta siitä, että sinne muuttaa paljon siirtolaisia vai onko niin, että paljon siirtolaisia muuttaa Ruotsiin, koska siellä on niin korkea elintaso. Tai katsotaan jakauman toista &rdquo;häntää&rdquo;. Onko Ukraina köyhä siksi, että maahanmuutto on niin vähäistä (itse asiassa negatiivista) vai onko niin, että Ukrainaan ei muuta kukaan, koska elintaso on niin alhainen? Sama logiikka pätee tuloihin, veroihin ja julkisiin menoihin. Kun tulot kasvavat, kasvavat verotulot, ehkä myös menot, mutta vähemmän kuin verotulot (ns. budjettiautomatiikka). Jos maahanmuutto reagoi positiivisesti tuloihin, havaitaan, että samanaikaisesti kun maahanmuutto kasvaa, kasvat myös verotulot ja julkiset menot. Olennaista vain on se, että maahanmuutto ei ole luonteeltaan mikään &rdquo;meteoriittisade&rdquo; (eksogeeninen). Pikemminkin se on samanlainen kuin mikä muu tahansa taloudellinen käyttäytyminen (&rdquo;paksu lompakko implikoi, että ostoskärryssä on paljon tavaraa&rdquo;). &nbsp;</p><p>Aasioista voidaan tietenkin olla eri mieltä, mutta itse en hirveästi innostu tutkimuksesta, joka &rdquo;lyö kiinni&rdquo; vaihtoehtoisen vaikutuskanavan ja tuottaa tuloksen, joka on itse asiassa leivottu tutkimusasetelaan. VAR -malli on ihan hyödyllinen analyysiväline, mutta on aina muistettava, että se on perusluonteeltaan täysin ei-teoreettinen (vähän niin kuin korrelaatioanalyysi). Hyödyllisyys tosin hupenee vähiin, jos malli ei ole lainkaan sopusoinnussa teorian kanssa, niin kuin tässä tapauksessa. &nbsp;</p><p>Tutkimustuloksista ei ole helppo raportoida ei-ammattilehdissä, koska tuloksia on mielettömän paljon ja jo lähtökohtaisesti niihin aina liittyy jokin ristiriita (pyrkimys osoittaa aiemmat tulokset vääriksi). Mutta vähin, mitä voidaan tehdä, on asettaa uudet tulokset oikeaan asiayhteyteen kertomalla, mikä on jonkinlainen konsensus-tietämys kulloinkin esillä olevasta ilmiöstä ja mikä on mahdollisten uusien tutkimustulosten laadullinen uskottavuus. Vaikka meidän ei tarvitse kumarrella auktoriteetteja, on yksinkertaisesti vain hyödyllistä tietää, että tutkimuksen tekijä on julkaissut vaikkapa 20 artikkelia Econometricassa. Todennäköisesti hän tietää, mitä tekee. Sen sijaan tutkija, joka julkaisee lehdissä, joissa &rdquo;maksua vastaan&rdquo; hyväksytään kaikki laput, ei erityisesti herätä luottamusta. Ei edes silloin, kuin tutkimustulokset sattuisivat miellyttämään omaa ajatusmaailmaa.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/" title="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-e...</a></p><p><a href="https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy" title="https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy">https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-...</a></p><p><a href="https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html" title="https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html">https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Nämä Angela Merkelin sanat tulivat mieleeni, kun katselin Suomen Kuvalehden vast’ikään julkaistua artikkelia turvapaikanhakijoiden vaikutuksesta talouteen. Artikkeli oli otsikoitu ”Turvapaikanhakijoista on hyötyä Euroopan taloudelle – ainakin pitkällä aikavälillä, väittää tuore tutkimus” ja siinä kerrottiin, että vasta julkaistu ranskalainen makroekonominen analyysi ei tue käsitystä, että turvapaikkajärjestelmä romuttaisi julkisen talouden ja hyvinvointivaltion. Edelleen kerrottiin, että tutkimuksen tekijät analysoivat yhteensä 15 Euroopan maan maahanmuuttotilastoja ja talouskehitystä vuodesta 1985 alkaen.

 

Lehdissä näkyy toki tiuhaan uutisia siitä, miten uusi tutkimus on kumonnut sen ja se vanhan tuloksen tai otaksuman, mutta yleensä kyse on lääketieteestä. Yhteiskuntatieteissä aika harvoin joku tutkimus mullistaa aiemmat käsitykset tai tulokset (taloustieteessä ei tule mieleen oikeastaan kuin John Muthin rationaaliset odotukset ja Robert Lucasin ”Lucas” – kritiikki). Siksi SK:n otsikko sai heti pohtimaan, mitä ihmettä nyt on tapahtunut. Siirtolaisuuden vaikutuksesta talouteen on olemassa varmaan ”1000” tutkimusta tai selvitystä ja aiheellinen kysymys on, miksi juuri tämä (SK:n siteeraama) lappu oli nostettu tikun nokkaan.  

Ei varmaan siksi, että tekijät Hippoippolyte d'Albis, Ekrame Boubtane ja Dramane Coulibaly olisivat jotenkin tunnettuja taloustieteessä. Ei koskaan tullut vastaan. (d’Albis on tutkijana CNRS:ssa mutta muut kirjoittajat ovat lehtoreina ranskalaisissa maakuntayliopistoissa). Oudointa on se, että artikkeli on julkaista ”Science advances -lehdessä, joka ei missään tapauksessa ole taloustieteen julkaisu (Taloustieteessä on yli 1000 eritasoista tieteellistä aikakauskirjaa; itse asiassa REPEC:n listalla on peräti 2098 lehteä; ks. alla). Science advances –lehden toimituskuntaa tuntuvat miehittävän lähinnä luonnontieteilijät. Vähän ihmetyttää, että miksi artikkeli on laitettu tällaiseen paikkaan, jossa sivumennen sanoen toimitusmaksu on peräti 4000 dollaria.  Lappu näyttää kuitenkin (eri muodoissaan) pyörineen markkinoilla vuodesta 2013 lähtien, joten herää epäilys, että se on törmännyt useaan otteeseen kivimuuriin taloustieteen lehdissä.

US:n blogipalsta ei ehkä ole oikea paikka keskustella artikkelin yksityiskohdista, mutta ehkä muutama kommentti tutkimuksen sisällöstä silti sallitaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tutkimus on aikasarjamenetelmiin (ns. vektoriautoregressiivisiin (VAR) menetelmiin) perustuva arvio siitä, miten turvapaikan hakijoiden määrä ja siirtolaisuus vaikuttavat julkisiin menoihin, verotuloihin, tulotasoon (BKT per capita) ja työttömyysasteeseen. Tarvinnee tuskin todeta, että artikkelissa julkaistujen tulosten mukaan sekä turvapaikan hakijoiden määrä että siirtolaisuus (maahanmuutto) lisäävät tuloja, kasvattavat verotuloja (enemmän kuin julkisia menoja) ja laskevat työttömyysastetta.

Miten siinä näin voi käydä? Ilmeinen selitys on tavassa, jolla eri muuttujiin vaikuttavat yllättävät muutokset (sokit) on identifioitu. Tässä tapauksessa ne on identifioitu ns. Cholesky -menetelmällä niin, että turvapaikkahakemusten määrä vaikuttaa vuonna t (siis esimerkiksi kuluvana vuonna) kaikkiin muihin muuttujiin, kun taas muut muuttujat vaikuttavat siihen vasta (vähintään vuoden) viiveellä. Siirtolaisuus (maahanmuutto) tulee rekursiivisessa järjestelmässä turvapaikan hakijoiden jälkeen seuraavana, siten verot, julkiset menot, tulot ja työttömyys. Kaikkien ensin mainittujen muuttujien sokit vaikuttavat työttömyyteen, mutta työttömyys vaikuttaa niihin vasta viiveellä. Tulosten tulkinnassa suljetaan siis pois se mahdollisuus, että turvapaikan haku ja maahanmuutto olisi tarjontajohteista: muutetaan maahan, jossa tulotaso on korkea ja jossa työttömyys on alhainen. Kuitenkin jälkimmäinen tulkinta tuntuisi intuitiivisesti järkevämmältä. Otetaan vaikka pari yksinkertaista esimerkkiä. Onko Ruotsin korkea BKT per capita seurausta siitä, että sinne muuttaa paljon siirtolaisia vai onko niin, että paljon siirtolaisia muuttaa Ruotsiin, koska siellä on niin korkea elintaso. Tai katsotaan jakauman toista ”häntää”. Onko Ukraina köyhä siksi, että maahanmuutto on niin vähäistä (itse asiassa negatiivista) vai onko niin, että Ukrainaan ei muuta kukaan, koska elintaso on niin alhainen? Sama logiikka pätee tuloihin, veroihin ja julkisiin menoihin. Kun tulot kasvavat, kasvavat verotulot, ehkä myös menot, mutta vähemmän kuin verotulot (ns. budjettiautomatiikka). Jos maahanmuutto reagoi positiivisesti tuloihin, havaitaan, että samanaikaisesti kun maahanmuutto kasvaa, kasvat myös verotulot ja julkiset menot. Olennaista vain on se, että maahanmuutto ei ole luonteeltaan mikään ”meteoriittisade” (eksogeeninen). Pikemminkin se on samanlainen kuin mikä muu tahansa taloudellinen käyttäytyminen (”paksu lompakko implikoi, että ostoskärryssä on paljon tavaraa”).  

Aasioista voidaan tietenkin olla eri mieltä, mutta itse en hirveästi innostu tutkimuksesta, joka ”lyö kiinni” vaihtoehtoisen vaikutuskanavan ja tuottaa tuloksen, joka on itse asiassa leivottu tutkimusasetelaan. VAR -malli on ihan hyödyllinen analyysiväline, mutta on aina muistettava, että se on perusluonteeltaan täysin ei-teoreettinen (vähän niin kuin korrelaatioanalyysi). Hyödyllisyys tosin hupenee vähiin, jos malli ei ole lainkaan sopusoinnussa teorian kanssa, niin kuin tässä tapauksessa.  

Tutkimustuloksista ei ole helppo raportoida ei-ammattilehdissä, koska tuloksia on mielettömän paljon ja jo lähtökohtaisesti niihin aina liittyy jokin ristiriita (pyrkimys osoittaa aiemmat tulokset vääriksi). Mutta vähin, mitä voidaan tehdä, on asettaa uudet tulokset oikeaan asiayhteyteen kertomalla, mikä on jonkinlainen konsensus-tietämys kulloinkin esillä olevasta ilmiöstä ja mikä on mahdollisten uusien tutkimustulosten laadullinen uskottavuus. Vaikka meidän ei tarvitse kumarrella auktoriteetteja, on yksinkertaisesti vain hyödyllistä tietää, että tutkimuksen tekijä on julkaissut vaikkapa 20 artikkelia Econometricassa. Todennäköisesti hän tietää, mitä tekee. Sen sijaan tutkija, joka julkaisee lehdissä, joissa ”maksua vastaan” hyväksytään kaikki laput, ei erityisesti herätä luottamusta. Ei edes silloin, kuin tutkimustulokset sattuisivat miellyttämään omaa ajatusmaailmaa.

 

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/

https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy

https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html

]]>
31 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das#comments Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Verotus Fri, 22 Jun 2018 13:36:28 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das
Suomea syövä eliitti http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti <p>En ole aikaisemmin pitänyt suomalaista &rdquo;hyvinvointivaltiota&rdquo; (lainausmerkeissä, koska monet voivat pahoin) kestävänä järjestelmänä. Mielestäni se on ollut hutera kompromissi. Suomen suuret varallisuuserot on mahdollistanut lupaus jatkuvasta kasvusta, joka toisi ennen pitkää jokaiselle jotain, vaikkakin toisille enemmän kuin muille. Olen uskonut, että talouskasvun taittuessa luonnon kantokyvyn rajoitteisiin, suomalainen järjestelmä ei voi enää pysyä kasassa ja yhteiskuntaluokat ajautuvat törmäyskurssille. Mikäli tämän tulevan konfliktin voittaisi eliitti, siirryttäisiin jonkinlaiseen fasismiin. Mikäli sen voittaisi työväenluokka, antiautoritaarinen sosialismi voisi saada mahdollisuuden.</p><p>Nykyään en enää pidä tätä kehityskulkua itsestäänselvänä, päinvastoin. Jatkuva talouskasvu tulee loppumaan, mutta uskon ettei tämä itsessään tuhoa suomalaista järjestelmää. Suomen työväenluokan kollektiivisessa muistissa fossiilisten energialähteiden mahdollistama lähes keskeytymättömän talouskasvun aika tulee todennäköisesti näyttäytymään menetettynä kulta-aikana, johon pyritään palaamaan aina uudestaan ja uudestaan.</p><p>Itse asiassa tämä menneisyyteen haikailu on ilmeistä jo nyt, vaikka talouskasvu saattaa jatkua vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Yhteiskunnallinen utopia jota minua 20 vuotta nuorempien puheenvuoroissa useimmin kaivataan ei ole täysautomatisoitu avaruusluxushomokommunismi tai anarkismi, vaan Tarja Halosen paluu. Siksi uskon, ettei Suomen työväenluokka vaadi radikaalia järjestelmämuutosta, vaikka sen tulot ja tulonsiirrot laskisivat 5%, 20% tai 50%. Järjestelmämuutos ehkä kiinnostaisi mikäli kaikki romahtaisi, mutta täydellisen romahduksen jälkeen ei ehkä ole jäljellä mitään minkä päälle rakentaa utopiaa.</p><p>Toisin on Suomen eliitin laita. Se on herännyt talouskasvun loppumiseen, eikä ole tyytyväinen nykyiseen palaansa kakkua. Eräänlaiseksi oikeiston viralliseksi äänitorveksi on vakiintunut Jari Ehrnrooth, joka itsenäisen asemansa vuoksi voi sanoa asioita joita Kokoomus, EK tai edes Libera ei uskalla sanoa. Viimeksi maanantaina Ehrnrooth&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10244313">toitotti tyytyväisenä hyvinvointivaltion loppua</a>. Päivi Uljas <a href="https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=2073722392915549&amp;id=100008334258828">ehti jo todeta</a>, ettei kolumnissa ole varsinaisesti mitään uutta, uutta on vain se että näitä näkemyksiä ei voi esittää yhtä laajasti kuin 50-luvulla.</p><p>Ehrnrooth perustelee hyvinvointivaltion loppua toisaalta rahoituskriiseillä, ja toisaalta moraalis-aatteellisin argumentein. Ensimmäinen argumentti ei kestä kriittistä tarkastelua lainkaan. Suomi on fiskaalisesti maailman vakaimpia maita. Talouskriisit ovat olleet kapitalismissa väistämättömiä aina, myös kymmenien vuosien ajan ennen mitään hyvinvointivaltiota. &rdquo;Kestävyysvaje&rdquo; <a href="https://patomaki.fi/2015/06/kestavyysvaje/">on kiistanalainen ideologinen konstruktio</a>, mutta pessimistisimmätkin arviot siitä ovat alle 10% Suomen kansantuotteesta. Vaikka käsitteen ja pessimistisimmän arvion hyväksyisi sellaisenaan, ei järjestelmää kokonaisuudessaan pitäisi heittää roskikseen.</p><p>Ehrnroothin moraalisia ja aatteellisia argumentteja ei voi kumota, koska ne eivät perustu tosiasioihin vaan maailmankatsomukseen. Joko kannatat tulonsiirtoja ja julkisia palveluita, tai vastustat niitä. Jos vakaumuksesi mukaan yksilö on itse vastuussa sairauksistaan, on hyödytöntä perustella <a href="https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/onko-ihminen-vastuussa-sairauksistaan/?public=3b7e0304dd58a40cef5dad6ea73c9fa1">miksi näin ei ole</a>.</p><p>Eliitin arvojen moottori on eliitin oma etu. Tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden todellinen ongelma eliitin näkökulmasta ei ole että ne &rdquo;tekevät ihmisistä epävapaita valtion alamaisia&rdquo; tai että &rdquo;vastuu ei ole yksilöllä&rdquo;, vaan että ilman tulonsiirtoja ja julkisia palveluita eliitillä olisi enemmän, ja kaikilla muilla vähemmän. Ehrnrooth ei itse ole varsinaista eliittiä eikä välttämättä edes ylempää keskiluokkaa, mutta oikeistolainen kuvittelee aina nousevansa eliittiin mikäli hän ei joutuisi maksamaan veroja.</p><p>Vaikka Suomeen iskisi mikä tahansa eko- tai geopoliittinen katastrofi, työväenluokka todennäköisesti haluaa ensimmäisen mahdollisuuden tullen palata 80-luvun tai viime vuosikymmenen kuviteltuun kulta-aikaan. Tahdosta se ei tule jäämään kiinni, organisaatiosta mahdollisesti tulee. Voi olla, että Suomen työväenluokalla pian enää ole organisaatiota joka mahdollistaisi suomalaisen järjestelmän puolustamisen. Esimerkiksi Venäjällä pohjoismainen malli on todennäköisesti suosituin vaihtoehto, mutta siellä ei ole organisaatiota joka pystyisi ajamaan sen läpi. Voi siis olla, että Suomen ja koko Länsi-Euroopan järjestelmä on huomenna sitä mitä Venäjä on jo tänään.</p><p>Eliitti taas ei halua säilyttää suomalaista järjestelmää, eikä palata siihen kriisien jälkeen. Ainoa voima jolla on lyhyellä, tai edes keskipitkällä aikavälillä realistisia mahdollisuuksia tuhota suomalainen järjestelmä on oma kotimainen eliittimme.</p><p><br />Antti Rautiainen</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ole aikaisemmin pitänyt suomalaista ”hyvinvointivaltiota” (lainausmerkeissä, koska monet voivat pahoin) kestävänä järjestelmänä. Mielestäni se on ollut hutera kompromissi. Suomen suuret varallisuuserot on mahdollistanut lupaus jatkuvasta kasvusta, joka toisi ennen pitkää jokaiselle jotain, vaikkakin toisille enemmän kuin muille. Olen uskonut, että talouskasvun taittuessa luonnon kantokyvyn rajoitteisiin, suomalainen järjestelmä ei voi enää pysyä kasassa ja yhteiskuntaluokat ajautuvat törmäyskurssille. Mikäli tämän tulevan konfliktin voittaisi eliitti, siirryttäisiin jonkinlaiseen fasismiin. Mikäli sen voittaisi työväenluokka, antiautoritaarinen sosialismi voisi saada mahdollisuuden.

Nykyään en enää pidä tätä kehityskulkua itsestäänselvänä, päinvastoin. Jatkuva talouskasvu tulee loppumaan, mutta uskon ettei tämä itsessään tuhoa suomalaista järjestelmää. Suomen työväenluokan kollektiivisessa muistissa fossiilisten energialähteiden mahdollistama lähes keskeytymättömän talouskasvun aika tulee todennäköisesti näyttäytymään menetettynä kulta-aikana, johon pyritään palaamaan aina uudestaan ja uudestaan.

Itse asiassa tämä menneisyyteen haikailu on ilmeistä jo nyt, vaikka talouskasvu saattaa jatkua vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Yhteiskunnallinen utopia jota minua 20 vuotta nuorempien puheenvuoroissa useimmin kaivataan ei ole täysautomatisoitu avaruusluxushomokommunismi tai anarkismi, vaan Tarja Halosen paluu. Siksi uskon, ettei Suomen työväenluokka vaadi radikaalia järjestelmämuutosta, vaikka sen tulot ja tulonsiirrot laskisivat 5%, 20% tai 50%. Järjestelmämuutos ehkä kiinnostaisi mikäli kaikki romahtaisi, mutta täydellisen romahduksen jälkeen ei ehkä ole jäljellä mitään minkä päälle rakentaa utopiaa.

Toisin on Suomen eliitin laita. Se on herännyt talouskasvun loppumiseen, eikä ole tyytyväinen nykyiseen palaansa kakkua. Eräänlaiseksi oikeiston viralliseksi äänitorveksi on vakiintunut Jari Ehrnrooth, joka itsenäisen asemansa vuoksi voi sanoa asioita joita Kokoomus, EK tai edes Libera ei uskalla sanoa. Viimeksi maanantaina Ehrnrooth toitotti tyytyväisenä hyvinvointivaltion loppua. Päivi Uljas ehti jo todeta, ettei kolumnissa ole varsinaisesti mitään uutta, uutta on vain se että näitä näkemyksiä ei voi esittää yhtä laajasti kuin 50-luvulla.

Ehrnrooth perustelee hyvinvointivaltion loppua toisaalta rahoituskriiseillä, ja toisaalta moraalis-aatteellisin argumentein. Ensimmäinen argumentti ei kestä kriittistä tarkastelua lainkaan. Suomi on fiskaalisesti maailman vakaimpia maita. Talouskriisit ovat olleet kapitalismissa väistämättömiä aina, myös kymmenien vuosien ajan ennen mitään hyvinvointivaltiota. ”Kestävyysvaje” on kiistanalainen ideologinen konstruktio, mutta pessimistisimmätkin arviot siitä ovat alle 10% Suomen kansantuotteesta. Vaikka käsitteen ja pessimistisimmän arvion hyväksyisi sellaisenaan, ei järjestelmää kokonaisuudessaan pitäisi heittää roskikseen.

Ehrnroothin moraalisia ja aatteellisia argumentteja ei voi kumota, koska ne eivät perustu tosiasioihin vaan maailmankatsomukseen. Joko kannatat tulonsiirtoja ja julkisia palveluita, tai vastustat niitä. Jos vakaumuksesi mukaan yksilö on itse vastuussa sairauksistaan, on hyödytöntä perustella miksi näin ei ole.

Eliitin arvojen moottori on eliitin oma etu. Tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden todellinen ongelma eliitin näkökulmasta ei ole että ne ”tekevät ihmisistä epävapaita valtion alamaisia” tai että ”vastuu ei ole yksilöllä”, vaan että ilman tulonsiirtoja ja julkisia palveluita eliitillä olisi enemmän, ja kaikilla muilla vähemmän. Ehrnrooth ei itse ole varsinaista eliittiä eikä välttämättä edes ylempää keskiluokkaa, mutta oikeistolainen kuvittelee aina nousevansa eliittiin mikäli hän ei joutuisi maksamaan veroja.

Vaikka Suomeen iskisi mikä tahansa eko- tai geopoliittinen katastrofi, työväenluokka todennäköisesti haluaa ensimmäisen mahdollisuuden tullen palata 80-luvun tai viime vuosikymmenen kuviteltuun kulta-aikaan. Tahdosta se ei tule jäämään kiinni, organisaatiosta mahdollisesti tulee. Voi olla, että Suomen työväenluokalla pian enää ole organisaatiota joka mahdollistaisi suomalaisen järjestelmän puolustamisen. Esimerkiksi Venäjällä pohjoismainen malli on todennäköisesti suosituin vaihtoehto, mutta siellä ei ole organisaatiota joka pystyisi ajamaan sen läpi. Voi siis olla, että Suomen ja koko Länsi-Euroopan järjestelmä on huomenna sitä mitä Venäjä on jo tänään.

Eliitti taas ei halua säilyttää suomalaista järjestelmää, eikä palata siihen kriisien jälkeen. Ainoa voima jolla on lyhyellä, tai edes keskipitkällä aikavälillä realistisia mahdollisuuksia tuhota suomalainen järjestelmä on oma kotimainen eliittimme.


Antti Rautiainen


 

]]>
10 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti#comments Hyvinvointivaltio Jari Ehrnrooth Oikeisto Utopiat Wed, 13 Jun 2018 10:45:20 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti
Imperiumin vastaisku kohti hyvinvointivaltiota http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256703-imperiumin-vastaisku-kohti-hyvinvointivaltiota <p><a href="https://yle.fi/uutiset">YLE</a>&nbsp;on tänään julkaissut nettisivuillaan dosentti Jari Ehrnroothin kolumnin otsikolla &quot;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10244313">Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän</a>&quot;.&nbsp; &nbsp;Se provosoi minua niin, että aloin rustaamaan YLEn poikkeuksellisesti tuohon juttuun tarjoamaan keskusteluun kommenttia.&nbsp; Kun vastauksestani sukeutui laajempi kuin ensin ajattelin, päätin muotoilla sen tännekin.</p> <p><br />Ehrnrooth mainostaa jutussaan itsenäistä ajattelua mutta toistaa kuin papukaija Eteläranta-10:n ohjelmaa. YLE selviäisi julkisen palvelun verokustanteisena tuuttina halvemmalla kopioimalla hänen pakinoidensa tilalle&nbsp;<a href="https://ek.fi/">STK:n, EK:n&nbsp;</a>jamikäsemilloinkinonollutnimeltään ohjelmapapereita pakinapalstallaan. Mitään itsenäistähän tässä kirjoituksessa ei ole.</p> <p><br />Ehrnroothilla ja taustajoukoillaan on kummallinen käsitys kuinka apua tarvitsevien tulisi selvitä yksin. Siksihän he apua tarvitsevat kun eivät selviä yksin. Hän siis yrittää kääntää tätäkin tilannetta ympäriämpäri jotta avuntarvitsijat voitaisi syyllistää onnettomasta asemastaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sikäli Ehrnrooth on oikeassa, että työllisyyttä pitäisi parantaa. Se on ihan totta. Hän voisikin pitää saarnaansa Eteläranta-10:ssä EK-laisille isännilleen jotta he palkkaisivat ihmisiä töihin jos oikeasti on työpaikkoja joihin työllistyä. Työllistyminen kun ei ole mahdollista ilman, että joku työllistää nykyisissä palkkaorjuuden oloissa.</p> <p><br />Mutta väärässä Ehrnrooth on syyttäessään taannoisista kriiseistä sosiaaliturvaa. Syyllinen oli finanssikapitalismi jota pyörittävät spekukantit ajautuivat keskinäiseen luottamuskriisiin aiheuttaen rahoituskriisin. Sen seurauksena oli BKT:n lasku, osittain sosiaaliturvan tarpeen nousu ja laskennallinen tilanne jossa sosiaalimenojen osuus nousi suhteessa BKT:een. Molemmat, BKT ja sosiaaliturvan kokonaismenot, ovat laskennallisia suureita eikä tilanne aiheutunut sosiaaliturvan rakenteesta eikä tasosta vaan finanssispekulaatioista ja banksterien toiminnasta.&nbsp;</p> <p><br />Ehrnrooth haukkuu erimieltä olevia vanhanaikaisiksi mutta vetoaa itse vielä vanhempiin ajatuksiin mainostaessaan n.s. klassista liberalismia.&nbsp; Hänen vanhentuneena halveksimansa marksilaisuus&nbsp;on sen edelleenkehittelyä. Sitä hän tuntuu syyttävän monien ihan kapitalismista johtuvien syiden takia.&nbsp; Toisaalta hänen kirjoituksistaan ei juurikaan tunnista myöskään tuon klassisen liberalismin aineiksia vaan pikemminkin nykyaikaisen talousliberalismia, libertarismia.</p> <p><br />Ehrnrooth ei näe, että hänen haukkumansa hyvinvointiyhteiskunta on itseasiassa osa läntisessä Saksassa II Maailmansodan jälkeen kehitettyä, silloisen ensin valtiovarainministerin ja myöhemmin liittokanslerin&nbsp;<a href="http://www.kas.de/wf/en/71.3717/">K.Adenauerin</a>&nbsp;nimiin laitettua kontrolloitua kapitalismia.&nbsp; &nbsp;Sitä myös&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Social_market_economy">sosiaaliseksi markkinataloudeksi</a>&nbsp;(soziale Marktwirtschaft) nimitetään.&nbsp; &nbsp;Täällä Suomessa tunnetaan myös nimitys &quot;vastuullinen markkinatalous&quot; jota Kokoomuksen n.s. remonttimiehet yrittivät markkinoida 1960-luvun lopulla.&nbsp; Aatteellisesti se taidetaan tuntea sosiaaliliberalismina.&nbsp; Ehrnrooth sen sijaan näyttäisi olevan enemmän&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Laissez-faire">laizzes-faire</a>&nbsp;miehiä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mutta ennenkaikkea meidän tulisi muistaa, että Ehrnroothin väittämistä huolimatta, meidän hyvinvointivaltiomme tai -yhteiskuntamme, jota oikeastaan pitäisi nimittää pahimman pahoinvoinnin oireiden siivoiluksi, ei ole mikään erityinen osoitus sosialismin soveltamisesta tai marksismista t.m.s.. Ne on rakennettu tilanteessa jossa toki K.Marxin, F.Engelsin et al ajatuksiin pohjautuva työväenliike on pakottanut pääomien omistajat edes hieman osoittamaan sosiaalista mieltä ja sääliä NL:n pelossa. Nyt kun se pelko on hälvennyt ehnrothtit &amp;amp; kmpnit uskaltautuvat hyökkäämään aikaansannosten kimppuun ja yrittämään palaamista aiempaan rosvokapitalismiin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Olisikin toivottavaa harjoittaa yhteiskunnallista analyysiä syvemmin asioihin perehtyen kuin Ehrnroothin tavoin vain EK:n mantraa toistaen.&nbsp; Erityisesti sellaista toivoisi YLE:ltä, meidän kaikkien verorahoilla kustannettavalta julkisen palvelun tiedonvälittäjältä.&nbsp; Tai mielipiteitä, jollainen Ehrnroothinkin kirjoitus on, levittäessään&nbsp; olemaan tasapuolisempi ja tarjoilisi niitä myös poliittisen kirjon toiseltakin reunalta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>---</p> <p>Olen julkaisen tämän kirjoituksen myös <a href="https://myyrantyo.blogspot.com/">Myyräntyötä</a>-plogissani.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLE on tänään julkaissut nettisivuillaan dosentti Jari Ehrnroothin kolumnin otsikolla "Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän".   Se provosoi minua niin, että aloin rustaamaan YLEn poikkeuksellisesti tuohon juttuun tarjoamaan keskusteluun kommenttia.  Kun vastauksestani sukeutui laajempi kuin ensin ajattelin, päätin muotoilla sen tännekin.


Ehrnrooth mainostaa jutussaan itsenäistä ajattelua mutta toistaa kuin papukaija Eteläranta-10:n ohjelmaa. YLE selviäisi julkisen palvelun verokustanteisena tuuttina halvemmalla kopioimalla hänen pakinoidensa tilalle STK:n, EK:n jamikäsemilloinkinonollutnimeltään ohjelmapapereita pakinapalstallaan. Mitään itsenäistähän tässä kirjoituksessa ei ole.


Ehrnroothilla ja taustajoukoillaan on kummallinen käsitys kuinka apua tarvitsevien tulisi selvitä yksin. Siksihän he apua tarvitsevat kun eivät selviä yksin. Hän siis yrittää kääntää tätäkin tilannetta ympäriämpäri jotta avuntarvitsijat voitaisi syyllistää onnettomasta asemastaan.

 

Sikäli Ehrnrooth on oikeassa, että työllisyyttä pitäisi parantaa. Se on ihan totta. Hän voisikin pitää saarnaansa Eteläranta-10:ssä EK-laisille isännilleen jotta he palkkaisivat ihmisiä töihin jos oikeasti on työpaikkoja joihin työllistyä. Työllistyminen kun ei ole mahdollista ilman, että joku työllistää nykyisissä palkkaorjuuden oloissa.


Mutta väärässä Ehrnrooth on syyttäessään taannoisista kriiseistä sosiaaliturvaa. Syyllinen oli finanssikapitalismi jota pyörittävät spekukantit ajautuivat keskinäiseen luottamuskriisiin aiheuttaen rahoituskriisin. Sen seurauksena oli BKT:n lasku, osittain sosiaaliturvan tarpeen nousu ja laskennallinen tilanne jossa sosiaalimenojen osuus nousi suhteessa BKT:een. Molemmat, BKT ja sosiaaliturvan kokonaismenot, ovat laskennallisia suureita eikä tilanne aiheutunut sosiaaliturvan rakenteesta eikä tasosta vaan finanssispekulaatioista ja banksterien toiminnasta. 


Ehrnrooth haukkuu erimieltä olevia vanhanaikaisiksi mutta vetoaa itse vielä vanhempiin ajatuksiin mainostaessaan n.s. klassista liberalismia.  Hänen vanhentuneena halveksimansa marksilaisuus on sen edelleenkehittelyä. Sitä hän tuntuu syyttävän monien ihan kapitalismista johtuvien syiden takia.  Toisaalta hänen kirjoituksistaan ei juurikaan tunnista myöskään tuon klassisen liberalismin aineiksia vaan pikemminkin nykyaikaisen talousliberalismia, libertarismia.


Ehrnrooth ei näe, että hänen haukkumansa hyvinvointiyhteiskunta on itseasiassa osa läntisessä Saksassa II Maailmansodan jälkeen kehitettyä, silloisen ensin valtiovarainministerin ja myöhemmin liittokanslerin K.Adenauerin nimiin laitettua kontrolloitua kapitalismia.   Sitä myös sosiaaliseksi markkinataloudeksi (soziale Marktwirtschaft) nimitetään.   Täällä Suomessa tunnetaan myös nimitys "vastuullinen markkinatalous" jota Kokoomuksen n.s. remonttimiehet yrittivät markkinoida 1960-luvun lopulla.  Aatteellisesti se taidetaan tuntea sosiaaliliberalismina.  Ehrnrooth sen sijaan näyttäisi olevan enemmän laizzes-faire miehiä.

 

Mutta ennenkaikkea meidän tulisi muistaa, että Ehrnroothin väittämistä huolimatta, meidän hyvinvointivaltiomme tai -yhteiskuntamme, jota oikeastaan pitäisi nimittää pahimman pahoinvoinnin oireiden siivoiluksi, ei ole mikään erityinen osoitus sosialismin soveltamisesta tai marksismista t.m.s.. Ne on rakennettu tilanteessa jossa toki K.Marxin, F.Engelsin et al ajatuksiin pohjautuva työväenliike on pakottanut pääomien omistajat edes hieman osoittamaan sosiaalista mieltä ja sääliä NL:n pelossa. Nyt kun se pelko on hälvennyt ehnrothtit &amp; kmpnit uskaltautuvat hyökkäämään aikaansannosten kimppuun ja yrittämään palaamista aiempaan rosvokapitalismiin.

 

Olisikin toivottavaa harjoittaa yhteiskunnallista analyysiä syvemmin asioihin perehtyen kuin Ehrnroothin tavoin vain EK:n mantraa toistaen.  Erityisesti sellaista toivoisi YLE:ltä, meidän kaikkien verorahoilla kustannettavalta julkisen palvelun tiedonvälittäjältä.  Tai mielipiteitä, jollainen Ehrnroothinkin kirjoitus on, levittäessään  olemaan tasapuolisempi ja tarjoilisi niitä myös poliittisen kirjon toiseltakin reunalta.

 

---

Olen julkaisen tämän kirjoituksen myös Myyräntyötä-plogissani.

]]>
13 http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256703-imperiumin-vastaisku-kohti-hyvinvointivaltiota#comments Finanssikapitalismi Hyvinvointivaltio Jari Ehrnrooth Sosiaalipolitiikka Yle Mon, 11 Jun 2018 11:50:07 +0000 Jorma Myyryläinen http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256703-imperiumin-vastaisku-kohti-hyvinvointivaltiota
Hyvinvointivaltio voi pahoin http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin <p>&nbsp;</p><p>En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana &rdquo;hyvinvointivaltio&rdquo;. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan &rdquo;hyvinvointivaltioksi&rdquo; ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.</p><p>Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus &rdquo;ilmaisista palveluksista&rdquo; ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!</p><p>Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.</p><p>Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.</p><p>Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa &rdquo;kullannuppua&rdquo; on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu &rdquo;ilmaiselle&rdquo; koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille. &nbsp;Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.</p><p>Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille &ndash; muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa &ndash; rikkaathan hyötyvät siitä!</p><p>Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.</p><p>Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan &rdquo;oikeita&rdquo; veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset &rdquo;pahoinvointivaltioihin&rdquo;. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla &rdquo;hullu&rdquo; tullakseen Suomeen töihin.</p><p>Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.</p><p>Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota &rdquo;dominoi&rdquo; suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.&nbsp; Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion &rdquo;elättejä&rdquo;, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran &rdquo;itse aiheutettua&rdquo; ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.</p><p>Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä &ndash; nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.</p><p>Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.</p><p>Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret &rdquo;ilmaiset palvelukset&rdquo;. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että &rdquo;nyt riittävät leikkaukset&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana ”hyvinvointivaltio”. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan ”hyvinvointivaltioksi” ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.

Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus ”ilmaisista palveluksista” ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!

Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.

Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.

Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa ”kullannuppua” on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ”ilmaiselle” koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille – muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa – rikkaathan hyötyvät siitä!

Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.

Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan ”oikeita” veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset ”pahoinvointivaltioihin”. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla ”hullu” tullakseen Suomeen töihin.

Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.

Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota ”dominoi” suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.  Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion ”elättejä”, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran ”itse aiheutettua” ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.

Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä – nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.

Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.

Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret ”ilmaiset palvelukset”. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että ”nyt riittävät leikkaukset”

]]>
123 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin#comments Kotimaa Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Verotus Fri, 04 May 2018 14:14:37 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin
Tulevaisuuden sosiaaliturva http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253040-tulevaisuuden-sosiaaliturva <p>Eduskunnan säätämä työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt runsasta <a href="http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005622787.html">julkista keskustelua</a>. Samalla paine uudistaa sosiaaliturvaa kasvaa. Tässä blogissa esitän, että sosiaaliturvan uudistamisen yhteydessä toimeentulon ja yrittämisen riskejä pitäisi miettiä kokonaisuutena niin että ihmiset voisivat paremmin osallistua talouteen ja yhteiskuntaan toteuttaakseen omia ideoitaan.</p><p>Tällä viikolla <a href="http://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-ennakkotiedot-paljastavat-aktiivimallin-todelliset-vaikutukset-korvauksia-leikataan-yli-puolelta-tyottomista-200840293/">Aamulehti uutisoi</a>, että noin puolet työttömän peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavista ihmisistä eivät ole täyttäneet aktiivimallin ehtoja ja joutuvat siksi tyytymään pienempään työttömyysturvaan.</p><p>Työllisyys- ja talouspolitiikan kokonaisuudessa aktiivimalli on pieni yksityiskohta, mutta siihen kulminoituva yhteiskunnallinen tyytymättömyys on merkittävää, koska tyytymättömyydessä piilee muutosvoima, jonka hallituskin joutuu ottamaan huomioon. Aktiivimalli on politisoitunut erityisesti sitä koskevan kansalaisaloitteen ansiosta ja tiedotusvälineet tulevat seuraamaan aktiivimallin toimeenpanoa ja nostamaan sitä säännöllisesti <a href="http://areena.yle.fi/1-4370647">julkiseen keskusteluun</a>. Voi olla, että hallitus joutuu vielä nopeastikin perääntymään ja tekemään työttömille myönnytyksiä vaimentaakseen tyytymättömyyttä.</p><p><strong>Viime viikolla Juho Saaren johtama eriarvoisuustyöryhmä </strong>esitteli <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160706">raporttinsa</a> ja ehdotuksensa perusturvan uudistamiseksi. Työryhmä esittää toimeentulon ja useiden perusturvaetuuksien yhdistämistä ja tottelemattomuudesta tulevien sanktioiden lievennystä. Ehdotukset voidaan tulkita askeleeksi kohti vastikkeetonta perustuloa.</p><p>Aiemmin Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä esitti oman <a href="http://www.facebook.com/kannustavaperusturva/">perusteellisen raporttinsa </a>Iso-Britannian yleistuesta (universal credit) joka muistuttaa Saaren työryhmän esitystä. Maanselkä on julkisuudessa pitänyt toimeentulotuen sanktioita liian lievinä, mikä on ehkä vähän outoa koska nykysäädösten mukaan toimeentulotukea voidaan leikata 40 % jos ihminen ei tottele viranomaisia.</p><p>Siniset ja Kokoomus <a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005617023.html">kiirehtivät myös esittelemään </a>omia uudistusmallejaan, jotka muistuttivat kovasti sekä Saaren työryhmän, että Kristillisdemokraattien esityksiä. Keskusta on luvannut pian tuoda oman esityksensä keskusteluun.</p><p>Sosiaaliturvan uudistamiselle on tarvetta useista syistä. Innokkaimpien uudistusmielisten kannattaa kuitenkin muistella SATA-komiteaa, joka kahden vuoden ajan, vuosina 2007-09 pohti sosiaaliturvan kokonaisuudistusta hyvin samankaltaisten odotusten saattelemana kuin mitä nyt on kuultu. Sosiaaliturva on tilkkutäkkimäinen, ajastaan jäljessä eikä se kannusta työntekoon.</p><p>SATA-komitean esitykset olivat hieman yllättäviä ainakin niille, jotka odottivat eriarvoisuuden vähentämistä. Työnantajien Kela-maksu poistettiin, mikä ei varsinaisesti auttanut heikossa asemassa olevia ihmisiä. Uudistus on joka vuosi säästänyt työnantajilta 700 miljoonaa euroa. Liekö esimerkki <a href="http://yle.fi/uutiset/3-10133946?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social">suurten yritysten vaikutusvallasta poliittisessa päätöksenteossa</a>? Komitea myös&nbsp;ehdotti takuueläkettä ja etuuksien sitomista indekseihin.</p><p>SATA-komiteassa oli edustettuna samat kolme intressiryhmää, jotka edelleen hallitsevat keskustelua sosiaaliturvasta: työnantajat, työntekijät ja keskusta. Nämä intressiryhmät koostuvat poliitikoista, virkamiehistä, tutkijoista ja (etu)järjestöjen edustajista. Työntekijät puolustavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa, keskusta puolustaa perusturvaa ja työnantajat puolustavat yritysten intressejä. Sosiaaliturvaa ei uudisteta, elleivät kaikki ryhmät koe hyötyvänsä uudistuksesta. Jokaisella ryhmällä on valtaa kaataa (tai ainakin vesittää) kokonaisuudistus &ndash; jopa oppositiosta käsin.</p><p><strong>Keskustelu sosiaaliturvasta on tähän asti ollut hyvätasoista.</strong> On hienoa, että aktivointipolitiikasta on vihdoin ruvettu keskustelemaan asioiden oikeilla nimillä. Työttömien näkökulma on ensimmäistä kertaa esillä, kun he pääsevät kertomaan, että he <a href="http://areena.yle.fi/1-4273622">kokevat sanktiot rankaisuna työttömyydestä</a>. Tähän asti keskustelua on hallinnut työnantajien ja taloustieteilijöiden kehittämä epämääräinen retoriikka aktiivisesta ja passiivisesta sosiaaliturvasta. &nbsp;</p><p>Keskustelu pitäisi samalla jatkossa nostaa periaatteellisemmalle tasolle: teknisten mallien lisäksi meidän pitäisi keskustella työttömien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä näiden välisestä tasapainosta. Mitkä ovat oikeudet toimeentuloon? Mitä velvollisuuksia työttömällä on ja kuka on vastuussa siitä, että velvollisuudet toteutuvat myös käytännössä? Huomionarvoista on, että oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole kirjattu selkeästi nykyiseen lainsäädäntöön, joka keskittyy järjestelmän tekniseen kuvaukseen. Perustuslaissa toki on kansalaisoikeudet ja velvollisuudet yleisellä tasolla.</p><p>Keskustelua pitäisi myös käydä tuloeroista ja niiden kaventamisesta osana taistelua eriarvoistumista vastaan. Suomessa tuloerot kasvoivat nopeasti 1990-luvulta aina vuoden 2007 finanssikriisiin saakka. Keskustelussa harvoin tunnustetaan, että useat hallitukset myötävaikuttivat poliittisilla valinnoillaan tuloerojen kasvuun. Toisin sanoen, voimme poliittisilla päätöksillä vaikuttaa tuloeroihin: miten on tulevaisuudessa? Haluammeko kasvattaa vai kaventaa tuloeroja sosiaaliturvan ja verotuksen avulla? Tähän tarvittaisiin poliittisten puolueiden linjauksia sen lisäksi, että ne esittelevät teknisiä malleja. Viime vuonna Heikki Hiilamo esitteli ansiokkaasti <a href="http://sorsafoundation.fi/fi/heikki-hiilamo-15-reseptia-tuloerojen-kaventamiseksi/">konkreettisia keinoja tuloerojen kaventamiseksi</a>, vaikka esitystä seurannut julkinen keskustelu oli valitettavasti luokatonta.</p><p><strong>Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa pitäisi myös arvioida uudelleen riskin käsite.</strong> Tähän asti toimeentulon ja yrittämisen riskejä on hallinnoitu eri organisaatioissa. Sosiaalihallinto on hallinnoinut toimeentulon riskejä, kun taas elinkeinohallinto on hallinnut yrittämisen riskejä. Molemmat näkökulmat ovat ajankohtaisia, koska yritystukia on myös kritisoitu ja niitä halutaan karsia.</p><p>Toimeentulon ja yrittämisen riskin käsite pitäisi hahmottaa kokonaisuutena ja yksilön näkökulmasta käsin. Ihmisillä on ideoita, jos heille annetaan tilaa tuottaa niitä. Yhteiskunnallisten rakenteiden pitäisi tukea ihmisiä toteuttamaan heidän omia ideoitaan niin, etteivät toimeentulon ja yrittämisen riskit ole kohtuuttoman suuret. Yleensä ajattelemme, että markkinat palkitsevat riskin ottamisesta. Markkinat toimivat kuitenkin valtion ohjauksessa ja tätä ohjausta voi suunnitella niin että se palvelee ihmisten pyrkimyksiä toteuttaa itseään ja osallistua talouteen ja yhteiskuntaan.</p><p>Nyt kun sosiaaliturvan kokonaisuudistusta jälleen pohditaan saattaa löytyä tilaa uudenlaiselle ajattelulle joka voisi vähentää eriarvoisuutta ja luoda uskoa parempaan tulevaisuuteen ihmisille, jotka kamppailevat sosiaalisten ja henkilökohtaisten ongelmien parissa. Liian kauan keskustelua on hallinnut <a href="http://www.gaudeamus.fi/kilpailuvaltionkyydissa/">uusliberaali tavoite lisätä työvoiman tarjontaa </a>heikentämällä toimeentulon edellytyksiä ja siirtämällä yrittäjäriskiä työnantajilta työntekijöille. On aika suunnitella sosiaaliturva palvelemaan ihmistä niin, ettei ihmisten tarvitse kokea palvelevansa kasvotonta byrokraattista koneisto!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan säätämä työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt runsasta julkista keskustelua. Samalla paine uudistaa sosiaaliturvaa kasvaa. Tässä blogissa esitän, että sosiaaliturvan uudistamisen yhteydessä toimeentulon ja yrittämisen riskejä pitäisi miettiä kokonaisuutena niin että ihmiset voisivat paremmin osallistua talouteen ja yhteiskuntaan toteuttaakseen omia ideoitaan.

Tällä viikolla Aamulehti uutisoi, että noin puolet työttömän peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavista ihmisistä eivät ole täyttäneet aktiivimallin ehtoja ja joutuvat siksi tyytymään pienempään työttömyysturvaan.

Työllisyys- ja talouspolitiikan kokonaisuudessa aktiivimalli on pieni yksityiskohta, mutta siihen kulminoituva yhteiskunnallinen tyytymättömyys on merkittävää, koska tyytymättömyydessä piilee muutosvoima, jonka hallituskin joutuu ottamaan huomioon. Aktiivimalli on politisoitunut erityisesti sitä koskevan kansalaisaloitteen ansiosta ja tiedotusvälineet tulevat seuraamaan aktiivimallin toimeenpanoa ja nostamaan sitä säännöllisesti julkiseen keskusteluun. Voi olla, että hallitus joutuu vielä nopeastikin perääntymään ja tekemään työttömille myönnytyksiä vaimentaakseen tyytymättömyyttä.

Viime viikolla Juho Saaren johtama eriarvoisuustyöryhmä esitteli raporttinsa ja ehdotuksensa perusturvan uudistamiseksi. Työryhmä esittää toimeentulon ja useiden perusturvaetuuksien yhdistämistä ja tottelemattomuudesta tulevien sanktioiden lievennystä. Ehdotukset voidaan tulkita askeleeksi kohti vastikkeetonta perustuloa.

Aiemmin Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä esitti oman perusteellisen raporttinsa Iso-Britannian yleistuesta (universal credit) joka muistuttaa Saaren työryhmän esitystä. Maanselkä on julkisuudessa pitänyt toimeentulotuen sanktioita liian lievinä, mikä on ehkä vähän outoa koska nykysäädösten mukaan toimeentulotukea voidaan leikata 40 % jos ihminen ei tottele viranomaisia.

Siniset ja Kokoomus kiirehtivät myös esittelemään omia uudistusmallejaan, jotka muistuttivat kovasti sekä Saaren työryhmän, että Kristillisdemokraattien esityksiä. Keskusta on luvannut pian tuoda oman esityksensä keskusteluun.

Sosiaaliturvan uudistamiselle on tarvetta useista syistä. Innokkaimpien uudistusmielisten kannattaa kuitenkin muistella SATA-komiteaa, joka kahden vuoden ajan, vuosina 2007-09 pohti sosiaaliturvan kokonaisuudistusta hyvin samankaltaisten odotusten saattelemana kuin mitä nyt on kuultu. Sosiaaliturva on tilkkutäkkimäinen, ajastaan jäljessä eikä se kannusta työntekoon.

SATA-komitean esitykset olivat hieman yllättäviä ainakin niille, jotka odottivat eriarvoisuuden vähentämistä. Työnantajien Kela-maksu poistettiin, mikä ei varsinaisesti auttanut heikossa asemassa olevia ihmisiä. Uudistus on joka vuosi säästänyt työnantajilta 700 miljoonaa euroa. Liekö esimerkki suurten yritysten vaikutusvallasta poliittisessa päätöksenteossa? Komitea myös ehdotti takuueläkettä ja etuuksien sitomista indekseihin.

SATA-komiteassa oli edustettuna samat kolme intressiryhmää, jotka edelleen hallitsevat keskustelua sosiaaliturvasta: työnantajat, työntekijät ja keskusta. Nämä intressiryhmät koostuvat poliitikoista, virkamiehistä, tutkijoista ja (etu)järjestöjen edustajista. Työntekijät puolustavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa, keskusta puolustaa perusturvaa ja työnantajat puolustavat yritysten intressejä. Sosiaaliturvaa ei uudisteta, elleivät kaikki ryhmät koe hyötyvänsä uudistuksesta. Jokaisella ryhmällä on valtaa kaataa (tai ainakin vesittää) kokonaisuudistus – jopa oppositiosta käsin.

Keskustelu sosiaaliturvasta on tähän asti ollut hyvätasoista. On hienoa, että aktivointipolitiikasta on vihdoin ruvettu keskustelemaan asioiden oikeilla nimillä. Työttömien näkökulma on ensimmäistä kertaa esillä, kun he pääsevät kertomaan, että he kokevat sanktiot rankaisuna työttömyydestä. Tähän asti keskustelua on hallinnut työnantajien ja taloustieteilijöiden kehittämä epämääräinen retoriikka aktiivisesta ja passiivisesta sosiaaliturvasta.  

Keskustelu pitäisi samalla jatkossa nostaa periaatteellisemmalle tasolle: teknisten mallien lisäksi meidän pitäisi keskustella työttömien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä näiden välisestä tasapainosta. Mitkä ovat oikeudet toimeentuloon? Mitä velvollisuuksia työttömällä on ja kuka on vastuussa siitä, että velvollisuudet toteutuvat myös käytännössä? Huomionarvoista on, että oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole kirjattu selkeästi nykyiseen lainsäädäntöön, joka keskittyy järjestelmän tekniseen kuvaukseen. Perustuslaissa toki on kansalaisoikeudet ja velvollisuudet yleisellä tasolla.

Keskustelua pitäisi myös käydä tuloeroista ja niiden kaventamisesta osana taistelua eriarvoistumista vastaan. Suomessa tuloerot kasvoivat nopeasti 1990-luvulta aina vuoden 2007 finanssikriisiin saakka. Keskustelussa harvoin tunnustetaan, että useat hallitukset myötävaikuttivat poliittisilla valinnoillaan tuloerojen kasvuun. Toisin sanoen, voimme poliittisilla päätöksillä vaikuttaa tuloeroihin: miten on tulevaisuudessa? Haluammeko kasvattaa vai kaventaa tuloeroja sosiaaliturvan ja verotuksen avulla? Tähän tarvittaisiin poliittisten puolueiden linjauksia sen lisäksi, että ne esittelevät teknisiä malleja. Viime vuonna Heikki Hiilamo esitteli ansiokkaasti konkreettisia keinoja tuloerojen kaventamiseksi, vaikka esitystä seurannut julkinen keskustelu oli valitettavasti luokatonta.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa pitäisi myös arvioida uudelleen riskin käsite. Tähän asti toimeentulon ja yrittämisen riskejä on hallinnoitu eri organisaatioissa. Sosiaalihallinto on hallinnoinut toimeentulon riskejä, kun taas elinkeinohallinto on hallinnut yrittämisen riskejä. Molemmat näkökulmat ovat ajankohtaisia, koska yritystukia on myös kritisoitu ja niitä halutaan karsia.

Toimeentulon ja yrittämisen riskin käsite pitäisi hahmottaa kokonaisuutena ja yksilön näkökulmasta käsin. Ihmisillä on ideoita, jos heille annetaan tilaa tuottaa niitä. Yhteiskunnallisten rakenteiden pitäisi tukea ihmisiä toteuttamaan heidän omia ideoitaan niin, etteivät toimeentulon ja yrittämisen riskit ole kohtuuttoman suuret. Yleensä ajattelemme, että markkinat palkitsevat riskin ottamisesta. Markkinat toimivat kuitenkin valtion ohjauksessa ja tätä ohjausta voi suunnitella niin että se palvelee ihmisten pyrkimyksiä toteuttaa itseään ja osallistua talouteen ja yhteiskuntaan.

Nyt kun sosiaaliturvan kokonaisuudistusta jälleen pohditaan saattaa löytyä tilaa uudenlaiselle ajattelulle joka voisi vähentää eriarvoisuutta ja luoda uskoa parempaan tulevaisuuteen ihmisille, jotka kamppailevat sosiaalisten ja henkilökohtaisten ongelmien parissa. Liian kauan keskustelua on hallinnut uusliberaali tavoite lisätä työvoiman tarjontaa heikentämällä toimeentulon edellytyksiä ja siirtämällä yrittäjäriskiä työnantajilta työntekijöille. On aika suunnitella sosiaaliturva palvelemaan ihmistä niin, ettei ihmisten tarvitse kokea palvelevansa kasvotonta byrokraattista koneisto!

]]>
3 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253040-tulevaisuuden-sosiaaliturva#comments Aktiivimalli Eriarvoisuus Hyvinvointivaltio Sosiaaliturva Tuloerot Thu, 29 Mar 2018 10:45:28 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253040-tulevaisuuden-sosiaaliturva
Forever young http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252961-forever-young <p>Olen aikoja sitten menettänyt toivoni suhteen, että ns. maahanmuuttokeskustelussa tapahtuisi jatain edistymistä; kysymyksiin saisi vastauksia ja vastauksiin saisi jotain perusteluja. Samat puheenparret toistuvat päivästä toiseen.</p><p>Tänään oli vuorossa Hesarin pääkirjoitus. Lainataan siitä pari lausetta: &rdquo;Sen jälkeen kun sinisistä tuli hallituspuolue perussuomalaisten tilalle, maahanmuuttajien kotouttaminen näyttää saaneen uutta puhtia.&nbsp;Hallituspuolueilla on nyt yhteneväisempi näkemys siitä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja heidän kotouttamisensa on hoidettava mahdollisimman hyvin&hellip;Ilman maahanmuuttoa työikäisen väestön määrä vähenee Suomessa tulevina vuosikymmeninä niin, että nykyisenlaisten hyvinvointipalvelujen rahoitus on vaikeaa.&rdquo;</p><p>Poliittisesti korrektin kupletin juoni on lyhyesti seuraava. Suomi tarvitsee kipeästi maahanmuuttajia, mutta he eivät työllisty. Syy: kantaväestön asenteet ja kotouttamisen vähyys. Miten tämä nyt pitäisi ymmärtää?</p><p>Kirjoituksessa oli sentään yksi perustelu maahanmuutolle. Ilman maahanmuuttoa ns. hyvinvointivaltion rahoitus ei onnistu. Argumentti kai (?) menee niin, että väestön ikärakenne kehittyy &rdquo;väärään&rdquo; suuntaan. On liikaa vanhuksia ja liian vähän nuoria. Kun maahan tulee nuoria, ikärakenne oikenee ja valtion talous on pelastettu.</p><p>Miten niin oikenee? Toki maahanmuutto &rdquo;parantaa&rdquo; (valtion talouden näkökulmasta) ikärakennetta, mutta vain tilapäisesti. Ei ole olemassa ikuisesti nuoria maahanmuuttajia. Koska näin on, huoltosuhdeongelma siirtyy vain muutamalla vuosikymmenellä eteenpäin (eiväthän ns. suuret ikäluokatkaan johtaneet Suomessa pysyvään väestön kasvun kiihtymiseen). Jotta maahanmuutto johtaisi pysyvään väestörakenteen &rdquo;paranemiseen&rdquo;, pitäisi maahanmuuton kasvaa kasvamistaan (kasvua kiihtyvällä vauhdilla).</p><p>Itse asiassa maahanmuutto on hieman samanlainen ratkaisu, kun valtion velkaantuminen. Ajatellaan vaikka vaihtoehtoa, joka Jyrki Katainen 2007 heitti ilmaan: tuodaan Suomeen 1.8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2021 mennessä. Jos he kaikki olisivat työikäisiä, voisi tämä tietenkin parantaa julkisen sektorin tilaa (vaikka viime vuosien kokemukset eivät siihen viittaakaan), mutta 30-40 vuoden kuluttua meille olisi valtava eläkeongelma tällaisen demografisen sokin seurauksena. Miten se ratkaistaisiin? Jatkamalla samaa Ponzi -peliä ikuisuuteen? Onko tämä &rdquo;se&rdquo; hallituksen &rdquo;yhtenäinen näkemys&rdquo;? Vaikea sanoa, koska argumentaatio etenee vain tasolla &rdquo;Suomi tarvitsee&hellip;..&rdquo;. &nbsp;</p><p>Jos asioita ajattelee moraalisessa mielessä, luulisi, että kaikkia sukupolvia sitoo jokinlainen oikeudenmukaisuusperiaate, joka koskee niin velkoja kuin muitakin vastuita: kaikki kantavat vastuun omista tekemisistään, eikä niitä siirretä tuleville sukupolville. Omaa elintasoa ei maksimoida lasten ja lastenlasten kustannuksella.</p><p>Jonkinlainen ristiriita sisältyy myös argumenttiin, että kotouttamista voidaan jouduttaa perheenyhdistämispolitiikalla. Voi olla, että se auttaa, mutta huoltosuhde ei tietenkään parane, jos maahanmuuttajat tuovat mukanaan kaikki omaisensa. Maahanmuuttajat &rdquo;rahoittavat hyvinvointivaltiomme&rdquo; on kirjaimellisesti otettuna aika raadollinen ohjenuora, jos sitä rupeaa pohtimaan tarkemmin.</p><p>Vaikea näistä asioista on sanoa paljoa enempää, koska mitään kunnon laskelmia ei esitetä. Tarvinnee tuskin sanoa, että mitään säädyllisiä laskelmia ei ole esitetty siitäkään, miten julkisen sektorin menot ja rahoitus pitäisi tulevaisuudessa järjestää ja miten erilaiset instrumentit (esim. eläkeiän pidentäminen, etuisuuksien pienentäminen yms.) vaikuttavat tulevaan kehitykseen. Mutta Suomessa kuin ollaan, vaihtoehtoja on aina vain yksi. Ja se ei tarvitse perusteluja.</p><p>&nbsp;</p> Olen aikoja sitten menettänyt toivoni suhteen, että ns. maahanmuuttokeskustelussa tapahtuisi jatain edistymistä; kysymyksiin saisi vastauksia ja vastauksiin saisi jotain perusteluja. Samat puheenparret toistuvat päivästä toiseen.

Tänään oli vuorossa Hesarin pääkirjoitus. Lainataan siitä pari lausetta: ”Sen jälkeen kun sinisistä tuli hallituspuolue perussuomalaisten tilalle, maahanmuuttajien kotouttaminen näyttää saaneen uutta puhtia. Hallituspuolueilla on nyt yhteneväisempi näkemys siitä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja heidän kotouttamisensa on hoidettava mahdollisimman hyvin…Ilman maahanmuuttoa työikäisen väestön määrä vähenee Suomessa tulevina vuosikymmeninä niin, että nykyisenlaisten hyvinvointipalvelujen rahoitus on vaikeaa.”

Poliittisesti korrektin kupletin juoni on lyhyesti seuraava. Suomi tarvitsee kipeästi maahanmuuttajia, mutta he eivät työllisty. Syy: kantaväestön asenteet ja kotouttamisen vähyys. Miten tämä nyt pitäisi ymmärtää?

Kirjoituksessa oli sentään yksi perustelu maahanmuutolle. Ilman maahanmuuttoa ns. hyvinvointivaltion rahoitus ei onnistu. Argumentti kai (?) menee niin, että väestön ikärakenne kehittyy ”väärään” suuntaan. On liikaa vanhuksia ja liian vähän nuoria. Kun maahan tulee nuoria, ikärakenne oikenee ja valtion talous on pelastettu.

Miten niin oikenee? Toki maahanmuutto ”parantaa” (valtion talouden näkökulmasta) ikärakennetta, mutta vain tilapäisesti. Ei ole olemassa ikuisesti nuoria maahanmuuttajia. Koska näin on, huoltosuhdeongelma siirtyy vain muutamalla vuosikymmenellä eteenpäin (eiväthän ns. suuret ikäluokatkaan johtaneet Suomessa pysyvään väestön kasvun kiihtymiseen). Jotta maahanmuutto johtaisi pysyvään väestörakenteen ”paranemiseen”, pitäisi maahanmuuton kasvaa kasvamistaan (kasvua kiihtyvällä vauhdilla).

Itse asiassa maahanmuutto on hieman samanlainen ratkaisu, kun valtion velkaantuminen. Ajatellaan vaikka vaihtoehtoa, joka Jyrki Katainen 2007 heitti ilmaan: tuodaan Suomeen 1.8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2021 mennessä. Jos he kaikki olisivat työikäisiä, voisi tämä tietenkin parantaa julkisen sektorin tilaa (vaikka viime vuosien kokemukset eivät siihen viittaakaan), mutta 30-40 vuoden kuluttua meille olisi valtava eläkeongelma tällaisen demografisen sokin seurauksena. Miten se ratkaistaisiin? Jatkamalla samaa Ponzi -peliä ikuisuuteen? Onko tämä ”se” hallituksen ”yhtenäinen näkemys”? Vaikea sanoa, koska argumentaatio etenee vain tasolla ”Suomi tarvitsee…..”.  

Jos asioita ajattelee moraalisessa mielessä, luulisi, että kaikkia sukupolvia sitoo jokinlainen oikeudenmukaisuusperiaate, joka koskee niin velkoja kuin muitakin vastuita: kaikki kantavat vastuun omista tekemisistään, eikä niitä siirretä tuleville sukupolville. Omaa elintasoa ei maksimoida lasten ja lastenlasten kustannuksella.

Jonkinlainen ristiriita sisältyy myös argumenttiin, että kotouttamista voidaan jouduttaa perheenyhdistämispolitiikalla. Voi olla, että se auttaa, mutta huoltosuhde ei tietenkään parane, jos maahanmuuttajat tuovat mukanaan kaikki omaisensa. Maahanmuuttajat ”rahoittavat hyvinvointivaltiomme” on kirjaimellisesti otettuna aika raadollinen ohjenuora, jos sitä rupeaa pohtimaan tarkemmin.

Vaikea näistä asioista on sanoa paljoa enempää, koska mitään kunnon laskelmia ei esitetä. Tarvinnee tuskin sanoa, että mitään säädyllisiä laskelmia ei ole esitetty siitäkään, miten julkisen sektorin menot ja rahoitus pitäisi tulevaisuudessa järjestää ja miten erilaiset instrumentit (esim. eläkeiän pidentäminen, etuisuuksien pienentäminen yms.) vaikuttavat tulevaan kehitykseen. Mutta Suomessa kuin ollaan, vaihtoehtoja on aina vain yksi. Ja se ei tarvitse perusteluja.

 

]]>
66 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252961-forever-young#comments Kotimaa Hyvinvointivaltio Ikääntyminen Maahanmuutto Tue, 27 Mar 2018 18:54:30 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252961-forever-young
Onko Suomi tehokkain? – terveydenhuollon kustannusvertailua maiden välillä osa 2 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252774-onko-suomi-tehokkain-terveydenhuollon-kustannusvertailua-maiden-valilla-osa-2 <p>Maa joka työntää eniten rahaa terveydenhuoltoon, ei välttämättä saa parasta terveydenhuoltoa kansalaisilleen. Sokea rahan työntäminen voi johtaa tehottomuuteen, kuten näyttää <a href="http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252765-suomi-on-halvin-terveydenhuollon-kustannusvertailua-maiden-valilla-osa-1">terveydenhuollon yksityistäminenkin aiheuttavan</a>.</p> <p>Terveydenhuollon kustannustehokkuutta mittaa Euroopassa kerran vuodessa <a href="https://healthpowerhouse.com/en/about-us/">health consumer powerhouse</a> vuosittaisella <a href="https://healthpowerhouse.com/publications/euro-health-consumer-index-2017/">Euro Health Consumer Index</a>-nimisellä tutkimuksellaan, josta uusin julkaistiin tammikuussa. Katsotaanpa miten suomi siellä sijoittuu:</p> <p>&nbsp;</p> <p>(Kuva1 - EHCI total scores)</p> <p>Suomi on sijalla 6 ja viimeisenä yli 800 pisteen ylittävänä maana Ruotsi on sijalla 12. Näistä maista Suomi laittaa vähiten rahaa terveydenhuoltoon sekä <a href="http://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=SHA">bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, että rahamääräisesti inflaatiokorjattuna</a>. Käytännössä nämä top12-maat muodostavat järkevän länsimaisen vertailuryhmän terveydenhuollon kustannuksia ja tehokkuutta verrattaessa, sillä muut maat jäävät selvästi jälkeen, eivätkä ole ostovoimassa verrattuna Suomalaisen palkansaajan tasolla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>(Kuva2 - EHCI bang for the buck)</p> <p>Kun tarkastellaan mitä sijoitetulla rahalla saa pisteinä, on suomi sijalla 12. Tässä edellisestä länsimaisesta viiteryhmästä suomen edellä ovat Hollanti ja Islanti. Hollanti sai parhaimmat pisteet, joten sen sijoitus kertoo että heillä rahan käyttö on tehokasta, koska se näkyy tässä hyvänä sijoituksena. Islanti käyttää suurinpiirtein saman verran rahaa terveydenhuoltoon, kuin Suomi, ja pisteetkin olivat lähellä Suomea, joten senkin sijoitus on perusteltu. Tässä Suomen sijoitus on 3.</p> <p>&nbsp;</p> <p>(Kuva3 - EHCI outcomes score vs money)</p> <p>Kun tarkastellaan pelkästään hoitotuloksien pisteitä, joissa Suomi ja Norja jakavat ykköspaikan saaden yhtä monta pistettä (289), on Suomi kuittenkin merkittävästi kustannustehokkaampi Norjaan verrattuna, joka käyttää noin 2500$ enemmän rahaa asukasta kohden.</p> <p>Jos pelkkiä hoitamisen tuloksia käytetään vertailukohtana, on Suomi ylivoimaisesti kustannustehokkain maa. Kun otetaan mukaan muita asioita, kuten esimerkiksi hoitoon pääsy ja odotusaika, laskee sijoitus kokonaisuudessa kuudenneksi, joka on silti loistava tulos, erityisesti kustannustehokkuuden kannalta.</p> <p>Suomalainen terveydenhuolto on kiistatta kustannustehokas ja tuottaa hyviä tuloksia. Mutta&hellip; Jos Sari Sairaanhoitaja tai Liisa Lähihoitaja tietäisi tämän, niin mahtaisi heitä harmittaa oravan lailla, kun maan hallitus leikkasi heidän lomarahoistansa. Olisiko säästöjä kannattanut etsiä muualta, kuin maan ehkä kustannustehokkaimmasta tahosta&hellip; Tällä hetkellä maan tehottomin taho vaikuttaa olevan ennätystahtiin omia esityksiään peruuttava maan hallitus.</p> <p>Kirjoitan myöhemmin lisää kaavaillun SOTE-uudistuksen vaikutuksista henkilöstön asemaan ja kuntiin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lähteitä:<br /><a href="https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-report.pdf">https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-report.pdf</a><br /><a href="https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-press-release.pdf">https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-press-release.pdf</a><br /><a href="https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-index-matrix-A3-sheet.pdf">https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-index-matrix-A3-sheet.pdf</a><br /><a href="https://healthpowerhouse.com/en/news/euro-health-consumer-index-2017-presentation-warsaw/">https://healthpowerhouse.com/en/news/euro-health-consumer-index-2017-presentation-warsaw/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maa joka työntää eniten rahaa terveydenhuoltoon, ei välttämättä saa parasta terveydenhuoltoa kansalaisilleen. Sokea rahan työntäminen voi johtaa tehottomuuteen, kuten näyttää terveydenhuollon yksityistäminenkin aiheuttavan.

Terveydenhuollon kustannustehokkuutta mittaa Euroopassa kerran vuodessa health consumer powerhouse vuosittaisella Euro Health Consumer Index-nimisellä tutkimuksellaan, josta uusin julkaistiin tammikuussa. Katsotaanpa miten suomi siellä sijoittuu:

 

(Kuva1 - EHCI total scores)

Suomi on sijalla 6 ja viimeisenä yli 800 pisteen ylittävänä maana Ruotsi on sijalla 12. Näistä maista Suomi laittaa vähiten rahaa terveydenhuoltoon sekä bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, että rahamääräisesti inflaatiokorjattuna. Käytännössä nämä top12-maat muodostavat järkevän länsimaisen vertailuryhmän terveydenhuollon kustannuksia ja tehokkuutta verrattaessa, sillä muut maat jäävät selvästi jälkeen, eivätkä ole ostovoimassa verrattuna Suomalaisen palkansaajan tasolla.

 

(Kuva2 - EHCI bang for the buck)

Kun tarkastellaan mitä sijoitetulla rahalla saa pisteinä, on suomi sijalla 12. Tässä edellisestä länsimaisesta viiteryhmästä suomen edellä ovat Hollanti ja Islanti. Hollanti sai parhaimmat pisteet, joten sen sijoitus kertoo että heillä rahan käyttö on tehokasta, koska se näkyy tässä hyvänä sijoituksena. Islanti käyttää suurinpiirtein saman verran rahaa terveydenhuoltoon, kuin Suomi, ja pisteetkin olivat lähellä Suomea, joten senkin sijoitus on perusteltu. Tässä Suomen sijoitus on 3.

 

(Kuva3 - EHCI outcomes score vs money)

Kun tarkastellaan pelkästään hoitotuloksien pisteitä, joissa Suomi ja Norja jakavat ykköspaikan saaden yhtä monta pistettä (289), on Suomi kuittenkin merkittävästi kustannustehokkaampi Norjaan verrattuna, joka käyttää noin 2500$ enemmän rahaa asukasta kohden.

Jos pelkkiä hoitamisen tuloksia käytetään vertailukohtana, on Suomi ylivoimaisesti kustannustehokkain maa. Kun otetaan mukaan muita asioita, kuten esimerkiksi hoitoon pääsy ja odotusaika, laskee sijoitus kokonaisuudessa kuudenneksi, joka on silti loistava tulos, erityisesti kustannustehokkuuden kannalta.

Suomalainen terveydenhuolto on kiistatta kustannustehokas ja tuottaa hyviä tuloksia. Mutta… Jos Sari Sairaanhoitaja tai Liisa Lähihoitaja tietäisi tämän, niin mahtaisi heitä harmittaa oravan lailla, kun maan hallitus leikkasi heidän lomarahoistansa. Olisiko säästöjä kannattanut etsiä muualta, kuin maan ehkä kustannustehokkaimmasta tahosta… Tällä hetkellä maan tehottomin taho vaikuttaa olevan ennätystahtiin omia esityksiään peruuttava maan hallitus.

Kirjoitan myöhemmin lisää kaavaillun SOTE-uudistuksen vaikutuksista henkilöstön asemaan ja kuntiin.

 

Lähteitä:
https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-report.pdf
https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-press-release.pdf
https://healthpowerhouse.com/files/EHCI-2017/EHCI-2017-index-matrix-A3-sheet.pdf
https://healthpowerhouse.com/en/news/euro-health-consumer-index-2017-presentation-warsaw/

]]>
6 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252774-onko-suomi-tehokkain-terveydenhuollon-kustannusvertailua-maiden-valilla-osa-2#comments Hyvinvointivaltio Sote Suomi kv-vertailussa Tehokkuus Terveydenhuollon kustannukset Sat, 24 Mar 2018 09:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252774-onko-suomi-tehokkain-terveydenhuollon-kustannusvertailua-maiden-valilla-osa-2
Keskusta - Sinun ihmisarvosi asialla http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251351-keskusta-sinun-ihmisarvosi-asialla <p>Keskustassa on säännöllisesti tapana kysyä, onko puolue vielä köyhän asialla. Tuloerot ja eriarvoisuus ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä ja tuloerot ovat nyt suurin piirtein 1970-luvun tasolla. Vastaus kysymykseen on johdonmukaisesti, että kyllä keskusta on vielä köyhän asialla. Epäilyksen sijaa ei ole.</p><p>Toinen kysymys on se, mitä köyhän asia nykyaikaisessa yhteiskunnassa voisi käytännössä tarkoittaa? Itse lause &rdquo;köyhän asia&rdquo; kuulostaa vanhahtavalta eikä se soinnu nykykieleen kovin hyvin. Voisimmeko löytää tavan ikään kuin kääntää entisaikojen idea nykykielelle ja vieläpä niin että se yhdistyisi realistiseen poliittiseen ohjelmaan?</p><p>Iskulauseena &rdquo;köyhän asia&rdquo; on ollut nerokas. Se on identifioinut ihmisryhmän, joka ei ennen hyvinvointivaltiota ollut edes kovin pieni: &rdquo;köyhä&rdquo;. Taiteessa termi oli ennen käytössä, esimerkiksi Aukusti Koskimiehen runossa sanotaan &rdquo;Tuule tuuli leppeämmin, missä köyhä raataa&rdquo;. Jean Sibelius on säveltänyt laulun näihin sanoihin, joihin kuuluu myös säe: &rdquo;köyhä työst&rsquo; on uupunut, ei siedä univelkaa&rdquo;.</p><p>Keskusta ei kuitenkaan ole historiassa tyytynyt köyhyyden romantisointiin. &rdquo;Asia&rdquo; viittaa siihen, että heikossa asemassa olevia tuli puolustaa ja heidän olojaan parantaa. Kun keskusta oli köyhän asialla, se valjasti poliittiset päätökset köyhyyden selättämiseksi. Tässä myös onnistuttiin merkittävällä tavalla ja suomalainen hyvinvointimalli on niittänyt maailmalla kunniaa ja mainetta.</p><p>Köyhän asia politiikassa on siis ollut heikoimmassa asemassa olevien puolustamista. Mitä se voisi olla nykyään? Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon vähemmistöjä, jotka kokevat syrjintää. Näitä ovat esimerkiksi etniset ja seksuaaliset vähemmistöt, vammaiset tai toimintakykyrajoitteiset ihmiset ja pitkäaikaisesti sairaat ja ehkä suurimpana syrjittynä ryhmänä naiset. Moderni köyhän asia voisi olla näiden syrjittyjen vähemmistöjen oikeuksien puolustamista: heidän asiaansa pitäisi ajaa, koska se on oikeudenmukaista ja koska heillä on sama ihmisarvo kuin muilla.</p><p>Tietysti perinteinen tulonjakopolitiikka on myös tärkeää, mutta sille pitäisi löytää uusi oikeutus, uusi syy miksi tulojen uudelleenjako on tärkeää. Tästä näkökulmasta nykyaikainen köyhän asia voisi tarkoittaa sitä, että kaikilla on oikeus toimeentuloon kaikissa elämäntilanteissa. Tämä kansalaisoikeus toki löytyy meidän perustuslaista, mutta liian usein politiikan lähtökohtana on talous. Marssijärjestyksen pitäisi olla toinen: oikeus toimeentuloon on politiikan lähtökohta, valtiontalous on käytännön asia josta huolehtimisen voi jättää virkamiehille. Siten oikeus toimeentuloon asettaa politiikalle reunaehdot.</p><p>Muita konkreettisia toimenpiteitä, joilla voi edistää samaa tavoitetta ovat esimerkiksi veroparatiisien torjuminen ja vastikkeeton perustulo. Veroparatiiseihin hukkuu joka vuosi arviolta <a href="https://finnwatch.org/images/pdf/jaavuori.pdf">430-1400 miljoonaa euroa</a>, jotka Suomen valtio voisi käyttää viisaudella. Vastikkeeton perustulo taas toisi ihmisille liikkumavaraa ja luottamusta tulevaisuuteen ja itseensä.</p><p>Miten nerokas iskulause &rdquo;köyhän asialla&rdquo; sitten kääntyy nykykielelle? Kun keskusta on nykyään &rdquo;köyhän asialla&rdquo; sen pitää siis olla jokaisen yksilön ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden asialla. Siten iskulauseeksi sopisi esimerkiksi &rdquo;sinun ihmisarvosi asialla&rdquo;. Nykyaikana iskulauseen pitää puhutella ihmisiä yksilötasolla, koska yhteiskunta on yksilöllistynyt ja ihmiset ajattelevat itseään yhä enemmän ainutlaatuisina yksilöinä eikä niinkään jonkin ryhmän jäseninä.</p><p>Eli ehdotan, että seuraaviin eduskuntavaaleihin keskusta lähtee iskulauseella: &rdquo;Keskusta &ndash; sinun ihmisarvosi asialla&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustassa on säännöllisesti tapana kysyä, onko puolue vielä köyhän asialla. Tuloerot ja eriarvoisuus ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä ja tuloerot ovat nyt suurin piirtein 1970-luvun tasolla. Vastaus kysymykseen on johdonmukaisesti, että kyllä keskusta on vielä köyhän asialla. Epäilyksen sijaa ei ole.

Toinen kysymys on se, mitä köyhän asia nykyaikaisessa yhteiskunnassa voisi käytännössä tarkoittaa? Itse lause ”köyhän asia” kuulostaa vanhahtavalta eikä se soinnu nykykieleen kovin hyvin. Voisimmeko löytää tavan ikään kuin kääntää entisaikojen idea nykykielelle ja vieläpä niin että se yhdistyisi realistiseen poliittiseen ohjelmaan?

Iskulauseena ”köyhän asia” on ollut nerokas. Se on identifioinut ihmisryhmän, joka ei ennen hyvinvointivaltiota ollut edes kovin pieni: ”köyhä”. Taiteessa termi oli ennen käytössä, esimerkiksi Aukusti Koskimiehen runossa sanotaan ”Tuule tuuli leppeämmin, missä köyhä raataa”. Jean Sibelius on säveltänyt laulun näihin sanoihin, joihin kuuluu myös säe: ”köyhä työst’ on uupunut, ei siedä univelkaa”.

Keskusta ei kuitenkaan ole historiassa tyytynyt köyhyyden romantisointiin. ”Asia” viittaa siihen, että heikossa asemassa olevia tuli puolustaa ja heidän olojaan parantaa. Kun keskusta oli köyhän asialla, se valjasti poliittiset päätökset köyhyyden selättämiseksi. Tässä myös onnistuttiin merkittävällä tavalla ja suomalainen hyvinvointimalli on niittänyt maailmalla kunniaa ja mainetta.

Köyhän asia politiikassa on siis ollut heikoimmassa asemassa olevien puolustamista. Mitä se voisi olla nykyään? Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon vähemmistöjä, jotka kokevat syrjintää. Näitä ovat esimerkiksi etniset ja seksuaaliset vähemmistöt, vammaiset tai toimintakykyrajoitteiset ihmiset ja pitkäaikaisesti sairaat ja ehkä suurimpana syrjittynä ryhmänä naiset. Moderni köyhän asia voisi olla näiden syrjittyjen vähemmistöjen oikeuksien puolustamista: heidän asiaansa pitäisi ajaa, koska se on oikeudenmukaista ja koska heillä on sama ihmisarvo kuin muilla.

Tietysti perinteinen tulonjakopolitiikka on myös tärkeää, mutta sille pitäisi löytää uusi oikeutus, uusi syy miksi tulojen uudelleenjako on tärkeää. Tästä näkökulmasta nykyaikainen köyhän asia voisi tarkoittaa sitä, että kaikilla on oikeus toimeentuloon kaikissa elämäntilanteissa. Tämä kansalaisoikeus toki löytyy meidän perustuslaista, mutta liian usein politiikan lähtökohtana on talous. Marssijärjestyksen pitäisi olla toinen: oikeus toimeentuloon on politiikan lähtökohta, valtiontalous on käytännön asia josta huolehtimisen voi jättää virkamiehille. Siten oikeus toimeentuloon asettaa politiikalle reunaehdot.

Muita konkreettisia toimenpiteitä, joilla voi edistää samaa tavoitetta ovat esimerkiksi veroparatiisien torjuminen ja vastikkeeton perustulo. Veroparatiiseihin hukkuu joka vuosi arviolta 430-1400 miljoonaa euroa, jotka Suomen valtio voisi käyttää viisaudella. Vastikkeeton perustulo taas toisi ihmisille liikkumavaraa ja luottamusta tulevaisuuteen ja itseensä.

Miten nerokas iskulause ”köyhän asialla” sitten kääntyy nykykielelle? Kun keskusta on nykyään ”köyhän asialla” sen pitää siis olla jokaisen yksilön ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden asialla. Siten iskulauseeksi sopisi esimerkiksi ”sinun ihmisarvosi asialla”. Nykyaikana iskulauseen pitää puhutella ihmisiä yksilötasolla, koska yhteiskunta on yksilöllistynyt ja ihmiset ajattelevat itseään yhä enemmän ainutlaatuisina yksilöinä eikä niinkään jonkin ryhmän jäseninä.

Eli ehdotan, että seuraaviin eduskuntavaaleihin keskusta lähtee iskulauseella: ”Keskusta – sinun ihmisarvosi asialla”.

]]>
5 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251351-keskusta-sinun-ihmisarvosi-asialla#comments Hyvinvointivaltio Keskusta Köyhän asia oikeudenmukaisuus Sat, 24 Feb 2018 16:53:14 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251351-keskusta-sinun-ihmisarvosi-asialla
Mihin suomalainen hyvinvointivaltio oikeastaan perustuu? http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251258-mihin-suomalainen-hyvinvointivaltio-oikeastaan-perustuu <p>Vasemmistopuolueet, erityisesti demarit ovat pyrkineet omimaan itselleen kunniaa suomalaisesta hyvinvointivaltiosta. Aina jostain torppariuudistuksesta kansaneläkkeeseen asti. Tai tämä ainakin on se mielikuva, että nimenomaan vasemmistopuolueet olisivat hyvinvointivaltion luoneet.</p><p>Kuitenkin hyvinvointivaltio perustuu paljon vanhempaan aikaan. Se, että kaikki kansalaiset ovat siististi listattuna tietojärjestelmiin, perustuu muinaisiin &ldquo;kirkon kirjoihin&rdquo;, kirkon harjoittamaan väestökirjanpitoon. Samoin sosiaaliturva pohjautuu kirkon aloittamaan köyhäinhoitoon.</p><p>Ja jos vielä oikeallisempia ollaan, niin koko suomalainen yhteiskuntamme pohjautuu luterilaiseen työmoraaliin; siis siihen, että mies tai nainen on sovittuna aikana työpaikalla työkuntoisena. Ja siihen, että ihmiset elävät siivosti, lähimmäistään rakastaen.</p><p>Tähän kaikki mielestäni pohjautuu, vielä enemmän kuin vasemmistopuolueiden oletettuun tai todelliseen työhön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistopuolueet, erityisesti demarit ovat pyrkineet omimaan itselleen kunniaa suomalaisesta hyvinvointivaltiosta. Aina jostain torppariuudistuksesta kansaneläkkeeseen asti. Tai tämä ainakin on se mielikuva, että nimenomaan vasemmistopuolueet olisivat hyvinvointivaltion luoneet.

Kuitenkin hyvinvointivaltio perustuu paljon vanhempaan aikaan. Se, että kaikki kansalaiset ovat siististi listattuna tietojärjestelmiin, perustuu muinaisiin “kirkon kirjoihin”, kirkon harjoittamaan väestökirjanpitoon. Samoin sosiaaliturva pohjautuu kirkon aloittamaan köyhäinhoitoon.

Ja jos vielä oikeallisempia ollaan, niin koko suomalainen yhteiskuntamme pohjautuu luterilaiseen työmoraaliin; siis siihen, että mies tai nainen on sovittuna aikana työpaikalla työkuntoisena. Ja siihen, että ihmiset elävät siivosti, lähimmäistään rakastaen.

Tähän kaikki mielestäni pohjautuu, vielä enemmän kuin vasemmistopuolueiden oletettuun tai todelliseen työhön.

]]>
22 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251258-mihin-suomalainen-hyvinvointivaltio-oikeastaan-perustuu#comments Hyvinvointivaltio Kirkko SDP Sosialidemokraatit Vasemmistopuolueet Thu, 22 Feb 2018 12:36:56 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251258-mihin-suomalainen-hyvinvointivaltio-oikeastaan-perustuu
Hyvinvointivaltio pyrkii pitämään prekariaatin pienenä http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248417-hyvinvointivaltio-pyrkii-pitamaan-prekariaatin-pienena <p>Hyvää alkavan vuoden 2018 odotusta!<br /><br />Luin taannoin Liberan aikaisemman toiminnanjohtajan, nykyisen MustReadin toimittajan Heikki Pursiaisen kirjan &quot;Paska Suomi&quot;, joka monin tavoin arvostelee maamme poliittista järjestelmää, erityisesti tiettyjä hyvinvointivaltion piirteitä. Kirjan sisältö on monin paikoin varsin toisteinen, mutta koska hyvinvointivaltio on kirjassa keskeisenä teemana, poimin tähän muutamia Pursiaisen käsittelemiä asioita &quot;Hyvinvointivaltio&quot;-osion alusta, joka alkaa sivulta 72, erityisesti sen luvuista &quot;5000 euron äitiyspäiväraha&quot;, &quot;Mikä on hyvinvointivaltion tehtävä?&quot; ja &quot;Keskiluokan murhenäytelmä&quot;.</p><p>Heti osion alussa ja myöhemmin pidemmällä käsitellään ansiosidonnaisia vanhempainetuuksia, joita Pursiainen pitää rikkaiden tukemisena ja suurena epäkohtana tulotason vakuuttamisessa. On kuitenkin selvää, että mikäli tällaisia etuuksia ei olisi tai etuudet olisivat niukkoja tasasummia, vanhemmuuden rajakustannukset monissa keskituloisissa perheissä kohoaisivat järkyttäviin suuruusluokkiin. Parhaiten huonojen vanhempainetuuksien järjestelmästä selviäisivät patriarkaalisesti järjestetyt perheet, joissa perheen isällä olisi paljon perheen äitiä suuremmat tulot. Tällöin on Suomessa joka tapauksessa varsin tyypillistä, että perheen äiti jää lasten syntyessä pitkäksi aikaa kotiin. Jos perheen rahantulo sen sijaan painottuu myös perheen äidin ansioihin, lasten saantia lykätään. Lasten saanti toki on valinta, mutta naisilla lasten saamisen lykkääminen pitkälle voi johtaa siihen, ettei lasta enää saa sitten kun elämäntilanne muuten olisi siihen valmis. Ansiosidonnaiset vanhempainetuudet ovat järkeviä myös sen kannalta, että monet sitoumukset kuten asuntolaina, on järjestetty tiettyä tulotasoa vasten.</p><p>Seuraavaksi Pursiainen vastustaa sosiaaliturvan käyttöä lyhytaikaisen tai itse valitun heikomman tulotason paikkailuun. Luonnollisesti tämä tarkoittaa Pursiaisen kontekstissa opintososiaalisia etuuksia. En itse ehkä laittaisi näitä niin paljoa &quot;lyhytaikaisuuden&quot; ja &quot;vapaaehtoisuuden&quot; piikkiin, koska opinnot voivat kestää monta vuotta ja se on toimeentulon järjestelyjen näkökulmasta pitkä aika ja opintojen vaihtoehto on yhä teknistyvässä yhteiskunnassa todennäköisesti myöhempi pitkäaikaistyöttömyys. Jos siltausrahoitusta ei ole, yliopinnoista tulee keskituloisillekin hankala taloudellisen mietinnän paikka. Lyhytaikainen kannustin opintotuen muodossa helpottaa valtavasti opiskeluihin keskittymistä pitkäaikaiseen kannustimeen eli parempipalkkaiseen työuraan verrattuna. Pitkäaikaiset kannustimet suosivat lähinnä rikkaita, joilla on varaa tarttua ja luottaa niihin ilman hirveää riskiä. Yhdyn Pursiaisen näkemykseen siinä, ettei siltausrahoituksen tarvitse olla korkea. Opintotukea, lukukausimaksuja ja opintolainajärjestelmiä käsitellään kirjassa useampaan kertaan kauttaaltaan.</p><p>Nostan esiin vielä Pursiaisen myöhemmin esiin nostaman kritiikin keskituloisten ja hyväosaisten ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Erityisesti tarpeettomana tai haitallisena Pursiainen mainitsee Lääkäriliiton ja muut akavalaiset liitot. On tosiasia, että hyvätuloisia edustavien liittojen toimintatavat poikkeavat jossakin määrin pienituloisia edustavien liittojen toimintatavoista, koska radikaaleja ratkaisuja ja oikeusriitoja esiintyy harvemmin. Näen itse kuitenkin, että hyvätuloisten ammattiliitoilla on periaatteellinen paikkansa, koska se lisää koko yhteiskunnassa ammatillisen järjestäytymisen legitimiteettiä. Jos ei olisi Lääkäriliittoa tai Ekonomiliittoa, yhteiskunnan yleinen suhtautuminen ammattiliittoihin voisi kääntyä sellaiseksi, että niitä pidettäisiin rähinöivien kommunistien juttuina ja esimerkiksi lähihoitajien tai kaupan työntekijöiden edunvalvonta rapautuisi myös.<br /><br />Keskituloisten sosiaaliturva ja kattava ammatillinen järjestäytyminen eivät ole hyvinvointivaltion epäkohtia vaan sen tarkoituksellisia ominaisuuksia ja koko homman pihvi. Hyvinvointivaltion aivan alimmaksi peruskiveksi on toki täytynyt muurata absoluuttisen köyhyyden ja sen ilmentymien kuten nälän ja asunnottomuuden torjuminen. Olen nähnyt esimerkiksi Varsovassa, Budapestissa, Riiassa ja Roomassa, kuinka siellä näkyy paljon ihmisiä, jotka asuvat ja kerjäävät kaduilla ja asemilla. Sama näky ei osu silmään siinä määrin suomalaisissa tai muissa pohjoismaisissa kaupungeissa, toki poikkeuksia on. Mutta heti seuraavana peruskivenä on pyrkiä torjumaan sekä itse valittua että valitsematonta suhteellista köyhyyttä ja pitää prekariaatti pienenä. Yhteiskunta on poliittisesti huomattavasti vakaampi, jos työttömien tai työssäkäyvien köyhien yhteismäärä on aikuisväestöstä 10% luokkaa sen sijaan, jos ongelmissa olisi vaikka yli 30%. Ilman keskiluokan tulonsiirtoja opiskelujen vähäinenkin pieleen meneminen, työmarkkinoiden epävarmuudet ja vanhemmuus, sikäli kun lapsia saataisiin taloudellisista riskeistä huolimatta, ravistelisivat ihmisiä alas keskiluokasta kuin murusia ja keskituloisiin ryhmiin ei samaa tahtia noustaisi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvää alkavan vuoden 2018 odotusta!

Luin taannoin Liberan aikaisemman toiminnanjohtajan, nykyisen MustReadin toimittajan Heikki Pursiaisen kirjan "Paska Suomi", joka monin tavoin arvostelee maamme poliittista järjestelmää, erityisesti tiettyjä hyvinvointivaltion piirteitä. Kirjan sisältö on monin paikoin varsin toisteinen, mutta koska hyvinvointivaltio on kirjassa keskeisenä teemana, poimin tähän muutamia Pursiaisen käsittelemiä asioita "Hyvinvointivaltio"-osion alusta, joka alkaa sivulta 72, erityisesti sen luvuista "5000 euron äitiyspäiväraha", "Mikä on hyvinvointivaltion tehtävä?" ja "Keskiluokan murhenäytelmä".

Heti osion alussa ja myöhemmin pidemmällä käsitellään ansiosidonnaisia vanhempainetuuksia, joita Pursiainen pitää rikkaiden tukemisena ja suurena epäkohtana tulotason vakuuttamisessa. On kuitenkin selvää, että mikäli tällaisia etuuksia ei olisi tai etuudet olisivat niukkoja tasasummia, vanhemmuuden rajakustannukset monissa keskituloisissa perheissä kohoaisivat järkyttäviin suuruusluokkiin. Parhaiten huonojen vanhempainetuuksien järjestelmästä selviäisivät patriarkaalisesti järjestetyt perheet, joissa perheen isällä olisi paljon perheen äitiä suuremmat tulot. Tällöin on Suomessa joka tapauksessa varsin tyypillistä, että perheen äiti jää lasten syntyessä pitkäksi aikaa kotiin. Jos perheen rahantulo sen sijaan painottuu myös perheen äidin ansioihin, lasten saantia lykätään. Lasten saanti toki on valinta, mutta naisilla lasten saamisen lykkääminen pitkälle voi johtaa siihen, ettei lasta enää saa sitten kun elämäntilanne muuten olisi siihen valmis. Ansiosidonnaiset vanhempainetuudet ovat järkeviä myös sen kannalta, että monet sitoumukset kuten asuntolaina, on järjestetty tiettyä tulotasoa vasten.

Seuraavaksi Pursiainen vastustaa sosiaaliturvan käyttöä lyhytaikaisen tai itse valitun heikomman tulotason paikkailuun. Luonnollisesti tämä tarkoittaa Pursiaisen kontekstissa opintososiaalisia etuuksia. En itse ehkä laittaisi näitä niin paljoa "lyhytaikaisuuden" ja "vapaaehtoisuuden" piikkiin, koska opinnot voivat kestää monta vuotta ja se on toimeentulon järjestelyjen näkökulmasta pitkä aika ja opintojen vaihtoehto on yhä teknistyvässä yhteiskunnassa todennäköisesti myöhempi pitkäaikaistyöttömyys. Jos siltausrahoitusta ei ole, yliopinnoista tulee keskituloisillekin hankala taloudellisen mietinnän paikka. Lyhytaikainen kannustin opintotuen muodossa helpottaa valtavasti opiskeluihin keskittymistä pitkäaikaiseen kannustimeen eli parempipalkkaiseen työuraan verrattuna. Pitkäaikaiset kannustimet suosivat lähinnä rikkaita, joilla on varaa tarttua ja luottaa niihin ilman hirveää riskiä. Yhdyn Pursiaisen näkemykseen siinä, ettei siltausrahoituksen tarvitse olla korkea. Opintotukea, lukukausimaksuja ja opintolainajärjestelmiä käsitellään kirjassa useampaan kertaan kauttaaltaan.

Nostan esiin vielä Pursiaisen myöhemmin esiin nostaman kritiikin keskituloisten ja hyväosaisten ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Erityisesti tarpeettomana tai haitallisena Pursiainen mainitsee Lääkäriliiton ja muut akavalaiset liitot. On tosiasia, että hyvätuloisia edustavien liittojen toimintatavat poikkeavat jossakin määrin pienituloisia edustavien liittojen toimintatavoista, koska radikaaleja ratkaisuja ja oikeusriitoja esiintyy harvemmin. Näen itse kuitenkin, että hyvätuloisten ammattiliitoilla on periaatteellinen paikkansa, koska se lisää koko yhteiskunnassa ammatillisen järjestäytymisen legitimiteettiä. Jos ei olisi Lääkäriliittoa tai Ekonomiliittoa, yhteiskunnan yleinen suhtautuminen ammattiliittoihin voisi kääntyä sellaiseksi, että niitä pidettäisiin rähinöivien kommunistien juttuina ja esimerkiksi lähihoitajien tai kaupan työntekijöiden edunvalvonta rapautuisi myös.

Keskituloisten sosiaaliturva ja kattava ammatillinen järjestäytyminen eivät ole hyvinvointivaltion epäkohtia vaan sen tarkoituksellisia ominaisuuksia ja koko homman pihvi. Hyvinvointivaltion aivan alimmaksi peruskiveksi on toki täytynyt muurata absoluuttisen köyhyyden ja sen ilmentymien kuten nälän ja asunnottomuuden torjuminen. Olen nähnyt esimerkiksi Varsovassa, Budapestissa, Riiassa ja Roomassa, kuinka siellä näkyy paljon ihmisiä, jotka asuvat ja kerjäävät kaduilla ja asemilla. Sama näky ei osu silmään siinä määrin suomalaisissa tai muissa pohjoismaisissa kaupungeissa, toki poikkeuksia on. Mutta heti seuraavana peruskivenä on pyrkiä torjumaan sekä itse valittua että valitsematonta suhteellista köyhyyttä ja pitää prekariaatti pienenä. Yhteiskunta on poliittisesti huomattavasti vakaampi, jos työttömien tai työssäkäyvien köyhien yhteismäärä on aikuisväestöstä 10% luokkaa sen sijaan, jos ongelmissa olisi vaikka yli 30%. Ilman keskiluokan tulonsiirtoja opiskelujen vähäinenkin pieleen meneminen, työmarkkinoiden epävarmuudet ja vanhemmuus, sikäli kun lapsia saataisiin taloudellisista riskeistä huolimatta, ravistelisivat ihmisiä alas keskiluokasta kuin murusia ja keskituloisiin ryhmiin ei samaa tahtia noustaisi.

]]>
0 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248417-hyvinvointivaltio-pyrkii-pitamaan-prekariaatin-pienena#comments Hyvinvointivaltio Keskiluokka Uusliberalismi Sun, 31 Dec 2017 15:43:22 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248417-hyvinvointivaltio-pyrkii-pitamaan-prekariaatin-pienena
Matalampi veroaste ja enemmän jaettavaa - mahdoton yhtälökö? http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246789-matalampi-veroaste-ja-enemman-jaettavaa-mahdoton-yhtaloko <p>Oma poliittinen nuorisokotini, Sosialidemokraattiset Nuoret rytkäytti itsensä eilen valtakunnan päälehdessä läpi <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/28112017/art-2000005467004.html">verouudistusehdotuksellaan</a>. Pähkinänkuoressa kyse on siitä, että yleistä arvonlisäveroa alennettaisiin kahdella prosenttiyksiköllä ja sen jälkeen siivottaisiin pois paitsi erilaisia verovähennyksiä, myös alennetut arvonlisäverokannat. Perustelu tälle on se, että alennetut alv-kannat ovat usein mielivaltaisia, kohdentuvat huonosti ratkaisemaan niitä ongelmia joita niillä yritetään korjata. Pahimmillaan ne vääristävät talouden toimintaa suosimalla tarpeettomasti tiettyjä toimijoita toisten kustannuksella ja rankaisemalla toisia perusteettomasti.</p><p>Yleisen ALV-alen lisäksi verokertymän kasvua käytettäisiin <a href="http://demarinuoret.fi/2017/11/28/demarinuorten-verouudistus-verolista/">demarinuorten uudistuksessa</a> myös tuloverotuksen keventämiseen miljardilla ja sosiaaliturvan kehittämiseen Yleisturva-mallin mukaisesti toisella miljardilla. Tutkimukseen ja innovaatiotukiin panostettaisiin 800 miljoonaa. Apteekkiverosta luopuminen kompensoisi lääkkeiden alv:n nousua ja yritysten avl-velvollisuusrajan nostaminen 30 000&euro; ylittävään liikevaihtoon helpottaisi sivutoimisten ja pienyrittäjien arkea.</p><p>Veropohjaa laajentamalla ja lujittamalla voidaan siis paitsi saada matalampi yleinen veroaste, myös enemmän jakovaraa oikeasti järkevämpiin tarkoituksiin kuin turvesoiden kuokkimiseen ja vähittäiskaupan duopolin katteisiin.</p><p><strong>&quot;Taas pienituloisia sorretaan&quot;</strong></p><p>Vastareaktio on ollut hyvin yleisesti se, että lääkkeiden ja ruoan alempien alv-kantojen poisto iskee kipeimmin pienituloisiin. Tämä on kuitenkin todellisuudessa väärä käsitys.</p><p><strong>Matti Vanhasen </strong>(kesk.) toisen porvarihallituksen läpi ajama ruoan arvonlisäveron alentaminen ei alentanut ruoan kuluttajahintoja, mutta pienensi verokertymää ja siirsi rahaa vähittäiskaupan taskuun. Vaikka se toimisikin, niin euromääräisesti kalliita tuotteita ostavien hyvätuloisten verotus kevenisi enemmän kuin halpoja elintarvikkeita metsästävien pienituloisten.</p><p>Jos pienituloisten ruokaostoksia halutaan tukea, on järkevämpää antaa näille parempaa sosiaaliturvaa kuin alentaa yhden tuoteryhmän alvia. Ja jos ei haluta, voidaan joka tapauksessa antaa ihmisten itse ratkaista, mihin rahansa mieluiten käyttävät suosimatta yhtä tuoteryhmää toisten kustannuksella. Sosiaaliturvan maksamiseen kuitenkin tarvitaan rahaa, jota saadaan kassaan verotuksella. Alv on yksi vaikeimmin kierrettäviä ja parhaiten tuottavia veromuotoja.</p><p><strong>Uudistajan taakka</strong></p><p>Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työnteon verottamisesta kohti kulutuksen, haittojen ja omaisuuden verottamista on paitsi reilumpaa työnteolla itsensä elättäviä kohtaan, myös tehokkaampaa, koska alv:n kanssa ei voi kikkailla. Samoin kuin mielivaltaisesti kohdentuvien verovähennysten ja alennettujen verokantojen korvaaminen suoralla tuella kohdentaa julkisen vallan toimet sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan ja antaa markkinatalouden toimia siellä, missä se toimii.</p><p>Tietenkin nyt kaikki nykyjärjestelmästä hyötyvät eturyhmät, Keskusta ja <strong>Mikko Kärnä </strong>etunenässä tuettuine turvetuotantoineen, verotuettuine bioenergialaitoksineen, osuuskaupan oligopoleineen ja Maataloustuottajien keskusliittoineen hyökkäävät uudistusta vastaan. Se voi myös mennä läpi, koska ihmiset eivät osaa verrata vain laskelmissa vielä olevaa mallia nykytilaan ja pelotteluretoriikka tuntuu nykyään onnistuvan hyvin: HS:kin uutisoi asian ruoan ja lääkkeiden ALV:n nostona sen sijaan, että oltaisiin puhuttu yleisen ALV:n ja palkkatuloveron laskusta sekä verojärjestelmän yksinkertaistamisesta.</p><p>Pahinta uudistushankkeelle lienee kuitenkin se, että entinen demarien kauhukakara ja nykyinen Kokoomuksen kansanedusaja <strong>Juhana Vartiainen </strong>on <a href="https://demokraatti.fi/kukaan-ei-vahenna-syomista-sen-takia-etta-ruoka-olisi-kalliimpaa-kokoomusedustaja-ilahtui-demarinuorten-veroaloitteesta/">kehunut avausta julkisesti kulmikkaaseen tyyliinsä</a>. Jos jokin on varma kuolemansuudelma järkevälle reformille, se on varmasti se, että Vartiainen sitä julkisesti puolustaa.</p> Oma poliittinen nuorisokotini, Sosialidemokraattiset Nuoret rytkäytti itsensä eilen valtakunnan päälehdessä läpi verouudistusehdotuksellaan. Pähkinänkuoressa kyse on siitä, että yleistä arvonlisäveroa alennettaisiin kahdella prosenttiyksiköllä ja sen jälkeen siivottaisiin pois paitsi erilaisia verovähennyksiä, myös alennetut arvonlisäverokannat. Perustelu tälle on se, että alennetut alv-kannat ovat usein mielivaltaisia, kohdentuvat huonosti ratkaisemaan niitä ongelmia joita niillä yritetään korjata. Pahimmillaan ne vääristävät talouden toimintaa suosimalla tarpeettomasti tiettyjä toimijoita toisten kustannuksella ja rankaisemalla toisia perusteettomasti.

Yleisen ALV-alen lisäksi verokertymän kasvua käytettäisiin demarinuorten uudistuksessa myös tuloverotuksen keventämiseen miljardilla ja sosiaaliturvan kehittämiseen Yleisturva-mallin mukaisesti toisella miljardilla. Tutkimukseen ja innovaatiotukiin panostettaisiin 800 miljoonaa. Apteekkiverosta luopuminen kompensoisi lääkkeiden alv:n nousua ja yritysten avl-velvollisuusrajan nostaminen 30 000€ ylittävään liikevaihtoon helpottaisi sivutoimisten ja pienyrittäjien arkea.

Veropohjaa laajentamalla ja lujittamalla voidaan siis paitsi saada matalampi yleinen veroaste, myös enemmän jakovaraa oikeasti järkevämpiin tarkoituksiin kuin turvesoiden kuokkimiseen ja vähittäiskaupan duopolin katteisiin.

"Taas pienituloisia sorretaan"

Vastareaktio on ollut hyvin yleisesti se, että lääkkeiden ja ruoan alempien alv-kantojen poisto iskee kipeimmin pienituloisiin. Tämä on kuitenkin todellisuudessa väärä käsitys.

Matti Vanhasen (kesk.) toisen porvarihallituksen läpi ajama ruoan arvonlisäveron alentaminen ei alentanut ruoan kuluttajahintoja, mutta pienensi verokertymää ja siirsi rahaa vähittäiskaupan taskuun. Vaikka se toimisikin, niin euromääräisesti kalliita tuotteita ostavien hyvätuloisten verotus kevenisi enemmän kuin halpoja elintarvikkeita metsästävien pienituloisten.

Jos pienituloisten ruokaostoksia halutaan tukea, on järkevämpää antaa näille parempaa sosiaaliturvaa kuin alentaa yhden tuoteryhmän alvia. Ja jos ei haluta, voidaan joka tapauksessa antaa ihmisten itse ratkaista, mihin rahansa mieluiten käyttävät suosimatta yhtä tuoteryhmää toisten kustannuksella. Sosiaaliturvan maksamiseen kuitenkin tarvitaan rahaa, jota saadaan kassaan verotuksella. Alv on yksi vaikeimmin kierrettäviä ja parhaiten tuottavia veromuotoja.

Uudistajan taakka

Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työnteon verottamisesta kohti kulutuksen, haittojen ja omaisuuden verottamista on paitsi reilumpaa työnteolla itsensä elättäviä kohtaan, myös tehokkaampaa, koska alv:n kanssa ei voi kikkailla. Samoin kuin mielivaltaisesti kohdentuvien verovähennysten ja alennettujen verokantojen korvaaminen suoralla tuella kohdentaa julkisen vallan toimet sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan ja antaa markkinatalouden toimia siellä, missä se toimii.

Tietenkin nyt kaikki nykyjärjestelmästä hyötyvät eturyhmät, Keskusta ja Mikko Kärnä etunenässä tuettuine turvetuotantoineen, verotuettuine bioenergialaitoksineen, osuuskaupan oligopoleineen ja Maataloustuottajien keskusliittoineen hyökkäävät uudistusta vastaan. Se voi myös mennä läpi, koska ihmiset eivät osaa verrata vain laskelmissa vielä olevaa mallia nykytilaan ja pelotteluretoriikka tuntuu nykyään onnistuvan hyvin: HS:kin uutisoi asian ruoan ja lääkkeiden ALV:n nostona sen sijaan, että oltaisiin puhuttu yleisen ALV:n ja palkkatuloveron laskusta sekä verojärjestelmän yksinkertaistamisesta.

Pahinta uudistushankkeelle lienee kuitenkin se, että entinen demarien kauhukakara ja nykyinen Kokoomuksen kansanedusaja Juhana Vartiainen on kehunut avausta julkisesti kulmikkaaseen tyyliinsä. Jos jokin on varma kuolemansuudelma järkevälle reformille, se on varmasti se, että Vartiainen sitä julkisesti puolustaa.

]]>
12 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246789-matalampi-veroaste-ja-enemman-jaettavaa-mahdoton-yhtaloko#comments Kotimaa Arvonlisävero Demarinuoret Hyvinvointivaltio Verotus Verouudistus Wed, 29 Nov 2017 13:48:46 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246789-matalampi-veroaste-ja-enemman-jaettavaa-mahdoton-yhtaloko
Cheekille kohtuullinen korvaus ja verottajalle miljoonat http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246638-cheekille-kohtuullinen-korvaus-ja-verottajalle-miljoonat <p>Ilolla seuraan suomalaista nuorta yrittäjää Cheekiä, joka on jaksanut painaa pitkää päivää vuosikymmenet. Hän on saanut kovalla ja intohimoisella työllään viihdeyrittäjänä hankittua tulonsa, tuomalla iloa ja elämyksiä suomalasille. Tarkalleen en voi sanoa, mutta mututuntumalla arvaan, että hänen viihdetaitelijan työnsä on ollut 24/7 jo nuoruudesta lähtien, joten parikymmentä vuotta työtä tauotta. Työtunteja Cheekillä on ollut varmaan saman verran, jopa yli sen mitä työsopimuksilla työtä tekevillä on koko elämänsä aikana ja noin 45-vuoden työuran aikana, vaikka Cheek on vasta 37-veee lopettaessaan uransa täysin palvelleena veronmaksajana.</p><p><strong>Niin Cheek viihdetaiteilijayrittäjänä, kuin kuka tahansa yrittäjä liikauttaessaan sormea, ottaessaan askeleen tai laulaessaan käynnistää veroautomaatin.</strong></p><p>Cheekillä on loppukonsertit Lahdessa ensivuoden elokuussa. Lippuja on myynnissä, tai ne on jo myyty hetkessä, 60.000kpl:ta keskihintaan 60&euro; = eli 3.600.000&euro; on lipuista saatu bruttotulo. Se summa ei todellakaan ole Cheekin tulo, eli unohtakaa kateus ja nauttikaa konsertista. Sellaisilla konserteilla on valtavat kulut. Paikan vuokrat, äänentoisto, valaistus, järjestysmiehet, markkinointi jne. loppumaton määrä kuluja, joten lipunhinnasta jää vain pieni osa Cheekille ja hänen tiimilleen, jotka pitävät huolta onnistuneesta konsertista. &nbsp;</p><p>Cheek saa liikenteeseen sohvan pojalta fanejaan 60.000 matkustamaan Lahteen, yöpymään ja syömään siellä &ndash; kuluttamaan.&nbsp;</p><p><em>&quot;Cheekin jäähyväiskonsertti täytti hotellit tunneissa&quot; </em>YLE 12.11.2017</p><p>Keväällä MM-hiihtokisat <em>&quot;Lahti2017 toivat kisatuloja 22milj.euroa 12&nbsp;päivän aikana.&quot;</em> Lähde: Uusi Lahti, 13.10.2017 Tässäkään uutisessa ei ole niitä verotuloja, jotka olivat ehkä viidenmiljoonan euron luokkaa? Mutta mitkä olivat ne suomalaisten hiihtäjien tulot ja eläkedut, joiden ansiota oli se ilo, riemu ja kansallistunne? Media sai kuitenkin lehtien myyntiä, mainostuloja ja toimittajat työtä.&nbsp;</p><p><strong>Mitä verottaja hyötyy tällaisista kahdesta konsertista, jolloin artisti saa fanit liikenteeseen?</strong></p><p>ALV on 10%:a lipputuloista, eli 3.600.000&euro;:sta verottaja saa käteen 360.000&euro;:a</p><p>Jos varovaisesti arvioisimme 60.000 fanin liikkeet autoilla, yleisillä kulkuneuvoilla, ruokailut ja yöpymiset hotelleissa, niin voisimme varmaan ajatella, että henkeä kohti kulutetaan noin 100&euro;:a lipun hinnan lisäksi. Se tekisi silloin 60.000 X 100&euro; = 6.000.000&euro;:a, josta keskimääräisen verokannan mukaan fanit maksavat erilaisia veroja, ALV, bensavero, alkoholivero, tupakkavero jne, veroja 20%:a, eli 1.200.000&euro;:a.</p><p><strong>Kiitos Cheek viimeisillä konserteilla tuot valtion verokirstuun varovaisesti arvioiden 360.000&euro; +1.200.000&euro; = 1.560.000&euro;, siis yli puolitoista miljoonaa veroeuroa. Sen lisäksi valtavasti työtä, joista jokaisesta työtunnista maksetaan vielä verot. Media myy mainostilaa ja lehtiä konsertin siivellä ja maksaa veroja siitäkin tulosta&hellip;</strong></p><p>Iltalehti uutisoi 1.11.2017: <em>&rdquo;Cheekillä 179 948 euroa oli ansiotuloa ja 29 464 euroa pääomatuloa&rdquo;</em> vuoden 2016 verotettavat tulot kaikkien kulujen jälkeen. Mutta yksikään media ei uutisoinut ja arvioinut, että kuinka paljon hän on luonut omalla yrittäjän työllään veroja valtiolle ja kunnille?</p><p>Viihde- ja urheilutoimittajia ei olisi ilman heitä, jotka luovat juttujen aiheet. Ei olisi edes niitä median uutisia, joista suomalaiset ja kansainväliset sijoittajat keräväävät tulojaan.</p><p>Tätä laskelmaa media ei kerro, että kuinka viihdeartisti työllään luo valtavat verotulot saaden itselleen vain kymmenykset. Näin yhteiskunta toimii, eli he jotka tekevät työtä yrittäjinä, vihdetaiteilijoina, kioskinpitäjinä, kahvilayrittäjinä, urakoitsijoina, ravintola- tai majoitusyrittäjänä ja kaikilla mahdollisilla yrittäjäaloilla pitävät Suomen taloutta pystyssä ja hyvinvointivaltion palvelut mahdollisena. Yrittäjät luovat työtä ja verotuloja.</p><p><strong>Poliitikko ja virkamies elävät yrittäjien luomilla verotuloilla ja vientituloilla maksetaan meidän kaikkien tuontikuluja, kun ostamme autoja, kännyköitä, viinejä ja muita elämämme kulutustarvikkeita toisista maista.</strong></p><p>Kun yrittäjä liikauttaa sormeaan, astuu askeleen tai aukaisee suunsa, niin verottaja saa siitä osansa, eli valtion kassaan kilahtaa veroeuroja. Yrittäjän työllistämä työntekijä maksaa kulutuksestaan lisää veroja verokirstuun. Kun poliitikko tai virkamies liikauttaa sormeaan, astuu askeleen tai aukaisee suunsa, niin verokirstusta otetaan.</p><p>Näissä kahdessa; verotuloissa ja &ndash;menoissa on se suuri ero, että niitä verotuloja, eli veronmaksua/-keräämistä valvoo valtava virkamiesjoukko ja rangaistukset ovat tuntuvat, jos veronmaksusta livetään. Verorahojen käytön valvonta on hälläväliä touhua, josta annetaan tietoja tipottain ja könttäsummia veronmaksajille. Jos veronmaksaja jättää veroja maksamatta, niin tulee veronkorotuksia, jopa vankilatuomioita. Jos veroeurojen jakaja, poliitikko tai virkamies jakaa holtittomasti niitä veroilla kerättyjä varoja, niin mitään seurauksia ei ole, ehkä kuitenkin poliittisen uran suotuinen kehitys tai virkauralla nousu? Kun perheen äiti ja isä käyvät töissä hankkien elantoa perheelle, niin hekin valvovat lapsiensa viikkorahojen käyttöä. Kiitävät tai moittivat lastensa rahamenoja, niin samoin on meidän valvottava maksamiemme verojen käyttöä. Lapset eivät työllään ansaitse viikkorahojaan ja samoin poliitikot ja virkamiehet eivät ansaitse verotuloja, molemmat vain kuluttavat rahaa.</p><p>Pienen pieni Suomi olisi valtavasti rikkaampi talous, jos ne, jotka nostavat sen takapuolensa penkistä ja oikaisevat ristissä olevat käsivartensa alkaen yrittäjiksi saisivat arvostusta, oikeudellista turvaa, keräämilleen veroeuroille vastinetta, turvaa niillä keräämillään veroeuroilla sairastuessaan, eläkkeellä, äidiksi ja isäksi tullessaan, poliitikkojen epäonnistuneitten talouspolitiikan seurauksissa, työkyvyttömänä, asunnottomana, konkurssin jälkeen&hellip; Eli yrittäjät, joilta vaaditaan yhteiskuntavastuuta, niin yhteiskunta vastasi myös heidän hyvinvoinnistaan. Vastuu täytyy olla molemminpuolista.</p><p>Se maito ei todellakaan ole peräisin kaupasta, vaan lehmästä, jonka eteen on karjatilallinen tehnyt paljon työtä. Se raha, jolla sinä sen maidon ostat ei ole poliitikkojen tai virkamiesten luomaa eikä se maito ole heidän utareistaan lypsettyä, vaan sen todellinen alkuperä on yrittäjyyden ja yrittäjien työn tulos, johon on osallistunut valtava määrä työntekijöitä. Ne lehmät eivät laidunna metsässä villeinä, niitä peltoja ei olisi lehmien laidunnettavissa, jos joku niitä ei olisi raivannut ja kyntänyt. Ensin oli suo kuokka ja Jussi, ja Jussi palkkasi työmiehiä, kun oli ensin yksin raivannut sen ensimmäisen suon pelloksi lehmille laidunmaaksi.</p><p>Tässä tälle pyhäpäivälle hiukan maalaisjärjelle ymmärrettävää valtiontalouden hoitoa ilman vierasta kieltä tai kauniita sanoja ja vaikeasti ymmärrettäviä taloustermejä. Jokainen työpaikka, jonka yksityisyrittäjä luo on tuloa hyvinvointivaltion ylläpitoon ja vain harva poliitikon tai virkamiehen tuhlaama veroeuro on saman veroinen hyvinvoinnin ylläpidon turva. Huom! Tuhlaama veroeuro, sillä suurin osa veroeuroista menee kuitenkin oikeasti kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitoon, mutta osa siitä valuu sormien läpi tuntemattomaan suureen säkkiin, jonka suu on käsien alla auki.</p><p>Tunnen olevani täysin yksin kertoessani valtion rahavirroista. Jo kolmas blogini samasta aiheesta, sillä muu media tätä ei kerro ja yrittäjäjärjestöt ovat hiljaa? En ole käyttänyt blogeissani vihapuhetta tai kehottanut väkivaltaan, niin uutiskynnys ei ylity. Taitamaton poliitikko ja virkamies voivat olla yhteiskunnan kehityksen este, mutta median lööppien lemmikki. Itse en kaipaa lööppeihin, mutta medialta kaipaan yhteiskunnallista laajempaa näkemystä.</p><p>ps. ne veronmaksajat ja se verottaja olemme me - verotuloista hyödyn saajat. Kuitenkin verottajan täytyisi olla kuin kalamies, joka saadessaan uistimeen ison vonkaleen, niin täytyy siimaa välillä löysätä, ettei kala koukusta karkaa.</p><p>Vierivä kivi ei sammaloidu - Yritteliäs Suomi ei kuihdu&nbsp;<img alt="wink" height="23" src="http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/wink_smile.png" title="wink" width="23" /></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilolla seuraan suomalaista nuorta yrittäjää Cheekiä, joka on jaksanut painaa pitkää päivää vuosikymmenet. Hän on saanut kovalla ja intohimoisella työllään viihdeyrittäjänä hankittua tulonsa, tuomalla iloa ja elämyksiä suomalasille. Tarkalleen en voi sanoa, mutta mututuntumalla arvaan, että hänen viihdetaitelijan työnsä on ollut 24/7 jo nuoruudesta lähtien, joten parikymmentä vuotta työtä tauotta. Työtunteja Cheekillä on ollut varmaan saman verran, jopa yli sen mitä työsopimuksilla työtä tekevillä on koko elämänsä aikana ja noin 45-vuoden työuran aikana, vaikka Cheek on vasta 37-veee lopettaessaan uransa täysin palvelleena veronmaksajana.

Niin Cheek viihdetaiteilijayrittäjänä, kuin kuka tahansa yrittäjä liikauttaessaan sormea, ottaessaan askeleen tai laulaessaan käynnistää veroautomaatin.

Cheekillä on loppukonsertit Lahdessa ensivuoden elokuussa. Lippuja on myynnissä, tai ne on jo myyty hetkessä, 60.000kpl:ta keskihintaan 60€ = eli 3.600.000€ on lipuista saatu bruttotulo. Se summa ei todellakaan ole Cheekin tulo, eli unohtakaa kateus ja nauttikaa konsertista. Sellaisilla konserteilla on valtavat kulut. Paikan vuokrat, äänentoisto, valaistus, järjestysmiehet, markkinointi jne. loppumaton määrä kuluja, joten lipunhinnasta jää vain pieni osa Cheekille ja hänen tiimilleen, jotka pitävät huolta onnistuneesta konsertista.  

Cheek saa liikenteeseen sohvan pojalta fanejaan 60.000 matkustamaan Lahteen, yöpymään ja syömään siellä – kuluttamaan. 

"Cheekin jäähyväiskonsertti täytti hotellit tunneissa" YLE 12.11.2017

Keväällä MM-hiihtokisat "Lahti2017 toivat kisatuloja 22milj.euroa 12 päivän aikana." Lähde: Uusi Lahti, 13.10.2017 Tässäkään uutisessa ei ole niitä verotuloja, jotka olivat ehkä viidenmiljoonan euron luokkaa? Mutta mitkä olivat ne suomalaisten hiihtäjien tulot ja eläkedut, joiden ansiota oli se ilo, riemu ja kansallistunne? Media sai kuitenkin lehtien myyntiä, mainostuloja ja toimittajat työtä. 

Mitä verottaja hyötyy tällaisista kahdesta konsertista, jolloin artisti saa fanit liikenteeseen?

ALV on 10%:a lipputuloista, eli 3.600.000€:sta verottaja saa käteen 360.000€:a

Jos varovaisesti arvioisimme 60.000 fanin liikkeet autoilla, yleisillä kulkuneuvoilla, ruokailut ja yöpymiset hotelleissa, niin voisimme varmaan ajatella, että henkeä kohti kulutetaan noin 100€:a lipun hinnan lisäksi. Se tekisi silloin 60.000 X 100€ = 6.000.000€:a, josta keskimääräisen verokannan mukaan fanit maksavat erilaisia veroja, ALV, bensavero, alkoholivero, tupakkavero jne, veroja 20%:a, eli 1.200.000€:a.

Kiitos Cheek viimeisillä konserteilla tuot valtion verokirstuun varovaisesti arvioiden 360.000€ +1.200.000€ = 1.560.000€, siis yli puolitoista miljoonaa veroeuroa. Sen lisäksi valtavasti työtä, joista jokaisesta työtunnista maksetaan vielä verot. Media myy mainostilaa ja lehtiä konsertin siivellä ja maksaa veroja siitäkin tulosta…

Iltalehti uutisoi 1.11.2017: ”Cheekillä 179 948 euroa oli ansiotuloa ja 29 464 euroa pääomatuloa” vuoden 2016 verotettavat tulot kaikkien kulujen jälkeen. Mutta yksikään media ei uutisoinut ja arvioinut, että kuinka paljon hän on luonut omalla yrittäjän työllään veroja valtiolle ja kunnille?

Viihde- ja urheilutoimittajia ei olisi ilman heitä, jotka luovat juttujen aiheet. Ei olisi edes niitä median uutisia, joista suomalaiset ja kansainväliset sijoittajat keräväävät tulojaan.

Tätä laskelmaa media ei kerro, että kuinka viihdeartisti työllään luo valtavat verotulot saaden itselleen vain kymmenykset. Näin yhteiskunta toimii, eli he jotka tekevät työtä yrittäjinä, vihdetaiteilijoina, kioskinpitäjinä, kahvilayrittäjinä, urakoitsijoina, ravintola- tai majoitusyrittäjänä ja kaikilla mahdollisilla yrittäjäaloilla pitävät Suomen taloutta pystyssä ja hyvinvointivaltion palvelut mahdollisena. Yrittäjät luovat työtä ja verotuloja.

Poliitikko ja virkamies elävät yrittäjien luomilla verotuloilla ja vientituloilla maksetaan meidän kaikkien tuontikuluja, kun ostamme autoja, kännyköitä, viinejä ja muita elämämme kulutustarvikkeita toisista maista.

Kun yrittäjä liikauttaa sormeaan, astuu askeleen tai aukaisee suunsa, niin verottaja saa siitä osansa, eli valtion kassaan kilahtaa veroeuroja. Yrittäjän työllistämä työntekijä maksaa kulutuksestaan lisää veroja verokirstuun. Kun poliitikko tai virkamies liikauttaa sormeaan, astuu askeleen tai aukaisee suunsa, niin verokirstusta otetaan.

Näissä kahdessa; verotuloissa ja –menoissa on se suuri ero, että niitä verotuloja, eli veronmaksua/-keräämistä valvoo valtava virkamiesjoukko ja rangaistukset ovat tuntuvat, jos veronmaksusta livetään. Verorahojen käytön valvonta on hälläväliä touhua, josta annetaan tietoja tipottain ja könttäsummia veronmaksajille. Jos veronmaksaja jättää veroja maksamatta, niin tulee veronkorotuksia, jopa vankilatuomioita. Jos veroeurojen jakaja, poliitikko tai virkamies jakaa holtittomasti niitä veroilla kerättyjä varoja, niin mitään seurauksia ei ole, ehkä kuitenkin poliittisen uran suotuinen kehitys tai virkauralla nousu? Kun perheen äiti ja isä käyvät töissä hankkien elantoa perheelle, niin hekin valvovat lapsiensa viikkorahojen käyttöä. Kiitävät tai moittivat lastensa rahamenoja, niin samoin on meidän valvottava maksamiemme verojen käyttöä. Lapset eivät työllään ansaitse viikkorahojaan ja samoin poliitikot ja virkamiehet eivät ansaitse verotuloja, molemmat vain kuluttavat rahaa.

Pienen pieni Suomi olisi valtavasti rikkaampi talous, jos ne, jotka nostavat sen takapuolensa penkistä ja oikaisevat ristissä olevat käsivartensa alkaen yrittäjiksi saisivat arvostusta, oikeudellista turvaa, keräämilleen veroeuroille vastinetta, turvaa niillä keräämillään veroeuroilla sairastuessaan, eläkkeellä, äidiksi ja isäksi tullessaan, poliitikkojen epäonnistuneitten talouspolitiikan seurauksissa, työkyvyttömänä, asunnottomana, konkurssin jälkeen… Eli yrittäjät, joilta vaaditaan yhteiskuntavastuuta, niin yhteiskunta vastasi myös heidän hyvinvoinnistaan. Vastuu täytyy olla molemminpuolista.

Se maito ei todellakaan ole peräisin kaupasta, vaan lehmästä, jonka eteen on karjatilallinen tehnyt paljon työtä. Se raha, jolla sinä sen maidon ostat ei ole poliitikkojen tai virkamiesten luomaa eikä se maito ole heidän utareistaan lypsettyä, vaan sen todellinen alkuperä on yrittäjyyden ja yrittäjien työn tulos, johon on osallistunut valtava määrä työntekijöitä. Ne lehmät eivät laidunna metsässä villeinä, niitä peltoja ei olisi lehmien laidunnettavissa, jos joku niitä ei olisi raivannut ja kyntänyt. Ensin oli suo kuokka ja Jussi, ja Jussi palkkasi työmiehiä, kun oli ensin yksin raivannut sen ensimmäisen suon pelloksi lehmille laidunmaaksi.

Tässä tälle pyhäpäivälle hiukan maalaisjärjelle ymmärrettävää valtiontalouden hoitoa ilman vierasta kieltä tai kauniita sanoja ja vaikeasti ymmärrettäviä taloustermejä. Jokainen työpaikka, jonka yksityisyrittäjä luo on tuloa hyvinvointivaltion ylläpitoon ja vain harva poliitikon tai virkamiehen tuhlaama veroeuro on saman veroinen hyvinvoinnin ylläpidon turva. Huom! Tuhlaama veroeuro, sillä suurin osa veroeuroista menee kuitenkin oikeasti kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitoon, mutta osa siitä valuu sormien läpi tuntemattomaan suureen säkkiin, jonka suu on käsien alla auki.

Tunnen olevani täysin yksin kertoessani valtion rahavirroista. Jo kolmas blogini samasta aiheesta, sillä muu media tätä ei kerro ja yrittäjäjärjestöt ovat hiljaa? En ole käyttänyt blogeissani vihapuhetta tai kehottanut väkivaltaan, niin uutiskynnys ei ylity. Taitamaton poliitikko ja virkamies voivat olla yhteiskunnan kehityksen este, mutta median lööppien lemmikki. Itse en kaipaa lööppeihin, mutta medialta kaipaan yhteiskunnallista laajempaa näkemystä.

ps. ne veronmaksajat ja se verottaja olemme me - verotuloista hyödyn saajat. Kuitenkin verottajan täytyisi olla kuin kalamies, joka saadessaan uistimeen ison vonkaleen, niin täytyy siimaa välillä löysätä, ettei kala koukusta karkaa.

Vierivä kivi ei sammaloidu - Yritteliäs Suomi ei kuihdu wink

]]>
1 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246638-cheekille-kohtuullinen-korvaus-ja-verottajalle-miljoonat#comments Cheek Hyvinvointivaltio Verotulot Yrittäjä Sun, 26 Nov 2017 04:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246638-cheekille-kohtuullinen-korvaus-ja-verottajalle-miljoonat
Suomen on aika herätä todellisuuteen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246291-suomen-on-aika-herata-todellisuuteen <p>Miksi pieni ei ole muodissa, miksi suuri on vallassa? Miksi maailmanmarkkinat tavaran tuotannossa ja myyntimarkkinoilla hallitsevat? Miksi Suomen eduskunnan työtä hallitsevat Euroopan asiat, mutta eivät Suomen? Miksi Eurooppa ei kykene tai halua puolustaa itseään, ei ihmisiään, ei rajojaan, ei tavarantuotantoaan eikä markkinotaan, vaan sen tuotannosta kasvava osa menee teetettäväksi Kiinassa ja muissa halpamaissa? Miksi pääomista ja veroista aina vain suurempi osa jää kotimaan verotuksen ulkopuolelle, vaikka vaalien alla toistuvasti luvataan sulkea verotuksen porsaan- ja sikojenkin mentävät reiät?</p><p>Kaikkein suurin kysymys on, miksi YK ei estä vääryyden kasvamista? Ei voi olla oikein, että Afrikka ei edisty kehityksessään niin että valtiot kykenisivät huolehtimaan kansalaisistaan. Miksi Euroopan ja miksi Suomen on otettava vastaan niin suuri määrä muukalaisia, että maamme kantokyky romahtaa? Koko Eurooppaa odottaa samana kohtalo. Mitkä maat silloin pitävät Afrikkaa jollakin tavalla jaloillaan?</p><p>Juhlavuotenamme hieman Suomen uusinta historiaa. Nostimme kansakuntamme nopeasti jo ennen toista maailmansotaa varsin vahvaksi ja omillaan toimeentulevaksi kansakunnaksi. Maksoimme velkamme ja olimme siitä arvostetut. Puolustauduimme talvisodassa yksin ja selvisimme. Maksoimme sotavelkamme. Jatkosotaan menimme Saksan rinnalla, kun olimme saarrettuina ja toivoimme saavamme vääryyden rajat korjatuiksi. Valloitimme menettämämme takaisin ja otimme turva-aluetta haltuumme tulevien rauhanneuvotteluiden pantiksi. Saksan häviö vei meiltä havittelemamme voittomaat. Presidentti <em>Risto Rytin</em> viisauden ja miehuullisuuden ansiosta saimme vielä Saksalta torjunta-apua vihollistamme vastaan ja pelastimme Suomen. Maksoimme ankarat sotakorvaukset, rakensimme maan ja nostimme valtiomme ja kansakuntamme koko maailman kärkimaihin kuuluvaksi hyvinvointivaltioksi.</p><p>Olimme uskolliset sopimuksillemme Neuvostoliiton kanssa. Kävimme sen kanssa kauppaa ja hyödyimme siitä. Kuitenkin menetimme riippumattomuuttamme ja itsemääräämisoikeuttamme, &rdquo;suometuimme&rdquo; ja petimme itseämme. Ennen kuin pahempaa ehti tapahtua, pahuuden valtakunta Neuvostoliitto kaatui. Vilppimme ystävyydenasiaioissa paljastui, kun &rdquo;ystävyyspuheet&rdquo; murenivat rientäessämme länteen, EU:n ja rahaliiton jäseneksi. EU:liitosta päätettäessä rikoimme perustuslakiamme ja petimme itsemme ja murensimme itsekunnioituksemme. Miten lienee käynyt naapurimaamme Venäjän kunnioituksen meitä kohtaan? Sitä ei ole gallupeissa mitattu. Venäjän varustautumisesta Suomea ja koko Eurooppaa kohtaan on jotain pääteltävissä. Turvaamme olomme ottamalla lisää porukkaa Suomeen, vaikka 300.000 omaa ihmistä on työttömänä. Velkaa on yli 100 miljardia, 100 vuotta maksettavaksi, jos kävisi niin hyvin, että kykenisimme maksamaan 1 miljardin vuodessa, mikä sekin nykynäkymin on mahdotonta.</p><p>Uusi &rdquo;Eurooppalainen Suomi&rdquo; on kasvattanut jo yli 20 vuotta lapsiaan ja nuoriaan &rdquo;kansainvälisyyteen&rdquo; ja &rdquo;monikulttuurisuuteen&rdquo;, jonka katsotaan tarkoittavan oman kulttuurin hävittämistä ja vieraan omaksumista. Nuorille uskotellaan, että heidän paras tulevaisuutensa on &rdquo;Euroopan rakentamisessa&rdquo;. Kun henkisiä eikä fyysisiäkään siteitä isänmaahan ole, on helppoa muuttaa maasta pois. Ketkä jäävät maksamaan velat ja &rdquo;kotouttamaan&rdquo; uudet tulijat ja heidän suurelta osin työttömät ja työtä vieroksuvat jälkipolvensa. Tällä menolla tämä maa on menetetty. Niin hyvin me sodanjälkeiset suuret ikäluokat olemme jälkipolvemme kasvattaneet. Nuoria emme voi syyttää.</p><p>Mitä haluan sanoa? Haluan sanoa sen, että Suomen kansaa on pahasti huijattu EU:hun liittymisestä lähtien. Olemme sortuneet suohon, josta pääsemme ylös vain suurin ja yksimielisin ponnistuksin. Maailma on siinä tilassa, ettei sen kokonaisuudesta piittaa mikään suurvalta. Suurvallat rakentavat omaa kansallista tulevaisuuttaan. Länsivallat puhuvat yksilön vapauksista ja luovuttamattomista oikeuksista. Aasialaisille, arabeille ja afrikkalaisille ne ovat naurun ja ivan asioita. Antaa pöljien suomalaisten maksaa.</p><p>USA:kin irtoaa ikuisen maksajan osasta. Uuden maailman &ndash; jälleen kerran! &ndash; rakentaminen nojaa voimapolitiikkaan. Tyhjänpuhujat poljetaan maahan ja pannaan ei vain omien vaan muidenkin velkojen maksajiksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi pieni ei ole muodissa, miksi suuri on vallassa? Miksi maailmanmarkkinat tavaran tuotannossa ja myyntimarkkinoilla hallitsevat? Miksi Suomen eduskunnan työtä hallitsevat Euroopan asiat, mutta eivät Suomen? Miksi Eurooppa ei kykene tai halua puolustaa itseään, ei ihmisiään, ei rajojaan, ei tavarantuotantoaan eikä markkinotaan, vaan sen tuotannosta kasvava osa menee teetettäväksi Kiinassa ja muissa halpamaissa? Miksi pääomista ja veroista aina vain suurempi osa jää kotimaan verotuksen ulkopuolelle, vaikka vaalien alla toistuvasti luvataan sulkea verotuksen porsaan- ja sikojenkin mentävät reiät?

Kaikkein suurin kysymys on, miksi YK ei estä vääryyden kasvamista? Ei voi olla oikein, että Afrikka ei edisty kehityksessään niin että valtiot kykenisivät huolehtimaan kansalaisistaan. Miksi Euroopan ja miksi Suomen on otettava vastaan niin suuri määrä muukalaisia, että maamme kantokyky romahtaa? Koko Eurooppaa odottaa samana kohtalo. Mitkä maat silloin pitävät Afrikkaa jollakin tavalla jaloillaan?

Juhlavuotenamme hieman Suomen uusinta historiaa. Nostimme kansakuntamme nopeasti jo ennen toista maailmansotaa varsin vahvaksi ja omillaan toimeentulevaksi kansakunnaksi. Maksoimme velkamme ja olimme siitä arvostetut. Puolustauduimme talvisodassa yksin ja selvisimme. Maksoimme sotavelkamme. Jatkosotaan menimme Saksan rinnalla, kun olimme saarrettuina ja toivoimme saavamme vääryyden rajat korjatuiksi. Valloitimme menettämämme takaisin ja otimme turva-aluetta haltuumme tulevien rauhanneuvotteluiden pantiksi. Saksan häviö vei meiltä havittelemamme voittomaat. Presidentti Risto Rytin viisauden ja miehuullisuuden ansiosta saimme vielä Saksalta torjunta-apua vihollistamme vastaan ja pelastimme Suomen. Maksoimme ankarat sotakorvaukset, rakensimme maan ja nostimme valtiomme ja kansakuntamme koko maailman kärkimaihin kuuluvaksi hyvinvointivaltioksi.

Olimme uskolliset sopimuksillemme Neuvostoliiton kanssa. Kävimme sen kanssa kauppaa ja hyödyimme siitä. Kuitenkin menetimme riippumattomuuttamme ja itsemääräämisoikeuttamme, ”suometuimme” ja petimme itseämme. Ennen kuin pahempaa ehti tapahtua, pahuuden valtakunta Neuvostoliitto kaatui. Vilppimme ystävyydenasiaioissa paljastui, kun ”ystävyyspuheet” murenivat rientäessämme länteen, EU:n ja rahaliiton jäseneksi. EU:liitosta päätettäessä rikoimme perustuslakiamme ja petimme itsemme ja murensimme itsekunnioituksemme. Miten lienee käynyt naapurimaamme Venäjän kunnioituksen meitä kohtaan? Sitä ei ole gallupeissa mitattu. Venäjän varustautumisesta Suomea ja koko Eurooppaa kohtaan on jotain pääteltävissä. Turvaamme olomme ottamalla lisää porukkaa Suomeen, vaikka 300.000 omaa ihmistä on työttömänä. Velkaa on yli 100 miljardia, 100 vuotta maksettavaksi, jos kävisi niin hyvin, että kykenisimme maksamaan 1 miljardin vuodessa, mikä sekin nykynäkymin on mahdotonta.

Uusi ”Eurooppalainen Suomi” on kasvattanut jo yli 20 vuotta lapsiaan ja nuoriaan ”kansainvälisyyteen” ja ”monikulttuurisuuteen”, jonka katsotaan tarkoittavan oman kulttuurin hävittämistä ja vieraan omaksumista. Nuorille uskotellaan, että heidän paras tulevaisuutensa on ”Euroopan rakentamisessa”. Kun henkisiä eikä fyysisiäkään siteitä isänmaahan ole, on helppoa muuttaa maasta pois. Ketkä jäävät maksamaan velat ja ”kotouttamaan” uudet tulijat ja heidän suurelta osin työttömät ja työtä vieroksuvat jälkipolvensa. Tällä menolla tämä maa on menetetty. Niin hyvin me sodanjälkeiset suuret ikäluokat olemme jälkipolvemme kasvattaneet. Nuoria emme voi syyttää.

Mitä haluan sanoa? Haluan sanoa sen, että Suomen kansaa on pahasti huijattu EU:hun liittymisestä lähtien. Olemme sortuneet suohon, josta pääsemme ylös vain suurin ja yksimielisin ponnistuksin. Maailma on siinä tilassa, ettei sen kokonaisuudesta piittaa mikään suurvalta. Suurvallat rakentavat omaa kansallista tulevaisuuttaan. Länsivallat puhuvat yksilön vapauksista ja luovuttamattomista oikeuksista. Aasialaisille, arabeille ja afrikkalaisille ne ovat naurun ja ivan asioita. Antaa pöljien suomalaisten maksaa.

USA:kin irtoaa ikuisen maksajan osasta. Uuden maailman – jälleen kerran! – rakentaminen nojaa voimapolitiikkaan. Tyhjänpuhujat poljetaan maahan ja pannaan ei vain omien vaan muidenkin velkojen maksajiksi.

]]>
15 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246291-suomen-on-aika-herata-todellisuuteen#comments Eduskunta Hyvinvointivaltio maanpuolustus Monikulttuurisuus Sotakorvaukset Sun, 19 Nov 2017 10:46:47 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246291-suomen-on-aika-herata-todellisuuteen
Kilpailutettu kärsimys - mikä on hyvinvointivaltion hinta? http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244326-kilpailutettu-karsimys-mika-on-hyvinvointivaltion-hinta <p>&nbsp;</p><p>Historian saatossa useat suurmiehet ja -naiset ovat toistamiseen muistuttaneet, kuinka yhteiskunnan sivistyneisyys mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia jäseniään; vammaisia, vanhuksia ja hätää kärsiviä. Tällä mittarilla Suomi liukuu tällä hetkellä hurjaa vauhtia kohti häntäpäätä.</p><p>Kansalaiset keskiluokkaa myöten on saatu uskomaan porvarihallituksen kirkkain silmin hokema mantra kilpailutuksen eduista. Samaan aikaan kun kansalaiset keskittyvät tappelemaan keskenään mitä mitättömimmistä asioista, on yhä useampi kuitenkin joutunut omakohtaisesti huomaamaan, kuinka meitä on suoraan sanoen kusetettu. Mikäli lähipiiriisi kuuluu joko vammais- tai vanhuspalvelujen varassa eläviä, on näkemyksesi jatkuvien kilpailutuskierrosten jälkeisestä todellisuudesta todennäköisesti kaikkea muuta kuin ruusunpunainen.</p><p>Yhden tämän kokeneen perheen tarinan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9874552"><u>kertoi eilen YLE</u></a>. 29-vuotiaan vaikeavammaisen Jennin palveluntarjoaja on viimeisen seitsemän vuoden aikana vaihtunut kolme kertaa eikä taso ole vaihdosten myötä ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Vanhustenhuollon ala-arvoisuus on ollut tiedossamme jo vuosia ja useat alalla työskentelevät ovat nimettömyyden turvin rohkaistuneet kertomaan mediassa, miten heidän voimavarojaan ja työssäjaksamistaan ajetaan jatkuvasti vain tiukemmalle.</p><p>Kustannustehokkuudessa pysymisen vaatima kasvava työmäärä,&nbsp; kilpailukykyisen hinnoittelun nimissä putoava palkka ja nollasopimusten mukanaan tuoma jatkuva epävarmuus ovat alalla arkipäivää. On suorastaan ihme, että maailmasta löytyy sankareita, jotka silti jaksavat hakeutua näihin elintärkeisiin tehtäviin. Nykyisten poliittisten päättäjien linja kun ei ainakaan näytä heidän korvaamatonta panostaan arvostavan.</p><p>Palveluja ja hankintoja kilpailutettaessa on hinta käytännössä aina se, joka ratkaisee. Sanoohan sen jo järkikin: ei kai niitä muuten kilpailutettaisi ellei juuri halpuuttamisen nimissä? Terve maalaisjärki tietää kuitenkin myös sen, ettei sitä hyvää halvalla saa. Rakennusala on toinen hyvä esimerkki siitä, mihin pelkkiin numeroiden tuijottamiseen perustuva kilpailutus johtaa: siihen, että voittaviin tarjouksiin ei kotimaisilla toimijoilla ole yksinkertaisesti varaa. Onhan se selvää, että vaikka Viron hintatason kaltaisessa maassa&nbsp; elävillä on mahdollisuus tarjota parempaa diiliä, minkä seurauksena he saavat työn, jonka päätteeksi vievät keräämänsä ansionsa takaisin kotimaahansa tukemaan paikallista taloutta. Kuka tässä siis voittaa? Ei ainakaan Suomi.</p><p>Kuten Veikko Lehtonen <a href="https://www.jhl.fi/blogi/onko-myos-itsemaaraamisoikeus-myytavana/"><u>JHL:n blogissa</u></a> ansiokkaasti huomauttaa, on hoiva-alalla toiminut myös pienempiä yrittäjiä, joiden laadussa ei ole ollut moitittavaa. Ne kuitenkin jäävät kilpailun koventuessa väistämättä jalkoihin ja päätyvät aina vain isommiksi kasvavien megayritysten omistukseen. Niiden taustalla toimivia pääomasijoittajia kiinnostaa luonnollisesti vain voittojen maksimointi, ei se, minkä kustannuksella se tapahtuu.</p><p>Juuri tässä on valtion ja kuntien palvelujen ulkoistamisen suurin heikkous: niiden tehtävä kun on tarjota laadukasta hoitoa sitä tarvitseville eikä tuijottaa voittomarginaaleja, minkä vuoksi nimenomaan liikevaihdon kasvattamisen ajamien yksityisten liikeyritysten ottaminen mukaan yhtälöön on aina riskialtista. Heikompien selkänahasta kirjaimellisesti revittäviin voittoihin rakentuvalla kapitalismilla on oltava hyvinvointiyhteiskunnassa rajansa. Minun demariomatunnossani se menee tässä.</p><p>Elokuussa myös vammaisjärjestöt saivat pyörityksestä vihdoin tarpeekseen ja käynnistivät <a href="http://www.eimyytavana.fi/"><u>Ei myytävänä-kansalaisloitteen</u></a>, jonka tavoitteena on rajata vammaisten tarvitsema välttämätön apu ja tuki hankintalain ulkopuolelle. Siinä Suomessa, jonka hyvinvointia on hartiavoimin yhdessä rakennettu viimeiset 100 vuotta, tuntuu älyttömältä, ettei tuo ole itsestäänselvää. Sitäkin suuremmalla syyllä olen ylpeä kansalaisaloitteesta ja sen kansalaisille tarjoamasta mahdollisuudesta saada (järjen) ääni kuuluviin.</p><p>Eduskunnan käsittelyyn vaadittavan 50 000 allekirjoituksen raja tuli täyteen tänään. Oma kannatusilmoitukseni oli jo 51 577.&nbsp;Jopa <a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710112200454479_u0.shtml"><u>pääministeri Sipilä ilmoitti</u></a> olevansa valmis ainakin <em>harkitsemaan </em>ainakin<em> osan</em> kilpailuttamisen rajaamista. Tähän yhdessä kaudessa puolueensa alkiolaisen perinnön pettäneeseen herraan en uskoani tosin enää laita. Eduskuntaan kyllä.</p><p>Eduskunnan käsittelyyn vaadittavan 50 000 allekirjoituksen raja tuli täyteen tänään.&nbsp; Jopa pääministeri Sipilä ilmoitti olevansa valmis ainakin harkitsemaan ainakin osan kilpailuttamisen rajaamista. Tähän yhdessä kaudessa puolueensa alkiolaisen perinnön pettäneeseen herraan en uskoani tosin enää laita. Eduskuntaan kyllä.</p><p>Tulkoon järjen ääni Arkadianmäellä kuulluksi ja tämäkin epäkohta korjatuksi, sillä niin Suomi kuin sen haavoittuvaisimmat jäsenet ansaitsevat sen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Historian saatossa useat suurmiehet ja -naiset ovat toistamiseen muistuttaneet, kuinka yhteiskunnan sivistyneisyys mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia jäseniään; vammaisia, vanhuksia ja hätää kärsiviä. Tällä mittarilla Suomi liukuu tällä hetkellä hurjaa vauhtia kohti häntäpäätä.

Kansalaiset keskiluokkaa myöten on saatu uskomaan porvarihallituksen kirkkain silmin hokema mantra kilpailutuksen eduista. Samaan aikaan kun kansalaiset keskittyvät tappelemaan keskenään mitä mitättömimmistä asioista, on yhä useampi kuitenkin joutunut omakohtaisesti huomaamaan, kuinka meitä on suoraan sanoen kusetettu. Mikäli lähipiiriisi kuuluu joko vammais- tai vanhuspalvelujen varassa eläviä, on näkemyksesi jatkuvien kilpailutuskierrosten jälkeisestä todellisuudesta todennäköisesti kaikkea muuta kuin ruusunpunainen.

Yhden tämän kokeneen perheen tarinan kertoi eilen YLE. 29-vuotiaan vaikeavammaisen Jennin palveluntarjoaja on viimeisen seitsemän vuoden aikana vaihtunut kolme kertaa eikä taso ole vaihdosten myötä ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Vanhustenhuollon ala-arvoisuus on ollut tiedossamme jo vuosia ja useat alalla työskentelevät ovat nimettömyyden turvin rohkaistuneet kertomaan mediassa, miten heidän voimavarojaan ja työssäjaksamistaan ajetaan jatkuvasti vain tiukemmalle.

Kustannustehokkuudessa pysymisen vaatima kasvava työmäärä,  kilpailukykyisen hinnoittelun nimissä putoava palkka ja nollasopimusten mukanaan tuoma jatkuva epävarmuus ovat alalla arkipäivää. On suorastaan ihme, että maailmasta löytyy sankareita, jotka silti jaksavat hakeutua näihin elintärkeisiin tehtäviin. Nykyisten poliittisten päättäjien linja kun ei ainakaan näytä heidän korvaamatonta panostaan arvostavan.

Palveluja ja hankintoja kilpailutettaessa on hinta käytännössä aina se, joka ratkaisee. Sanoohan sen jo järkikin: ei kai niitä muuten kilpailutettaisi ellei juuri halpuuttamisen nimissä? Terve maalaisjärki tietää kuitenkin myös sen, ettei sitä hyvää halvalla saa. Rakennusala on toinen hyvä esimerkki siitä, mihin pelkkiin numeroiden tuijottamiseen perustuva kilpailutus johtaa: siihen, että voittaviin tarjouksiin ei kotimaisilla toimijoilla ole yksinkertaisesti varaa. Onhan se selvää, että vaikka Viron hintatason kaltaisessa maassa  elävillä on mahdollisuus tarjota parempaa diiliä, minkä seurauksena he saavat työn, jonka päätteeksi vievät keräämänsä ansionsa takaisin kotimaahansa tukemaan paikallista taloutta. Kuka tässä siis voittaa? Ei ainakaan Suomi.

Kuten Veikko Lehtonen JHL:n blogissa ansiokkaasti huomauttaa, on hoiva-alalla toiminut myös pienempiä yrittäjiä, joiden laadussa ei ole ollut moitittavaa. Ne kuitenkin jäävät kilpailun koventuessa väistämättä jalkoihin ja päätyvät aina vain isommiksi kasvavien megayritysten omistukseen. Niiden taustalla toimivia pääomasijoittajia kiinnostaa luonnollisesti vain voittojen maksimointi, ei se, minkä kustannuksella se tapahtuu.

Juuri tässä on valtion ja kuntien palvelujen ulkoistamisen suurin heikkous: niiden tehtävä kun on tarjota laadukasta hoitoa sitä tarvitseville eikä tuijottaa voittomarginaaleja, minkä vuoksi nimenomaan liikevaihdon kasvattamisen ajamien yksityisten liikeyritysten ottaminen mukaan yhtälöön on aina riskialtista. Heikompien selkänahasta kirjaimellisesti revittäviin voittoihin rakentuvalla kapitalismilla on oltava hyvinvointiyhteiskunnassa rajansa. Minun demariomatunnossani se menee tässä.

Elokuussa myös vammaisjärjestöt saivat pyörityksestä vihdoin tarpeekseen ja käynnistivät Ei myytävänä-kansalaisloitteen, jonka tavoitteena on rajata vammaisten tarvitsema välttämätön apu ja tuki hankintalain ulkopuolelle. Siinä Suomessa, jonka hyvinvointia on hartiavoimin yhdessä rakennettu viimeiset 100 vuotta, tuntuu älyttömältä, ettei tuo ole itsestäänselvää. Sitäkin suuremmalla syyllä olen ylpeä kansalaisaloitteesta ja sen kansalaisille tarjoamasta mahdollisuudesta saada (järjen) ääni kuuluviin.

Eduskunnan käsittelyyn vaadittavan 50 000 allekirjoituksen raja tuli täyteen tänään. Oma kannatusilmoitukseni oli jo 51 577. Jopa pääministeri Sipilä ilmoitti olevansa valmis ainakin harkitsemaan ainakin osan kilpailuttamisen rajaamista. Tähän yhdessä kaudessa puolueensa alkiolaisen perinnön pettäneeseen herraan en uskoani tosin enää laita. Eduskuntaan kyllä.

Eduskunnan käsittelyyn vaadittavan 50 000 allekirjoituksen raja tuli täyteen tänään.  Jopa pääministeri Sipilä ilmoitti olevansa valmis ainakin harkitsemaan ainakin osan kilpailuttamisen rajaamista. Tähän yhdessä kaudessa puolueensa alkiolaisen perinnön pettäneeseen herraan en uskoani tosin enää laita. Eduskuntaan kyllä.

Tulkoon järjen ääni Arkadianmäellä kuulluksi ja tämäkin epäkohta korjatuksi, sillä niin Suomi kuin sen haavoittuvaisimmat jäsenet ansaitsevat sen.

]]>
10 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244326-kilpailutettu-karsimys-mika-on-hyvinvointivaltion-hinta#comments Hankintalaki Hyvinvointivaltio Kansalaisaloite Kilpailutus Vammaispalvelut Thu, 12 Oct 2017 12:15:48 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244326-kilpailutettu-karsimys-mika-on-hyvinvointivaltion-hinta